Anna-Julia Kontio, paluu: "Tässä lajissa on hirveän paljon psyykkistä"

Anna-Julia Kontiolla, 33, on takanaan tallin rakentamista sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Paitsi tallirakennusta, tässä on rakennettu myös pohjaa urheilulle, niitä, jotka siellä tallissa asuvat."Urheilullisesti tästä vuodesta ei ole suurempaa mainittavaa, mutta mä nautin siitä näkymättömästä tekemisestä, kun hevosia rakennetaan eteenpäin", Kontio luonnehtii loppumassa olevaa vuotta 2024. Tämä hiljaisuudessa tapahtuva työ on olennainen, mutta aikaa vievä osa urheilua ammattilaistasolla, eikä oikoteitä ole. Kotona tehty perustyö on sitä, minkä onnistumista kilpailuissa käydään mittaamassa. Kontio näkee ratsastuskilpailut eräänlaisena reality checkinä, tilaisuutena saada rehellinen palaute siitä, missä mennään. Kronenbergin hallikisoissa palaute saatiin joulukuun puolivälissä ja se oli kaikkien kolmen kisahevosen kohdalla positiivista. Kontion kohdalla kyse on paluusta, jota hän valmistelee kaikella sillä huolellisuudella, mitä se edellyttää. Takana on kaksi äitiyslomaa, kun esikoinen täyttää helmikuussa neljä vuotta ja kuopus on vuoden ikäinen. Oma uusi talli kotona Overpeltissä valmistui noin vuosi sitten. Hevosiaan Kontio on vienyt eteenpäin aiempaa pienemmissä kisoissa, jos aiemmalla tarkoitetaan sitä elämää, jotka hän eli vielä vuonna 2022, kiertäessään viiden tähden maailmancupin osakilpailuja Jay Jay van de Mottelhoeven ja Lopezin kanssa. Viime ajat Kontio on kilpaillut lähialueen kisoissa, kahta ja kolmea tähteä Lierissä, Opglabbeekissä, Bonheidenissä, Kronenbergissä. Hän sanoo, että tämä on hiljaista ja vähän näkymätöntäkin työtä, joka jonkun on tehtävä niiden hevosten kanssa, jotka jossain vaiheessa hyppäävät neljän ja viiden tähden mittelöissä. Sentowerissa eli Opglabbeekin kahden tähden kisoissa vuosi 2025 myös alkaa tammikuun toisella viikolla ja sillä tasolla jatketaan jonkin aikaa. Päämääränä Kontiolla on ne viiden tähden kisat, mutta sen verran kokemusta hänellä tästä lajista jo on, että hän tietää tiellä olevat karikot. Hän näkee maailmancup-tason kisaamisen ajankohtaisena ensi syksyllä, eli kaudella 2025-2026. Paluu "sinne takaisin" eli isoille radoille silloin on toiveena. Siinä vaiheessa satulan alla on zangersheideruuna Cooper van het Heeserhof Z (Cornet Obolensky - Clinton I) ja ehkä BWP Ehllo d' Argouges (Canturo - Opium de Talma), joka on irlantilaisen Jack Ryanin omistuksessa.Cooper on tullut jo tutuksi ja sen kanssa Kontiolla on varma tunne. "Päätin nyt viimeksi hypätä sen kanssa vähän isompaa, eikä siinä tullut minkäänlaista kysymysmerkkiä siitä, eikö se siltä hyvin onnistuisi."Ehllo on kokeneempi ja hypännyt aiemmilla ratsastajillaan jo isompia ratoja. "Se on hyvin iso hevonen, samantyyppinen kuin vaikkapa takavuosien Fardon ja Lopez ja hyvin samantyyppinen ratsastaa, iso ja pitkä."Molemmat ovat melko tuoreita hevosia, oma hevonen Cooper on ollut nyt vuoden tallissa ja Ehllo vasta muutaman kuukauden.Isoa hyppäävä Jay Jay van de Mottelhoeve (Faldiano - Thunder van de Zuuthoeve) on toiveiden mukaan yhä silloin kuvioissa. Ensi vuonna 16-vuotta täyttävää ruunaa on pidetty kuluneelle kaudella vireessä, jotta ura jatkuisi mahdollisimman pitkään. Onneksi se on täysin terve. Viimeisintä maksimia Kontio ei siitä halua ottaa ulos. 145-luokissa, ja jopa 150-luokissa, ruuna on vielä täysin mukavuusalueellaan.Jotta hän voi olla starttivalmis ensi lokakuussa, kun maailmancupin kausi seuraavan kerran pyörähtää taas käyntiin, tiettyjen asioiden on täytynyt tapahtua. Puhumattakaan siitä, että