Pian on taas se aika, kun aurinko rupeaa pilkistämään ja päivät rupeavat pikkuhiljaa pitenemään. Kevään koittaessa ajankohtaiseksi tulee myös koulujen yhteishaut. Hevosalalle hakeutumisessa on useita eri vaihtoehtoja sekä koulujen että opintosuunnan mukaan.28-vuotias Teemu Pääkkönen valmistui juuri Ylä-Savon Ammattiopistosta kengityksen ammattitutkintoon, ja jatkaa ensi viikolla Ypäjän Hevosopistolle kengityssepän erikoisammattitutkintoon.Ajatus hakemisesta hevosalan tutkintoon lähti Pääkkösellä puolittain sattuman kautta.”Minulla oli ajatus lähteä Kanadaan töihin cowboyksi ratsastamaan ranchille hevosia. Tein sinne työhakemuksia, ja silloin mietin, että todennäköisesti kaikki muutkin hakijat osaavat ratsastaa, jos sinne hakee töihin. Sen takia mietin, mikä olisi sellainen taito, mikä olisi hyvä osata, jotta erottuisi hakijoiden joukosta. Kengittäminen tuntui olevan aika hyödyllinen taito”, Pääkkönen muistelee.”Soitin silloin Ylä-Savon Ammattiopistolle, että haluaisin tulla teille opettelemaan kengittämistä. Ja siitä se sitten lähti liikkeelle.”.Hevosalan ammattiinYhteishaku 17.2.-17.3.2026Hevosalan perustutkintoja: hevosenhoitaja, hevospalveluohjaaja, ratsastuksenohjaajaHevosalan ammattitutkintoja: kengittäjä, ratsuttaja, ratsastuksenopettaja, ravivalmentaja, hevospalveluiden tuottaja, hevoshieroja, valjasseppäErikoisammattitutkinto: kengitysseppä, tallimestari ja hevosurheilumanageri.Pääkkönen aloitti kengityksen perustutkinnon syksyllä 2022, ja jatkoi siitä heti perään kengityksen ammattitutkintoon.”Olen tykännyt opiskella, ja Hingunniemessä olen oppinut paljon tarpeellisia ja hyödyllisiä asioita. Koulun lähipäiväjaksot olivat tässä tutkinnossa yleensä kolme päivää kerrallaan kerran kuukaudessa. Minusta asiat oli hyvin kiteytetty niiden kolmen päivän aikana”, Pääkkönen kertoo.”Kolmen päivän lähijaksoilla Hingunniemessä joka päivä noin puoli päivää oli teoriaa ja noin puoli päivää käytännön tekemistä.”Pääkkönen muistuttaa, että suurin osa opiskelusta on itsenäistä.”Ammattitutkinnossa vaaditaan jo selvästi enemmän osaamista kuin perustutkinnossa, minkä takia jo pelkästään oman osaamisen kannalta on tärkeää ottaa kaikki mahdollisuudet oppimisen ja itsensä kehittämisen kannalta. Mitä enemmän kengitti, sitä helpompaa oli sisäistää myös koulussa opetettuja ja opittuja asioita.”Pääkkösen mielestä opiskelussa oli yksi asia ylitse muiden.”Parasta opiskelussa on ollut kollegoiden kanssa oleminen ja verkostoituminen, sekä sitä kautta myös oppiminen, kun keskustelemme omista kokemuksista ja töistä. Heidän kanssaan sekä opettajien kanssa jaoimme tietoa”, Pääkkönen sanoo. ”Tätä ammattia ajatellen on auttanut myös paljon, että ympäröi itsensä ammattitaitoisilla ihmisillä ja kehittää itseään sitä kautta koko ajan. Opiskeltaessa löytyi sellaisia ystäviä, keiden kanssa vieläkin soitellaan ja laitetaan kuvia kavioista ja muusta mieltä askarruttavista asioista.”Opiskelun ikävämpiä puolia joutuu Pääkkösen mukaan miettimään hieman eri kulmista.”Jos jotain negatiivista haluaa sanoa, niin ainakin opintojen alussa kolmen päivän lähijaksot kerran kuukaudessa ovat aika vähän. Opintojen alussa tarvitsisi riittävästi harjoitusta ja neuvoja kehittyäkseen, ja silloin kolme päivää kuukaudessa ei itsessään ole riittävästi”, Pääkkönen miettii. ”Itse tuin opiskelua käymällä kaikissa erilaisissa koulutuksissa ympäri Suomea sekä kiertämällä toisen enemmän kengittävän henkilön mukana. Vastaavasti taas opintojen edetessä, osaamisen karttuessa ja töiden lisääntyessä kolme päivää on aika paljon olla paikan päällä läsnä”.Pääkkösen mukaan kengittämään oppii parhaiten kengittämällä. ”Esimerkiksi kun hevosella on neljä kaviota, kaviot voivat olla erilaisia ja vasen kavio voi erota oikeasta. Sen takia koko ajan tulee uutta tietoa. Koulussa ei myöskään määräänsä enempää näe erilaisia erikoistilanteita, ja usein niitä tilanteita tulee parhaiten kentällä vastaan. Työskennellessä näkee niin paljon enemmän erilaisia asioita.”