60-vuotias Ben Simonsen: Kasvatuksen kustannukset tuntuvat jopa Savijärven kartanolla

Ruotsalainen pihakoira Elsa seuraa isäntäänsä Ben Simonsénia kaikkialle. Savijärven isäntä täyttää tänään tiistaina 2. päivä helmikuuta pyöreät 60 vuotta.

60 vuotta ei Simonsénin omasta mielestä ole mikään oikea juhlan aihe, vaan välisynttärit. Välivaiheen juhlat. Tässä kohtaa elämäänsä ihminen on siirtymässä jonnekin, mutta ei ole ihan vielä hahmottanut täysin, minne. Eläkkeeseen on vielä muutama vuosi. Sitä ei ole vielä ihan vanha, mutta ei missään nimessä nuorikaan.

Niin tai näin, mitään suuria juhlia ei tällä kertaa järjestetä.

"Mutta kyllä ne 60 vuotta tuntuu, pakko se on myöntää. Olen kulunut aika rikki", hän naurahtaa. Lonkat on ookoo, polvet ei, mutta olkapää on se, mikä häiritsee elämää.

"Koko olkapää menee vaihtoon. Särky on jatkuvaa, ei saa öisin nukuttuakaan."

Selvää on, että olkapää häiritsee syntymäpäiväsankarin omaa urheilulajia valjakkoajoa ratkaisevasti, mutta käytännön elämässä se ennen muuta häiritsee myös traktorin ratin pyörittämistä, lumen luomista, käytävän lakaisua, hevosen harjaamista. Oikeastaan se häiritsee ihan kaikkea.

Mistä vaiva on peräisin? Se on kulumaa, jota ei ole ainakaan auttanut joskus nuoruudessa parhaan kaverin Kalle Fazerin kanssa hiihtäessä tapahtuneet kaatumiset.

"Ehkä niitä ei ole aina kunnolla hoidettu, vaikea sanoa. Mutta fyysinen työ ja hevosella ajaminen ovat se varsinainen syy. Parivaljakollakin kun sä ajat, sä ajat paljon yhdellä kädellä, kaikki 8 ohjaa yhdessä ja samassa kädessä. Kyllä siinä olkapää aika kovilla on."

Savijärven isäntä

Savijärven kartano, Savijärvi Gård näkyy FWB-hevosten SG-etuliitteenä. Niitä onkin syntynyt. Hippoksen tietokannasta Savijärven kasvatteja löytyy 198, jossa luvussa todennäköisesti ei ole kaikki. Kirkkaimpana tähtenä SG Oberon, joka voitti valjakkohevosten MM-kultaa yksikköjen luokassa. Se oli omista oreista kolmessa polvessa, eli hannoverilaisesta Argwohn II:sta (Argus - Grande) ja ruotsalaisesta Escargot'sta (Nepal - Drabamt) ja omakasvatti tammasta SG Komtesse jonka Catelina-emä oli omasta Logik-oriista (Frondeur - Eros).

Nykyään kartanolla ei ole enää omaa oritta ja kasvatuskin on vähentynyt dramaattisesti. Hän kertoo syyksi kustannukset, jotka tuntuvat jopa tällaisessa instituutiossa kuin Savijärven kartanossa.

Simonsén toteaa myös, että omaa urheiluhevoskasvatusta jarruttaa hieman se, että jos ihmiselämään peilaa, urheiluhevosen tekeminen alusta asti on niin valtavan pitkissä puissa.

"Jos meille nyt sattuisi syntymään se tuleva stara, mä olisin 70 kun pääsisin sillä MM:iin."

Silloin kun talossa syntyi vuosittain yli kymmenen varsaa, oli mahdollista löytää hyvä urheiluhevonen omista kasvateista.

"Olen joskus laskenut että sadasta kasvatista voi löytyä yksi hyvä, mutta se ei välttämättä ole vielä tosi hyvä. Per tuhat hevosta alkaa olla jo todennäköistä, että löytyy se kansainvälisestikin hyvä hevonen, superhevonen tai siis sen aihio, joka tarvitsee sitten osaavan kouluttajan."

Savijärven kasvatti Ben on itsekin. isä Rolf oli se henkilö, joka aikoinaan innostui ratsuhevoskasvatuksesta ja myös valjakkoajosta. Rolf Simonsén oli oppinut hevosiin talon työhevosten, mutta myös ravihevosten kautta. Hän ajoi ahkerasti kilpaa raveissa. Simonsen kävi startilla Käpylässä ja Savijärvellä oli joka vuosi jäärata, joskus ajotkin. Järvi näkyy kartanon salin ikkunasta.

