Suomalainen esteratsastaja olympialaisiin? Maajoukkuekapteeni Mikko Mäentaustan mukaan vaikea, muttei mahdoton tie kulkee joukkuekilpailujen kautta: "Hyvin paljon psykologinen asia"

Suurimman suomalaisen esteratsastuskilpailun, HIHS:in, kynnyksellä on hyvä hetki pohtia suomalaisen esteratsastuksen tilaa maajoukkueen kapteeni Mikko Mäentaustan kanssa.Hän toteaa, että Horse Show´n suomalaisjoukkue on varsin nuori. Varmuudella ainoastaan Aura Vasama on ratsastamassa isot luokat, eli maailmancupin ja GP:n. Tavoite onkin saada ratsastajilta hyviä tuloksia 140–150 cm luokista”Kapteenin näkökulmasta mulle on tärkeätä, että meidän nuoret ratsastajamme pääsevät hyppäämään viiden tähden kilpailuun ja he tekevät siellä 140-luokkien lisäksi vähän jotain isompaa. Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, miten hyvä sijoitus tulee, vaan miten varmalta se kaiken kaikkiaan näyttää”, Mäentausta sanoo.Hyppy kansallisista GP-kilpailuista viiden tähden kansainvälisiin GP-luokkiin on huima. Se on iso jopa kansainvälisiä kilpailuja kiertäville suomalaisille, jotka kilpailevat kahden tai kolmen tähden kilpailuissa. Esteiden korkeudessa ei kuitenkaan Mäentaustan mukaan ole suurta eroa oli kyseessä sitten Pohjola GP-sarjan tai HIHS:n 140-luokka.”Siinä suhteessa on pehmeä siirtyminen, mutta siinä tulee tietysti haasteeksi mentaalisuorittaminen. Kun kaudessa on vain yksi viiden tähden kilpailu, on halu olla siinä hyvä. Toisille se toimii positiivisena, toisille neutraalina ja toiset saattavat kasata painetta, joka ei olisi tarpeellista, ja alisuorittaa.”Viime vuonna hallikauden alussa tilanne oli suomalaisten osalta erilainen, sillä useampikin ratsukko oli kykenevä kilpailemaan maailmancupin osakilpailuissa. Viime kaudella maailmancupiin osallistuneista Noora Pentti lopetti kilparatsastuksen ja Eveliina Talvion ykköshevonen myytiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Vasama olisi ainoa edustaja maailmancupiin.”Erikseen nimeltä mainitsematta siellä on yksi-kaksi ratsastajaa, jotka saattavat talven aikana nousta niihin. He ovat aikaisemminkin hypänneet niitä. Ehkä loppukaudesta, se nähdään sitten.”.Nations cup on ainoa tie kohti isoja kisojaSuomalainen esteratsastus on erityisen hauras, sillä yhdenkin huippuhevosen myynti tai loukkaantuminen vaikuttaa joukkueen kilpailukykyyn. Tilanne on ihan erilainen isommissa hevosmaissa, joissa aina löytyy korvaava ratsukko.Kuun alussa SRL:n edustajat osallistuivat Olympiakomitean lajiriiheen, jossa pohdittiin tavoitteita tulevalle olympiadille. Esteratsastuksessa Los Angelesiin halutaan saada mukaan yksilöedustajia. Tavoite on kova, mutta se on ollut kirjattuna myös edellisillä olympiadeilla. Kun edellinen suomalaisedustaja olympialaisten esteradoilla nähtiin Moskovassa 1980, herää luonnollisesti kysymys: Onko tavoite millään tavalla edes realistinen?”Se on todella kova tavoite, mutta se ei ole mahdoton. Vaikka se ei toteutuisi, en näe, että pitäisi olla pettynyt. Tavoitteita pitää olla. Kovimmat tavoitteet eivät yleensä onnistu. Edes maailman huippuratsastajien keskuudessa EM- tai MM-kilpailuissa. Siellä on 40 ratsastajaa tavoitteenaan henkilökohtainen mitali ja 37 jää ilman.”Tärkeämpää onkin päästä seuraavan