40 vuotta ratsastuskoulun pitoa – kannattavuuslaskelmaan pankille oli eritelty jopa hokit

Niin kauan, kuin ratsastuksenopettaja Riitta Holopainen muistaa, Hyvinkään Hyyppärässä on ollut kaksi ratsastuskoulua. Ja hyvä niin."Se pitää toiminnan laadukkaana, kun on pientä kilpailua", Heponiityn ratsastuskoulun 40-vuotissyntymäpäiviä toukokuun alussa viettävä Holopainen tuumaa.On selvitty 1980-luvun kannattavuuslaskelmista, hevosenhakureissuista ja 1990-luvun alkupuolen lamasta. Ja jopa kankikursseista, joita loppujen lopuksi pidettiin vain kaksi. Holopainen tajusi, että ei ratsastuskouluoppilaan tarvitse osata käyttää kankikuolainta, sillä hyvin harva niillä ratsastaa kertaakaan edes koko elämässään. "Siihen aikaan kasarilla se oli jotenkin muotia. Nythän ammattilaisetkin pyrkivät kangista pikemminkin pois päin. Itsekään en ole oikeataan koskaan erityisemmin välittänyt kankikuolaimesta, vaikka toki olen niillä mennyt, jos luokan vaatimustaso on niin edellyttänyt", Holopainen toteaa."ja nykyäänhän kaikki kansalliset luokat voi halutessaan ratsastaa nivelillä.".Riitta Holopainen oli uransa alkutaipaleella töissä Vuokko ja Heikki Olssonin omistamalla Husön ratsastuskoululla, jota he pitivät Helsingin kaupungilta vuokraamillaan mailla. Olssonit reissasivat paljon liikeasioissa USA:ssa, ja Holopainen muistaa, että ison osan vuodesta työntekijät asuivat ja pyörittivät kartanoa keskenään. Kartanon taloudenhoitaja laittoi koko porukalle ruokaa. Olssoneilla oli myös nimekkäitä ravihevosia, muun muassa ori Caru (Cahoot), jonka kävi juoksemassa Ruotsissakin."Sillä oli jossain vaiheessa selkä kipeä, niin Olssonit saivat idean, että sillä piti ratsastaa. Koska kädet oli täynnä töitä, en ehtinyt ratsastaa muuten kuin tunneilla. Niinpä vedin sillä maastolenkkejä kymmenelle lapselle, vaikka se potki kivuissaan kaikkia perässä tulijoita", Holopainen muistelee. Ravureita Husössä tuli ja meni, Ruotsin ravireissuilta saattoi tulla kokonainen autollinen. Vuonna 1984 toiminta siirtyi Airi Iso-Lotilalle, Ani Paanasen äidille. Tämän jälkeen Holopainen oli töissä siellä vielä vajaan vuoden, kunnes perusti oman koulun. Holopainen teki niin tarkat laskelmat, että niissä oli eritelty jopa hokit, joita talvisin tarvittiin hänen laskujensa mukaan tietty määrä. Pankinjohtaja oli kysynyt, että mitä nämä tällaiset hokit ovat. Holopainen selitti. Hän sai lainan. Laskelmat pitivät paikkansa ihan hokilleen, sillä tässä edelleen ollaan. . Miten ratsastuskoulusta saa kannattavan ilman, että palaa loppuun? Niin, että nämä juuri mainitut laskelmat on tehty inhorealismilla. Holopainen nostaa esiin myös sen, että omaa harrastusta ei kannata lähteä rahoittamaan sillä, että "siinä sivussa hoitaa vähän muidenkin hevosia". Työmäärä hevosten kanssa on niin valtava, että se oma harrastus alkaa helposti maistua siltä samalta työltä, mutta sillä erolla, että siitä ei tule tuloa.Holopainenkin oli lähellä loppuun palamista, hän arvioi nyt. Se oli silloin, kun hän erosi silloisesta miehestään Immi Lätistä, yhteinen lapsi oli vielä pieni, ja yritystoimintaa oli kehitettävä. Ratkaisuksi löytyi yhdistää voimat toisen master-opettajan, Sanna Jahnukaisen kanssa, jonka kanssa firmaa on sittemmin yhdessä pyöritetty."Nyt on helppoa. Pidän muutaman tunnin viikossa. Ja muutaman valmennustunnin. Edes laskutusta ei tarvitse tehdä, sillä siihen on oma ohjelmansa!"Häntä oli pyydetty Hyyppärään, jonne tarvittiin uusi ratsastuskoulu, vaikka siellä oli ennestään jo yksi. Risto Hartikainen piti Hyyppärän kartanon viljamakasiiniin rakentamaansa tallia, joka on nykyisin nimeltään poolotalli. Alueella toimi ratsastusseura HRK. Perustettiin uusi seura Hyvinkään Urheiluratsastajat. Holopainen huomasi kilpailutilanteen vasta, kun oli jo vähän myöhäistä, mutta ei se koskaan haitannut. Päin vastoin, alueelle nousi vuosien kuluessa varsinainen hevosurheilukeskittymä. Kuten tiedetään, myöhemmin seuroja perustettiin vielä yksi, lännenratsastukseen erikoistunut Hyvinkään ratsastajat. ja paikalle rakennettiin uusia talleja, vuonna 2018 Riders Inn - nykyinen Stable Nova ja hevossairaala, joka nousi kentän toiselle puolelle vuonna 2005. "Olen myöhemmin ajatellut, että tässä on sama ilmiö kuin huonekalukaupoilla. Niitä pitää olla monta samassa paikassa", Holopainen naurahtaa. Ei hänkään ole koko aikaa samassa paikassa ollut, vaan muutti tallin lähinnä moottoritietä olevasta hyvin pienestä rakennuksesta. Vuonna 2014 hän siirtyi Hyyppäräntien alkupäästä, kentän laidalta, kilometrin päähän, nykyiseen Heponiityn tallilleen. . 