66-vuotias Tuuli Koski tavoitteenaan GP-rata: "Olen toivottavasti ratsastajana herkempi, kärsivällisempi ja ajattelevampi kuin nuorena"

Ensimmäinen GP startti on edessä vielä tällä kaudella, niin on valmentaja sanonut.”Ratsastan niin kauan kuin pystyn ja arvostan yli kaiken joka hetkeä, jonka saan olla hevosen selässä”, kertoo marraskuussa 67 vuotta täyttävä Tuuli Koski, joka jäi eläkkeelle päivätöistään yrittäjänä muutama päivä sitten.Urheilu on ollut isossa roolissa Tuuli Kosken elämässä lapsesta asti. Hän on harrastanut monia lajeja: telinevoimistelua, hiihtoa, juoksua ja kaikkia palloilulajeja paitsi golfia, kilpaillutkin niissä. Kotona Joensuussa ratsastus ei kuitenkaan urheilulajina ollut arvostettu, ja Koski joutui tekemään töitä saadakseen rahaa ja päästäkseen ratsastustunneille. ”Koska ne hevoset vaan kiehtoivat niin kovasti! Olen hirveän eläinrakas.””Kun tulin opiskelemaan Helsinkiin kävin jonkun aikaa tunneilla, mutta opiskelijan rahat eivät riittäneet siihenkään. Ja sitten tuli työ ja perhe ja ne kiireet.”Tuuli Koski palasi kuitenkin hevosten pariin heti kun kykeni, ja ratsasti ja kilpaili Keravan ratsastuskoulun opetushevosilla niin esteillä kuin kenttäratsastuksessa. Nelikymppisenä hänen selässään ilmeni kuitenkin ongelmia, madaltunut välilevy vaikutti pahimmillaan niin, että toinen jalka ei enää kantanut. Hyvän fysioterapeutin avulla hän kuntoutti itsensä, ja juoksi puolimaratonin kahteen tuntiin ja 14 minuuttiin.Juoksuharrastus jatkuu, mutta ei kellon kanssa, eivätkä maratonit enää kiinnosta, puolikkaat eivätkä kokonaiset. ”Mun kaikki liikunta tähtää siihen, että kroppa pysyy kunnossa ratsastusta varten.”Talvisin hän juoksee viiden kilometrin lenkkejä, kesällä pidempiä sellaisia lenkkejä ”joita voi ehkä nimittää jo juoksuksi”. Puolimaratonaika 2,14. Ei ole juossut muuta eikä aio. ”Mun kaikki liikunta tähtää siihen, että kroppa pysyy kunnossa ratsastusta varten.”Talvisin juoksee vain viiden km lenkkejä, kesällä sitten pidempiä lenkkejä, ”joita voi ehkä nimittää jo juoksuksi” .Rakastan hitaita aamujaEläkkeellä on Kosken mielestä ihanaa. 40-vuotiaana ensimmäinen oma hevonenTuuli Koski oli jo yli 40-vuotias ennen kuin pystyi ostamaan ensimmäisen oman hevosensa.”Aika hevosten kanssa oli silloin ihanaa, mutta viimeisinä vuosina tuntui, että ne ovat vain koko ajan sairaina ja koko harrastuksessa ei ole mitään mieltä. Päätin lopettaa koko hevostelun ja keskityin koiriin.”Kipinä jäi kuitenkin kytemään ja kun ystävä, ratsastuksenopettaja Tina Schoultz houkutteli hänet joitakin vuosia sitten ratsastuskeskus Ainoon tunneille, se oli siinä. Eipä aikaakaan, ja oma hevonen oli saatava, ensin yksi sitten toinen.Tänä päivänä Koski treenaa ja kilpailee kahdella hevosellaan, Epulla eli Brock`s Mon Eyrellä ja nuoremmalla Joylla eli Joy Vienna D:llä.”Näin eläkkeelle päästyäni ja tässä taitekohdassa elämää sitä miettii asioita. Elämä on kohdellut minua hyvin, olen hyvin