olisi starttivalmis Los Angelesissa. Sekin on itse asiassa asia, joka on edessä nopeammin kuin ajattelisikaan, ja jota pedataan jo nyt, tämän päivän valinnoilla ja hevoskaupoilla. "En mä ole edes miettinyt Los Angelesin kaltaisia kuvioita. Tilanne ei ole tällä hetkellä se, että voisi perustellusti niin tehdä", hän muotoilee. . Nations cupitEEF nations cupit on toinen juttu. Niiden suhteen Kontio ei ole yhtä kategorinen, sillä taso niissä on helpompi. Sitä paitsi nations cupit ovat tärkeitä muistakin syistä. "Katsotaan missä kunnossa hevoset kesällä on", hän kuittaa.Tästä päästään miettimään myös nations cup -joukkuetoimintaa. Sitä, missä kunnossa joukkue on. Useinhan näin vuoden vaihteen/alkuvuoden tienoilla lähtijöitä nations cup -edustuksiin on pilvin pimein, mutta sitten kun kisa on edessä, joukkueessa on yleensä "yksi liian vähän"."Meillä joukkuetoiminta on hyvin pätkittäistä ja kestää sen pari kuukautta kun NC-kisoja on ja kun pitäisi jo olla parhaassa vireessä niitä ajatellen", Kontio pohtii.Hän toteaa, että hyvin, eli syvällisellä osaamisella ja riittävällä kokemuksella johdettu joukkuekilpaileminen on kaiken perusta. Sitä kautta kaikki muutkin maat ovat vähänkään laajempana rintamana nousseet isoille radoille. Perustyö tehdään tietenkin kotitallilla, mutta jos jokainen ratsastaja touhuaa pelkästään yksin omalla tallillaan, reitti on mutkainen ja täynnä kuoppia. Kontio toteaa, että tänä päivänä yhteisöllisyyden toteuttamiseen on hyvin valmiuksia, kun kanavista ajatusten, suunnitelmien ja inspiraation jakamiseen ei ole puutetta. Kontio kertoo miettineensä viime aikoina paljon sekä oman tekemisensä reunaehtoja suomalaisena ratsastajana että suomalaista esteratsastusta yleensä.Hän asettelee sanansa hyvin harkiten ja tarkkaan ja varmistaa jo ennalta, että tarkoituksena on kannustaa, eikä missään tapauksessa kritisoida suomalaista esteratsastusta luotsaavia tahoja. Nations cupit ovat oudon vähän arvostettuja, jos ajatellaan, miten avainasemassa ne urheilun kannalta ovat.Kontio näkee suomalaisjoukkueessa paljon enemmän potentiaalia kuin mitä siitä on saatu ulos ja kannustaa kaikkia aktiivisesti myös uskomaan siihen, että sitä on. Kontion pointti on, että tilanne ei välttämättä vaadi suurensuuria muutoksia. Hän toteaa päinvastoin huomanneensa kantapään kautta vanhan viisauden paikkansapitävyyden, eli sen, että hyvät ja parhaat mahdolliset tulokset missä tahansa asiassa saavutetaan pitkäjänteisellä tekemisellä ja myös sen, että asiat on valmisteltava hyvissä ajoin, paljon ennen itse h-hetkeä. Valmistelu koostuu pienistä, oikealla hetkellä tehdyistä asioista, yhtäkkiset isot muutokset eivät sen sijaan useinkaan vie eteenpäin. Esimerkkinä "pienestä asiasta" Kontio mainitsee vaikkapa yhden puhelinsoiton tai oikealla hetkellä sanotun lauseen. Nämä luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta lajissa, jossa henkisellä puolella on valtava merkitys. "Tässä lajissa on hirveän paljon psyykkistä. Sun pitää uskoa siihen omaan tekemiseen, muuten on melkein mahdotonta menestyä. Samanaikaisesti usein unohdetaan, miten pienet asiat vaikuttaa urheilijan tekemiseen isossa kuvassa", hän sanoo.Ovatko suomalaiset ratsastajat enemmänkin joukko kuin joukkue?"Olisi varmaan mahdollista sen pienen määrän ratsastajia mitä meillä on, olla keskenään enemmän yhteydessä. Hirveän vähän kuuluu kenestäkään mitään ja siinä moni helposti kadottaa suunnan ja tulee epävarmaksi", Kontio muotoilee. . Lajin vaikeusEsteratsastuksessa törmää usein meemiin "lajin helppous viehättää". Kaikki mahdollinen apu on