Arto-Pekka Heino vaihtoi kylmät maneesit omaan kahvilaan – "Jos tämän tilaisuuden olisi antanut mennä ohi, se olisi mennyt ohi"

Kahvila Konstantiina avasi ovensa tällä viikolla Oulun keskustassa, ja sen tiskin takana häärää ratsastusväelle tuttu hahmo. Meritoitunut oululainen kouluratsastusvalmentaja ja -ratsuttaja Arto-Pekka Heino jätti kylmät maneesit taakseen, ja perusti kulttuurikahvilan yhdessä puolisonsa Osmo Hakosalon kanssa.”Tämä tuli vähän puun takaa”, Heino kertoo.Kahvilasta Espanjan Fuengirolassa oli vitsailtu pariskunnan kesken jo aiemmin, mutta vakavasti otettava ajatus omasta paikasta heräsi viime kesänä. Hakosalo on mukana kansanmusiikkiyhdistys Rällässä, jolla on retrovaunu nimeltään Konsta. Tapahtumissa Konsta toimi myös kahvilana.”Konstan kanssa oltiin puistopiknikeillä, meillä oli kahvia ja pannaria. Ihan pienimuotoista”, Heino sanooKonstassa hän huomasi pitävänsä siitä, kun sai olla sosiaalinen ja tavata ihmisiä. Käänteentekevää oli Rällän kirjanpitäjän vinkki Oulun keskustassa olevasta kahvilasta, jonka omistaja saattaisi myydä. Kirjanpitäjä oli sanonut neuvottelevansa heille hyvän hinnan.”Mää mietin kaksi yötä, että voinko hevoshommat heittää. Olin jo suunnitellut syksyn valmennuksia.”Asiat tapahtuivat nopeasti, sillä päätös syntyi puolitoista kuukautta sitten. Ajatus hevostöiden vaihtamisesta johonkin muuhun oli silti ollut mielessä jo useamman vuoden, sillä oma ratsastus oli hiipunut lonkkavaivojen takia.”Kun oma ratsastaminen ei ole enää päivittäistä, kun siihen ei pysty, niin mistä ammentaa itselleen polttoainetta? Oppilaat ovat olleet tyytyväisiä ja halunneet, että jatkaisin, mutta saanko mää itselleni tästä sitä liekkiä, että pystyisin täysipainoisesti tekemään sitä.”Heinon hevosuraa on takana jo 41 vuotta.”Täytin tänä vuonna kuusikymmentä. Onhan se seisominen siellä kylmässä maneesissa joka päivä…”, Heino naurahtaa.”Jos tämän tilaisuuden olisi antanut mennä ohi, se olisi mennyt ohi. Mulla on ollut jonkinlainen elämänmuutoksen haku.”.Ennakkoluulottomasti kohti uusia haasteitaTyöskentelyn ratsastuksen parissa Heino aloitti vuonna 1984.”Olin 19-vuotias haukiputaalainen nuori yrittäjä, kun perustin ABC-tallin. Mulla oli 84 markkaa tilillä rahaa, eikä mulla ollut paljoa enempää nytkään, kun tämän kahvilan perustin.”Ratsastuskouluaan hän ehti pyörittää parikymmentä vuotta, kun tuli aika uudelle. Hän oli vaihtamassa ratsastuskoulun pelkkään valmennustoimintaan, kun hän sai työpaikan tallimestarina Erkylän kartanosta Hausjärvellä.”Olin siellä pari vuotta. Siinä tuli myös ensimmäiset paralympialaiset. Karjalaisen Katjan hevonen oli silloin Erkylässä ja hän oli mun henkilökohtainen valmennettava.”Heino lähti Karjalaisen kanssa Pekingin paralympialaisiin 2008, minne lähti ensimmäistä kertaa suomalainen pararatsastaja omalla hevosellaan.”Olimme ihan aloittelijoita paramaailmassa. Katjahan oli neljäs ja me oltiin ihan että, what? Onko meillä näin hyvä hevonen?” Heino nauraa.Tie vei Erkylästä Helsinkiin, sillä parajoukkueen valmentajana hän joutui olemaan paljon matkoilla ja työskentely vieraalla meni liian vaikeaksi.”Mulla oli oma hevonen Rusalla, mutta tein ihan hirveästi töitä. Kävin valmentamassa Joensuut ja Oulut ja Porit. Se oli koko ajan matkalaukkuelämää. Tajusin, ettei kannata omaa hevosta pitää, kun en koskaan kerkeä sen kyytiin.”Helsingissä Heino asui viisi vuotta. Niille vuosille osuivat myös Lontoon paralympialaiset, joissa Karjalainen voitti hopeamitalin. Kaipuu Ouluun toi hänet takaisin pohjoiseen reilu kymmenen vuotta sitten. Hän palasi ABC-tallille muutamaksi vuodeksi, ja osti sieltä