Helsinkiin tuleva Justine Vanagaite-Samuile: "Kun ei ole rahaa, on tehtävä hulluna töitä"

Hän on tyytyväinen myös Tallinnan freestyleensä. "No olihan siinä virheitä, mutta aina niitä virheitä tulee, sillä me emme elä täydellisessä maailmassa."Tallinnassa tuli kakkossija freestylessä prosentein 74,545. Liettualaisratsastaja nähdään seuraavaksi Helsinki Horse Show'n CDI3* -kisassa, jonne hän tulee ensimmäistä kertaa. Suomalaisia, ja erityisesti Ville Vauriota, vastaan hän on ratsastanut monet kerrat Baltian maissa, vaihtelevalla menestyksellä. "Välillä olen hävinnyt, välillä voittanut Villen", hän nauraa. Sen hän on jo katsonut, ratsastaako Vaurio Helsingissä, ja todennut, että ei. "Mutta onhan teillä muitakin hyviä.". 34-vuotias Vanagaite-Samuile on iloinen, vilkas ja aika rempseä henkilö. Ja aika väsynyt. Hän toteaa, että nyt on aika hieman hengähtää. Elääkin vähän. Tie, joka johti Pariisin olympialaisiin, kesti kaksi vuotta ja vei kaikki mehut, niin totaalisti, että mitään muuta elämää kuin Pariisiin menemistä ei sitten mahtunutkaan. Olemassaolo oli pelkästään valmentautumista ja sen miettimistä, missä kannattaa startata, jotta lopulta olisi se, joka on oman maaryhmän kärjessä. Vanagaite-Samuilen maaryhmään kuului kuitenkin 30 maata. "Kaikki Baltian maat, Puola ja sitten sellaisia erikoisuuksia kuin Kazahstan, Azerbaidzan ja Georgia. Ja Israel!"Ja tietenkin se oli jatkuvaa valmentamista ja klinikoiden järjestämistä, rahan takia. Sillä kilpaileminen maksaa. "Koska minulla ei ole rahaa, oli tehtävä valtavasti töitä. Ja niin myös tein - valtavasti töitä."Kaikki tämä maksoi vaivan, sillä Vanagaite-Samuile selvitti tiensä Pariisiin. Samoin teki liettualainen esteratsastaja Andrius Petrovas, vaikka joutuikin Lincolnillaan keskeyttämään. "Ihme kyllä se onnistui, ja me olimme ensimmäiset liettualaisratsastajat olympialaisissa ikinä, siis koko maan historiassa", Vanagaite-Samuile toteaa, yhä onnellisena saavutuksestaan. "Itse asiassa pidän hevosiani Andriuksen tallissa, josta olen vuokrannut karsinoita", hän kertoo. Liettua on perinteinen ratsastusmaa, mutta luvut ovat hämmästyttävän pieniä, ainakin kouluratsastuksessa. Vanagaite-Samuile on Liettuan mestari kouluratsastuksessa, mutta pikkukierrostasolla, sillä grand prix'ssä ei maassa saada kasaan kolmea ratsukkoa, jotta kilpailu voitaisiin järjestää."Meitä on kaksi, ja toinen on tuossa viereisessä karsinassa", hän naurahtaa ja osoittaa Dalia Katinaite-Pranckevicienen Amica- tamman karsinaan. Myös Katinaite-Pranckeviciene on tulossa Helsinkiin. Vanagaite-Samuilea on pyydetty Helsinkiin jo kahtena vuonna, mutta hän on mennyt joko Wroclawiin tai Herningiin, jotka ovat yleensä samana viikonloppuna."Nyt halusin tulla Helsinkiin, sillä minulla on hyvä ystävä ja tukija Suomessa, Tea Kaivoluoto, joka on ollut mukanani monissa kisoissa ja jolle aikoinani myin hevosen, puoliksi friisiläisen. Meillä klikkasi ja meistä tuli ystäviä."Vanagaite-Samuile on pitänyt klinikoita myös Suomessa. . NababYkköshevonen on 11-vuotias BWP-ruuna Nabab (Sir Donovan - Krack C). Siinä ei ole muuta vikaa kuin että se on vilkas. Ja rikkoo kaiken. "Viimeksi täällä meni juottoämpäri, jonka se olisi kiskonut lattialle yön aikana ja rikkonut."Vanagaite-Samuile sanoo olevansa onnellinen siitä, että hänellä on niin hyvä hevonen. Raha on tänä päivänä