Ida Tuominen vastaa puhelimeen pirteästi. Saksassa kello on puoli seitsemän aamulla, ja hän on juuri ruokkimassa vastuullaan olevia hevosia. Parikymppinen Tuominen on asunut Saksassa kahdessa jaksossa yhteensä nelisen vuotta. Ensimmäinen etappi oli oriasema Sosath. Viimeiset kolme vuotta työnantajana on toiminut Sportpferde Im Brook -tallin omistaja Daniel Ramseier – sveitsiläinen kouluratsastuksen olympiamitalisti, jolla on kolmella tallilla viitisenkymmentä karsinaa ja kymmeniä myytäviä kouluhevosia. Pääratsuttajana toimiva Tuominen pyörittää yhtä talleista, missä hän huolehtii kahdeksan 3–6-vuotiaan ratsun kouluttamisesta yhdessä hevosenhoitajansa kanssa. Tallin yhteydessä on asuinrakennus, kenttä ja maneesi. Lisää ratsutettavia asuu päätallilla muutaman kilometrin päässä..”Tunsin itseni ulkopuoliseksi, mikä oli kaltaiselleni sosiaaliselle ihmiselle haastavaaIda Tuominen.Pääratsuttajan aseman eteen on pitänyt ansaita kannuksensa, ja Lohjan kotitallilla opitusta ahkerasta asenteesta on ollut valtavasti hyötyä. Silti alkutaipale ei ollut helppo, ja kotiinlähtökin kävi ensimmäisten kuukausien aikana mielessä. Osa ulkomaille lähteneistä palaa takaisin Suomeen tiukan työtahdin takia. Tuomisen kohdalla kyse oli yksinäisyydestä.”En tuntenut ketään enkä hallinnut kieltä”, Tuominen kertoo. ”Tunsin itseni ulkopuoliseksi, mikä oli kaltaiselleni sosiaaliselle ihmiselle haastavaa.”Äiti Maria ”Iia” Wennerstrand valoi tyttäreensä uskoa jatkaa tehtävässä, ja puheluliikenne Suomen Lohjan ja Saksan Ibbenbürenin välillä oli aktiivista. Hiljalleen saksankieli rupesi sujumaan, ratsastustaidot alkoivat karttua, ystäviä poikaystävä mukaan lukien löytyi, ja muutkin verkostot kasvoivat. Niistä on tärkeää pitää huolta sekä oman hyvinvoinnin että uran kannalta. Juuri suhteet avasivat alun perin myös Sportpferde Im Brook -tallin oven.Tuomisen työhön kuuluu ratsastaa, kilpailuttaa ja esitellä ostajaehdokkaille erityisesti nuoria hevosia. Nyt ensimmäistä kertaa tähtäimessä ovat myös vaativammat luokat. 6-vuotiasta nimikkotammaa Rhiannaa (Rock for Me – Swarovski) on tarkoitus rakentaa hieman pidemmällä tähtäimellä.”Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, meidän olisi ensi vuonna tarkoitus kilpailla S-luokkia, eli pyhääyrjöä”, Tuominen kertoo.Tuomisen mukaan juuri kyseisen hevosen kanssa yhteinen sävel ei meinannut alussa löytyä millään. Työnantaja kuitenkin näki ratsukossa potentiaalia, ja Tuomisen kokemuksen karttuessa ja tamman voimien lisääntyessä yhteistyö on alkanut sujua. Lukuisat satulassa vietetyt tunnit ja niin este- kuin kouluratsastuksessa ansioituneen Jörg Dietrichin valmennukset kolmesti viikossa ovat kehittäneet hyviä tekniikoita erilaisiin tilanteisiin. Kokemus lisää itsevarmuutta. Kun sen yhdistää taitoihin ja verkostoihin, myös tilaisuuksia tulee lisää. Yksi näistä oli Tuomiselle tarjoutunut mahdollisuus startata Bundeschampionatessa Warendorfissa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna.. ”Minulle tarjottiin kokeiltavaksi nelivuotiasta westfalen-ponia, jolle etsittiin ratsastajaa kilpailuihin”, Tuominen kertoo.Kilpailut jalostukseen hyväksytyn poniorin Guinness TR:n (Golden Grey – Pilgrim’s Red) kanssa sujuivat hyvin, ja ratsukko selvitti tiensä Saksan nuorten hevosten ykköstapahtumaan. 