Hevosopiston nainen täyttää pyöreitä

"Onnekas se firma, jossa on edes yksi todella sitoutunut työntekijä. Siis oikeasti sitoutunut. Henkeen ja vereen. Kuten Hevosopistolla Anu Korppoo."Näin alkoi henkilökuva, joka tehtiin Hevosurheilu Ratsastukseen Anu Korppoosta heinäkuussa 2020. Nyt, kun hän pääsiäismaanantaina 6.4. täyttää 60 vuotta, tämä juttu on päivitetty tähän päivään. Korppoo on se työntekijä, joka ei tee itsestään valtavaa numeroa, mutta joka tuntee kaikki ja kaiken. Joka muistaa jokaisen hevosen, ja jokaisen ihmisen, ja sen miten ne liittyivät toisiinsa, siitä lähtien kun aloitti. Hän on myös se, joka tarttuu talikkoon ja kihveliin ja käy valmennuspäivillä poimimassa kaviouralta hevosten kakat. Niin sitoutunut, että kuulijaa miltei huimaa. Vai miten muuten tulkita se, että kun Anu Korppoo alkaa puhua ’pedagogiasta’, ’oppimispolusta’, ’työssä oppimisesta’ ja ’eurooppalaisesta hevosalan oppilaitosten yhteistyöstä’, puhetta todella riittää ja puhujan silmät alkavat tuikkia.Työssä oppiminen on tietenkin sitä, että on niiden hevosten kanssa.”Puljaa”, niin kuin Korppoo sanoo. Mutta koska hevosalalla oppimista on niin paljon, että yhden elämän aikana ei niitä meinaa ehtiä, parasta on, jos sen puljaamisen voi tehdä jollakin lailla johdetusti ja järkevästi. Vääriä asioita ei ehdoin tahdoin kannata opetella, koskaa aikaa ei muutenkaan ole liikaa.Näitä asioita hän on miettinyt myös opetushallituksen kanssa kun hevosalan näyttökriteerejä ja opetussuunnitelmia lyödään lukkoon.”On kiehtovaa nähdä ihmisessä se oppimisprosessi. Kun se teininä tulee hevosenhoitajalinjalle ja lopulta se menee master-kurssille, ja sä voit matkan varrella koutsata ja auttaa sitä siinä oppimisprosessissa”, Korppoo hehkuttaa. . Pian 40 vuotta opettamista Anu Korppoo on yksi Hevosopiston ratsastuksenopettajista, valmentajista ja valmentajakouluttajista. Ollut pian jo 40 vuotta. Tarkalleen ottaen vuodesta 1988. Toiminta on alkuvuosista kansainvälistynyt, ja kansainväliset asiat kuuluvat Korppoon tehtäviin. Kansainvälisellä ratsastuspedagogien IGEQ-passilla voi opettaa hevosalan koulussa ympäri maailman. Korppoolla on tämä passi itselläänkin ja se käy noin 40 maahan. Korppoo on yleisesti työmyyrän maineessa. Jos ei suorastaan käytetä sanaa työnarkomaani.Mielikuva oli olemassa jo ennen haastattelua. Ja se oli vahvistunut jokaisella puhelulla. Oli kello mitä vain tai viikonpäivä mikä hyvänsä, Korppoo vastaa aina puheluun, mutta usein hän toteaa ”olevansa just valmentamassa” ja kysyy, voiko soittaa hetken päästä takaisin. Ja sitten hetken päästä hän soittaa. Mitä Korppoolle kuuluu juuri nyt? Hyvää, hän vastaa. "Aika hassua", hän toteaa siitä, minkälaista on täyttää 60 vuotta pääsiäismaanantaina. "Onneksi on sen verran kova vauhti, ettei ehdi alkaa ihmetellä liikoja", Korppoo naurahtaa. Hän lensi pitkänä perjantaina perheen kanssa pääsiäisen ajaksi Itävaltaan, Wieniin lomalle ja on matkoilla syntymäpäivänään. Mutta ei kolmea päivää voi hevosista ja maneeseista erossakaan viettää, joten liput oli varattu Espanjalaisen