Eläköitynyt kisahevonen on kardiologin lottovoitto: "Harva asia maailmassa tekee niin onnelliseksi"

Kysymykseen, onko ollut vaikea yhdistää haastava työ kardiologina Helsingin Yliopistollisen sairaalan sydänosastolla ja paljon aikaa vievä hevosharrastus, Järvinen vastaa myöntävästi. ”No kyllä välillä. Jos hevosia ei olisi ollut, olisin ehkä tehnyt tiedettä, jatkanut tutkijatohtorina, sen sijaan että olin tallilla, ja hevosautossa matkalla milloin minnekin."Mutta hevoset ovat antaneet paljon."Niin paljon. Ne on aina ykkösenä! Vaikka olisi ollut miten millainen työpäivä, kun tulee tallille ja painaa päänsä hevosen kaulaan, kaikki takakireydet katoaa. Harva asia maailmassa tekee niin onnelliseksi kuin hevoset.”Elokuussa 50-vuotispäiviään juhlinut Kristiina Järvinen on nuoren SM-tason kouluratsastajan Pinja Järvisen äiti.Kun tytär muutti hevosineen Tanskaan, Järvinen hetken aikaa ”pyöritteli peukaloitaan”.”Mutta sitten osui kohdalle lottovoitto: olen tuntenut Paloheimon perheen kisamatkoilta jo vuosia, ja Veera Paloheimo soitti mulle että haluaisinko alkaa eläköityneen Wolle Wolkensteinin puoliylläpitäjäksi? Kun vanha kisahevonen tarvitsee säännöllistä liikuntaa, ja Veera ei ehdi. No halusin! Se on aivan fantastinen hevonen, tekee tietenkin kaikki temput ja ikä ei näy eikä tunnu yhtään! Ihan perusratsastusta treenataan. Mullahan oli myös Fabbe puolisen vuotta ennen kuin se lähti Tanskaan, on ollut etuoikeus päästä ratsastamaan näillä mitalihevosilla.”. Järvinen aloitti ratsastuksen 9-vuotiaana Oulussa, äskettäin edesmenneen Pekka Mäkelän tallilla.”Juu, muistan vielä Jalmari-ponin, jota siellä hoidin. Ratsastin siellä 15-vuotiaaksi, kunnes perheemme muutti Amerikkaan.Ratsastuksessa tuli tauko ja paluu satulaan tapahtui vasta, kun tytär Pinja aloitti talutusratsastuksen Raija Jensenin tallilla.”Itsekin ratsastelin siellä ja kävin myös Primus-tallilla. Sitten oli jo pakko ostaa oma hevonen, ja Pinja taisi olla kymmenvuotias, kun hänkin sai oman Pete-ponin. Ville Vaurio valmensi meitä molempia silloin - tämä oli siis ennen kuin hän lähti Saksaan. Ja just ennen lähtöään hän sanoi mulle että ”tiedät sen tilanteen, kun mikroauto pitää vaihtaa vähän urheilullisempaan, Pinja alkaa olemaan mikroautoluokasta valmis seuraavaan…” No, ymmärsin yskän, ja ostin Pinjalle Piotr-ponin, jolla hän pääsikin sitten koulu-SM-kisoihin. Mulle tuli Cassida-tamma, jolla Pinjakin kilpaili vähän esteitä.”Mutta vastoinkäymiset ja surut kuuluvat lajiin. Onnettomuuden seurauksena Piotr-poni jouduttiin lopettamaan.”Lapsen puolesta sureminen on pahinta, sen tietää jokainen äiti ja isä”, Järvinen kertoo. ”On ollut aivan ihanaa olla poni- ja hevosäiti, mikä voi olla parempaa kuin kiertää kisoja oman rakkaan tyttären kanssa! Pettymykset ja epäonnistumisetkin kuuluu asiaan ja tähän lajiin, ja niitä tarinoita kuulee varmasti ihan kaikilta. Jos kisoissa ei mennyt hyvin, Pinja halusi junnuna olla rauhassa ja kokoilla itseään, ennen kuin puhui kenellekään.”Tyttärelle hankittiin McLeaneilta Fahrenheit (Flatley - Lamoureux I), Fabbena tunnettu persoonallinen ruuna. Ratsukko sijoittui junioreiden PM-kisoissa ja sai kahtena vuonna SM-hopeaa nuorissa ratsastajissa. Tyttö muutti Tanskaan vajaa kaksi vuotta sitten. Hän asuu yhdessä tanskalaisen kouluratsastajan Kristian Wurtz Greenin kanssa ja aloittaa lääketieteen opinnot ensi vuoden alussa Århusin yliopistossa.”Mä olen niin iloinen siitä, että hän haluaa opiskella lääkäriksi. Koska se on maailman paras ammatti”, sanoo hänen äitinsä. . Kristiina Järvinen on sisätauteihin ja kardiologiaan erikoistunut lääketieteen tohtori ja työskentelee HUS:in sydänasemalla.”Lääkäriys on hirveän iso osa minua. En ikinä edes harkinnut mitään muuta ammattia. Meillä on aivan mahtava porukka töissä, sekä kollegat että hoitajat. Joka päivä on kiva mennä töihin, oikein odotan aina, mitä kiinnostavaa on edessä.”Kristiina Järvinen on jo muutaman vuoden ajan toiminut myös Helsinki Horse Show'ssa ratsastajien lääkärinä.”Onneksi mua ei ole tarvittu oikeastaan, joku tippuminen, mutta niissäkään ei ole sattunut mitään vakavaa kenellekään ratsastajalle. HIHS:issä olen taas sitten muutaman viikon päästä.”Hän arvostaa ystäviä, joita on saanut hevosten myötä.”Tallikaverit, ihan parhaita, kaikki perheet ja muut kilpailevien nuorten ratsastajien äidit, joihin on tutustunut vuosien mittaan kisoissa ja muualla. Mun oma perhe, mieheni Juha ja poikani Sampo, ne on tietenkin tärkeintä maailmassa. Mutta hevosihmiset on ihania ja tärkeitä, kun niiden kanssa voi jauhaa hevosista loputtomasti, ei sitä kukaan muu jaksa kuunnella”, nauraa Kristiina.Mutta jos hän saisi aloittaa alusta, jotain hän tekisi tällä elämänkokemuksella toisinkin. ”Vaikka vuodet ovat olleet kaikki hienoja, niin tällä viisaudella haluaisin kyllä prosessiin avuksi ja tueksi jonkun huippuammattilaisen aivan alusta asti, jo sitä ihan ensimmäistä ponia ostamaan ja siitä sitten viemään eteenpäin. Siinä säästyisi niin monelta virheeltä ja ongelmalta. Meillä on viimeiset viitisen vuotta ollut valmentajana ja apuna Jasmin Sikström, ja ollaan hänelle todella kiitollisia! Ja nyt kun Pinja asuu Tanskassa niin Jasmin jaksaa auttaa muakin Wollen kanssa.”.Pinja Järvinen rakastui Tanskaan: "Raha liittyy lajiin, hevosbisnes on valtavaa, mutta myös ratsastuksen taso on ällistyttävä"

Eläköitynyt kisahevonen on kardiologin lottovoitto: "Harva asia maailmassa tekee niin onnelliseksi"

Aiheeseen liittyvää