tarpeen, sillä esteratsastus on käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi lajiksi. Kilpailua on paljon ja se on kovaa. "Näin on", Kontio vahvistaa. Hevoskaupan ehdoilla lajissa on mentävä, siitä ei pääse mihinkään. Kontionkin hevosista suuri osa on myyntihevosia. "Mutta ne hevoset menee kaupaksi omalla tahdillaan. Siitä ei kannata sen enempää murehtia", Kontio naurahtaa. Kyseessä on pariskunta Jens Vandeberk - Anna-Julia Kontion toimeentulo, mutta kauppa on kuumentunut niin paljon, että myös nurja puoli on tullut näkyviin. Hevoskauppa osaltaan mahdollistaa, mutta osaltaan myös vaikeuttaa niiden ammattilaisten ratsastamista, joilla ei ole takanaan miljoonafinansseja. Yhtäältä pitäisi pystyä kilpailemaan riittävästi riittävän vaikeissa luokissa riittävän kovassa seurassa, mutta toisaalta, jos hevosen hintalappu on useampia miljoonia, harvalla ei-miljonäärillä on kanttia pitää sellaista omassa käytössään. Kontio myöntää tämän, mutta asialle ei ole tehtävissä paljoakaan. Tärkeää on hankkia riittävä osaaminen, jotta pysyy "kaidalla tiellä". Sillä tiellä, joka johtaa lajissa eteenpäin. "Matkan varrella voi helposti eksyä", Kontio sanoo. Hän katsoo "sirkusta" siellä missä se kiivaimmillaan pyörii ja näkee ympärillään omin silmin, että on hyvin vaikea olla samanaikaisesti ainakaan vähän liian pienellä operoiva kilparatsastaja ja hevoskauppias. Huipulle on todella vaikea päästä, ja lähes mahdottomaksi se käy, jos ei tunne tietä sinne, eikä ole ketään opastamassa.Tässä Kontio näkee äärimmäisen tärkeänä sen, että on joku, johon luottaa ja jota on valmis kuuntelemaan. Hänellä on itsellään elämän varrella ollut tällaisia henkilöitä. Tässä vaiheessa Jens Vandenberk on hänelle tällainen "joku", jonka kanssa pallotella valintoja. . Jotain pysyvääHevosia ostetaan ja myydään, mutta aina välillä joku jää pysyvästi taloon. Jay Jay on tällainen. Samoin sen 20-vuotiaaksi kääntyvä isä Faldiano (Heartbraker - Jus de Pomme), joka on marraskuussa jäänyt eläkkeelle terveenä ja hyvinvoivana. Kontion tallissa asuu etuoikeutettuna jäsenenä myös vanha kilparuuna Fardon (Corland - Mezcalero), pian 24. Se on hevonen, joka rakastaa omia tuttuja tapojaan ja kellonaikojaan, omaa karsinaa ja säännöllisiä ruoka- ja tarhailuaikoja. Jos se pääsee ratsastukseen, niin kuin säännöllisesti tapahtuukin, se ikään kuin herää liekkeihin uudelleen. "Sen selässä tulee tunne, että se kokee olevansa suurin piirtein kisoihin valmis, kuin uudesti syntynyt."Kontio mietti ensin, haluaisiko Fardon laitumelle kokonaan, mutta totesi, että eniten nautintoa elämästään se saa näin. "on se paljon ulkonakin ja sille on laitettu kavereiksi kaksi ponia, mutta se on hyvin tarkka siitä, että noudateaan "sovittuja aikatauluja". Tarhasta pitää tulla pois tietyllä kellonlyömällä, ei ennen eikä jälkeen sen", Kontio nauraa. .Kiireinen Anna-Julia Kontio on vetänyt ruksin ensi lokakuun HIHS:in päälle: "Palataan asiaan puolentoista vuoden päästä Messukeskuksessa sitten".Anna-Julia Kontio tähtää loppukauteen - ratsastusonnettomuus sai ratsastajan miettimään jaksamistaan.Kapteeni Mikko Mäentausta pohtii suomalaista esteratsastusta ja omaa paluutaan kilpasatulaan: "Jos näet mut missä tahansa kilpailussa".Suomalainen esteratsastaja olympialaisiin? Maajoukkuekapteeni Mikko Mäentaustan mukaan vaikea, muttei mahdoton tie kulkee joukkuekilpailujen kautta: "Hyvin paljon psykologinen asia".Ranking: Suomalaisen esteratsastuksen välivuosi 2024 – valo tunnelin päässä näkyy jo

Anna-Julia Kontio, paluu: "Tässä lajissa on hirveän paljon psyykkistä"

Aiheeseen liittyvää