"Huomasin, että mulla on liian lyhyet jalat tavishousuihin" – suomalainen kouluratsastaja kehitti oman malliston

Kuopiolaisella Hennamari Stockåsilla, 37, joka ennen avioitumistaan tunnettiin sukunimellä Koistinen, oli ratsastuksen aktiiviaikoinaan käytännön ongelma. Hänen jalkansa olivat liian lyhyet tavallisiin ostohousuihin."Kangasta jäi aina lahkeeseen liikaa ja sen kanssa oli kireissä kilpasaappaissa ongelmissa, kun se puntti kiristi ja hiersi. Mietin jo silloin, että eikö näitä ole mahdollista saada jokaiseen vartalomalliin sopivaksi", hän muistelee pian 20 vuoden takaisia aikoja.Nyt hän o mukana suomalaisessa ratsastus- ja vapaa-ajan vaatetuotannossa. Asia aktualisoitui joitakin vuosia myöhemmin. Ensin Stockåsille tuli pakollinen tauko ratsastuksesta. Eikä pelkästään tauko, vaan tavoitteellinen kilpaileminen loppui tähän, vaikka hän ei asiaa silloin tiennytkään. Vuosi oli 2007 ja kisat Ypäjän PM-kisat, joista saatiin joukkuehopeaa. Stockåsin hevonen oli DWB-ruuna Mr Don Hill (Domino – World Record). Anna Tuomioja ja Carolina McLean, silloinen Westerlund ja Rebekka Eriksson ratsastivat myös joukkueessa.Kahta vuotta aiemmin hän oli startannut junioreissa Tanskassa yhdessä Emma Tuomisen, Aino Kruusin ja Elina Iso-Herttuan kanssa..Suomalaista tuotantoaHenna Stockåsin ja hänen miehensä Simon Stockåsin yrityksessä on pyritty pitämään tuotanto kotimaisena niin pitkälle kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa käytännössä lähes kaikkea, mitä tarvitaan. Ainoastaan jotkut langat ja kokopaikkoihin tarvittava silikoni tuotetaan muualta Euroopasta."Kankaat kudotaan Orivedellä Orneuleessa, ja kaavoittamo ja ompelimo ovat Kuopiossa olevat Jonna Marjut ja Gruppo Carinos", Hennamari Stockås kertoo..Sairastuminen oli käännekohtaKilparatsastaminen oli sama kuin elämä, eikä tarkoitus ollut vuonna 2007 lopettaa kokonaan, vaan opiskella välillä ammattiin ja jatkaa sitten. Arki otti ohjat ja elämä puuttui peliin. Stockås opiskeli Haaga-Heliassa kaupallista alaa ja jatkoi ratsastuskoulun vetämistä kotona Kuopiossa äitinsä Pirjon kanssa. Sitten kävi kuitenkin niin, että Pirjo Koistinen sairastui aivoverenvuotoon vuonna 2016, jolloin tehtiin kiireellinen sukupolvenvaihdos. Tyttärellä oli niin kiire elämäntilanne pienten lasten kanssa, että yrityksen pyörittäminen yksin kävi liian raskaaksi. Saman vuoden syksyllä hän sairastui vakavaan verisuonisairauteen ja sai kuuden vuoden täydellisen ratsastuskiellon.Syyksi arveltiin stressaavaa elämäntilannetta ja korkeaa verenpainetta."Tällainen oireyhtymä on mahdollinen jopa alle kolmekymppisille, kuten minä silloin olin."Oireet olivat epmääräisiä, mutta selviä: Näköhäiriöitä ja kovaa huimausta, jota ensin pidettiin migreeninä. Kuvantaminen selvitti koko kuvan: yhdessä kaulasuonista oli tulehduksen seurauksena niin massiivinen verihyytymä, että jos se olisi lähtenyt liikkeelle, se olisi ollut kohtalokasta.Koska tavanomainen Marevan-lääkitys ei Stockåsille riittänyt, oli otettava uusi ja tehokkaampi verta ohentava lääkitys, jonka erityispiirre oli, että vaikutusta ei pystytty millään lailla muuten kumoamaan, kuin verensiirroilla. Sen seurauksena piti olla tarkkana, ettei loukkaa itseään.Tässä kohtaa ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin miettiä mitä muuta voi ratsastuskoulussa tehdä kuin puuhailla hevosten kanssa ja tehdä tallitöitä. Stockås otti kaupalliset opit täysillä käyttöön ja ryhtyi tuotteistamaan.Onneksi äiti oli tässä vaiheessa jo takaisin töissä. "Hän ja mun veli pitivät ratsastuskoulun pyörimässä. Firma kyykkäsi pahasti, mutta pysyi pystyssä."Jälkikäteen ajateltuna pakollinen tuumaustauko oli hyödyllinen. Ratsastuskoulu hyötyi siitä, mutta etenkin oma ratsastusvaatemallisto. Herääminen tapahtui ensimmäisellä ratsastuskerralla pitkän tauon jälkeen. Stockås oli ilmoittanut neurologilleen ennen kuuden vuoden määräaikaa, että rupeaa