Ratsastuskoulun näytökseen. "En mä maneesista kolmea päivää voi poissa olla!"Ystävät olivat käyneet häntä onnittelemassa jo keskiviikkona ja saaneet syntymäpäiväsankarin kyyneliin liikutuksesta."Kiitos, ihanat ystävät", hän toteaa. Kisakausi on jo alkanut tältä vuodelta, ja uusia nuoria on tulossa radoille. Korppoo katsoo tätäkin valmennuksellisesta näkökulmasta ja sanoo iloitsevansa siitä, että valmentajien välinen yhteistyö on kehittynyt."Kyran päivä oli meille kaikille ihan unelma!" Korppoo sanoo ja viittaa viikko sitten maanantaina Hevosopistolla pidettyyn Kyra Kyrklundin tähdittämään valmentajakoulutukseen, joka veti täydet katsomot. Niin kansainvälistä kuin kaikki onkin, Hevosopisto ei tänä vuonna järjestänyt perinteistä kevään eikä kesänkään kansainvälistä kilpailua. "Tavoite on saada kv-kisa ensi vuodelle. Jos se saadaan toteutumaan, ajankohta katsotaan niin, että se palvelee koko tätä lähimaiden aluetta Ruotsi-Norja-Viro -akselilla. Meidän tehtävä on saada kilparatsastajille mahdollisuuksia kilpailla ja hankkia tarvittavia kvaaleja." Raviurheilu harrastuksenaKorppoo työskentelee Hevospistolla, on SRL:n aluevalmentaja ja lisäksi hänellä on toiminimellä liuta omia henkilökohtaisia valmennettavia kouluratsastuksessa. Aamut alkavat myös oman tallin tekemisellä, aamutallilla. Korppoo asuu perheineen Kari Haimin entisessä kotitalossa muutama sata metriä juhlakentältä joelle päin.Kotona on talli ja siellä ovat 17-vuotias Sir Primera Sil (Sir Donnerhall I - Sir Primero) ja Sandro Sil (Sir Donnerhall I - Florestan I). Korppoo huolehtii hevosten liikutuksesta. Kilpailemiseen ei ole aikaa juuri nyt. Se on priorisointikysymys, sillä Korppoo on keskittynyt oppilaisiinsa. "Jos aikoo ratsastaa kilpaa, siihen on oltava riittävästi aikaa."Hän on myös opiskellut työn ohessa. Opinnäytetyö liikunnan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa varten valmistuu aivan näillä hetkillä ja se on SRL:n ja Hevosopiston Valmennuskeskuksen tilaama työ nimeltä "Valmennusohjelma 18-21 -vuotiaille kouluratsastajille, kokeneiden kansainvälisten valmentajien suositukset". Opinnäytetyötä Haaga Heliaan ohjaa liikuntatieteiden tohtori Kirsi Hämäläinen, joka on työskennellyt myös Suomen olympiakomiteassa. Mitä tämä kansainväliset suositukset ovat?"Kyllä ne ovat ihan ne tutut laadukas valmentautuminen ja riittävä ja monipuolinen harjoittelumäärä yhdistettynä ratsastajan omaan sisäiseen motivaatioon."Harrastus, eli se toinen hevosurheilun laji, raviurheilu, on elänyt hiljaiseloa. ”Ravihevonen Tahtova on kimppahevonen Tuija Raumanin, Marjatta Lähdekorven ja oman aviomiehen Rudin kanssa, se ei asu meillä kotona vaan on Kimmo Kortesatolla eläkepäivillä." Vaikkei nyt ajakaan kilpaa, Korppoo osaa kyllä ajaa hiittiäkin varhaisnuoruuden aikojen perua. Ratsutallilla, jossa hän aikanaan harrasti, oli ravihevosia. Samoin ravihevonen on kesämökin naapurissa, ja sillä Korppoo 11-vuotiaana jyräsi innoissaan peltoja tuntikaupalla päivisin.”Se oli melkoisen hyvää harjoittelua kouluradoillekin, sillä niiden kylvettyjen siementen