olympiadin aikana tasolle, jossa on joukkue hyppäämässä nations cupin EEF-sarjaa hyvällä menestyksellä. Suomalaisen esteratsastuksen tulee nousta takaisin muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen.Tarvitaan kymmenen ratsukkoa, jotka kykenevät tekemään hyviä NC-ratoja. Kymmenen on tarpeeksi iso ryhmä, josta voi valita jokaiseen osakilpailuun sen hetken viisi parasta. Tämä tilanne on on tuloillaan.”Niillä nuorilla ratsastajilla, jotka ovat nyt mukana, on vahva halu urheiluun ja heillä on suhteellisen vahvat taustajoukot. Lisäksi meillä on pari vähän nuorempaa ratsukkoa tulossa ja pari vanhempaa ratsastajaa, jotka ovat jo tehneet isoja kilpailuja ja haluavat tulla takaisin heti kun se on mahdollista.”Paikka kaikkiin talven maailmancupin osakilpailuihin on etu suomalaisille, mutta Mäentausta muistuttaa esteratsastuksen olevan ensisijaisesti kesälaji. Ulkokauden kilpailuohjelmaa pitäisi saada vahvemmaksi ja siihen on olemassa keino.”Yksilöinä on mahdollista saada kilpailupaikkoja isompiin kilpailuihin silloin tällöin, mutta se tie on joukkueurheilu EEF-sarjassa. Hypätä ne osakilpailut ja päästä sieltä semifinaaliin ja finaaliin, ja jonakin vuonna nousu jopa pääsarjaan. Silloin meille aukeaa ulkokaudelle isoja kilpailuja, mutta meidän ratsukoiden täytyy olla sillä tasolla. Sinne ei pääse muuten.”Jo omalla aktiiviurallaan Mäentausta näki joukkuekilpailujen olevan ainoa mahdollisuus päästä isompiin kilpailuihin. Nyt sen merkitys on jopa kirkastunut hänen mielessään.”Meidän ratsastusurheilumme legendaarinen ammattilainen, monesta näkökulmasta asioita katsonut Tom Gordin on sanonut jo vuosia sitten, että nations cup -sarja on se tie, jota pitkin on mahdollisuus päästä eteenpäin.”. Onko liiga oikea?Suomi on osa Länsi-Euroopan liigaa, jossa vastassa ovat maailman kovimmat ratsastusmaat. Maantieteellisen sijaintinsa puolesta Suomi voisi olla myös itäisessä Keski-Euroopan liigassa, jossa ovat mukana esimerkiksi Viro ja Puola. Tällöin kilpailu olisi vähäisempää ja pääsy olympialaisiin saattaisi helpottua.Mäentaustan mielestä tällainen teoreettinen ajatus sisältäisi kuitenkin enemmän haittoja kuin etuja. Itä-Euroopan liigaan siirtyminen muuttaisi myös maailmancup-osakilpailun statuksen.”Olympialaiset on maailman ykköstapahtuma urheilussa, mutta se on vain kerran neljässä vuodessa. Se mitä emme missään nimessä halua menettää, on mahdollisuus world cup -sarjaan länsiliigassa, koska talvikaudelle se on ainutlaatuinen tilaisuus.”.Tutut joukkuekaverit luovat tutun ilmapiirinKuten todettu, Suomen joukkue on nuori mutta lupaava.”Meillä on taitavia, lahjakkaita urheiluun panostavia ratsastajia, jotka eivät ole vain 'vähän mukana'. On riittävän monta ratsastajaa, joilla on urasuunnitelma tähdätä urheiluun ja siinä määrin vahvat taustavoimat, että he pystyvät sen tekemään”, Mäentausta sanoo.Usein nuoret lahjakkaat ratsastajat päättävät kilpaurheilun sijaan valita opiskelun ja muun alan ammatin. Se ei ole välttämättä este eikä edes haitta. Kaikkien ratsastajien ei tarvitse toimia ammattilaisina, jos vain löytyy tarpeeksi aikaa kilpailemiseen.. ”Joskus voi olla kovempi haaste olla hevosalan ammattilainen ja saada aikaa keskittyä kilparatsastukseen, kuin jollakin