kaikkialla urheilussa ja hevosten ostaminen ei ole helppoa. Ne täytyy tehdä itse. Hän teki. "Minähän pomppasin neljä vuotta sitten täysin pusikosta kansainväliseen kouluratsastukseen, kun aloitin pyhästä yrjöstä", hän naurahtaa. Siinä on toki puolensa."Tunnen oman hevoseni kuin omat taskuni. Se ei tarkoita, että aina pystyisin ennustamaan kaiken, mutta kyllähän se auttaa. Kun tiedän heti karsinan ovelta jo, milloin hevosella on huono päivä, sovitan ratsastukseni sen mukaan. En pyydä mitään, jos hetki ei ole oikea. Teemme jotain muuta, menemme vaikka maastoon.". Klassinen taitoVanagaite-Samuile on klassisen kouluratsastuksen ystävä. Sen vanhan hyvä ratsastuksen, mikä perustuu vuosien aikana opittuun taitoon, tarvittavaan aikaan. Ja kuolaintuntumaan. Hänellä on ollut aina sama valmentaja. Eikä hän ole vaihtamassa."Enhän minä Liettuan parasta valmentajaa pois vaihda. En silti tunne ketään muuta joka olisi ratsastanut alusta asti saman valmentajan kanssa kuten minä Svetlana Snarskienen. Snarskiene on Liettuan venäläisiä. Hän sanoo, että valmennus on kaiken a ja o. Sillä sellainen ratsastaja, kuin valmennus. Vanagaite-Samuile on postannut someensa videoita, joissa ratsastaa ilman satulaa ja pelkällä riimulla. "Juu..."Mutta kaulanaruratsastuksen ystävä hän ei ole. Se johtuu siitä, että hän on kontaktin ystävä. "Kyllähän sitä nyt kotona voi tehdä ihan mitä hulluuksia vaan, mutta en kyllä lähtisi ilman jonkinlaista kuolainta Nababin kanssa minnekään ihmisten ilmoille. Enkä edes haluaisi, sillä olen kyllä siinä käsityksessä, että kouluratsastus perustuu kontaktiin ja kuolaintuntumaan. Kontakti on sitä, että hevonen ratsastetaan takaa eteen, jalasta kohti kuolainta. Se on koko hevosen kehon saamista käyttöön. Juuri kontaktista syntyy se maaginen yhteys, connection, mikä ratsukossa on. Se on todellakin kahden olennon kontakti sanan varsinaisessa merkityksessä. Parhaimmillaan tuntuma ja kontakti on niin kevyt, että tunnet sen käsissäsi juuri ja juuri ohjien kautta, mutta samanaikaisesti en oikeastaan edes tunne sitä. Juuri kuolain mahdollistaa tämän lähes uskomattoman yhteyden - se yhdistää hevosen ja ratsastajan. En ole lainkaan varma, voiko sen saada kaulanarulla tai riimulla. Mutta nivelkuolaimella sen voi saada! Ja olenkin sitä mieltä, että nivelkuolain tulisi ehdottomasti sallia kansainvälisessä kouluratsastuksessa. Se päivä, kun se uudistus tulee, starttaan Nababilla pelkällä nivelellä."Entä kaulanaru, tai kuolaimettomuus ylipäätään, pitäisikö sekin sallia?"Noh, onko se sitten enää kouluratsastusta, jos tuntuman kaltainen perusperiaate jätetään kokonaan pois? Se voi olla jotakin hienoa, mutta enemmänkin vähän niin kuin sirkusta."Aina ei kuitenkaan voi onnistua, sillä ei eletä täydellisessä maailmassa. Eikä kouluratsastuksessakaan ole vielä annettu sataa prosenttia. Ei kuitenkaan tarkoita, että hevonen välttämättä kärsii, tai että kyseessä on vakava kipuilme, jos sen naamalla käy hetkellisesti tyytymätön ilme. "Voit katsoa minkälaisia ilmeitä ihmisjuoksijoilla on urheilusuorituksessa. Ne ovat kipuilmeitä!" hän sanoo, ja painottaa sanaa "ne". Huono ratsastusVanagaite-Samuile on seurannut huolestuneena kouluratsastuksen tilannetta. Pariisissa hän sai silmät ja korvat täyteen negatiivista narratiivia,"Ongelma on olemassa. Maailmassa on paljon huonoa ratsastusta, mutta