peltoon jyräysten piti olla aivan viivasuoria.”Hevosen nimet hän muistaa: Suvi-Kulta, Vilma ja Vilkku-Tähti. Viimeksi mainitut omisti mies nimeltä Lääveri. Korppoon vanhemmat eivät olleet hevosalalla, isoisä Edward Korppoo kylläkin. Toinen isoisä Heikki Korppoo oli tunnettu autourheilija. . Lorentso ja MaradonaElämän hevosia on useampikin. Lorentso (Kelmi – Apeli) ensimmäisenä. Maatalouden tutkimusaseman kasvattama, vuonna 1997 syntynyt suomenhevosori laitettiin vuonna 2020 pois. Se vietti viimeiset vuotensa Jaana Lallon luona astuvana eläkeoriina. Lallolle syntyi tuona vuonna Lorentsosta varsakin. Elämän ehtoo oli seesteistä tarhailua aasikaverin kanssa. Korppoo muistaa mestaruuskisat Pietarsaaressa vuonna 2009, jotka ratsukko voitti. Silloinkin oli helle.Korppoo ei tee eroa suomenhevosten ja puoliveristen välillä. Sandro Sil oli Korppoon omistuksessa sen ollessa vielä jalostusori. Hän ruunautti hevosen, sillä kilparuunan pito on järkevämpää ja samaa siementä saa Saksastakin.”Ja hevonen on tyytyväinen, kun ei ole niitä oriin paineita.”Vuonna 1993 hän voitti Suomen ratsastushistorian ensimmäisen Breeders Prizen Kristian Nymanin kasvattamalla Maradonalla (Matador – Galant). Iso tummanruunikko Maradona lähetettiin Hevosopistolle, silloiselle Ratsastusopistolle remonttikoulutukseen. Korppoo ihastui hevoseen ja koska oli jo pidempään etsinyt itselleen kilparatsua, hän osti Nymanilta Maradonan.Siihen aikaan Hevosopisto oli vasta syntymäisillään, vuonna 1993. Sen edeltäjät, Ratsastusopisto, Ypäjän ratsastajien ratsastuskoulu ja Valtion hevosjalostuslaitos olivat vielä toiminnassa.Korppoo muistelee noita aikoja selvästi hieman nostalgisena. Ne olivat hyviä aikoja.”Meillä oli sillä lailla hauska se vuosi, että Artsi (Vahtera) voitti estebreedersin ja minä koulun.”Hevosopiston porukat, Korppoo, Vahtera ja Kiki Nyberg lähtivät yhdessä Ouluun. Hevosia oli useampi. Ajettiin pitkässä ypäjäläisten letkassa.Matkat olivat usein seikkailuja. Tällä kertaa kävi niin, että paluumatkalla traikusta lähti rengas kesken ajon matkalla etelään.”Ajettiin siitä sitten Närpiöön ja kysyttiin vaan jostain hevospaikasta, että mahtuuko tänne yöksi.”Paikka löytyi ja seuraavana päivänä Korppoon mies tuli hakemaan hänet sieltä kotiin.Siihen aikaanhan ei ollut vielä kännyköitä. Vahteralla oli tosin joistain kilpailuista voittamansa valtava jättiläiskännykkä, eräänlainen radiopuhelin, omassa isossa salkussaan. Vaikuttava uutuslaite oli mukana tuollakin matkalla, mutta ei siitä ollut Korppoon muistin mukaan hyötyä. Se ei toiminut. ”Yritettiin me sillä kyllä soittaa.”. Breedersin innoittamina Ypäjällä lähdettiin kehittämään suomenratsujen kasvattajakisoja, Korppoo hääri tietenkin mukana.Maradona oli Korppoolla loppuun asti. Ratsukko nousi intermediaireen asti ja osallistui SM:iinkin, jossa siihen aikaan kisattiin pyhä yrjö-inter 1 -tasoilla. Ennen kuin loukkasi jalkansa ja lopetettiin, hevonen oli edennyt kellontarkasti aikataulussa ja osallistui aina ikäluokkansa vaatimustason mukaisiin kilpailuihin.”Kesti hyvin tehdä, kisasi