170-senttisen Tuomisen täytyi olla tarkkana herkuttelun kanssa, sillä bundeschampionaatissa ponilla kilpailevan ratsastajan painoraja on 62 kiloa – varusteiden kanssa.Tuominen nauttii olostaan Saksassa eikä ole suunnitellut palaavansa Suomeen. Ratsastettavat hevoset ovat erilaisia, aivan kuten päivätkin. Työssä pääsee tutustumaan asiakkaisiin kaikkialta maailmasta – Japanista Uruguayihin ja Amerikkaan. Keväällä nainen vietti itsekin muutaman viikon Yhdysvalloissa auttaakseen asiakkaan alkuun hänelle myydyn hevosen kanssa. Monipuolisuuden lisäksi työssä on paljon vapautta, ja esimerkiksi päivien kulun saa suunnitella itse. Ratsuttajan mielipidettä kuunnellaan myös hevosten etenemisen suhteen.”Työnantajani on suorastaan superhyvä – en voisi toivoa parempaa”, Tuominen kehuu. Luottamus ja kunnioitus ovat molemminpuolisia.Ida Tuominen elää unelmaa, josta myös hänen äitinsä Iia Wennerstrand on haaveillut.”Nuorena olisin itsekin halunnut lähteä ulkomaille töihin”, Wennerstrand kertoo. ”Minulla oli kuitenkin oma ratsastuskoulu ja elämä täällä Suomessa.”Wennerstrand iloitsee nähdessään tyttären luovan Saksassa menestyksekästä uraa. Myös äiti on saanut osansa kansainvälisistä kuvioista – hän käy säännöllisesti Saksassa ja on itsekin verkostoitunut siellä hevosalan kärkiosaajien kanssa.”Tämä on mahtava tilaisuus, sillä meillä Suomessa on paljon opittavaa saksalaisesta hevoskulttuurista”, hän toteaa.Hänen mukaansa sikäläisissä kilpailuissa on arvokkaampi tunnelma – omaan lajiin suhtaudutaan kunnioittavasti. Verryttelyssä huomioidaan kanssakilpailijat, hevoset juoksutetaan määrätyissä paikoissa eikä satulassa lueta kännykkää. Kilpailijoiden käyttäytyminen on kaiken kaikkiaan rauhallisempaa. Yleisössä sen sijaan on säpinää – on pomppulinnoja, oluttelttoja ja valtavat määrät katsojia, jotka kannustavat vieraitakin kilpailijoita. Yhteisöllisyys on läsnä Suomea enemmän.”Toki olen käynyt nimenomaan nuorten hevosten kilpailuissa, joissa harrastajien sijaan ammattilaiset esittävät hevosia.”Wennerstrandin mukaan myös tuomareita arvostetaan Saksassa eri tavalla kuin Suomessa. Hänen mielestään esimerkiksi suomalainen tapa haukkua tuomareita julkisesti on epäurheilijamaista. Kilpailuihin tullaan arvosteltavaksi. Se on pelin henki ja se tulee kestää, vaikka tuomareilla olisi kritiikin kohteena usein olevia näkemyseroja. Niitä tulee Wennerstrandin mukaan aina ja jos ei tulisi, ei tuomareita edes tarvittaisi samassa luokassa yhtä enempää. Ykköstasolla arvosteleva Wennerstrand on itse vähentänyt tuomarin työtä, mutta arvostelee silti yhä. Hän nauttii ratsastajien onnistumisista sekä hyvien ratojen katselemisesta ja käyttäisi mielellään arvosteluasteikon numeroita 8, 9 ja 10. Arki on kuitenkin mitä on, ja esimerkiksi vaativa A-luokissa näkee tuomarin mukaan sinne kuulumattomia ratsukoita..Kuulun vanhaan kaartiinMaria Wennerstrand tunnustaa. ”Kuulun vanhaan kaartiin”, Wennerstrand