Käpylän startit hoidettiin, yleensä kahdella hevosella niin, että yksi hevonen veti kärryt alkulämmittelynä kisapaikalle ne reilut 30 kilometriä mitä välimatkaa Sipoon Savijärveltä Helsingin Käpylään tulee, ja toinen tuli perähevosena. Takaisin tullessa paikkoja vaihdettiin niin, että toinen sai lepuutella "hinauksessa".

Simonsénin mielestä ratsuissa näkyi tulevaisuus. Sikala pistettiin pois 1970-luvulla ja suuntausta muutettiin hevosiin. Nautakarja oli lähtenyt jo 1960-luvulla ja silloin syynä oli maata vaivannut voivuori, jonka takia maidontuotantoa ajettiin maassa alas. Simonsén oli kaupannut hiehoja Neuvostoliittoon ja saanut välillä vaihtotavarana ratsuja.

Kartano on siirtynyt Simonséneille 1930-luvulla. Kirjoitetussa historiassa Simonsénit ovat pitkäaikaisimmat omistajat, kartano on rakennettu mutta vaihtanut tiuhaan omistajaa.

Tulossa on jälleen muutos, sillä kartanossa pitäisi paikkoin tehdä sukupolven vaihdos.

Sisarukset Ben, Camilla, 70, ja Agneta, 71, olisivat valmiita siirtymään syrjään ja jatkajaksi kaavaillaan suvun nuorinta miestä, Camillan esikoista. Mutta sukupolven vaihdos on niin kallis tehdä, että toistaiseksi mietitään miten siitä on mahdollista selvitä.

"Se on iso mutta. Meidät pitää joko ostaa tästä ulos, tai saada perintönä, jolloin on maksettava perintövero. Tämä ei ole miljoonabisnes, mutta arvoa on sen verran, että isoista summista puhutaan."

Nykyiset asukkaat jäisivät edelleen asumaan omiin koteihinsa, pienempiin taloihin kartanon pihapiirissä. Ben ja Kaisu Simonsén asuvat yhtä keltaista puurakennusta kartanon pihassa ja sisarukset kahta muuta.

Vaikka kartanon päärakennuksen 300 neliötä ovat Ben Simonsénin ja hänen siskojensa lapsuuden koti, enää siinä ei asu kukaan. Kartano on muutettu maatilamatkailuun, siellä on ravintola ja kahvila ja siellä järjestetään tilaisuuksia. Asiakkaita käy tutustumassa vanhaan suomalaiseen kartanomaailmaan.

Simonsén näkee tämäntyyppisen turismin mahdollisuudet suurina. Kiinnostusta maailmalla on jo nyt. "Itämeren alue kiinnostaa valtavasti!"

Kysymykseen, minkälaista on olla kartanon herra, Simonsénilla on heti vastaus: "Ihan kivaa, mutta en mä kyllä mikään herra ole."

Savijärvellä on vireä ratsastuskoulu, jonka vastuuhenkilönä on Camilla ja apuopettajana Elin Gädda. Karsinoita vuokrataan myös ulos, ja yhtä vanhoista talleista pitää kenttäratsastaja Axel Lindberg, joka on talossa tuttu hyvin pitkältä ajalta.

"Atte pyöräili tänne maatalousharjoittelijana sen jälkeen, kun häneltä vietiin mopokortti", Simonsén kertoo jo teini-ikäisenä vauhtia rakastaneesta tulevasta kenttäkilpailijasta.

Kartanon päätuotantosuunta on luomu hevosheinä. Simonsen kertoo, että se on helpoin kaikista, kun se tehdään säilöheinäpaaleina, jolloin ei olla ihan niin kiinni sääolosuhteista.

Savijärvi on Suomen ensimmäisiä säilöheinäpioneereja.

"Me ollaan ruokittu säilöheinällä jo 1990-luvulla."

Sitä viljellään kaikilla kartanon sadalla hehtaarilla. Määrä kuulostaa isolta, mutta Simonsen sanoo, että se on liian pieni ala. "Se ala pitäisi olla ainakin tuplaten ja siihen vielä vähän lisää, niin voisi viljellä jotain muutakin."

FWB:t ja muut

Savijärvellä ollaan finnish warmblood- eli FWB-ihmisiä, mutta Simonsénin tämänhetkinen hevonen on unkarilainen Ragyogo.

"Mä aloitin omilla kasvateilla, etenkin SG Ibizalla (Argwohn II - Escargot).