muulla alalla. Kun on kokemusta takana, ei ole tärkeää, että ratsastaa joka päivä mahdollisimman monta hevosta, vaan on tärkeää keskittyä niihin muutamaan omaan kilpahevoseen.”Iso kysymys on luonnollisesti myös hevosmateriaali, sillä taitavinkaan ratsastaja ei ole mitään ilman tarpeeksi laadukasta hevosta. Suomessa ei ole tällä hetkellä montaakaan viiden tähden GP-luokkia hyppääviä hevosia, mutta onko edes lupaavia nuoria, joista voisi jalostua olympialaisiin mennessä huippuhevonen.”Näen meidän ratsastajillamme muutaman hevosen, jotka ovat hyvin kyvykkäitä, jopa kyvykkäämpiä kuin heidän ykköshevosensa”, Mäentausta sanoo.Ja toteaa saman tien, ettei kaikista huippuhevosista näe vielä nuorena, mitä niistä lopulta voi tulla.Ratsastajainliiton mahdollisuus tukea esteratsastusta saavuttamaan tavoitteensa on rajallinen, sillä ylimääräistä rahaa ei ole. Tällä hetkellä tarjolla on henkistä tukea ja NC-joukkueelle pieni rahallinen tuki.Ideaalitilanteessa Mäentausta haluaisi nähdä ratsukot yhdessä kilpailemassa keväällä jollain kilpailuturneella, josta voisi saada joukkueelle kvaalit EM-kilpailuhin. Se saattaa hyvinkin toteutua, sillä moni jo suunnittelee keväälle kilpailuturneelle osallistumista.Kaikilla ratsastajilla on henkilökohtaiset valmentajansa ja Mäentaustan rooli on olla joukkuetta yhdistävä taustatekijä. Joukkueena kilpaileminen on myös asia, jota tekemällä voidaan nostaa kaikkien tasoa.”Itse uskon, että jos olemme joukkueena hypänneet joitakin kilpailuja, niin olemme enemmän tutussa ilmapiirissä. Ratsastaja on tutuilla vesillä, kotoisassa ilmapiirissä, ja se suorittaa itsevarmasti. Kun pystymme tällaisesta ilmapiiristä menemään joukkuekilpailuun, kilpailupaikalle tultuamme olemme kuin kotonamme, oli paikka tai maa mikä tahansa. Silloin parhaassa tilanteessa meillä on itsevarma lähtökohta ja se pieni joukkuekilpailun paine vielä nostaa suoritustasoa. Jos olemme pikkuisen epävarmoja paikastamme ja siihen tulee pieni paine, se voi helposti mennä väärään suuntaan, ja suoritustaso jää alhaisemmaksi. Se on hyvin paljon psykologinen asia, jotka toisilla vaikuttaa enemmän kuin toisilla.”Hänen pestinsä on jatkunut nyt toista vuotta, ja on helppo huomata, että suomalaisen esteratsastuksen vieminen ylöspäin innostaa miestä. Hän sanookin urheilun olevan hänelle kaikki kaikessa. Lajiksi valikoitui aikoinaan esteratsastus, vaikka olisi se voinut ehkä olla jokin muukin. Into oli läsnä hänen kilpaillessaan itse, ja nyt se vie eteenpäin joukkueenjohtajana.”Se ei ole pelkkää tekemistä, se on intohimo. Jossain määrin se on helpompaa, että se ei ole henkilökohtainen tavoite, että minä pärjään. Nyt on kyse useammasta, että he pärjäävät. Vaikka siihen ei aina pysty vaikuttamaan, välttämättä ei lainkaan, mutta olla mukana siinä. Se on todella kaikki kaikessa”, Mäentausta kertoo..HUJO:n Satu Väihkönen miettii suomalaisia esteratsastajia ja olympialaisia: "Se on vuosikymmenien työ".Nuori Aura Vasama pitää pientä hevospuotia ja unelmoi ensi kesän senioreiden EM-kisoista

Suomalainen esteratsastaja olympialaisiin? Maajoukkuekapteeni Mikko Mäentaustan mukaan vaikea, muttei mahdoton tie kulkee joukkuekilpailujen kautta: "Hyvin paljon psykologinen asia"

Aiheeseen liittyvää