toteaa. ”Mielestäni vaativasta B:stä voi siirtyä eteenpäin vasta sitten, kun kokoamisaste on riittävä. Ei riitä, että hevonen osaa vaihtaa.”Wennerstrandin intohimona on ratsastaa – oma ratsastus menee kirkkaasti tuomarin uran edelle.”Jos pitäisi valita ratsastamisen ja arvostelun välillä, tuomarin hommat jäisivät heti”, Wennerstrand toteaa.Vuosi sitten hänen Lohjalla sijaitseva tallinsa oli tyhjillään, ja omat hevoset – RH’s Totally Joker (Totilas – Dream of Glory) ja Piper Rose (Desperados – Playboy) olivat tyttären luona Saksassa. Tammikuussa 6-vuotiaaksi kääntynyt Piper Rose jouduttiin lopettamaan, kun se taluttaessa säikähti, kaatui ja mursi lonkkamaljansa, joka myöhemmin karsinalevon aikana meni kokonaan poikki.”Olin aivan lohduton”, kertoo Wennerstrand. ”Koin, etten ilman hevosia kuulu hevosmaailmaan enää ollenkaan.”Kauan nainen ei kuitenkaan jaksanut murehtia. Hän ei arvosta itsesäälissä rypemistä – ei itsessään eikä muissa. Ensimmäinen valonpilkahdus oli, kun ystävä Jenna Storbjörk tarjosi mahdollisuutta tehdä tilausvarsa puoliksi. Wennerstrand innostui, kunhan saisi itse valita orin. Näin sovittiin, ja nyt Malus Domestica (Sir Oldenburg – Arioso) on kantavana Toto Goldista (Glock´s Toto Jr. – Apache). Sen jälkeen hevosten pääluku kasvoi Mia Salosen kasvattamalla maitovarsalla Skydancer S (Skyline to B – Fidertanz). Kirsikkana kakun päälle tyttären kautta tarjoutui mahdollisuus hankkia 6-vuotias Weihnicia (Benicio – De Niro) hyvällä diilillä.”Lensin Saksaan kokeilemaan tammaa viideksi päiväksi ja rakastuin”, Wennerstand kertoo. ”Sitten vaan haalittiin rahat kokoon.”Uudella hevosella Wennerstrand toivoo pääsevänsä valmentajiensa Maarit Raiskion ja Yvonne Österholmin tukemana myös kilpailemaan. Kiire ei kuitenkaan ole, koska koulutuomarina hän haluaisi antaa ratsastuksellaan esimerkkiä muille – radalle ei voi lähteä hölmöilemään. .Mitä kuuluu Jokerille?Vuonna 2012 syntyi toinen suomalainen Totilaksen jälkeläinen, Tarja Malmströmin kasvattama RH’s Totally Joker.Hannoverilaiseksi rekisteröity Jokeri siirtyi 2-vuotiaana Iia Wennerstrandin omistukseen. Tällä hetkellä 11-vuotiasta ruunaa ei juuri ole nähty kilpakentillä. Se on viime vuosina kilpaillut Suomessa kourallisen helppoja luokkia sekä Wennerstrandin että tämän tyttären IdaTuomisen ratsastamana. Vähäinen kilpaileminen on johtunut siitä, että Jokerin vaativammalle tasolle kouluttaminen on ollut haastavaa. Vuoden 2022 elokuussa ruuna muutti Tuomisen luokse Saksaan, missä ongelmille löytyi perusteellisissa eläinlääkäritutkimuksissa syy – traumaperäinen kissing spine (okahaarakkeiden välien kaventuminen). Syyn löytymisen jälkeen kuntoutus ja treenaaminen on saatu räätälöityä hevoselle sopivaksi, mikä on tuottanut tulosta. Tuominen on saanut ratsastaa Jokeria aikaisempaa täyspainoisemmin. Kesällä Tuomisen poikaystävän Tomas Markevičiuksen tuttu etsi japanilaiselle paramaajoukkueratsastajalle Junichiro Okawalle kouluhevosta tähtäimenä Pariisin paralympialaiset 2024."Japanista tultiin katsomaan Jokeria, ja siitä haluttiin tehdä leasing-sopimus", Wennerstrand kertoo.Wennerstrand