Sami Vuoriston "heureka" 800-kiloisen torinruunan selässä

Tapaamme kouluratsastaja Sami Vuoriston Ruskeasuolla, jossa hän on ratsastanut asiakkaidensa hevosia koko aamupäivän.Ei uskoisi, että hän on vasta 33-vuotias, sen verran monessa paikassa ja maassa hän on ehtinyt jo vaikuttaa.Muitta mistä kaikki alkoi, miten Lahdessa syntynyt, mutta Keski-Suomessa nuoruutensa viettänyt mies päätyi kouluratsastajaksi?”Olin varmaan yhdentoista ikäinen kun siskot raahasi mut tallille. Ensimmäisen vuoden vain katselin ja hoitelin hevosia, vasta myöhemmin uskaltauduin alkeiskurssille”, Vuoristo kertoo. Hevosista tuli nuorelle pojalle nopeasti ykkösasia ja hän lähti Rautalammille ratsastuslukioon opiskelemaan.”Siellä sain ratsastaa niin esteitä kuin koulua, mutta aika äkkiä mulle selvisi, että kouluratsastus on se, mikä mua kiinnostaa. Se vaatii niin paljon herkkyyttä, ja aivoja myös. Siellä oli tosi hyvät opettajat, Tiina Vainikainen joka oli tosi tiukka, ja Jaana Seppänen.”Ja juuri Jaana Seppäsen tunnilla Vuoristolle tuli heureka-hetki, joka ainakin jossain määrin määritti hänen elämänsä suunnan.”Ratsastin semmoista Aaram -nimistä 800-kiloista torinhevosruunaa. Ja sitten Jaana sanoi jotain siitä, miten hyvin sain sen jättiläisen kulkemaan, en muista hänen sanojaan tarkkaan, mutta silloin tuli varmuus että tätä haluan tehdä.”Koulun jälkeen Vuoristo muutti Helsinkiin ja tapasi kumppaninsa Petri Viljasen, jolla oli talli Vihdissä. Talli pidettiin jonkin aikaa kunnes molempien hyvä ystävä Linnea Grünn soitti Englannista Katja Kuistilan tallilta ja kysyi: ”Tuutteko tänne töihin? Vaikka heti!”Ihan saman tien oman tallin sulkeminen ja vuokraaminen ei onnistunut, mutta parin kuukauden päästä pariskunta oli jo matkalla Englantiin.”Tykkään tosi paljon Englannista, se on todella kiva maa. Voisin kuvitella asuvani siellä vaikka loppuikäni”, naurahtaa Vuoristo.Kuistilalla vierähti 3,5 vuotta. Vuoristo kertoo, että eniten hän oppi siellä elämästä.”Olinhan ihan kakara silloin kun lähdettiin, ja ensimmäistä kertaa töissä ulkomailla. Mahtava kokemus, ihan kaikenlaista tuli vastaan. Katjalla oli pari GP-hevosta, niidenkin selkään pääsin kokemaan miltä sellainen hevonen tuntuu.”Vuonna 2017 tuli halu palata Suomeen ja Vuoristo ja Viljanen päätyivät Boeen Stella Hagelstamin tallille. Aluksi tehtiin tallia ja sitten Vuoristo sai välillä myös ratsastaa niin että Hagelstam auttoi häntä. Siihen aikaan Boessa oli myös asiakkaiden yksityishevosia ja Vuoristo ratsasti niitäkin. Boessa vierähti neljä vuotta.Kohta edessä oli jälleen uusi käänne. ”Ajattelin sitten kysäistä olisiko mulla mitään mahdollisuutta päästä Kyra Kyrklundin luo kolmen hevosen kanssa, koska asiakkaat toivoi, että mä ottaisin heidän hevoset sinne mukaan. Ja ihme kyllä se järjestyi!”Kokemus oli Vuoriston mukaan aivan mullistava. ”Puolessa vuodessa opin siellä enemmän ratsastuksesta kuin koko aiemman elämäni aikana!”Englannissa Vuoristo ratsasti lähes koko ajan Kyrklundin tai Richard Whiten silmän alla, aina kun pariskunta oli kotona.”Se oli aivan loistavaa, Richard on ihan velho istunnan