myös paljon hyvää ratsastusta. Kansainvälisellä tasolla valtaosa ratsastajista ratsastaa hyvin, ainakin halutessaan. Ne amatöörit, jotka kuvittelevat osaavansa kaiken, vaikkeivät osaa, sen sijaan tekevät paljon enemmän hallaa lajille kuin ensin ajattelisi. Koska nimenomaan he ovat niitä, jotka suuttuvat hevoselle, kun se ei tee kuten he haluavat. Eivät ymmärrä, että heidän pitäisi suuttua itselleen, sillä hevonen tekee tismalleen sen, mitkä ohjeet se ihmiseltä saa."Vanagaite-Samuile toteaa, että syy kouluratsastuksen katastrofaalisesta tilanteesta löytyy huonosta ratsastuksesta, johtui se sitten osaamattomuudesta, kiireestä, välinpitämättömyydestä tai mistä tahansa. Huono ratsastus on aina takana, kun jotakin lähtee menemään pieleen."Huono ratsastus on niin sääli! Se pilaa hevosen, se pilaa lajin, eikä vie ketään minnekään. Totta kai se pikkuhiljaa katoaa, koska kaikilla on kamerat kaikkialla, ja se on jo tapahtumassa. Mutta vahinko ehti tapahtua."Vanagaite-Samuile toteaa, että ihmisen pitää olla tyhmä, että menee roimimaan hevostaan tänä päivänä. "Kahdestakin syystä: ensinnäkään siitä ei ole mitään hyötyä ja toisekseen, on iso vaara, että joku ottaa videota. Ihme kyllä, tyhmiä kyllä näköjään riittää. "Asiaa hankaloittaa se, että on olemassa myös vaikeita ja ongelmallisia hevosia. Nekin saattavat olla 700-kiloisia, kuten Nabab, ja ne voivat olla suureksi vaaraksi ratsastajalleen. Niillä on ehkä historia, joka on tehnyt niistä sellaisia kuin ne ovat. Tai ne ovat sairaita. Niistä täytyy pysytellä erossa."On hullua lähteä uudelleen kouluttamaan jonkun ongelmahevosta. On niin paljon helpompi edetä tavoitteeseensa nuoren, itse alusta asti oikein kouluttamansa hevosen kanssa."Los AngelesNabab on juuri sopivassa iässä seuraavan olympiadin loppupuolella. Vanagaite-Samuile on kääntänyt katseensa jo vuoteen 2028. "Haluan ehdottomasti kisata vielä Los Angelesissa, sillä en usko, että sen jälkeen kouluratsastusta on enää olympialaisissa. Jos haluat, voimme lyödä siitä vaikka vetoa.". Valmennuksen tärkeysLopuksi Vanagaite-Samuile toteaa, että on voitava myös opetella. Sillä kukaan ei ole seppä syntyessään. Mutta parempi olisi opetella ohjauksessa, ei itsekseen, sillä harvalla on synnynnäinen ymmärrys siitä, miten hevoset toimivat ja miten ne oppivat. "Minäkin tein kaikkea tyhmää ennen kuin aloin vihdoin ymmärtää, miten hevosten kanssa ollaan. Että niiltä tarvitsee vain pyytää oikein.... Ne tekevät kyllä, jos on pyydetty niin, että ne ymmärtävät!"Jotta tämän tajuamiseen ei mene liikaa aikaa, oikean valmentajan löytyminen on avainasia. Se on ytimessä. Omien oppilaittensa kanssa Vanagaite-Samuile ei ota mitään riskejä. "En päästä heitä oikeastaan ollenkaan ratsastamaan ilman ohjausta."Hän myös ratsastaa oppilaittensa hevoset läpi pari kertaa kuukaudessa, jotta huomaa, ovatko ne edelleen oikeilla raiteilla. Ja jos ne ovat livenneet kaidalta tieltä, ne ratsastetaan jälleen ruotuun, jotta oppimisprosessi voi jatkua parhaalla mahdollisella tavalla, suorinta tietä kohti tavoitetta. "Esimerkin tärkeys! Minun oppilaani eivät koskaan näe minun kohtelevan hevosia aggressiivisesti tai tekevän mitään kiireellä. Niinpä he eivät edes ajattele, että niinkin voi tehdä!"

Helsinkiin tuleva Justine Vanagaite-Samuile: "Kun ei ole rahaa, on tehtävä hulluna töitä"

Aiheeseen liittyvää