1.5.1985 ensimmäiset hevoset tulivat Tanskasta. Niitä etsittiin sieltä hyvän ystävän kanssa ja kerran ajettiin Anne Grethe Jenseninkin pihaan kyselemään olisiko olympiaratsu Marzogin ratsastajalla hyviä ratsastuskouluhevosia halvalla. Budjetti oli tiukka. Ihme kyllä siellä oli yksi. Jet, jonka suku jäi hämäräksi. Jet oli mainio hankinta. Se juoksi tunneilla kymmenen vuotta ja kilpailikin. Tanskasta tuli viisi ruunaa ja yksi lipizzatamma, Conversana Desiree (Conversano), joka teki Suomeen kaksi varsaa. Myöhemmin hevosia alettiin hankkia Virosta. Nykyään ratsastuskouluun tulee tuttujen eläköityviä kilpahevosia. Holopainen toteaa, että ennakkoluuloja ratsastuskouluhevosen elämästä on, mutta todellisuudessa se on erittäin hyvää: liikunta ja hyvä hoito ja paljon hevosen elämää isoissa laumoissa pihatossa. "Kuumempikin kilpahevonen kummasti rauhoittuu, kun olosuhteet muuttuvat kaikin tavoin helpommiksi. Eihän ne tehtävät siellä tunneillakaan niin kauhean vaativia ole."Holopainen sanoo, että ratsastustunneilla saavuttaa tietyn tason, mutta jos helpoista luokista haluaa ylöspäin, se ei onnistu kerran viikossa -tahdilla, eikä kolmekaan kertaa viikossa -tahdilla. Toisaalta oman hevosen ostaminen liian aikaisin pysäyttää usein myös kehityksen."Hyvä ratkaisu olisi käydä sillä omalla hevosella tunneilla", Holopainen vinkkaa. "Täytyy ratsastaa paljon. Paljon!"Hän pitää tärkeänä myös hevosen kanssa muuten olemista. Kuntoon laittamista, harjaamista, varustamista. "Meillä on tällaisia teoriatunteja, joissa opetellaan satuloimaan ja suitsimaan. Ja maastakäsittelyä myös, mitkä ovat olleet tosikin suosittuja. Siinä oppii hevosen lukemista, kun on keksittävä miten sen saa maasta käsin vaikkapa pohkeenväistöön.". 1990-luvulla Holopaisen tunneille tuli pieni tyttö Emma Kanerva.Ei Holopainen ensimmäisiä kertoja muista, "siellä se laumassa meni", mutta vähitellen tunnollinen ja hiljainen tyttö alkoi erottua joukosta. Ja kun hän sai ratsastettavakseen Tanskasta vuonna 1990 löydetyn kirjavan tuntiponin Fatuhivan, alkoi tapahtua. Suvultaan ja rodultaan tuntematon poni oli tuossa vaiheessa mennyt jo 10 vuotta tunneilla. Vuonna 2001 tuli miltei pelkkiä voittoja, joukossa SM-kulta. Fatuhivalla olivat jo aiemmin mennyt ratsastuskoulumestaruksissa sekä Susse Tuominen ja Sofia Uschanov. Poni oli tunnistettu laadukkaaksi. "Aika hyvin tuntihevoselta."Kanerva sai lisää hevosia ratsastettavakseen. Tallilla oli paljon nuoria hevosia ja hän sai mennä niillä tunneilla. Lipizzatamman varsoista toisen, Neapolitano Desireen hän koulutti aivan itse alusta alkaen."Sanoin Emmalle, että kysyt sitten apuja jos on jotain."Tästä tarina eteni Brotherusten Volantiin, joka annettiin Kanervalle ja sen jälkeen Sini Spiritiin, joka heidän sponsoroimanaan ostettiin Kanervan käyttöön ja jolla hän ratsasti Lontoon olympialaisissa. Holopainen on seurannut tähtioppilaansa ja sittemmin valmennettavansa uraa ja murehtii nyt, miten Kanervalle saataisiin taas GP-hevoset."Mun mielestä Emmaa pitäisi markkinoida niin, että haluatko hevosesi Los Angelesin joukkueeseen? Täällä olisi tarjolla aika suora reitti. Emma on sen kaksi kertaa jo tehnyt ja Suomen joukkueeseen on pikkasen helpompi päästä kuin vaikka Saksan.""Kyllä sen hevosen pitäisi jo piffin alkuja vähän tehdä, että ensi vuonna voisi jo aloitella GP:tä... Kenellä olisi sellainen?" .Riitta Holopaisen oma tuleva kilpailukausi voi jäädä Hamurain kanssa melko lyhyeksi. Hevonen on kunnossa, mutta Holopainen itse ei."Mulla on ollut polvi todella kipeä. En ole juurikaan pystynyt ratsastamaan. Voi olla että menen vaan syyskuussa kunkkarit. Hevonenhan ei niitä kisastartteja mihinkään tarvitse."Heponiityssä juhlitaan vapunpäivänä 1.5. Ensin on vip-tilaisuus vanhoille tuntilaisille, ja klo 14 lähtien juhlat jatkuvat kaikille. Ohjelmassa on puhe, katrilli ja arvonta, johon voi osallistua kertomalla Kyra Kyrklundista jokin tieto. Vaikkapa kilpahevosen nimi. "Osallistuneiden kesken arvotaan Kyran itsensä käyttämiä ratsastushousuja, taito on niissä tietenkin mukana."

40 vuotta ratsastuskoulun pitoa – kannattavuuslaskelmaan pankille oli eritelty jopa hokit

Aiheeseen liittyvää