ja biomekaniikan kanssa, ja kun Kyra sitten opettaa ratsastamaan – ihan täydellinen valmentajakombo. Se miten Kyra näkee aivan kaiken, tietää mistä joku asia johtuu ja miten se korjataan, siinä on jotain lähes yliluonnollista!”Mutta Brexitin jälkeen Englantiin oli hankala jäädä pidemmäksi ajaksi kuin kuudeksi kuukaudeksi.”Ei meillä ollut mitään pläniä, mutta elämä tuo eteen mahdollisuuksia. Ystäväni Peterina Hakanen soitti Norjasta Andresenin tallilta ja kysyi, tietäisinkö ketään joka tulisi sinne ratsuttajaksi. No en tiennyt mutta Peterina sitten kysyi että entäs sinä itse?”Sinne sitten lähdettiin. Andresen Dressage on suuri myyntitalli tunnin matkan päässä Oslosta. Hevosia oli 80 ja työntekijöitäkin parikymmentä, joista Vuoriston aikaan suomalaisiakin neljä.”On se todella iso ja myös hieno. Kouluratsastaja Alexandra Andresenin hyvin varakkaat vanhemmat rakennuttivat koko paikan tyttärelleen. Hevosia oli paljon ja ratsastettavaa paljon.””Osa aika raakojakin. Niistä tuli kyllä aika hyviä, mutta ilman sitä puolen vuoden oppia Kyralla en olisi saanut aikaiseksi niin paljon. Siellä oli ihan hyvä henki mutta onko se se raha ja öljy vai mikä vaikuttaa, mutta kaikki työt sujui paremmin ja nopeammin kun norjalaiset ei olleet töissä.”Norjassa ollessa Vuoristoon otti yhteyttä saksalainen mies, joka halusi hänet ratsastamaan hevosiaan.”Olin siellä pari kuukautta ja sehän ei ollut ollenkaan sitä mistä oli puhuttu ja mitä oli luvattu. Ja Saksassa on vaikeaa, se maa on täynnä hyviä ratsastajia, suomalainen ei ole siellä yhtään mitään, ihan nollasta täytyisi alkaa rakentamaan uraa. Niin että päätettiin palata Suomeen, täällä mulla kuitenkin oli jo asiakkaita. Ja ihan parhaaseen aikaan palattiinkin, keskellä pimeintä marraskuuta viime syksynä!” naureskelee Vuoristo.Asiakkaita onkin riittänyt: Ruskeasuolla 5-6 ratsutettavaa ja valmennettavaa, Kusaksessa joitakin, Varsinais-Suomessakin muutamassa paikassa. Pariskunta on asettunut Nummelaan, josta on kätevä matka joka suuntaan.Sami Vuoristolla on maine hyvin pehmeänä ja hevosystävällisenä ratsastajana, joka antaa hevoselle aikaa.”Mä haluan että hevoset luottaa muhun niin, että ne mielellään antaa ratsastaa itseään. Tavoittelen harmoniaa, niin pieniä apuja ettei katsoja edes huomaa niitä. Toki hevosilta pitää vaatia asioita, ja kun opetellaan uutta, joudutaan välillä sen epämukavuusalueelle. Mulla on ollut onni ratsastaa niin paljon erilaisia hevosia, että työkalupakissa on paljon keinoja. Laiskaksi sanottu hevonen tulee kevyemmäksi kun se saa voimaa, ja kuumilla pitää olla lähellä ja tehdä pienesti. Usein kuumat alta juoksevat rauhoittuvat, niin että niitä pääsee ratsastamaan rehellisesti eteen.”Mitä toivot tulevaisuudeltasi?”Kyllähän se GP-tasolla kilpaileminen on tavoite. Se vaan on vaikeaa kun ei ole omaa hevosta. Mutta jos jostain semmoinen ilmaantuisi, täytyy toivoa.” Vuoristo hymyilee.Kenen ratsastusta ihailet?”Cathrine Dufour Freestylellä ja Kyra ovat sellainen kolmikko että parempaa ei ole.”

Sami Vuoriston "heureka" 800-kiloisen torinruunan selässä

Aiheeseen liittyvää