paljon ja pärjäsi hyvin”, Korppoo luonnehtii. Maradona oli Korppoon ensimmäinen oma hevonen. Sen edeltäjät olivat Ratsastusopiston omistamat Diaboline ja Salicé, vaativaan A:han asti koulutettuja. Grand prix’hin asti Korppoo ei ole vielä päässyt, mutta kuten hän itse sanoo, on tässä vielä kilpailukausia jäljellä. ”Hevosestahan nämä asiat riippuu.”Oliko Maradona elämän hevonen? Ehkä. Tai sitten se oli Lorentso.”Tai sitten se elämän hevonen ei ole vielä syntynytkään”, Korppoo hymyilee.Synnyinkoti MäntässäKorppoo ei ihme kyllä kuitenkaan ole Ypäjältä eikä edes Forssasta kotoisin, vaan Mäntästä.”9-vuotiaana aloitin Mäntän ratsastajien koululla. Siellä sai tuurata ja tehdä töitä, että sai ratsastaa lisää. Vähitellen sitä sitten oltiin kesäleiriapulaisena, ja opettajan sijaisena ja näin. Lopulta pääsi osallistumaan juniorimeetingiin.”Opettajia oli paljon, ja he olivat kaikki koulutettuja, mitä Korppoo muistelee erityisellä kiitollisuudella jälkikäteen.”Sari Aminoff, Ira Aaltonen, Anna-Leena Laakso, Reima Holmström olivat kaikki Ypäjältä valmistuneita.”Oltuaan Mäntässä vuoden töissä opettajan sijaisena Korppoo päätti hakea ROK:ille, ratsastuksenopettajakouluun itsekin. Vuosi oli 1987 ja seuraavana vuonna hän valmistui. Loppukoetta oli arvostelemassa Kyra Kyrklund. Silloin systeeminä oli, että kurssin priimukselle tarjottiin työpaikkaa Ratsastusopistolta. Kyllä, arvaatte oikein, Korppoo oli vuosikurssinsa paras. Siitä alkoi tämä toistaiseksi 38 vuotta kestänyt työsuhde talossa.”Sain mahdollisuuden jäädä tänne”, Korppoo sanoo. ”Ja oli mahdollisuus kouluttaa ja kilpailla ja toimia Ypäjän ratsastuskoulussa opettajana Kari Haimin ja Väinö Jokisen alaisuudessa. Kiki Nyberg oli opettaja ja Tiina Loisa kollega.”Korppoo opetti aamusta iltaan.Vuonna 1994 ratsastuskoulu myytiin Hevosopistolle, työt jatkuivat sitten siellä.”Ensin opetin ratsastuskoulutoimintaa ja pedagogiikkaa ja ratsastusta. Pikku hiljaa koulua kehitettiin opetusharjoittelukouluksi ja saatiin se ihan uudelle tasolle, että opiskelijat tekee itse tuntisuunnitelmat ja sen sellaista.”Korppoo koulutti itseään siinä sivussa lisää. Lasten urheiluvalmennustutkinto Varalassa 1992, opettajan ammatilliset pedagogiset opinnot HAMK:issa vuonna 1994, master-tutkinnon 1998 ja valmennuksen erityisammattitutkinnon Vierumäellä ja vielä johtamisen erikoisammattitutkinnonkin Rastorissa. 7 vuotta sitten hän opiskeli Suomen Valmentajien psyykkisen valmennuksen koulutuspaketin. Ja tosiaan nyt on meneillään ”Mulla on aina ollut motto, että kaikista noista koulutuksista haluan tuoda jotain tähän meidän alalle”, hän sanoo. ”Sekä hevosille että oppilaille.”Tämä aihe saa Korppoon innostumaan.”Kansainvälinen yhteistyö on ollut aivan erityisen mahtavaa! Sieltä on tosi kiva bongailla jotain aina meille ja meidän olosuhteisiin. Aina voi kehittyä!”Korppoo ei myönnä työnarkomaniaa, mutta elämäntavan hän myöntää. Mikä johtaa tosin samaan lopputulokseen.”Kyllähän tää hevoshomma sillä tavalla kokonaisvaltaista on”, hän kuittaa. Sitä se on. Kesken haastattelun Korppoo