Gregory Cottard halusi kehittyä ratsastajana ja otti käyttöön kaulanarun

Ranskalainen viiden tähden esteratsastaja, Ranskan pro elite-mestari vuodelta 2013, Gregory Cottard, 46, tunnetaan ratsastajana, joka käyttää niin vähän varusteita kuin mahdollista. GP-tamma Cocainella (Mylord Carthago - Si Tu Viens) on kilpailuissa kylläkin suussaan kuolain, mutta se on yksinkertainen nivelkuolain. Turparemmiä ei ole ollenkaan. Näin hän ratsasti Pariisin Hermes-kisan 160 sentin GP-luokankinkin sunnuntaina. Cocaine hyppäsi nopean nelosen. Ensin luultiin, että rata meni puhtaasti, mutta puomi lopulta putosi hieman viiveellä radan viimeisellä okserilla. Tulos oli 14."Olen huomannut, että en tarvitse turparemmiä", Cottard toteaa. Varusteiden vähentäminen on hänen kohdallaan tutkimustyötä, jonka tarkoituksena on selvittää, miten ratsastamisesta saa mahdollisimman täydellistä."Jos asiaa miettii, niin pohjimmiltaan varusteiden funktio on aina korjata jotakin puutetta ratsastajan taidoissa", hän summaa. "Pidän siitä, että kontakti hevoseen on mahdollisimman suora ja esteetön. Turparemmi vaikuttaa kontaktiin, samoin martingaalit ja muut vastaavat. Haluan koko ajan kehittyä paremmaksi, niinpä haluan mahdollisimman suoran palautteen hevoselta."Kotona monia hevosista ratsastetaan vielä vähemmillä varusteilla. Kaulanarulla ja jopa niin, ettei niillä ole edes sitäkään. Cottard toteaa, että useimmat ovat ratsastaneet hevosiaan joskus riimunpäitsillä. Sellainen kerta tulee vääjäämättä jonakin päivänä eteen. Usein suurimpana yllätyksenä tulee se, miten helppoa se on. Esteiden hyppääminen riimunpäitsillä mukaan lukien. Kun käsissä ei olekaan ohjia, ollaan uudenlaisessa tilanteessa. Cottard muistuttaa, että ratsastaja kommunikoi hevosen kanssa apujen välityksellä. Ohjasote on vain yksi avuista, se vain sattuu olemaan päällimmäisenä.Cottard muistuttaa, että kaikki avut on alunperin täytynyt hevoselle opettaa. "Apuihin reagoiminen ei ole mikään synnynnäinen ominaisuus, minkä huomaa hyvin siitä, että satulaan opetettava hevonen ei pysähdy, kun vedetään ohjista, eikä lähde liikkeelle, kun annetaan pohkeita. Kaikki nämä asiat on opetettava hevoselle yksi kerrallaan."Taitavalla ratsastajalla avut muuttuvat kaiken aikaa yhä pienemmiksi ja pienemmiksi, kun taas huonon ratsastajan kanssa käy päinvastoin. Tämä on myös syy sille, että ratsastuskouluhevoset eivät tottele apuja kovinkaan herkästi; ne ovat tottuneet siihen, että avut tarkoittavat "jotakin sinne päin". Jos ratsastajalla on huono käsi ja puutteellinen ajoitus kuolaintuntuman kanssa, hevonen oppii olemaan jonkinasteisesti välittämättä kuolaimesta, siitä tulee esimerkiksi kovasuinen. Tätä voi sallia sitten enemmän tai vähemmän, mutta ratsastuksesta tulee entistä epätarkempaa. Tällöin usein vaihdetaan kuolainta, mutta ei välttämättä paranneta kättä eikä ajoitusta. . Kaulanaru on täydellinen oppitunti ohjasotteista, sillä se alleviivaa minkälaisessa tilanteessa ollaan, kun niitä ei yhtäkkiä ole. Cottard otti tunteja ranskalaiselta kouluratsastajatähdeltä Alizee Fromentilta ja ryhtyi toimeen. Hän huomasi, että kaulanaru on vaikeampi ratsastajalle myös siksi, että hevonen turtuu siihen nopeammin kuin päitsiin. Kaulanarutunti on tietyllä lailla armoton. Käy helposti niin, että naru on kaiken aikaa kontaktissa, jolloin se lopulta lakkaa tarkoittamasta mitään. Kaulanarulla hyvin ratsastaminen edellyttää erittäin hyvää istuntaa, joka mahdollistaa sen, että ratsastaja ei tarvitse kaulanarua omaan tasapainoonsa ja voi näin ollen olla valtaosan ajasta koskematta siihen. Tämä voi synnyttää pelottavan tilanteen: "Jos ratsastaja on epävarma tai häntä alkaa pelottaa, on taipumuksena takertua hallintalaitteeseen käsillään entistä kovempaa. Sitä nopeammin kaulanaru kuitenkin lakkaa toimimasta...""Siinä on kuitenkin tietyllä lailla hevosen armoilla. Siksi etenkin