60-vuotias SRL:n sparraaja Annaliisa Aarnio-Wihuri: "Otetaan kantaa, perustellaan ja toimitaan niissä asioissa, joilla on merkitystä"

Annaliisa Aarnio-Wihuri ja puoliso Pekka Partanen ovat tekemässä aitoja. Työn alla on tänä kesänä ostettu 6 hehtaarin hevostila Koski TL:ssä, entinen Merjan Talli, joka vaihtoi elokuussa omistajaa. Mauno Mäentausta jättää tilan uusille omistajille tämän kuun lopussa. "Aika paljon töitä", toteaa Aarnio-Wihuri, rivi nauloja suussaan. "Hirveästi hommaa", täsmentää Partanen.Tila vaatii paljon kunnostamista. Aitojen lisäksi maneesin pohja on tehtävä uudelleen. Kiinteä katsomo maneesista puretaan tarpeettoman tilaavievänä ja siksi, että EU-tuet eivät salli sellaisen olemista. Aarnio-Wihuri miettii ratsastuskentän laajentamista ja lisälaitumen hankkimista, jolloin maa-alueen saisi laajennettua 10 hehtaariin. Täysihoitotalli ei ole suunnitteilla, enemmänkin omien hevosten pitäminen ja uusien kasvattaminen. Pariskunta asuu isoa taloa Paimiossa, mutta harkinnassa on muuttaminen Koskelle.. Hevoset on tuotu Jullaksen tallilta tänne ja ajatuksena on, että 21-vuotias Jenny Aarnio-Wihuri muuttaa tilalle nopealla aikataululla asumaan.Toinen tytär, 23-vuotias Camilla Aarnio-Wihuri opiskelee Saksassa. Kysymykseen, miksi tällainen siirto tähän kohtaan, Aarnio-Wihuri vastaa ykskantaan, että näin suvussa päätettiin. Rakel Aarnio-Wihuri siirtyy Jullakseen ja Annaliisa Aarnio-Wihuri lähtee Koskelle. "Mutta tämä on ihan hyvä näin. Onhan tämän sijainti strategisesti aika hyvä kun Hevosopisto on ihan muutaman kilometrin päässä", Aarnio-Wihuri tuumaa. Hän täyttää 60 vuotta torstaina 28. päivä elokuuta.Syntymäpäivä ei heilauta suuntaan eikä toiseen."En mä koskaan ole oikeastaan edes ajatellut minkä ikäinen mä olen. Ei ole mun mielestä mitenkään olennaista", hän sanoo. Olennaista on, että asiat sujuvat. Sääntöjen mukaan. Siitä Aarnio-Wihuri tunnetaan ja tullaan tuntemaan vastakin. Lajiliiton sparraajaHän miettii tapansa mukaan suomalaista ratsastusurheilua sekä taloudelliselta kantilta, että sääntöpuolelta katsottuna. Ratsastusurheilun tulevaisuus ja hevosen hyvinvointiasiat mietityttävät niin SRL:n kuin vaikkapa Suomen Hevosurheiluliiton hoitamina. Kummallekin yhdistykselle on Aarnio-Wihurin mukaan oma paikkansa. "Ja eihän FEI joka tapauksessa anna kilpailunjärjestämisoikeutta kuin yhdelle lajiliitolle kerrallaan."Hän jatkaa vaikuttamista asioihin kummastakin käsin. Kun asioita katsoo silmiin kylmän viileästi, näkee, että ratsastusurheilussa asioiden on muututtava, näin Aarnio-Wihuri tilanteen näkee. "Kyllähän tässä tiettyjä asioita olisi tehtävä toisin kuin aiemmin", hän näkee. Muutettava oikeasti, ei olla muuttavinaan. Mutta samanaikaisesti ottaa vastuu siitä, mitä tehdään ja mitä ei. Esimerkkinä television välityksellä tehdyt huomiot Pariisin olympialaisista, joissa ruutuun osui myös suorituksen jälkeinen suitsitarkastus. "Jossa stewardi työnsi sormen turparemmin alle turvan sivusta. No, niin kireälle turparemmiä ei saakaan, ettei sillä lailla sinne väliin yksi sormi mahdu. Siinä tuli mieleen yksi ajatus: Ketä te luulette huijaavanne?" Aarnio-Wihuri kuittaa. . Aarnio-Wihuri miettii myös sitä, miksi ratsastusjärjestöt ovat niin hiljaa hyvinvointiasioista. "Pitäisi ottaa kantaa, perustella ja toimia niissä asioissa, joilla on oikeasti merkitystä, eikä vaan rynnätä toimimaan aina sen jälkeen kun joku alan ulkopuolinen on alkanut mesota jostakin asiasta, josta ei välttämättä edes ymmärrä.""Hevosen lämpö pitää mitata kolme kertaa kansainvälisissä kisoissa, mutta kukaan ei valvo niitä lukemia vaan äppiin voi laittaa ihan mitä sattuu päähän pälkähtämään. Eikä kisakarsinassa tarvitse esimerkiksi pitää hevosille vettä. Se asia ei kiinnosta yhtäkkiä ketään. Tai se, että ne jabat on niin kiikkeriä, että jos yksi hevonen vähän nojaa seinään, niin koko rivi alkaa kallistua."Entä kouluratsastuksessa otsikoissa oleva sininen kieli?"Siinä kohtaa kun se kieli on sininen, on paljon muutkin tapahtunut. Kieli ei mene siniseksi, jos se ratsastus on edes kohtuullisen siistiä. Ja sitä on edeltänyt todennäköisesti monta vaihetta: hevonen heittää kieltä, on edestä tosi raskas tai jotain tällaista." Aarnio-Wihuri on Suomen Ratsastajainliiton uskollinen kirittäjä ja sparraaja, ja ottaa tämän roolinsa vakavasti. Ja tässä roolissa hän aikoo pysyä vastakin. Aarnio-Wihuri odottaa jo mielenkiinnolla SRL:n marraskuun syyskokousta, ja luvassa on asialistalle käsiteltäväksi lähetettyjä kysymyksiä taloudesta, kuten viimekin kerralla. SRL ilmoitti viime viikolla, että talous ei ole erityisen hyvässä jamassa, ja ensimmäistä kertaa ei saatu vastausta kysymykseen, kuinka paljon on jäseniä, ainoastaan vastaus, että luvut ilmoitetaan vasta marraskuussa. Tämä saa Aarnio-Wihurin hyvin mietteliääksi. "Liiton nollatulokseen en usko hetkeäkään. Enemmänkin on kyse siitä, onko tappio viisi- vai kuusinumeroinen lukema."Aarnio-Wihuri toteaa, että näin laskevassa suhdanteessa tarpeelliset keinot ovat kovia, mutta niidenkin aika on oikeastaan jo mennyt. "Olisi pitänyt lomauttaa tai irtisanoa väkeä jo vuoden alussa. Nyt se ei enää auta yhtä paljon, vaikka tulosta toki parantaisi yhä nytkin tehtynä." Aarnio-Wihuri hoputtaa lajiliittoa tervehdyttämistoimenpiteisiin ja lisää vielä: "Kun sekin päivä voi aina tulla, että hallituksen jäsenet joutuvat vastaamaan tekemisistään henkilökohtaisesti."