muutaman talliosakkeen.”Se oli vähän tuulista, eikä ollut oman mielenterveyden kannalta viisain ratkaisu. Maneesi- ja talliyhtiön vääntö oli aika riitaista.”Heino kiersi edelleen valmentamassa, mutta kuvio alkoi väsyttää ja hän huomasi yhä useammin haluavansa nukkua yönsä kotona. Hän vähensi valmennuspaikkoja, möi karsinaosakkeensa ja luopui omasta tukikohdastaan ABC:llä. Se oli kova paikka, olihan talli aina ollut hänen henkinen hevoskotinsa, vaikka hän välissä asui Etelä-Suomessa.Samoihin aikoihin Hakosalo oli tehnyt yhteistyötä oululaisen Hietasaaren Ponipihan omistajan Veli-Matti Sormusen kanssa, ja Heino työskenteli pari vuotta Ponipihan yksityistallin tallimestarina.”Se on ihana miljöö, ja se tuntuu nyt mun tämän hetken hevoskodilta.”Heino auttaa edelleen Sormusta erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Sormusen omistamassa Villa Salmenrannassa järjestettiin myös Heinon ja Hakosalon kolmipäiväiset häät kaksi vuotta sitten..On ollut ihana matkaValmentaminen ei vielä ole kokonaan loppunut, sillä Heino jatkaa Pohjois-Suomen kouluratsastuksen aluevalmentajana kauden loppuun sopimuksen mukaisesti.”Olen joillekin oppilailleni sanonut, että jos haluatte käydä mun silmien alla, niin on haettava aluevalmennukseen.”Toistaiseksi Heino on kahvilassa päivittäin ja Hakosalo jatkaa päivätyötään Oulun ammattikorkeakoulussa. Haave olisi, että molemmat voisivat tulevaisuudessa saada palkkansa kahvilasta, ja silloin Heinolle vapautuisi aikaa myös lisätä siinä sivussa hevostöitä.Luopuminen työstä ratsastuksen parista on sekä haikeaa että helpottavaa. Erityisen vaikeaa oli kertoa valmennussuhteen loppumisesta pitkäaikaisille oppilaille.”Oppilaat ovat ottaneet tämän aivan ihanasti. Ovat olleet tosi kannustavia ja ymmärtävät sen, että elämä on lyhyt.”Erityisesti hän on kiitollinen siitä, että on saanut nähdä hevosalan monelta eri kantilta.”On ollut ratsastuskoulun pitoa, ihan perusvalmennusta ja sitten olin pararatsastajien maajoukkuevalkka kaksi olympiadia. Sain kulkea pitkin maailmaa ja nähdä isoja kenttiä ja ympyröitä. Sitten olin kehitysvammaisten maajoukkuevalkka kaksi vuotta ja aluevalmennuksen kautta olen saanut nostaa pohjoissuomalaisia pikkutyttöjä varsin korkealle tasolle.”Heinon valmennettavia ovat olleet esimerkiksi EM-tasolla kilpailleet Tuisku Lamberg, Elina Kemppainen ja Peppi Kokko.”Nyt joku muu saa hypätä niihin saappaisiin. Se on ollut ihana matka, ja siitä on tosi huikeita muistoja ja ikuisia ystävyyssuhteita.”Heinon ura on painottunut valmentamiseen, mutta ratsastus ollut iso osa sitä. Nuoria kouluhevosia hän on kouluttanut paljon.”Silloin kun ei päätä pakottanut, pystyin menemään vaikka minkä selkään. Yleensä ratsastin ne siihen pisteeseen, että kisasin niillä nuorten hevosten luokat, ja sitten joko omistaja jatkoi tai ne myytiin eteenpäin.”Suomenhevoset ovat olleet Heinolle erityisen rakkaita, ja monen hän on ratsastanut kantakirjaan, kuten Hessin Leevin ja Jalopenon. Hänen elämänsä hevonen on kuitenkin ollut Lastun Leka.”Se silloin ihan pieni, aloitin sen kanssa ihan nollasta. Se oli varsin haasteellinen. Mulla oli ollut joitakin kokemuksia suomenhevosista sitä ennen, mutta se ei oikeastaan ollut sellainen suomenhevonen vaan se oli hyvin kuuma. Joka kerta kun sillä ratsasti, se ensin räjähti. En koskaan sieltä pudonnut, mutta se oli tosi lähellä. Sitten kun se oli sen räjähdyksensä tehnyt, niin sitten sen mielestä voitiin alkaa hommiin.”Ratsukko voitti 6-vuotiaana kasvattajakilpailun ja Heino olisi halunnut jatkaa hevosella SM:iin. Ongelmaksi muodostui se, että ori ei suostunut hyppäämän pukille. Kun