Savijärven ensimmäinen ratsusiitosori oli ruotsalainen Logik, ja sen jälkeen tuli Escargot, joka astui pitkään. Seelöwe, Argwohn I ja Argwohn II, Labirynt, Derusse, joka ruunattiin nopeasti ja viimeisenä Arioso.

Tosin Argwohn I ei koskaan ehtinyt Savijärvelle asti, sillä kuoli oston jälkeen kotisiittolaansa Celleen ja vaihtui samannimiseen täysveljeen.

Kantava ajatus on hyvä luonne. Sitä on pidetty Savijärvellä aivan ehdottomana vaatimuksena. Rolf Simonsén etenkin oli tässä vaatimuksessa aivan järkähtämätön. Hevosen tärkein ominaisuus on sellainen luonne, että sen kanssa on paitsi mahdollista, myös miellyttävää ja turvallista työskennellä.

Yleensä hevosihmisillä on yksi hevonen, joka nousee joukosta. Elämän hevonen.

Ben Simonsénilla se oli Artemis, toinen niistä mustista. Me muistamme, että Simonsen on kansainvälisen mestaruustason valjakkoajaja. Tähän lajiin hän mieltyi jo nuorena edesmenneen Harry-veljensä vanavedessä. "Harry ja hänen kumppaninsa Michaela van Assendelft aloittivat valjakon silloin, kun olin itse vielä tukevasti esteratsastaja. Olin ensin groomina Arjalle ja vähitellen innostuin. Ja eräänä vuonna oltiin Michaelan kanssa samoissa MM:issäkin - mä olin kolmas ja hän oli viides."

Hän epäröi hetken, pitäisikö estehevonen Djakartakin mainita, koska hän voitti sillä nuorten hevosten championaatin, ja tässä se tulikin mainittua. Mutta Artemis on elämän hevonen.

"Sillä on ne muutamat MM-kisat ajettu ja menestystäkin saatu. Viimeinen startti oli Lissabonissa kun se oli jo 21."

Artemis oli hevosten älykkö, toimi leaderina myös nelivaljakossa, jota Simonsen myös kokeili.

"Mun ei tarvinnut kuin kertoa Artemikselle minne mennään ja se hoiti kommunikoinnin niiden kolmen muun kanssa", Simonsén nauraa. Nelivaljakossa takapari on se, joka vetää eniten. Esimerkiksi kaarteessa etuhevosten vetoliina ei voi olla kireällä, sillä silloinhan vaunut kaatuisivat. Tämä kaikki vaatii kuskilta huomattavaa käsinäppäryyttä ja taitoa.

"Se tulee selkäytimestä. Kädet menee niin nopeasti, että tietoisesti sitä ei voi ajatella."

Valjakkoajossa käytetään paljon ääntä. "Jokainen hevonen tietää nimensä. Mun ei tarvinnut kuin aloittaa "Art...", niin se jo höristi korviaan, että mitä mitä."

Jos verrataan ratsastukseen, ääni on istunta ja piiska on pohjeapu, jalka.

Nelivaljakko

Minkälaista on ajaa nelivaljakolla, joka on keskenään synkroonissa? Sitäkin kun Simonsén on tehnyt.

"En tiedä, kun en ole koskaan saanut sitä ihan sillä lailla onnistumaan!" Simonsén nauraa. "Mutta kyllähän se uskomaton tunne täytyy olla. Kun katsoo tämän hetken ykkösen Boydin suorituksia, niin ei voi kuin ihailla, niin samassa tahdissa hänen hevoset menevät.

Boyd Exell on australialainen ammattilainen ja ranking-ykkönen, joka on jo pitkään pyörittänyt isoa tallia. "Hänellä on ollut myös tarvittavaa myötätuulta. Ilman sitä ei hevoslajeissa mistään tule mitään."

Simonsénin ja Exellin ero on se, että Exell ajaa hollantilaisia vaunuhevosia, joista Simonsén ei niinkään välitä.

"Mä en näe niissä sitä kauneutta kuin jotkut muut. Minun jalostussilmäni arvostaa hienoa saksalaista ratsuhevosta, ei vaunuhevosta. Vaikka myönnänkin, että niiden liike on aika flashia katsottavaa, minun mielestäni se suuntautuu liikaa ylöspäin, takaosa ei ole mukana, se ei ole tarkoituksenmukaista."

Tuleeko sinulle jo Hevosurheilu Ratsastuksen uutiskirje? Saat sen parilla klikautuksella täältä (valitse haluamasi, ratsastus tai ravit, tai vaikka molemmat).

Hevosurheilu Ratsastuksen voit tilata täältä