Vihti Dressage Center Oy on Tiina ja Matti Karkkolaisen luomus, jonka toimitusjohtaja on tytär Heidi Karkkolainen. Yhtiön liikevaihto oli viimeisimmän tiinpäätöksen mukaan 173 tuhatta euroa. Yhtiössä on yksi työntekijä."20 vuotta sitten ostin tämän paikan ja rupesin arkkitehtikaverin kanssa suunnittelemaan tänne Hovin kartanon entisille maille ratsastuskeskusta. Tämä kun on vanhaa Vihtijärven pohjaa, ensimmäiseksi piti paaluttaa koko alue 15 metriä pitkillä teränpalkeilla kallioon asti ja ajaa teille metrin verran soraa, että ne kestivät raskaat työmaa-autot", Matti Karkkolainen muistelee. "Mutta kyllä se siitä sitten nousi."Nyt Vihti Dressage Centerissä on tiedossa uutta, sillä tallissa aloittaa kesäkuun alussa uusi yrittäjä Wilma Erkkilä.”Wilma Erkkilä ottaa yrittäjänä koko tallin haltuunsa. Me ollaan backuppina”, Tiina Karkkolainen kertoo. Sinapinvärinen MiniMuistissa on pariskunnan ensitapaaminen, hevoset yhdistivät jo silloin, kuinka muutenkaan. Ensimmäinen tapaaminen oli Tapiolan ratsastuskoululla joskus 1970-luvun alussa, jossa molemmat ratsastivat. Mutta heillä on ikäeroa kuusi vuotta, ja tuossa ikävaiheessa se on valtava ero, joten siinä vaiheessa tuleva Karkkolaisen pariskunta ei juurikaan huomioinut toisiaan, vaan kumpikin vietti ajan tallilla omissa porukoissaan. "Muistan, että me pikkulikat jostain syystä kauheasti naurettiin, kun Matti ajoi sinne sellaisella sinapinvärisellä vanhalla minillä", Tiina kertoo. Seuraava tapaaminen oli kymmenisen vuotta myöhemmin ja tällä kertaa se johti nopeasti avioliittoon. "Olin siihen aikaan myyntipäällikkönä Canonilla ja törmäsin Mattiin niissä merkeissä, hän oli toimitusjohtaja ja osaomistaja Rakennusalan projektitiedosto -nimisessä firmassa. Hevoset vietiin Gumböleen ja yhteinen koti löytyi Espoon Nöykkiöstä. "Sitten Matti myi osuutensa firmasta ja niillä rahoilla rakennettiin talo ja tallit tänne Vihtiin, jossa meillä on tonttia 23 hehtaaria."Hän oli työurallaan rakennusalan ammattilainen, rakennusinformaatioon erikoistunut ekonomi. Hevosihmiset tuntevat hänet estetuomarina, yhtenä Suomen harvoista FEI-oikeudet saaneista, ja etenkin hänet tunnetaan kansainvälisten kilpailujen kuuluttajana, yhtenä Helsinki Horse Show’n äänistä.Ensimmäinen hevonen Tiinalle tuli aikanaan Heikki Soraksen kautta 1970-1980 -luvun vaihteessa. Soras toi Tanskasta Kyra Kyrklundin Matadorin, mutta myös muita hevosia. Esimerkiksi ruuna Elegantin. Hevonen meni Ruskeasuolle ja sillä kisasi ensin Jyri Malmström, joka oli töissä Kyrklundilla. Kun hevonen sitten myytiin, sen osti ensin Päivi "Olga" Martinmaa, joka toimi silloin hyvinkin aktiivisti koulutuomarina. "Aloitin sitten sitkeän maanittelu- ja väsytystaktiikan, että sai ostettua Olgalta sen hevosen."Tuomarinura ei ollut suunniteltu. Tuomarikurssille osallistumisen motiivi oli, että hän halusi kouluratsastajana päästä sisälle tuomareiden sielunmaisemaan. "En missään nimessä silloin ajatellut, että minusta nyt ainakaan mikään koulutuomari tulisi!"Toisin kävi. "Kun kaverit kuuli, että olin käynyt sen kurssin, he rupesivat pyytelemään kisoihin tuomariksi. Aluksi kieltäydyin. Sitten annoin sen verran periksi, että lupasin, että menen "vain tämän kerran". No siitä arvaa, miten siinä lopulta kävi." .Koulutuomarin tärkeysjärjestys
