92-vuotias legenda jo eläessään : "Se tunne, kun ollaan hevosen kanssa samaa mieltä, se tuntuu vain aina yhtä ihanalta!"

Harvassa ihmisessä määritelmä ”legenda jo eläessään” osuu kohdilleen. Hildur Hagelbergin kohdalla lause on totta.Mitä teräsnaiselle kuuluu?”Kyllä vielä muutama päivä sitten ratsastin. Nyt suomenhevosella Yön Legenda. Kun rakas Manta-tamma nukkui pois 28-vuotiaana, kokeilin Aapoa, mutta oli se ehkä vähän liian villi minulle. Nyt olen mennyt tällä Yön Legendalla, se on myös suomenhevonen, ja hyvin lupsakka sellainen. Koulusatula sille pitäisi saada, minun on vähän vaikea istua sen estesatulassa”, kertoo pirteä ja aurinkoinen Hagelberg syntymäpäivänään.Hänen kuntonsakin on parantunut, keväällä vaivanneesta oikean käden vapinasta on päästy eroon oikealla lääkityksellä.”Ja lääkäri vakuutti, että Parkinsonin tautia minulla ei ole, kaikki kokeet otettiin!”Hän kertoo, että välillä olo on yksinäinen, edesmennyttä aviomiestä ja Mantaa on yhä kova ikävä. Mantan karsinan ohikaan ei pitkään aikaan voinut kävellä, heti tulivat kyyneleet.”Mutta sitten sain hoitokoirakseni ystäviltä Cassun, se on venäläinen toy. Se tuodaan minulle aamulla ja haetaan kotiin illalla. Kolme kertaa päivässä teemme tunnin lenkin. Se antaa minulle paljon iloa elämään, koiran läheisyys.”Hildur Hagelbergin elämään mahtuu hengästyttävä määrä hevosasioita. Hän on kolmannen polven hevosihminen, ollut mukana perustamassa Kajaanin Ratsastajia vuonna 1965, ja toiminut ratsastuksenopettajana yli 30 vuotta eri puolilla Suomea, koulutuomarina, kilpailijana ja kisajärjestäjänä vuosikymmenten ajan. Hän pääsi aikoinaan myös kuuluisan venäläisen olympiaratsastajan Ivan Kizimovin valmennuksiin tämän käydessä Suomessa. Vaikka ei ensi alkuun täyttänyt "kriteereitä". ”Kizimov oli sitä mieltä, että kouluratsastusta saisivat harrastaa vain ”pitkät, hoikat ja kauniit naiset”. Kyllä se minua kuitenkin kiitti valmennuksen jälkeen, vaikka olin 158 senttiä pitkä. Kouluratsastus on minulle mieleisintä, kun maastoradatkin on nykyään niin simppeleitä.”Omia hevosia on vuosikymmenten mittaan ollut aika liuta, kaikki yhtä rakkaita.”Oli vaikeampaa ja helpompaa, pienempää ja isompaa kahdella jalalla kävelijää, kaikki hyviä”, muistelee Hildur.. Hildur Hagelbergillä on huikea kokemus ratsastuksen opettamisesta. Millainen on hyvä ratsastuksenopettaja?”Ennen kaikkea pitää olla kärsivällinen, ei saa hermostua eikä suuttua, vaikka joskus tuntuu siltä, että oppi ei mene millään perille. Pitää näyttää itse hyvää esimerkkiä, sekä hevosten hyvästä kohtelusta että hyvästä käytöksestä muita ihmisiä kohtaan.”Entä tunnistaako ratsastuksenopettaja lahjakkaan ratsastajan?”No kyllä. Olen huomannut, että hyvin musikaalisten ihmisten on helpompi oppia ratsastamaan. Minun mieheni ei ollut yhtään hevosihminen vaan muusikko, mutta laiton hänet joskus hevosen selkään liinassa, ilman jalustimia ja ohjat sidottuna kaulalle. Hän totesi että ”tämähän on helppoa, täytyy vain löytää rytmi ja mukautua siihen!” Mutta ei lahjakkuus vielä vie minnekään, eikä se hieno kallis hevonenkaan. Ihan alusta, ahkerasti ja nöyränä on tätä vaikeaa lajia joka ainoan opeteltava.”Seuraat varmaan silmä kovana olympialaisten ratsastusta?”Varmasti. Ja suosikkini on Charlotte Fry, hänen hillitty mutta tehokas ratsastuksensa miellyttää minua. Ja ylipäätään kaikki englantilaiset ratsastajat, heillä vaan on silmää ja osaamista.”Mikä olisi ohjeesi nuoremmille ratsastajille?”Hevosta ei saa pakottaa ikinä. Pitää ratsastaa niin, että hevonen haluaa itse tehdä asioita kanssasi. Se tunne, kun ollaan hevosen kanssa samaa mieltä, se tuntuu vain aina yhtä ihanalta!” Syntymäpäiväsankari on tehnyt mansikka-marenkikakun jonka hän vie 95-vuotiaalle ystävälleen iltapäivällä, sitä syödään yhdessä. Illaksi muutama ystävä tulee kylään, ja kakkua syödään taas, tietenkin.Hevosurheilun koko toimitus onnittelee Hildur Hagelbergiä lämpimästi!

92-vuotias legenda jo eläessään : "Se tunne, kun ollaan hevosen kanssa samaa mieltä, se tuntuu vain aina yhtä ihanalta!"

Aiheeseen liittyvää