kysyy derbykentän terassilla koulutuomari Jorma Kainulaiselta, onko tämä huomannut, että Eino 680 kaivettiin esiin haudastaan, kun Kainulainen kertoo nähneensä radalla hevosen, joka oli aivan hänen joskus muinoin ratsastamansa suomenhevosen Ilmarisen näköinen. Keskustellaan hetkinen Eino 680:n suvusta ja Kainulainen kysyy, onko mahdollista, että juuri Einoa olisi käytetty jalostukseen Ruotsissakin. Kurssi oli siitä erityinen, että lähes kaikki ovat tavalla tai toisella jääneet alalle. Maarit Metsänoja, Iia Wennerstrand, Maaret Sormunen, Kirsi Hagner, Kirsi Relander, Seija Hänninen, Tuija Rummukainen, Taru Lehmus ja Sari Kallio olivat samalla kurssilla.”Ja Johanna Jortikka santsarina”, hän lisää. Santsari on edellisvuonna parhaat arvosanat saanut opiskelija.. Korppoo muistaa koepäivän. Siinä oli ratsastuskoe ja teoriaosuus, niin kuin ne ovat olleet siitä pitäenkin hyvin pitkään. Siirryttyään pulpetin toiselle puolelle Korppoo on arvioinut monia kymmeniä jos ei satoja loppukokeita näytön valvojana Hevosopiston erilaisissa ammattikoulutuksissa. Välillä tehtäviin on kuulunut toimia muidenkin opetuslinjojen näytöissä. Hän muistaa tätä juttua tekevän toimittajankin ravivalmentajan ammattitutkinnon loppukokeeseen aikoinaan kuuluneen hiitinajotehtävän, koska oli sitä valvomassa. Mikä muistuu nyt jutellessa yhtäkkiä mieleen.”Sunhan piti valjastaa hevonen, joku meidän lämpöisistä, ajaa sillä hiitti tiettyä aikaa, ja kertoa sitten miten se meni”, hän muistelee, hieman huvittuneena. ”Kyllähän sä läpi pääsit. Mutta ei niitä näyttöjä enää sillä tavalla tehdä, vaan aidoissa työtilanteissa pikemminkin. Muistatko?”Kyllä allekirjoittanut muistaa. Jotain sanomista siinä taisi tulla päävehkeisiin edellytetystä smurffilapusta, että mikä on sen funktio, tarvitaanko sitä ja miten se kiinnitetään.Kymmenen vuoden ajan Korppoo vastasi ratsastuksenopetuksesta Hevosopistolla johtavana ratsastuksenopettajana.”Meitä oli parhaimmillaan 15 ratsastuksenopettajan tiimi, jota johdin. Silloin meillä oli systeemi, että ratsutettiin, kilpailtiin ja koulutettiin. Omina osa-alueina olivat kouluratsastus, ratsastuskoulutoiminta ja pedagogiikka. Kaikissa oli huippu-osaajat opettamassa.”Tänä päivänä tehtäviin kuuluvat ratsastuksenopettaja-, ratsuttaja-, master- sekä valmentajakoulutus, tapahtumajärjestäminen ja ratsastuksenopetuksen kansainvälinen toiminta. Anu Korppoo60-vuotiasRatsastuksenopettaja ja kansainvälinen koordinaattori HevosopistollaSuomen Hippoksen ratsu- ja ponivaliokunnan puheenjohtajaYpäjän ratsastajien varapuheenjohtajaGummerus-Pihkala sukuyhdistyksen puheenjohtaja. Korppoo on sukua Tuula PihkalalleEquestrian Trainers Finlandin puheenjohtajaSRL:n koulutusvaliokunnan jäsenInternational Dressage Trainers Clubin jäsenAviomies Kari Järvinen ”Rudi” työskentelee ilmastointialalla ja on kotona ”päätallimestari”. 26-vuotias poika Jani on töissä valtion virkamiehenäKorppoo vlittiin viime syksynä EEN management tiimiin, European Equestrian Networkin johtoryhmään.

Hevosopiston nainen täyttää pyöreitä

Aiheeseen liittyvää