ratsastamaan uudelleen, tuli mitä tuli. ”Sanoin lääkärille, että tämä ei ole mulle mitään ratsastelua, vaan ihan oikeasti elämäntapa."Vuonna 2021 hän kipusi jälleen satulaan. Se tuntui yllättävän vieraalta. "Mä mietin, että hetkinen, olen kuitenkin aika korkealla tasolla ratsastanut. Voiko tämä oikeesti olla näin vaikeeta?"Siinä välillä oli tapahtunut eräs muutos ratsastusvaatepuolella, jonka satulasta pois pysytellyt Stockås huomasi. Ratsastushousuissa oli siirrytty mokkapaikoista silikonigrippeihin. "Mun oli tosi vaikea tottua niihin grippeihin, koska grippi liimaa niin tehokkaasti, että pysäyttää kaiken liikkeen satulassa."Kaapista löytyivät pitkään käyttämättä olleet vanhat mokkapaikka-pikeurit ja niiden kanssa vanha tunne palasi. . Tämä oli lähtölaukaus omaa nimeä kantavalle ratsastusvaatemallistolle.Hän perusti yrityksen, ja toiminta alkoi markkinatutkimuksella Helsinki Horse Show'ssa vuonna 2022 aiheesta "mikä tekee hyvän ratsastushousun?". Kysely toistettiin keväällä 2023 Göteborgissa. Vastauksia saatiin yhteensä yli tuhat.Vastaukset olivat hyvin yhteneviä. Ilmeni myös, että vanhaa mokkapaikkaa toivottiin takaisin yleisemminkin.Puhelintaskut, vyölenkit, hillityt värit, sekä korkea vyötärö nousivat myös toivelistalle. Stockåsille tärkeä ominaisuus oli kotimaisuus, sillä hän vastustaa pikamuotikulttuuria. .Pikamuodin haitatKerran-kaksi käytettäväksi ja sen jälkeen poisheitettäväksi tehdyt vaatteet tulevat käyttäjälle ja luonnolle kalliiksi, pikamuodin ympäristövaikutukset ovat jopa 10 prosenttia maailman hiilijalanjäljestä. Arvioiden mukaan kaatopaikoille dumpataan joka sekunti kuorma-autolavallinen tekstiilijätettä. Pikamuotia ei voi hyödyntää jälleenmyynnissä, koska nämä vaatteet eivät kestä käytössä, eivätkä edes pesussa. Näin ollen niillä ei ole kierrätysarvoa. Toisaalta niiden valmistusmateriaalit, vaikka eivät käyttöä ja pesua kestäkään, eivät kuitenkaan hajoa vuosikymmeniin kaatopaikalla, vaan rasittavat siellä maaperää seuraavat 50 vuotta vähintään - enemmän muovia sisältävät satoja vuosia.Lähde: A New Textiles Economy - Ellen MacArthur Foundation. Vaatteen on tarkoitus pysyä käytössäStockåsin ajatus oikealla tavalla tehdystä vaatteesta on se, että sen voi jättää perintönä vaikkapa omille lapsilleen. Tällaiset vaatteet voi myös kierrättää, joka aiheuttaa sen, että markkinoille tulee jossakin vaiheessa myös hinnaltaan edullisempia tuotteita, kun niitä alkaa ilmaantua kirpputorirekeille.Ratsastushousun biohajoava polyamidikangas on kudottu kompostiolosuhteissa viidessä vuodessa hajoavasta langasta. Joustavuus tosin edellyttää mukaan tietyn määrän elastaania, synteettistä kuitua, joka tunnetaan nimellä spandex tai Lycra. Jopa viinituotannon ylijäämätuotetta, eli viinirypäleen kuorta, voi hyödyntää vegaanisissa nahkajäljitelmissä.Markkinatutkimuskyselyissä saadun palautteen myötä lähdettiin kehittämään omaa mallistoa. Puhelintasku lisättiin molemmin puolin, sillä Stockås mietti, että painava älypuhelin aina samalla puolella voi vaikuttaa negatiivisesti istuntaan.60 tuhannen euron EU-hanketuen avulla ruvettiin valmistamaan ratsastushousun prototyyppiä.Kaikki muu materiaali paitsi grippisilikoni, löytyi Suomesta. Grippi ostetaan Ranskasta ja sen materiaali on valmistettu Saksassa.Vuosi tämän jälkeen, syksyllä 2023 mallisto lanseerattiin, ensin pelkästään mittatilauksena.Mittatilausmalliston rinnalle luotiin standardimallisto, mutta varastoa ei edelleenkään juurikaan ole, ainoastaan kangasvarasto, josta tehdään tuote, kun sellainen on tilattu. Stockås haluaa ulottaa ratsastussaappaista tutun mittatilausajattelun muihinkin ratsastusvaatteisiin. "Jos haluat ostaa heti, niitä vaihtoehtoja on jo maailma täynnä. Mun ei tarvitse olla yksi sellainen lisää maailmassa."

"Huomasin, että mulla on liian lyhyet jalat tavishousuihin" – suomalainen kouluratsastaja kehitti oman malliston

Aiheeseen liittyvää