oli jo hyväksynyt, ettei Jokerista tulisi vaikeiden luokkien ratsua, muttei hän ollut osannut sille pararatsun uraakaan suunnitella. Nyt tähtäimessä oleva käyntiohjelma on kuitenkin hienokäyntiselle Jokerille helppo tehtävä. Koska hyvähermoinen hevonen ei myöskään juuri piittaa ulkoisista ärsykkeistä, päätti Wennerstrand liisata Jokerin vuodeksi. Sopimukseen kuuluu, että Tuominen jatkaa hevosen ratsastamista.Jokerin ja Okawan debyytti nähtiin 11.8. kansainvälisissä kahden tähden kilpailuissa Tanskassa, mistä kotiin tuomisiksi tuli kaksi voittoa ja kvaali kolmen tähden kisoihin. Niistä tarvitaan Pariisin matkaa varten vielä kaksi yli 64 prosentin tulosta. Jokerista on tehty ostotarjouskin, mutta Pariisiin saakka se pysyy Okawan ratsastuksessa. Aika näyttää, mitä sen jälkeen tapahtuu.. Äiti ja tytär Tytär Ida TuominenSportpferde Im Brook -tallin pääratsuttajaKokemusta etenkin nuorten hevosten kanssa Äiti Maria ”Iia”Lohjalainen tallinpitäjä, koulutuomari, koulurat-sastaja ja valmentajaValmistunut ratsastuksenopettajaksi 1988 ja saanut tuomarin oikeudet 1989SairaanhoitajaKilpaillut nuorten hevosten luokista inter-tasolle asti.
Ida Tuominen vastaa puhelimeen pirteästi. Saksassa kello on puoli seitsemän aamulla, ja hän on juuri ruokkimassa vastuullaan olevia hevosia. Parikymppinen Tuominen on asunut Saksassa kahdessa jaksossa yhteensä nelisen vuotta. Ensimmäinen etappi oli oriasema Sosath. Viimeiset kolme vuotta työnantajana on toiminut Sportpferde Im Brook -tallin omistaja Daniel Ramseier – sveitsiläinen kouluratsastuksen olympiamitalisti, jolla on kolmella tallilla viitisenkymmentä karsinaa ja kymmeniä myytäviä kouluhevosia. Pääratsuttajana toimiva Tuominen pyörittää yhtä talleista, missä hän huolehtii kahdeksan 3–6-vuotiaan ratsun kouluttamisesta yhdessä hevosenhoitajansa kanssa. Tallin yhteydessä on asuinrakennus, kenttä ja maneesi. Lisää ratsutettavia asuu päätallilla muutaman kilometrin päässä..”Tunsin itseni ulkopuoliseksi, mikä oli kaltaiselleni sosiaaliselle ihmiselle haastavaaIda Tuominen.Pääratsuttajan aseman eteen on pitänyt ansaita kannuksensa, ja Lohjan kotitallilla opitusta ahkerasta asenteesta on ollut valtavasti hyötyä. Silti alkutaipale ei ollut helppo, ja kotiinlähtökin kävi ensimmäisten kuukausien aikana mielessä. Osa ulkomaille lähteneistä palaa takaisin Suomeen tiukan työtahdin takia. Tuomisen kohdalla kyse oli yksinäisyydestä.”En tuntenut ketään enkä hallinnut kieltä”, Tuominen kertoo. ”Tunsin itseni ulkopuoliseksi, mikä oli kaltaiselleni sosiaaliselle ihmiselle haastavaa.”Äiti Maria ”Iia” Wennerstrand valoi tyttäreensä uskoa jatkaa tehtävässä, ja puheluliikenne Suomen Lohjan ja Saksan Ibbenbürenin välillä oli aktiivista. Hiljalleen saksankieli rupesi sujumaan, ratsastustaidot alkoivat karttua, ystäviä poikaystävä mukaan lukien löytyi, ja muutkin verkostot kasvoivat. Niistä on tärkeää pitää huolta sekä oman hyvinvoinnin että uran kannalta. Juuri suhteet avasivat alun perin myös Sportpferde Im Brook -tallin oven.Tuomisen työhön kuuluu ratsastaa, kilpailuttaa ja esitellä ostajaehdokkaille erityisesti nuoria hevosia. Nyt ensimmäistä kertaa tähtäimessä ovat myös vaativammat luokat. 