Eerika Pekkarinen haluaa kasvattaa tyytyväisiä kouluhevosia – "Ehkä tulee ne ajat, jolloin rauhassa tehdyille hevosille on paremmat markkinat"

Tuusulassa sijaitsevan ratsastuskoulu Stall Pekkarisen yrittäjä Eerika Pekkarinen syttyy, kun puhutaan hyvästä ratsastuksesta. Kouluratsastuksessa GP-tasolla kilpaillut Pekkarinen haluaa opettaa oppilailleen kevyisiin apuihin perustuvaa loogista ja täsmällistä perusratsastusta, mikä saa hevoset tekemään työnsä tyytyväisinä.Sama ajatus kulkee myös omien kasvattien koulutuksessa. Takana on nyt 10 vuotta FWB-kasvatusta, mutta alun perin Pekkarinen ei edes haaveillut hevosten kasvattamisesta. Se on jopa yllättävää, sillä hän oli jo lapsena kasvattanut gerbiileja ja koiria näyttelyitä kiertäen. koiriin.Käännekohta oli vuosi 2013. Siihen aikaan hän pyöritti ratsastuskoulua Sipoossa ja etsi itselleen uutta kilpahevosta. Etsinnät veivät hänet miehensä Akin kanssa Hannover-huutokauppaan.”Siellä istuin kirjoittamassa vihkoon jokaisesta kaikki hyvät ja huonot puolet. Hevosia taisi olla 120. Mä olin aika ahkera, ja Aki keskittyi ehkä enemmän viihtymiseen”, Pekkarinen muistelee.Viihtyminen kannatti, sillä vaimon tehdessä muistiinpanoja, mies tutustui vanhaan saksalaiseen kasvattajaan, jonka nimi on jo unohtunut. Oluen äärellä kasvattaja kuunteli perheen taustan: rouvalle etsitään kilpahevosta ja tytär Evelyn ratsastaa myös. Mies oli sanonut:”Hei Aki, sä tarviit kunnon tamman ja se tamma on sellainen, että teette siitä varsoja. Kun tulet tänne uudelleen muutaman vuoden päästä, teillä on talli täynnä hyviä hevosia sun vaimolle ja tyttärelle.”Pekkariset innostuivat ajatuksesta. Vanha kasvattaja suositteli heille yhtä huutokaupan tammoista.”Sieltä tuli nelivuotias tamma, jolla oli hirveän pitkät jalat ja tosi lyhyt kaula, ja se näytti mun mielestä enemmän oravalta kuin kouluhevoselta”, Pekkarinen naurahtaa.”Paljon oli liikettä, mutta ei ehkä ollut rakenteellisesti paras mahdollinen. Vähän raskas edestä. Mutta tämä kasvattaja veti viivoja ja kaavioita, että näitä sukuja hän tähän tammaan käyttäisi.”Huutokaupasta ostettiin tamma Wyomi 320 (Wolkenstein II – Lauries Crusador xx), ja sopivia oreja alettiin katsoa jo lentokentällä. Päätettiin valita Sir Donnerhall I, vaikka vanha kasvattaja oli suositellut Wyomille oria Quaterback.”Mä olin kuullut, että quaterbacklaisilla saattaa olla haastava luonne ja ajattelin, ettei se ole meille hyvä, joten otetaan toi Sir Donnerhall, joka on myös erikoisen maineessa. Mutta en tiennyt sitä siinä vaiheessa”, Pekkarinen nauraa..Ratsastettavuus edelläEnnen varsan syntymää ehti tapahtua paljon: Pekkariset möivät Sipoossa sijainneen ratsastuskoulunsa ja muuttivat koko perheen voimin Saksaan hakemaan lisää oppia. Tiinehtynyt Wyomi tuli mukana, ja se vietiin kokeneen kasvattajan talliin varsomaan.”Sitä ekaa varsaa odotettiin kauheasti! Tammaa harjattiin ja hoidettiin joka päivä ja katsottiin, kun vatsa kasvaa.”Lopulta syntyi kauan odotettu ensimmäinen varsa, joka oli tamma SP Dafina 3069. Hevonen päätettiin rekisteröidä FWB-kantakirjaan, vaikka sen olisi voinut rekisteröidä myös Saksaan. Varsa kiinnosti saksalaisia kasvattajia ja tallin omistaja kehotti ilmoittamaan varsan Schockemöhlen huutokauppaan.”Kun sulla on se omakasvatti, johon on ollut hirveä tunnelataus, niin mitä enemmän ihmiset haluvat sitä ostaa sitä vähemmän sitä haluaa myydä. Niin oli meilläkin, ja pidimme siitä kynsin hampain kiinni.”