Geir Gulliksen: "Lahjakkuus ei ole paras ominaisuus tässä urheilulajissa"

"Oijoi. Muistan, kun oltiin Ruskeasuolla", Geir Gulliksen nauraa. Ne olivat aikoja, jolloin Patrick Lagus ja Thomas Ehrnrooth ja Tom Gordin järjestivät Helsinki Horse Show- ja Volvo Horse Show -kisoja Ruskeasuon maneesissa. "Minun muistin mukaan se oli 1980-luvun alkua!" Gulliksen muistelee. Ja muistaa oikein. Tom Gordin vahvistaa, että kisat alkoivat "joko 1981 tai 1982." Ja jatkuivat aina siihen, kunnes vuonna 1985 muutettiin Messukeskukseen, jossa tarina jatkuu niin, että seuraavana vuonna kilpailu sai maailmancupin osakilpailustatuksen.Mutta takaisin Ruskeasuolle. Kysymykseen minkä takia hän näki vaivan tulla niinkin pieniin kilpailuihin Suomeen asti Gulliksen huudahtaa: "Voi hyvänen aika, eihän silloin ollut kisoja varsinkaan talvikaudella! Se oli aivan eri aikaa kuin nyt. Oltiin onnellisia että joku järjesti ja päästiin hyppäämään."Gordinin hän tunsi hyvin, koska ratsasti siihen aikaan samoissa kisoissa kuin tämä. Vaihto Messukeskukseen hyvä uutinenGulliksen on tyytyväinen siitä, että kisapaikka vaihtuu Messukeskukseen."Se oli erittäin hyvä paikka. Hartwall oli myös hyvä, mutta verryttelyalue oli tosi pieni ja tämä missä viimeksi oltiin (Jäähalli), siellä olipieni areena, mutta kunnollinen verkka-alue. Nyt luulen, että näitä ongelmia ei ole."Tällä hetkellä Göteborgissa kisaava Gulliksen tulee Suomeen poikansa Johanin ja "vävypoikansa" Jordyn kanssa kanssa. Hän ottaa mukaansa hevoset VDL Groep Quatron, Oh la la van Overiksen ja Island VG:n. Erityisen innoissaan hän vaikuttaa olevan viimeksi mainitusta. "Se on erittäin hyvä hevonen, ja toivon, että pärjään sen kanssa hyvin."Quatro on rakas. Se on vanha ystävä. "Quatro on 20 vuotta nuori", Gulliksen naurahtaa. "Se on ollut minulla 9 vuotta. Se on loistokunnossa, mutta jo sen ikäinen, että en laita sitä enää kaikkein isoimpiin luokkiin, vaan hyppään 145-esteitä.". Maailmancupin finaaliin Gulliksen ei todennäköisesti ole pääsemässä, mutta ei se häntä kiinnostakaan."Se on liian kaukana. Mutta poikani on kyllä menossa Texasiin."Ei niin, että matkustaminen häntä sen enempää hirvittäisi, sillä Norjan suurimpia estehevosten kauppatalleja pyörittävä Geir Gulliksen juuri saapui USA:n Wellingtonista, jossa hänen kilparatsastajatyttärensä Victoria operoi. Gulliksen oli kahden hevosen kanssa yhdistetyllä kilpa- ja myyntimatkalla. "Toinen hevonen myytiin sinne."Myös tytär Victoria on menestyvä kilparatsastaja. Hän on asettunut Belgiaan tallille, jonka Gulliksenit ostivat hiljattain. Paikka on Lozerhof, jossa aiemmin vaikutti muun muassa Daniel Deusserin ratsastama Calisto Blue, ennen kuin se myytiin USA:an. Tai asettunut ja asettunut. "Juuri tällä hetkellä Victoria on kaksi viikkoa Sunshine Tourilla hevosineen ja viikon USA:ssa, ja niin päin pois. Me olemme hajaantuneet maailmalle, kuka minnekin."Victorian miesystävä Jordy van Massenhove on belgialainen kilparatsastaja, joka siis nähdään Helsingissä. Isä ja poika asuvat pääasiassa Norjassa melko lähellä Drammenia."Meillä on Norjassa kaksi hevostilaa", Geir kertoo. "Mutta itse olin kyllä kilpahevosten kanssa Belgiassa marraskuun puolivälistä tammikuun puoliväliin."Kova työGulliksen ei ole luonnonlahjakkuuden maineessa. Hän myöntääkin nousseensa huipulle kovalla työllä. Tätä hän pitää eräänlaisena siunauksena lajissa, jossa "moni pääsee tietylle aika hyvällekin tasolle hyvin helposti". "Näitä melko hyviä on valtavasti", Gulliksen sanoo ja jatkaa, että he eivät kuitenkaan pääse siitä eteenpäin, sillä heiltä puuttuu tärkein."Lahjakkaiden kavereiden sudenkuoppa on se, että kun homma käy vaikeaksi, heiltä katoaa mielenkiinto, koska he eivät ole koskaan oppineet tekemään kovaa työtä taidon eteen. Ja ratsastuksessa on vain yksi salaisuus. Se on kova työ. Tämä on laji, jossa on harjoiteltava ja harjoiteltava. Ratsastettava aamusta iltaan. Ainoa lahjakkuus jonka tarvitset, on lahjakkuus työntekoon."Gulliksen sanoo, että hän kuuntelee ja katselee kollegoitaan, eikä epäröi kysyä neuvoa."Saatan lähettää videon Scott Brashille ja kysyä mitä mieltä hän on ratsastuksestani."Vastaako hän?"Aina! Ja antaa todella hyvää palautetta."Gulliksen kertoo, että hänen omilla lapsillaan on lahjakkuutta."Mutta se ei ole ongelma, sillä heidän isänsä on teroittanut heille, että on tehtävä töitä. Onneksi he kuuntelivat. Sillä kuunteleminenkaan ei ole itsestään selvyys."Kuka teistä on paras tällä hetkellä?"Vaikea sanoa. MInulla on tietenkin paljon kokemusta. Mutta he ovat nyt sellaisella tasolla, millä en itse heidän iässään ollut, en lähellekään sitä."66 vuotta tammikuussa järjestänyt Gulliksen kertoo, että häneltä kysytään aina sama kysymys. Miksi hän ei ryhtynyt hiihtäjäksi?"Kyllähän minä tietenkin hiihdän ja hiihdin kilpaakin nuorempana. Olisin vaikka voinut ruvetakin kilpahiihtäjäksi, mutta lajinvalinnoissa sattumalla on valtava merkitys!""Hevosiin ryhdyin isoveljeni Haraldin innostamana. Häntä ei kylläkään kilpaileminen niinkään kiinnostanut."Gulliksenilla on side hiihtomaailmaan, sillä hän omisti hevosen aikoinaan maastohiihdon legendan ja moninkertaisen olympiavoittajan Björn Dählen kanssa. "Hevosen nimi oli Urval ja Victoria ratsasti sillä. Kun Björn meni naimisiin, järjestin hänelle hevosen häihin!"

Geir Gulliksen: "Lahjakkuus ei ole paras ominaisuus tässä urheilulajissa"

Aiheeseen liittyvää