Camilla Simonsen 70 vuotta: ”Ratsukasvatus on Suomen kallein ja ihanin harrastus”

Hiljattain 70 vuotta täyttänyt Camilla Simonsen peri kiinnostuksen hevosiin sekä isältään että äidiltään. Isä, vuonna 2020 menehtynyt Rolf Simonsen, innostui ensin ravihevosista ja kohta tulivat mukaan myös ratsastus ja ratsut.”Isä myi hiehoja Venäjälle 1961, silloin sinne tehtiin paljon vaihtokauppaa. Hän teki kaikkensa, että Suomen hevosmäärä saataisiin nousuun. Hän halusi venäläisiltä maksuna arabitamman, ja sellaisen, joka oli kantavana. Hän yritti sitten saada Ratsujalostusliiton (nykyinen FWB-yhdistys) pyörimään, he kiersivät Eva Wreden kanssa kartoittamassa ja rekisteröimässä Suomessa syntyneitä puoliverisiä. Isä teki siinä valtavan työn.”Simonsen sai jo pienestä pitäen olla mukana kaikessa hevostoiminnassa.”Isälle hevosen luonne oli hirveän tärkeä: Hevosen piti olla kiltti niin, että lapsetkin saattoivat sitä käsitellä. Taisin olla 6-vuotias, kun olin ensimmäistä kertaa mukana varsomisessa. Meillä on syntynyt 350 varsaa, ja olen ollut muuallakin auttamassa varsomisessa.”FWB-yhdistyksen hallituksessa Simonsen on istunut omien sanojensa mukaan ”aivan liian pitkään”. Tänä vuonna hän onkin mukana ainoastaan FWB-yhdistyksen 100-vuotisjuhlakomiteassa.”Eikä aina ole ollut helppoa. Kaikki ne ikäluokkakilpailut ja muut. Mutta nyt juhlitaan 21.11. Aulangolla, toivottavasti mahdollisimman monet pääsevät mukaan.”.Kasvatus- ja yhdistystoimintaa Inspiraatio yhdistyksen toimintaan on otettu ulkomailta.”Muualta Euroopasta, vanhoista hevosmaistahan me otettiin mallia. Alussa mukana oli myös hevosia itäisestä euroopasta, mutta sitten päätettiin, ettei niitä hyväksytä rekisteriin. Kun nillä oli niin epäluotettavat rekisterit, ei yhtään tiennyt mitä niissä hevosissa on.”Simonsen toteaa, että Suomessa kasvatetaan nykyään hienoja hevosia, vaikka Suomi ei hänen mielestään mikään kasvatusmaa olekaan. Ilmasto ja kohonneet kustannukset aiheuttavat suuria haasteita kasvatukseen.”Mutta onhan meillä, Eeva-Liisa Penttilä, oli edesmenneet Markus Lindblom ja Anja Lönnholtz ja sekä moni muu kasvattaja, ja myös nuorissa löytyy monta erittäin hyvää kasvattajaa.”Kasvattamisen ja yhdistystoiminnan lisäksi Simonsen on kilpaillut esteratsastuksessa ja valjakkoajossa, johtanut ratsastuskoulua ja toiminut Husaariratsastajat seuran kantavana voimana vuosikymmeniä. Ja siinä sivussa synnyttänyt ja kasvattanut viisi lasta, joista kukaan ei innostunut ratsastuksesta.Oman kasvatuksensa Simonsen lopetti kaksi vuotta sitten."Vaikka ratsukasvatus on Suomen kallein ja ihanin harrastus, lopetin sen kaksi vuotta sitten. Mun nuorimmat on nyt 2-vuotiaita. Onhan se haikeaa. Mulle on aina hirveän vaikeaa luopua mun hevosista, myydä niitä. Nyt meillä on 52 hevosta, suurin osa omakasvatteja. Mun työntekijät ratsuttaa niitä, meidän tuntihevosetkin on paljolti omakasvatteja. Vuonna 2010 meni meidän viimeinen oma ori, sitten liisasin Jetsetin 145 (Zirkoon – Le Mexico) muutamaksi vuodeksi. Kun isä vielä eli, tehtiin kaikki jalostusvalinnat yhdessä, rakenne ja luonne olivat tärkeimmät kriteerit. Isän kuoleman jälkeen tein sitten itse.” Läheisin hevonen?”Ihan kauhean vaikea sanoa! Kun niitä on ollut niin monta! Jos yksi on pakko valita niin ehkä SG Sant Carina (Argwohn II – Escargot) joka eli meillä 31-vuotiaaksi asti. Sen isä ja emänisähän oli meidän oreja, jotka vaikuttivat paljon FWB-jalostuksessa.”."Uskon ja luotan vahvasti FWB-hevosen tulevaisuuteen"Simonsen kertoo, että hänellä on 11 lapsenlasta. Kun perhe kokoontuu joulupöytään, siinä istuu nykyään 23 ihmistä.”Isä osti jokaiselle lapsenlapselle oman shettiksen jo silloin kun he olivat tosi pieniä. Mä käytin niitä sitten valjakossa, se on vaan niin hirveän hauskaa kun ne toimii siinä. Kyllä valjakko on mulle ja koko meidän perheelle se läheisin laji. Tarkkuusajo ja maraton, koulu ei ole mun juttu.”Simonsenillä on pitkä kokemus myös ratsastuskouluyrittäjyydestä. Hän kertoo, että vaikka tänä vuonna talli on täynnä hevosia, tilanne ei ole riittävän hyvä.”Oppilaat ovat vähentyneet, erityisesti lapset. Perheillä on tiukkaa ja lastenkin harrastamisesta karsitaan. Meillä on oma heinä ja olki, on yritetty pitää tuntihinnat ja karsinavuokra kohtuullisina, mutta onhan tässä kaikilla haasteita. Ja kyllä mä välillä ihmettelen nuorisoa, kun tullaan tunnilta, niin sen sijaan että hoidettaisi hevonen, se vain viedään karsinaan ja eikun puhelin esille!” hän toteaa.”Mä olen sanonut välillä tiukastikin, että tuo hevonen on kiltisti kantanut sua selässään tunnin, vähin mitä voit tehdä kiittääksesi on hoitaa sen kunnolla.”Lopuksi, mitä mietit FWB-hevosten tulevaisuudesta näin juhlavuonna?”Meillä tehdään jo hienoja suoritushevosia. Pitää olla tarkkana ettei tehdä liian reaktiivisia suoritushevosia, koska valtaosa ratsastajista ei sellaisia tarvitse. Mutta kyllä uskon ja luotan vahvasti FWB-hevosen tulevaisuuteen.”.Wesundassa klinikan pitäneen Matilda Schmechelin raskaat hoidot ovat takana – unelma GP-radoista elää.Vanha Uusi-Matti – Niinisalon legenda.Muistamme: Upseeri ja herrasmies

Camilla Simonsen 70 vuotta: ”Ratsukasvatus on Suomen kallein ja ihanin harrastus”

Aiheeseen liittyvää

Ratsastuksen viikko 41: Kyvyt esiin - ja suomenhevosten laatuarvostelun finaali

Camilla Simonsen 70 vuotta: ”Ratsukasvatus on Suomen kallein ja ihanin harrastus”

Uusi korvaushakemus vireille – SRL:n avoimuus hakee linjaansa

Hieno hevonen, jota oli vaikea ymmärtää