.Pidän kengittäjän ammattia hienona, ja miten tärkeä se onkaan hevosen hyvinvoinnin kannalta.Teemu Pääkkönen.Kengitystä voi opiskella perustutkinnossa, ammattitutkinnossa sekä kengityssepäksi erikoisammattitutkinnossa, joista yhdessä muodostuu kokonaisuutena opintopolku.”Perustutkinto antoi perusymmärryksen siihen, mitä kengittäminen on ja miksi hevosia kengitetään. Kun menin kouluun perustutkintoon, kuvittelin, että hevosille laitetaan kengät, jotta kaviot eivät kulu. Opin siellä kuitenkin, miten iso merkitys kengityksellä on esimerkiksi hevosen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Sieltä sai sellaisen peruskäsityksen, miksi kengittäminen on tärkeää hevosille”, Pääkkönen kuvailee.”Ammattitutkinto puolestaan syventää näitä tietoja. Silloin osaa ratkaista ongelmia, mitä hevosilla on. Siinä myös saa paremmat valmiudet työn tekemiseen ja kehittymään siinä.”Kengityssepän erikoisammattitutkinnossa syvennytään puolestaan sairaskengityksiin.”Tutkinto antaa valmiudet toimia ja työskennellä esimerkiksi yhteistyössä hevosklinikan kanssa. Silloin kengitysseppä voi antaa oman arvionsa tiettyyn tilanteeseen, tulkitsemaan kavion röntgenkuvia, puuttumaan varsojen jalka-asentoihin sekä muita vastaavia. Anatominen tietämys kasvatetaan erikoisammattitutkinnon aikana huippuunsa.”Pääkkösen mukaan aikuisiällä opiskelu voi olla vaikeampaa, koska samalla pitäisi pystyä käymään myös töissä. Ylä-Savon Ammattiopisto tuli kuitenkin tässä asiassa hyvin vastaan, ja oikeastaan kaikki asiat olivat ja on sovittavissa.”Suosittelen koulutusta kaikille, jotka ovat kiinnostuneita hevosen ja kavion hyvinvoinnista. Ainakin perustutkinto on sellainen, josta olisi hyötyä, jos kengittää esimerkiksi omia hevosiaan. Ja aikuisiälläkin on aina hyvä kehittää itseään, minkä takia ikä ei saa olla este hakeutumiselle koulutukseen”, Pääkkönen näkee.”En suosittele itseoppineita kengittäjiä, ja aina suosittelen käymään kouluja. Kouluttautuminen muutti ihan kokonaan käsitykseni hevosen kengittämisestä. Kun aloitin perustutkinnon, minulla ei ollut aikomusta työskennellä ammattikengitysseppänä, mutta se ajatus on muuttunut tässä näiden vuosien aikana. Pidän kengittäjän ammattia hienona, ja miten tärkeä se onkaan hevosen hyvinvoinnin kannalta.” .Jatkuva kouluttautuminen on Pääkkösen mielestä kengittäjän ammatissa todella tärkeää, ja pitää mielen virkeänä.”Suomessa pitäisi saada pakolliseksi kouluttautuminen, jotta voisi harjoittaa ammatikseen kengittämistä. Mielestäni, kun työtä tekee ammatikseen, ainakin jokin koulutustausta tulisi jokaiselta löytyä”, Pääkkönen paaluttaa. ”Todennäköisesti sillä olisi vaikutusta myös kengittäjien palkkoihin, eikä samanlaista hintakilpailua olisi, koska kaikkien olisi pitänyt nähdä sama vaiva toimiakseen ammatissaan. Silloin työtäänkin voisi arvostaa enemmän, kun on käynyt kouluja, ja oman työnsä osaisi hinnoitella paremmin”, Pääkkönen päättää..Hevosalan ammattioppilaitoksetAxxell Brasaby, KemiöHevostalouden perustutkintoHevostalouden ammattitutkintoHarjun oppimiskeskus, VirolahtiHevostalouden perustutkintoHevostalouden ammattitutkintoKoulutuskeskus Brahe, RuukkiHevostalouden perustutkintoHevostalouden ammattitutkintoKoulutuskeskus Salpaus, LahtiHevostalouden perustutkintoHevostalouden ammattitutkintoHevostalouden erikoisammattitutkintoKpedu KaustinenHevostalouden perustutkintoHevostalouden ammattitutkintoYlä-Savon Ammattiopisto, KiuruvesiHevostalouden perustutkintoHevostalouden ammattitutkintoHevostalouden erikoisammattitutkintoYpäjän HevosopistoHevostalouden perustutkintoHevostalouden ammattitutkintoLiikunnan ja valmennuksen ammattitutkintoHevostalouden erikoisammattitutkinto Ratsastus osana lukio-opetustaHankoniemen lukioHangö gymnasiumKiuruveden lukioKristiinankaupungin lukioKristinestads gymnasiumKuhmoisten lukioRuoveden lukioRautalammin lukioSiikajoen lukioVirolahden lukio
