Saako verkassa hypätä 160-esteen? – Anu Tuomen elämää toimihenkilönä

Ilmajokinen Anu Tuomi on B-ratamestari, FEI-tason estetuomari ja A-estetaitotuomari ja stewardi sekä esteillä että kouluratsastuksessa. Ammatikseen hän toimii varhaiskasvatus- ja perhetyössä Ilmajoen seurakunnalla. Kun lukee ratsastuskilpailujen schedulea, siellä lukee usein Anu Tuomi. Ei kuitenkaan ihan joka viikonloppu. Esimerkiksi heinäkuussa oli lomaa. 52-vuotias Tuomi kertoo, että tänä vuonna stewardin hommia on tullut tehtyä itse asiassa eniten ja siinä tehtävässä hän oli myös jutuntekopäivänä. Niissä on vissi ero: stewardin työ on puuttua asioihin etukäteen ja estää näin väärinkäytöksiä, tuomarin työ on miettiä seuraamus ja toimintamalli, kun vahinko on jo tapahtunut.Verryttelyssä Tuomi viihtyy, oli hän kummassa tehtävässä hyvänsä. "Tämä on mun harrastus", hän sanoo ja kertoo aloittaneensa hevoshommissa 7-vuotiaasta. Itse ratsastamiseen ei aikaa enää juurikaan ole, eikä oikeastaan kipinääkään. Kotona on hevosia. Kasvatustakin on ollut, hevosia on syntynyt hänen tai hänen siskonsa Eveliina Rannon nimiin vuosien saatossa kymmenkunta, ensin ravureita, sitten poneja ja puoliverisiä, mutta ei enää viime vuosina."Nuorimmat varsat on tällä hetkellä viisivuotiaita", hän naurahtaa.Harrastehevosia kaikki, hän kuittaa. "Piti sitäkin kokeilla.". Tunnetuin on vuonna 2003 syntynyt poni My Melody (Kansas NLD - Shafeek ox), joka hyppäsi Miisa Pulkkasen kanssa SM-pronssille ja kilpaili ulkomaillakin. Sen varsa Eve's My Moana (Lunnalyckans Artist) on nyt viisivuotias. "Eve's Lazybeat (Heartbeat - Candle King) pääsi junnuluokkiin asti."Sitten tulivat Lazylove ja Lazylast For Enjoy Askista. Nyt päällimmäisenä on hevosurheilun yhdistystoiminta. Se vie ison osan elämästä. Tuomi puheenjohtaa Pohjanmaan Hevosurheilun Kannatusyhdistystä ja on jäsenenä Esteratsastuksen Kannatusyhdistyksessä. Ensin mainittu on synnytetty takavuosien Pro Horse Racesin tilalle, jossa olivat aikoinaan Tuomen lisäksi vaikkapa Rintamäet.Kauhavalainen kannatusyhdistys on perustettu vasta tämän vuoden puolella. Sen tarkoitus on edistää Power Parkissa kilpailemista, jotta sinne saataisiin enemmän ja isompia kilpailuja. Se on aatteellinen yhdistys, johon kuuluu jäseniä Tampereelta ja Myrkystä asti, mutta ratsastusseura se ei ole. Tuomen oma ratsastusseura esimerkiksi on Ilmajoen ratsastajat. Yhdistyksessä kannustetaan jäseniä hankkimaan toimihenkilöoikeuksia, jotta kilpailujen järjestäminen, koko toiminnan ydin, olisi mahdollisimman jouhevaa ja edullista. "Se on hyvä tilanne, jos saa kisoihin kaikki toimihenkilöt omasta takaa."Tuomi ei ylenkatso mitään toimihenkilötehtävää. "Mä teen mitä vaan. Rakkaudesta tähän lajiin. Mun äiti oli ihan samanlainen. Piti kanttiinia hevostapahtumissakin ja mun isä oli urheiluhullu, niin kuin meidän perheessä kaikki. Kaikkea urheilua seurataan."Marraskuussa hän on lähdössä suomalaisen tulospalvelutiimin kanssa Aasian mestaruuskilpailuihin Thaimaahan. . Hevosen hyvinvointiYhdistyksen kiinnostuksen kohteena ovat kaikki sellaiset hevostapahtumat, joita Power Parkissa voisi pitää. Vaikkapa kenttäkilpailut, sillä lääniä riittää, ja infraa. Niiden puolesta paikalla voisi järjestää vaikka mitä. "Mitä me vaan keksittäis."Tallialueen takana kulkee kilometrin hiekkapohjainen maastolenkki hevosille, joka palvelisi hyvin myös ratsastuskilpailuissa.Toteamukseen, että hevosten hyvinvointi on aihe, joka puhuttaa somessa hyvin paljon, hän toteaa, että on somessa itse hyvin vähän, jos ollenkaan, joten se, mitä siellä kirjoitetaan, ei häntä kosketa. "Joskus ratsastajat tai heidän tukihenkilönsä kysyvät, että 'miksi nämä suojat nyt taas katsotaan, kun ne just vähän aikaa sitten katsottiin?'. Mä vastaan, että kyllä tähän syynsä on."Tuomi toteaa, että mitä väärinkäytöksiin ja hevosen hyvinvointiongelmiin tulee, Suomessa eletään lintukodossa: "Räikeitä tilanteita tapahtuu tosi harvoin ja se on onni".Toisella lailla ajateltuna se on myös puute: "Kun sitten jotain tapahtuu, meillä ei aina ole rutiinia toimia."Tuomi myöntää joutuvansa joka-kisassa lukemaan sääntöjä. Häneltä kysytään milloin mitäkin. Haastattelupäivänä esimerkiksi sitä, miten korkean esteen saa rakentaa verryttelykentälle ja minkälainen sen pitää olla."Esimerkiksi 145-luokan verryttelyssä saa olla 160 este - okseri tai pysty, mutta toisaalta 120 senttiin asti maksimikorkeus on luokan korkeus mihin osallistuu-"Kokemuksesta on se hyöty, tietää mistä kohtaa mikäkin sääntö suurin piirtein löytyy.Missä on seuraava tuomarointi?"Tänä vuonna ei vissiin enää missään! Mutta kahden viikon päästä Ypäjällä on ERKIN kisat, siellä mä olen stewardina. Tai siivoan vaikka vessoja."

Saako verkassa hypätä 160-esteen? – Anu Tuomen elämää toimihenkilönä

Aiheeseen liittyvää