Vihti Dressage Center Oy on Tiina ja Matti Karkkolaisen luomus, jonka toimitusjohtaja on tytär Heidi Karkkolainen. Yhtiön liikevaihto oli viimeisimmän tiinpäätöksen mukaan 173 tuhatta euroa. Yhtiössä on yksi työntekijä."20 vuotta sitten ostin tämän paikan ja rupesin arkkitehtikaverin kanssa suunnittelemaan tänne Hovin kartanon entisille maille ratsastuskeskusta. Tämä kun on vanhaa Vihtijärven pohjaa, ensimmäiseksi piti paaluttaa koko alue 15 metriä pitkillä teränpalkeilla kallioon asti ja ajaa teille metrin verran soraa, että ne kestivät raskaat työmaa-autot", Matti Karkkolainen muistelee. "Mutta kyllä se siitä sitten nousi."Nyt Vihti Dressage Centerissä on tiedossa uutta, sillä tallissa aloittaa kesäkuun alussa uusi yrittäjä Wilma Erkkilä.”Wilma Erkkilä ottaa yrittäjänä koko tallin haltuunsa. Me ollaan backuppina”, Tiina Karkkolainen kertoo. Sinapinvärinen MiniMuistissa on pariskunnan ensitapaaminen, hevoset yhdistivät jo silloin, kuinka muutenkaan. Ensimmäinen tapaaminen oli Tapiolan ratsastuskoululla joskus 1970-luvun alussa, jossa molemmat ratsastivat. Mutta heillä on ikäeroa kuusi vuotta, ja tuossa ikävaiheessa se on valtava ero, joten siinä vaiheessa tuleva Karkkolaisen pariskunta ei juurikaan huomioinut toisiaan, vaan kumpikin vietti ajan tallilla omissa porukoissaan. "Muistan, että me pikkulikat jostain syystä kauheasti naurettiin, kun Matti ajoi sinne sellaisella sinapinvärisellä vanhalla minillä", Tiina kertoo. Seuraava tapaaminen oli kymmenisen vuotta myöhemmin ja tällä kertaa se johti nopeasti avioliittoon. "Olin siihen aikaan myyntipäällikkönä Canonilla ja törmäsin Mattiin niissä merkeissä, hän oli toimitusjohtaja ja osaomistaja Rakennusalan projektitiedosto -nimisessä firmassa. Hevoset vietiin Gumböleen ja yhteinen koti löytyi Espoon Nöykkiöstä. "Sitten Matti myi osuutensa firmasta ja niillä rahoilla rakennettiin talo ja tallit tänne Vihtiin, jossa meillä on tonttia 23 hehtaaria."Hän oli työurallaan rakennusalan ammattilainen, rakennusinformaatioon erikoistunut ekonomi. Hevosihmiset tuntevat hänet estetuomarina, yhtenä Suomen harvoista FEI-oikeudet saaneista, ja etenkin hänet tunnetaan kansainvälisten kilpailujen kuuluttajana, yhtenä Helsinki Horse Show’n äänistä.Ensimmäinen hevonen Tiinalle tuli aikanaan Heikki Soraksen kautta 1970-1980 -luvun vaihteessa. Soras toi Tanskasta Kyra Kyrklundin Matadorin, mutta myös muita hevosia. Esimerkiksi ruuna Elegantin. Hevonen meni Ruskeasuolle ja sillä kisasi ensin Jyri Malmström, joka oli töissä Kyrklundilla. Kun hevonen sitten myytiin, sen osti ensin Päivi "Olga" Martinmaa, joka toimi silloin hyvinkin aktiivisti koulutuomarina. "Aloitin sitten sitkeän maanittelu- ja väsytystaktiikan, että sai ostettua Olgalta sen hevosen."Tuomarinura ei ollut suunniteltu. Tuomarikurssille osallistumisen motiivi oli, että hän halusi kouluratsastajana päästä sisälle tuomareiden sielunmaisemaan. "En missään nimessä silloin ajatellut, että minusta nyt ainakaan mikään koulutuomari tulisi!"Toisin kävi. "Kun kaverit kuuli, että olin käynyt sen kurssin, he rupesivat pyytelemään kisoihin tuomariksi. Aluksi kieltäydyin. Sitten annoin sen verran periksi, että lupasin, että menen "vain tämän kerran". No siitä arvaa, miten siinä lopulta kävi." .Koulutuomarin tärkeysjärjestys