.Dafina menehtyi 5-vuotiaana ähkyyn ollessaan tiineenä. Sillä on 8-vuotias täysveli SP Davidoff, jonka Pekkarinen on kouluttanut vaativalle tasolle.”Jälkikäteen mietittynä välttäisin peräkkäin samalla oriilla astuttamista ennen kuin näen, mitä ensimmäisestä tuli. Mutta sen jälkeen aloin herätä. Aloin tutkia oreja ja liityin kaikille mahdollisille kasvattajapalstoille Saksassa.”Saksassa asuessaan Pekkarinen työskenteli Hof Kasselmannilla, ja muistivihko kulki mukana: aina kun oli joku kiva hevonen, sen suku kirjoitettiin muistiin.”Kyselin siellä kaikilta varmaan maanvaivaksi asti, minkä oriin jälkeläisistä he tykkäävät. Käytiin kaikki orishow´t ja huutokaupat ja aina siellä oli vihot mukana. Mulla on kaapit täynnä niitä vihkoja. Edelleen olen korvat höröllä, jos joku tykkää jostain oriista.”Vaikka Pekkarinen on tehnyt päätökset, aviomies Aki on alusta saakka ollut mukana täysillä. Hän tekee päivätyönsä muualla, mutta kengittää tallin hevoset ja auttaa tilan töissä.”Me innostuttiin ihan tosissaan tästä kasvattamisesta, kaikki näytti niin hienolta ja ihanalta. Ja kun niitä ei ollut yhtään vielä ratsastuksessa, niitä oli helppo tehdä lisää”, Pekkarinen naurahtaa.Pian kävi selväksi, että rakenteen ohella hyvä ratsastettavuus ja luonne ovat ominaisuuksia, joita haluttiin kasvattaa. Lisäksi Pekkarinen käytti paljon aikaa löytääkseen oreja, jotka täydentäisivät tammojen rakennetta.”Maailman näyttävintä liikettä en koskaan pitänyt ykkösjuttuna vaan sitä, miten ne käyttävät kehoaan ja millainen ilme niillä on, kuinka tyytyväisiä ne ovat.”Perhe palasi Suomeen 2016, ensin Ypäjälle ja sieltä Tuusulaan. Wyomin rinnalle toiseksi siitostammaksi siirtyi Pekkarisen kilpahevonen Stella Maris 3084 (Scolari – Weltissimo). Tamma oli menestynyt nuorena hevosena sekä kilpailuissa ja näyttelyissä.Wyomi teki kaiken kaikkiaan seitsemän varsaa, ja Stella Mariksella on jälkeläisiä neljä. Vaikka alun perin hevosia kasvatettiin omaan käyttöön, osa kasvateista on myyty, kaikki ulkomaille..SP Fabian – kalliit oppirahatAlun perin Pekkariset eivät aikoneet pitää oreja, mutta poikkeuksen teki Wyomin vuonna 2017 syntynyt orivarsa SP Fabian Fürst Romancierista. Hevonen palkittiin maitovarsana Ypäjällä EBEF:issa (European Breeding Event Finland), ja seuraavana vuonna samassa tilaisuudessa hevonen esitettiin yksityisesti saksalaistuomarille, joka arveli hevosessa olevan oriainesta.”Siinä tuntui, että jos me joskus meinataan kokeilla se orikortti ja viedä tätä kasvattamista pidemmälle, niin tämä hevonen voisi olla sellainen”, Pekkarinen sanoo.Tutun kasvattajan kautta löytyi Saksasta paikka, jonne Fabian lähti valmisteltavaksi Oldenburg-oripäiville. Esikarsinta oli lokakuussa, ja jälkeenpäin todettiin, että juhannuksena syntynyt hevonen oli liian nuori mittelemään saksalaisten kevättalvella syntyneiden 3-vuotiaiden kanssa.Kun haaveet oripäivistä kariutuivat, hevonen jätettiin samaan paikkaan myyntiin. Marraskuussa hevonen oli laitettu satulaan ja siinä oli tapahtunut jotain, mikä ei koskaan selvinnyt Pekkariselle.”Sain jonkun ratsastusvideon alkuajoilta, missä mentiin gramaanit tiukalla ja hauikset pulleana. Sen jälkeen kerrottiin, että hevonen tarvitsee lomaa. Ja tästähän