Kahvia vai teetä? Anna-Julia Kontio ojentaa puulaatikkoa, jossa on eri teemakuja ja kaataa kuumaa vettä Marimekon kuppiin. Kontion ja Jens Vandenberkin uudessa tallirakennuksessa on myös kahvio, jossa voi ottaa vastaan vaikka mediaväkeä. Nurkassa on joogamatto ja käsipainoja.Kaikki on uutta ja puhdasta. Tyylikästä. Ilmavaa. Miljoonaprojekti.VDB Stablesin pihaan Belgian Overpeltissa ei ajeta noin vain, sillä leveä rautaportti on välissä. Maneesi on 20 x 40 metriä ja ikkunoiden ja kattoikkunoiden ansiosta äärimmäisen valoisa, samoin 19 karsinan talli, joka aukeaa molemmista päistä ja jossa hevosilla on ikkuna ulos. Myös ulkokenttä on. Maastoonkin tilalta pääsee ratsain, jos niin haluaa.Pariskunta yrittää kasvattaa tilan kokoa, mutta maata tällä alueella on nirkoisesti myynnissä. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Joskus he onnistuvat ostamaan jonkin pikkupläntin ja kasvattmaan kiinteistön pinta-alaa. Kun juodaan jutellessa teetä, Kontio vilkaisee välillä kännykkää katsoakseen tulosäpistä miten Jensillä menee. Vandenberk on 50 kilometrin päässä Azelhofissa kisaamassa. "Ihan hyvin sillä tää viikonloppu on mennyt", Kontio toteaa. Viime viikonloppuna oli Kontion vuoro, Sentower Parkin neljän tähden kisoissa.. Perheenäiti on tältä päivältä omat hevosensa ratsastanut ja tässä on pari tuntia aikaa, ennen kuin lapset haetaan päiväkodista. He ovat kilparatsastava pariskunta, joka tekee hevoskauppaa. Vandenberk myös hieman valmentaa, Kontio ei. Kontio sanoo urheilun olevan tärkeä asia heille molemmille itsessään, eikä vain siksi, että tulokset nostavat hevosten myyntiarvoa. Asia menee pikemminkin niin päin, että hyvät tulokset ja hyvä myyntiarvo ovat ominaisuuksia, jotka seuraavat kyllä aikanaan, kun päivittäinen työ hevosten kanssa on oikein tehty.Työ hevosten kanssa on ykkösjuttu. "Kyllä se on se syy miksi me tätä tehdään. Mulla ei ole päivittäistä työtä tehdessä mielessä kilpailut, vaan hevosen koulutus, josta nautin ja jonka teen aina samalla tavalla."Kilpailut ovat toki eräänlainen itsestäänselvyys. "Tietysti voi kysyä, että vähän niin kuin raviurheilussa hevosia treenataan kilpailuihin, miten sitä kouluttaisi hevosiaan, jos ei olisi estekisoja", Kontio pohtii. Myyntihevosia ja projekteja tulee ja menee. Tänään tuli uusi kirjava Golden Lady. Eight Milen myynnistä uutisoitiin muutama päivä sitten. Talossa on kaksi hevosta, isä ja poika, joita ei koskaan myydä.. 20-vuotias Faldiano (Heartbraker - Jus de Pomme) ja sen 16-vuotias poika ensimmäisestä ikäluokasta, Jay Jay van de Mottelhoeve, Thunder van de Zuuthoeve-emästä. Jay Jay tuli neljä vuotta sitten 12-vuotiaana taloon myytäväksi, mutta joka ostettiinkin itse. Eikä ole kaduttu sekuntiakaan."Jotenkin sen kanssa alusta asti lähti menemään, vaikken siinä vaiheessa odottanut siitä mitään", Kontio kertoo. Ensimmäinen lapsi Leon oli siinä vaiheessa vasta muutaman kuukauden ikäinen ja oli aika palata taas satulaan. Jay Jay oli siinä hevonen enemmän kuin paikallaan. "Se oli mun ensimmäinen GP-hevonen täällä Belgiassa Jensin kanssa."Kontio huomauttaa, että kuluva kausi on Jay Jayn yhdeksäs kausi ranking-luokissa."Se on nyt 16 ja yhä edelleen sitä kysytään ostaa kilpailuissa", Kontio hymyilee. "Mutta me ei myydä ja samaa sanoo myös Jens, joka meistä kahdesta on se kauppamies."Kontio kertoo ruunan ratsastettavuuden olevan omaa luokkaansa. "Se on tosi viisas ja herkkä. Kertoo kyllä jos kaikki ei ole hyvin. Ja myös, kun kaikki on hyvin. Silloin se on radan jälkeen todella tyytyväinen, rento ja itsevarma samaan aikaan."Jay Jaylla on se erikoinen ominaisuus, että se on aina ilman kenkiä. Myös kilpailuissa. Näin on ollut jo kaksi vuotta. Kontio poisti siltä kengät alkaessaan odottaa toista lastaan, sillä ruuna on todella kova riehumaan tarhassa ja kolhimaan itseään. Se on erittäin onnistunut kokeilu ja jäi tavaksi. Nykyään se tarhaa täysin ilman suojia. . Koska piha on suljettu, kolmas ei-myytävänä oleva hevonen, eläkeläinen Fardon voi käyskennellä missä haluaa, aivan vapaasti. Tällä kertaa se on vetäytynyt syömään ruohoa, mutta usein se saattaa palloilla tallin käytävällä tai jopa ratsastuskentällä. Se ei mielestään ole ulkoillut tänään vielä tarpeeksi, josta syystä ihan lähikuvaa ei saa. Ruuna väistyy aina juuri sen verran, pää kuitenkin maassa, ettei riimunpäitsistä saa otetta ja sitä voida viedä takaisin talliin, mikä sen mielestä on varteenotettava vaihtoehto. "Se on tosi tarkka siitä, että saa tehdä just mitä haluaa just silloin kun haluaa", Kontio naurahtaa. "Jos hetken päästä menen uudelleen, se tulee todennäköisesti luo."Kontio on silminnähden tyytyväinen uusiin tiloihin. Hän viihtyy myös Belgiassa, vaikka toisaalta toteaa Suomessakin olevan paljon hyvää. Ruuhkautuva liikenne alkaa olla Keski-Euroopassa todellinen ongelma suurten kaupunkien lähettyvillä. Eikä Brysseli ole kaukana. Suomi vain ei tule kysymykseen, jos ratsastuksella ja hevoskaupalla haluaa elää. Samasta syystä kaatui myös aiemmin esiin noussut idea vaihtaa Jens Vandenberkin kansalaisuutta, jotta hän voisi ratsastaa Suomen maajoukkueessa. Se olisi vaatinut ensin monen vuoden Suomessa asumisen. Mikä ei vain ole mahdollista."Ei ne matkat ole realistisia sieltä käsin. Hevosten vähintään pitäisi olla täällä", Kontio kuittaa.Kuluvalla viikolla hän on kuitenkin perheineen Suomessa."Nämä meidän lomat menee ihan kisakalenterin mukaan. Tähän väliin löytyi sopiva rako."