ensimmäinen kerta on todella vaikuttava. Silloin kun itse aloitin nämä kokeilut, en uskonut sen olevan oikeastaan mahdollista."Cottardin mukaan näin ratsastaminen on erinomainen istuntakoulutus ratsastajalle"Tietenkin, sillä hetkellä, kun hevonen ei vastaakaan kaulanaruun enää millään lailla, tilanne voi olla vaarallinen." Cottard tuntuu ajattelevan, ettei ole varma, pystyykö tämän hetkistä esteratsastusta tekemään ilman tiettyä määrää vanhoja tuttuja välineitä. Cottard jatkaa kokeilujaan, sillä hän ei mielestään ole vielä tarpeeksi hyvä. Seuraava tavoite on päästä eroon myös kaulanarusta."Haluaisin pystyä ratsastamaan hevosiani ilman mitään."Häneltä kysytään jatkuvasti, milloin edessä on ensimmäinen kilpailu ilman ohjia. Toistaiseksi hyppääminen isoilla esteillä ei ole mahdollista kaulanarulla, mutta Cottard ei usko hyppäävänsä ilman "päävehkeitä" koskaan kilpaa, vaikka ei sinänsä pidä asiaa mahdottomana. Kyse ei ole hevosen hallinnasta sinänsä, sillä se perustuu apujen ehdollistamiseen ja Cottard uskoo, että hevosen voi opettaa vastaamaan yhtä lailla kaikenlaisiin pidättäviin varusteisiin, kunhan vain pystyy pitämään viestinsä selkeinä, vaan kyse on hevosen tasapainosta. "Hevosta pystyy aivan mainiosti ohjaamaan, kääntämään, jarruttamaan, ja varmasti hyppäämään pienehköjä ratoja kaulanarulla, se on selvä", hän sanoo. "Hevosta pystyy pelkällä kaulanarulla myös kokoamaan. Voi tehdä piruetteja ja sen sellaista." Mitä isommista radoista on kyse, sitä enemmän on kyse tasapainosta. Ja siitä, mitä voi tapahtua, jos tasapainoa ei ole. "Modernit isot radat vaativat tasapainon onnistuakseen."Tällainen tasapainottaminen on välttämätöntä isoilla esteillä ja suhteutetuilla väleillä.Cottard miettii alastuloa oikein isolta esteeltä ja sen jälkeen tapahtuvaa tasapainottamista, johon on aikaa joitakin sekunnin murto-osia. "Kaikilla hevosilla ei ole ideaalinen tasapaino tai paras mahdollinen hyppytekniikka. Hyvä ratsastaja pystyy auttamaan sellaisia hevosia niiden tehtävässä. Mehän ei aina muisteta, että ratsastajan tehtävä on helpottaa läsnäolollaan hevosen suoritusta, ei häiritä sitä."Toistaiseksi hän ei ole vakuuttunut että saa riittävän tasapainon ilman perinteisempiä suitsia. "Asia muuttuu ratkaisevasti, kun sen yksinkertaisimmankin nivelkuolaimen tai minkä tahansa päävehkeen vaihtaa kaulanaruun, koska me olemme tottuneet ratkaisemaan tilanteita ja tasapainottamaan hevosta puolipidätteillä, jotka lähtevät pääpuolesta."Cottard sanoo, ettei "todellakaan tiedä", onko mahdollista hypätä ilman päähän kiinnittyviä varusteita GP-tason rataa, kun ajattelee kaikkia niitä vaatimuksia, joita suoritukseen liittyy. "Mitä minuun tulee, en pidä sitä ajankohtaisena ainakaan omalla kohdallani. En olisi lainkaan yhtä suorituskykyinen kuin silloin, kun minulla on ohjat käsissäni. Mutta ehkä tulevat sukupolvet pystyvät siihen - tulevaisuuden hyvillä hevosilla, jotka on alusta pitäen opetettu tällä tavoin ja joilla on hyvä tasapaino.".Keijukainen ja GP-ratsastaja - suitsilla ja ilman ."Hiljaisuus!" – ranskalainen hevosten kouluttaja Anne-Gaëlle Bertho ihastuttaa: "Hevosen paras palkka ei ole nami, vaan rauha".Naksu ja maksu, miksi? – ”Kun me ymmärretään mekanismi, meistä tulee parempia hevosihmisiä”.Kaulanarulla kisoissa hypännyt ratsastuksenohjaaja villitsi Bordeaux'ssa: "Yritän jossain vaihessa myös voittaa näitä luokkia"

Gregory Cottard halusi kehittyä ratsastajana ja otti käyttöön kaulanarun

Aiheeseen liittyvää

Head hunter metsästää SRL:lle jämäkkää uudistajaa, joka on samalla hyvä henkilöstöjohtaja

Kirjat: Hevosalan yrittäjyys on pikemminkin diagnoosi kuin ammatti

Saksan poliisi tutkii kolmen hevosen kuolemaan johtaneita väkivallantekoja Paul Schockemöhlen siittolassa – tekijöistä luvattu 10 000 euron palkkio

Osmo Metsälä: ”Kyllä se virheen vaatii” – Vekardon voittaminen on lähes mahdotonta