tämä Fabben tarina alkoi ja kesti peräti kolme vuotta reissussa, kun yritettiin korjata pieleen mennyttä asiaa sisäänratsastuksesta”, Pekkarinen sanoo.Fabiania yritti korjata useampi eri ammattilainen. Oli laukkatallia, oli ongelmahevosiin erikoistunut kenttäratsastaja, eri kouluratsastajia. Hevonen ehti muuttaa välissä Saksasta Hollantiin.”Koko ajan tuhat euroa kuussa juoksi maailmalle. Jokainen uusi paikka aloitti uudella innolla, että kyllä tämä tästä. Ja sitten hiljeni. Ei tullut enää videoita.”Hollannissa kuvioihin tuli englantilainen hevosvälittäjä, joka innostui Fabianin laadusta. Puhuttiin suurista summista, kunhan ratsastettavuus saataisiin kuntoon. Hevonen siirtyi uuteen myyntitalliin. Jälleen kului aikaa, hevonen siirtyi Hollannista takaisin Saksaan ja ratsastajia vaihdettiin, mutta hevosta ei saatu paremmaksi eikä myytyä.Pekkarinen ei koskaan itse ratsastanut Fabianilla, mutta ratsuttajat kuvasivat sitä isoksi ja vahvaksi. Ongelmista huolimatta hevonen ei yrittänyt heittää ratsastajaa selästään vaan oli kiltti ja hyvä käsitellä.”Mielestäni ongelmat olivat ihmisen aiheuttamia, koska kaikki sanoivat, että se ei ole ihmistä vastaan. Selkäännousu oli se, mitä se jännitti ja se on hevosta myytäessä aika mahdoton haaste.”Lopulta hevosen ollessa 6-vuotias, se myytiin kouluratsastukseen siirtyneelle esteratsastajalle. Uusi omistaja menee sillä parhaimmillaan maastossa ilman satulaa, joten hevosen kannalta tarina sai onnellisen lopun.”Kasvattajalle jäi tieto, että pystymme kasvattamaan erittäin laadukkaan hevosen, josta ollaan Euroopassa kiinnostuneita, mutta päädyimme maksamaan siitä isot oppirahat. Sen jälkeen visusti jokainen hevonen sisäänratsastetaan kotona ja tehdään ihan rauhassa, eikä haaveilla enää mistään suurista maailmoista.”.Mieluummin tyytyväinen kuin lentoaMatkan varrella on opittu monta asiaa. Kuten sen että ei riitä, että osaa kasvattaa hyvän hevosen. Pitää myös osata kouluttaa se itse, tai omata laajat ja luotettavat kontaktit.Nyt kymmenen vuoden jälkeen Pekkarisella on ratsastuksessa neljä Wyomin jälkeläistä. Davidoffin lisäksi 5-vuotias SP Erdina Erdingeristä, 4-vuotias SP Firenze Finniganista sekä 3-vuotias SP Marc Malone Marc Cainista. Erdina on kilpaillut tällä kaudella 5-vuotiaiden EQ Pro championsarjassa selviten finaaliin, Firenze osallistuu ensi viikolla Laatuarvosteluun ja Marc Malone kvaalasi Kyvyt esiin -finaaliin.Erityisesti Pekkarinen nauttii siitä, että hän pääsee tekemään hevoset alusta asti haluamallaan tavalla. Sisäänratsastuksessa hän käyttää usein apua, jotta voi itse auttaa maasta. Heti kun hevosten kanssa voi jatkaa yksin, hän siirtyy satulaan itse.”Kun pääsee luomaan suhdetta niin, että hevonen tykkää tehdä ihmisen kanssa, ne eivät ole koskaan ratsastajaa vastaan. Onko se sitä, että niiltä vaaditaan asioita, joita ne varmasti ymmärtävät vai sattuuko niillä olemaan hyvä luonne? Vai onko se kokonaisuus?”Kouluttamisessa ei ole kiirettä saada hevonen myynti- tai kisakuntoon, vaan hän pyrkii antamaan hevoselle aikaa niin kauan kuin se tarvitsee.”Onko se joku eettinen omatunto vai kunnianhimo tehdä asia mahdollisimman hyvin? Haluan, että hevosella on tehty alku ja pohja rauhassa. Ennen kaikkea niin, että ne luottavat ihmiseen ja haluavat tehdä ihmisen kanssa.”