etuoikeutettu, sen muistan joka päivä. Olen terve, minulla on ihanat lapset ja lapsenlapset, hienot hevoset ja maailman paras valmentaja, Marko Björs. Meillä kemiat toimii täydellisesti, meillä on samanlainen käsitys asioista. Marko on kriittinen, mutta aina kannustava! Hän on paras valmentaja, joka mulla on ikinä ollut. Hän on myös ylivoimaisesti sitoutunein mun valmentamiseeni.”"Eläkkeelle pääsyn myötä kiire on kadonnut elämästäni, rakastan hitaita aamuja ja sitä että ehdin viettämään aikaa tallilla ja hevosteni kanssa."Ratsastuksen lisäksi Tuuli Koski juoksee, joogaa, käy klassisen baletin tunneilla, strechingissä ja haluaisi aloittaa vielä jonkun uuden tanssilajin opiskelun, jonkin vauhdikkaamman, joka nostaa enemmän sykettä. Sen aika on syksyllä, kunhan sopiva laji löytyy. Liikkuminen on jo nuorena alkanut tapa, ja varmasti perintötekijätkin vaikuttavat. Koski painottaa liikkumisen ja oman liikkuvuuden tärkeyttä ratsastajalle. ”Keho tarvitsee huoltoa tässä iässä, ei ole oikein hevosta kohtaan, jos ei pidä huolta omasta kropastaan. Jos vaadin hevoselta liikkuvuutta ja joustavuutta, pitää mun vaatia sitä myös itseltäni.” Olet ratsastanut vuosikymmeniä, miten olet kasvanut ratsastajana?”Nykyään ratsastus on paljon enemmän sen oikean tunteen etsimistä, herkkyyden löytämistä. Ei pelkkää tehtävien suorittamista, vaan pyrin tunnustelemaan hevosen fiilistä, haluan olla hevosen kanssa samassa kuplassa. Olen toivottavasti ratsastajana herkempi, kärsivällisempi ja ajattelevampi kuin nuorena.”Onko iän karttumisessa hyviä puolia?”Vanhenemisessa on paljon hyviä puolia. Kun on kertynyt elämänkokemusta, iloja, suruja ja pettymyksiä ja kun on nolannut itsensä riittävän monta kertaa, osaa olla armollinen itselleen ja muille. Jos kisoissa menee huonosti, ei haittaa yhtään, mutta jos menee hyvin, ilo onnistumisesta on yhtä suuri kuin aiemmin."Tuuli Koski on aina urheillut kaikissa lajeissa tavoitteellisesti, niin hän tekee ratsastuksessakin.”Tavoitteet on se asia, joka motivoi minua, haluan treenata systemaattisesti. Ei ole niin tärkeä pääsenkö tavoitteeseen, matka itsessään on tärkeä. Välilä tulee takapakkia, ja sekin on ok. Tässä iässä ymmärtää, että koska vain voi sattua mitä vain, siksi jokainen hetki hevosen selässä on arvokas ja ainutlaatuinen.Grand prix?”Ollaan startattu Epun kanssa muutama inter ja ne ovat menneet kohtuullisesti. Marko sanoi mulle, että tänä vuonna sitten GP. Että kai se on sitten niin, luotan tässäkin Markoon, hän on paras sitä asiaa arvioimaan”, Koski kertoo ja jatkaa: ”Mutta voi olla, että ensin startataan tällä omalla kentällä valmentajan silmän alla arvosteltavana eikä oikeissa kisoissa. Aika näyttää."."Ei mistään tule tällaista tunnetta", Marko Björs onnellisena satulassa.Marko Björs sanoi ei tositeeveille, vuonna 2024 tapahtuu jotain jännempää.Anniina Kolu Ghanalla paras nuori ratsukko Ypäjällä – ”Lukio tulee siinä ohella, ratsastus on minulle tärkeämpää”