tammoja ei Ouluun saatu, hevonen siirtyi etelään.Ratsastus kiinnostaisi edelleen, mutta keho pistää hanttiin.”Haluaisin ratsastaa enemmän ja tänä päivänä mun pää ratsastaa tosi hyvin – mää tajuan, ymmärrän ja tunnen hevosista vaikka mitä. Mutta kroppa on jo niin jäykkä. Mua ärsyttää, kun en pysty enää istumaan harjoitusravissa! Joku sanoo, että hevonen liikkuu ihan kivasti, mutta kun katson videolta, niin se on hirveätä! Näyttää todellakin siltä, kuin joku kuuskymppinen ukko ratsastaa. Ihan kauheata”, Heino nauraa..Liekki, joka sytyttää muutPohjois-Suomen ratsastuskilpailut ovat nykyään vähissä, ja erityisesti Heinoa surettaa Oulun Pokaalin loppuminen.”Viime vuosina kaikki on kallistunut älyttömästi. Mulla oli paljon oppilaita, jotka mieluummin valmentautuivat kuin kävivät kisoissa. Pitää olla aika paksu lompakko, että voi valmentautua viikoittain ja kulkea kisoissa. Tämä on ilmiö, jonka olen huomannut koulupuolella.”Kisat vähenevät entisestään, sillä moni jättää kansallisen kilpailuluvan ottamatta. Seura- ja aluekisoihin riittää porukkaa, mutta kansalliset luokkien osallistujat ovat vähissä. Tämä on huomattavissa myös muualla Suomessa.Heinoa harmittaa, että ABC:llä järjestettiin ennen isoja, jopa SM-tason kisoja. Kun hän lähti pois, on ollut vaikea löytää kisoja järjestävää porukkaa.”En sano, että olisin millään tasolla korvaamaton. Mutta mulla on ehkä se kyky, että yksi palaa ja muut syttyy. Olen ollut hullun innokas aina kaikissa asioissa, niin siihen tulee ihmisiä ympärille.”Myös yli kaksikymmentä vuotta ABC:llä järjestetty Pohjan poika -kilpailu on Heinon aikaansaannosta. Kilpailu on matalan kynnyksen kisa, joka on avoin vain miehille. Joka vuosi on eri teema, jonka mukaisesti skilpailijoiden ja järjestäjien tulee pukeutua. Kisa on ainakin tänä vuonna tauolla, mutta tulevaisuutta ajatellen Konstantiinassa voisi viettää kisojen jatkoja.Ajatus Pohjan pojasta syntyi, kun Heino luki Hippoksesta, että Kotkassa järjestetään Kotkan poika -kilpailua. Ensimmäisenä vuonna oli lännenteema, ja silloin jo järjestettiin alkushow ja after ride.”Ensimmäisinä vuosina meillä oli myös sellainen äijämaasto, mutta siellä oli kaikilla pää kipeänä, että enemmän tiputtiin kuin pysyttiin selässä, niin muutaman vuoden jälkeen se jäi pois.”Vuosien varrella kulissit kasvoivat ja parhaimmillaan kisassa on ollut satakunta lähtöä.”Silloin kun mulla oli ratsastuskoulu, meillä oli monta poikien ja miesten ryhmää. Äimärautiolla oli Äimänkäet, monta ukkoryhmää. Se oikeasti lisäsi miesten ratsastusta ja oli alueen ratsastuskouluille myös liikeidea.”Heino ihmettelee, miksi nykypäivän ratsastuskouluyrittäjät järjestävät niin vähän miehille omia äijäryhmiä. Moni Pohjan poika -kisassa kertoo, että ovat ratsastaneet edellisen kerran edellisessä kisassa.”Sellaiset innokkaat tyypit voisi imuroida omaan porukkaansa.”Omat ryhmät ovat Heinon mukaan miehille tärkeitä, sillä se madaltaa kynnystä aloittaa ratsastus. Siitä tulee oman porukan juttu, ja parhaillaan ryhmästä tulee yhteisö, joka järjestää muutakin yhteistä toimintaa, kuten saunailtoja.”En tiedä, onko se paikan vetäjästä kiinni. Pitäähän siihen vähän tökkiä. Kun mies tuo lapsiaan, tai poikaystävä tulee tyttöystävänsä kanssa tallille, niin niitä pitää yllyttää, että tuu meidän ryhmään. Osa jäi koukkuun, osalla jäi muutamaan kertaan.”Ratsastuskoulumaailma on muuttunut vuosikymmenten varrella. Heinon mukaan kilpaa ratsastavilta valmennettavilta voi edelleen vaatia, mutta ratsastuskoulussa oppilaat saattavat sanoa vastaan, jos jokin asia tuntuu raskaalta tai vaikealta. Se harmittaa, koska kaikkien polku alkaa ratsastuskoulusta.”Ratsastuskoulu, siellä mistä se alkaa, ratsastuksen opettajalla ei ole enää lupaa tai mahdollisuutta olla luja ja sanoa, että nyt on ratsastettava ilman jalustimia.”