.Pekkarinen tiedostaa tämän hetken tilanteen kouluratsastuksessa, kun hevosen tyytyväisyyttä ja kontaktia suuhun tarkastellaan kriittisesti. Hevosten tulisi olla rentoja ja aktiivisia, mikä on vaikea yhdistelmä.”Mun mielestä tämä on hyvä ja terveellinen suuntaus, vaikka myönnän käsi sydämellä, että en tiedä pystynkö siihen itsekään. On hirveän vaikeaa vieraissa olosuhteissa, tuulisella kelillä, kaikki ulkopuoliset ärsykkeet ympärillä saada hevonen menemään rata aktiivisesti, paineettomasti, rentona mahdollisimman näyttävällä liikkeellä. Kyllä se aika paljon taitoa vaatii, mutta musta on ihanaa, että se on pakko ottaa tavoitteeksi. On pakko tehdä se työ paremmin.”Hän uskoo, että ammattilaiset osaavat tehdä asiat kunnolla, mutta paine tuottaa hevosia johtaa kiireeseen ja oikaisemiseen perusasioiden kanssa. Se taas heijastuu ongelmiin kilpailuissa.”Kiireellä tekemällä kate olisi parempi. Tekemällä rauhassa rahaa kuluu enemmän. Mutta ehkä tulee ne ajat, jolloin rauhassa tehdyille hevosille on paremmat markkinat ja niistä ollaan valmiita maksamaan.”Pekkarinen on jo huomannut, että heidän hevosistaan kiinnostuneet ovat kiinnittäneet huomiota hieman avoimempaan muotoon ja hevosten tyytyväiseen ilmeeseen.”Kyllähän tällainen sydäntä lämmittää. Ihanaa, että joku arvostaa tätä vaikkei ne ole niin näyttäviä. Olen sanonut monelle, että olen ollut myyntitallissa töissä ja saan näistä hevosista ulos 80 prosenttia enemmän. Osaan paineella ratsastuksen, mutta en halua tehdä nuoria hevosia niin.”Nyt pariin vuoteen ei uusia varsoja ole syntynyt, sillä Hannoverin huutokaupassa ollut tavoite on saavutettu: rouvalla ja tyttärellä on piha täynnä nuoria, lupaavia kilpahevosia. Ajankäyttö onkin uusi haaste, sillä hevosten koulutus ja kilpailuttaminen tapahtuu ratsastuskoulun ohessa. Lisäksi Pekkarisen tytär Evelyn opiskelee, eikä tällä hetkellä ehdi ratsastaa kovinkaan montaa hevosta.”Mulla on nyt 5 oikeasti potentiaalista hevosta, joiden kanssa jatkaa. Mun pitäisi luopua parista, mutta en osaa päättä mistä, koska kaikilla niillä on eri vahvuudet.”Suunnitelmissa on jatkaa kasvattamista astuttamalla ensi keväänä omakasvatilla SP Eve´s Butterfly, joka on Wyomin 2-vuotias jälkeläinen Elanticista.”Nyt niitä hevosia on ja matka on ollut tosi mielenkiintoinen. Kaikki lähtee laadukkaasta tammasta totta kai, mutta onhan se mennyt paljon paremmin kuin olisi voinut uskoa. Me ajateltiin kasvattaa vain meille kilpahevosia, ja nyt ne on pärjänneet siellä, täällä ja tuolla.”Prosessissa vaikeinta Pekkariselle on hevosten myyminen. Sekä tunnesyistä että kustannussyistä. Lisäksi hän toivoisi hevosten päätyvän koteihin, jossa ne saisivat reilua kohtelua ja mahdollisimman lajityypillisen elämän.”Kun niihin käyttää todella paljon aikaa, niistä haluaisi myös sellaisen summan, joka kattaisi kulut. Meillä on myös ratsastuskoulu ja kun ne hevoset tehdään rauhassa rennoksi, niin taloudellisesti olisi varmaan kannattavampaa laittaa ne I-palkinnon Kyvyt esiin -menestyjät tunneille”, Pekkarinen pohtii..FEI:n koulukomitean jäsen Frederico Pinteus Woikoskella: "Me tarvitsemme avointa, faktoihin perustuvaa keskustelua".Kyra Kyrklund: "Kaikilla hevosilla ei voi tehdä kaikkea"

Eerika Pekkarinen haluaa kasvattaa tyytyväisiä kouluhevosia – "Ehkä tulee ne ajat, jolloin rauhassa tehdyille hevosille on paremmat markkinat"

Aiheeseen liittyvää