.Oululaisten olohuoneVaikka kahvilan pyörittämisestä Heinolla ei kokemusta ole, hän on saanut paljon apua ystäviltään. Sisustuksen suunnitteli Oulun kaupunginteatterin lavastaja Kalle Nurminen, ja puolison ollessa tällä viikolla työmatkoilla, on avuksi tullut hänen siskonsa Minna Hakosalo. Lisäksi ravintola-alaa tunteva Seija Karvonen oli apuna ensimmäisen päivän.Tiloja remontoitiin puolitoista viikkoa, mutta avaamisen hetken koittaessa, iski paniikki.”Heräsin aina viideltä yöllä, että mitä jos en muista, tai osaa. Mun pitää mennä huomenna tukkuun ja en tiedä yhtään, mitä sieltä ostaa! Onneksi Seija lähti kaveriksi”, Heino kertoo.Yrittämisen tottunut Heino ei pelkää pitkiä työpäiviä, mutta opittavaa uudella alalla riittää.”Kyllä mää edelleen pelkään noita kahvikoneita! Mutta ei kai se rakettitiedettä ole.”Vaikka kahvikone vielä pelottaa, niin latten, cappuccinon kuin jääkahvienkin teko sujuu jo. Heino liikuttuu kyyneliin puhuessaan saamastaan avusta.”Mulla on ollut ihmeellinen tuuri, että aina mun ympärille on tullut aivan mahtavia ihmisiä, jotka ovat jotenkin ottaneet kädestä kiinni ja auttaneet eteenpäin. Ihan sama tämän kahvilahomman kanssa. Tulee tavallaan ihan puun takaa joku ihminen auttamaan. Mää en osaa tehdä mitään somea, en yhtään mitään. Nyt mun alakerran naapuri, johon tutustuin kaksi viikkoa sitten, sanoi ettei mitään hätää, mää autan sua. Mää teen sulle ne, mää ylläpidän. Ei sun tarvi.”Kahvilan nimi Konstantiina tulee kahvilan ikkunassa poseeraavasta mallinukesta, rouva Konstantiinasta, jonka esikuvana toimi kohtaus elokuvasta Priscilla, aavikon kuningatar. Elokuvassa drag-ryhmä kiertää Australiaa vanhalla asuntovaunulla. Sen pääkohtauksessa yksi jäsenistä seisoo vaunun katolla vaatteet liehuen.”Meitä pyydettiin Konsta-vaunulla Oulu Prideen, että vaunu olisi sellaisena meet & greed -kohtaamispaikkana. Mietin, että siihen pitää keksiä jotain.”Ystävä antoi vanhan 70-luvun mallinuken, joka laitettiin Konstan katolle discovaatteisiin puettuna. ”Kun Konsta-vaunu, olkoon sitten Konstantiina. Nyt hän on päätynyt paraatipaikalle ja vaihtaa asua tilanteen ja juhlapäivän mukaan.”Nyt mallinukke on katsoo kahvilan ikkunasta kadulle.Kahvila Konstantiinan ei ole tarkoitus olla pelkkä kahvila, vaan siitä halutaan tehdä oululaisten olohuone. Iltaisin olisi tarkoitus järjestää kulttuuritapahtumia, kuten erilaisia esityksiä.”Lätkää täällä ei katsota! Mutta kun on itse ratsastusihminen, niin tänne voi tulla katsomaan yhdessä ratsastusta, olympialaisia tai MM-kisoja.”Puoliso Hakosalo on vahvasti mukana kulttuuripiireissä. Kansanmusiikkia tekevä mies on Rällän lisäksi hän on mukana mm. Euroopan kulttuuripääkaupunki Oulu 2026 -hankkeissa mukana. Heinolla ei ole itsellä taidetaustaa, vaikka on aina ollut taiteellinen ja arvostanut visuaalisuutta.”Ja mää laulan karaokea! Se on aina ollut mun vapaa-ajan harrastus. Tietysti myös Pohjan poika -kilpailu on ollut mun lempilapsi, siinä on saanut yhdistää omaa taiteellisuutta. Olen aina sen show´n suunnitellut ja ohjannut. Nyt on vähän samanlaisia elementtejä tässä kahvilahommassa. Saan tehdä siististi sisätilassa, ja keksiä kaikkia häppeningejä”, Heino pohtii..10 vuotta myöhemmin Alexandra Malmström kysyy, miksi urheilun tarinat kertovat vain menestymisestä

Arto-Pekka Heino vaihtoi kylmät maneesit omaan kahvilaan – "Jos tämän tilaisuuden olisi antanut mennä ohi, se olisi mennyt ohi"

Aiheeseen liittyvää