6-vuotiasta nimikkotammaa Rhiannaa (Rock for Me – Swarovski) on tarkoitus rakentaa hieman pidemmällä tähtäimellä.”Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, meidän olisi ensi vuonna tarkoitus kilpailla S-luokkia, eli pyhääyrjöä”, Tuominen kertoo.Tuomisen mukaan juuri kyseisen hevosen kanssa yhteinen sävel ei meinannut alussa löytyä millään. Työnantaja kuitenkin näki ratsukossa potentiaalia, ja Tuomisen kokemuksen karttuessa ja tamman voimien lisääntyessä yhteistyö on alkanut sujua. Lukuisat satulassa vietetyt tunnit ja niin este- kuin kouluratsastuksessa ansioituneen Jörg Dietrichin valmennukset kolmesti viikossa ovat kehittäneet hyviä tekniikoita erilaisiin tilanteisiin. Kokemus lisää itsevarmuutta. Kun sen yhdistää taitoihin ja verkostoihin, myös tilaisuuksia tulee lisää. Yksi näistä oli Tuomiselle tarjoutunut mahdollisuus startata Bundeschampionatessa Warendorfissa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna.. ”Minulle tarjottiin kokeiltavaksi nelivuotiasta westfalen-ponia, jolle etsittiin ratsastajaa kilpailuihin”, Tuominen kertoo.Kilpailut jalostukseen hyväksytyn poniorin Guinness TR:n (Golden Grey – Pilgrim’s Red) kanssa sujuivat hyvin, ja ratsukko selvitti tiensä Saksan nuorten hevosten ykköstapahtumaan. 170-senttisen Tuomisen täytyi olla tarkkana herkuttelun kanssa, sillä bundeschampionaatissa ponilla kilpailevan ratsastajan painoraja on 62 kiloa – varusteiden kanssa.Tuominen nauttii olostaan Saksassa eikä ole suunnitellut palaavansa Suomeen. Ratsastettavat hevoset ovat erilaisia, aivan kuten päivätkin. Työssä pääsee tutustumaan asiakkaisiin kaikkialta maailmasta – Japanista Uruguayihin ja Amerikkaan. Keväällä nainen vietti itsekin muutaman viikon Yhdysvalloissa auttaakseen asiakkaan alkuun hänelle myydyn hevosen kanssa. Monipuolisuuden lisäksi työssä on paljon vapautta, ja esimerkiksi päivien kulun saa suunnitella itse. Ratsuttajan mielipidettä kuunnellaan myös hevosten etenemisen suhteen.”Työnantajani on suorastaan superhyvä – en voisi toivoa parempaa”, Tuominen kehuu. Luottamus ja kunnioitus ovat molemminpuolisia.Ida Tuominen elää unelmaa, josta myös hänen äitinsä Iia Wennerstrand on haaveillut.”Nuorena olisin itsekin halunnut lähteä ulkomaille töihin”, Wennerstrand kertoo. ”Minulla oli kuitenkin oma ratsastuskoulu ja elämä täällä Suomessa.”Wennerstrand iloitsee nähdessään tyttären luovan Saksassa menestyksekästä uraa. Myös äiti on saanut osansa kansainvälisistä kuvioista – hän käy säännöllisesti Saksassa ja on itsekin verkostoitunut siellä hevosalan kärkiosaajien kanssa.”Tämä on mahtava tilaisuus, sillä meillä Suomessa on paljon opittavaa saksalaisesta hevoskulttuurista”, hän toteaa.Hänen mukaansa sikäläisissä kilpailuissa on arvokkaampi tunnelma – omaan lajiin suhtaudutaan kunnioittavasti. Verryttelyssä huomioidaan kanssakilpailijat, hevoset juoksutetaan määrätyissä paikoissa eikä satulassa lueta kännykkää. Kilpailijoiden käyttäytyminen on kaiken kaikkiaan rauhallisempaa. Yleisössä sen sijaan on säpinää – on pomppulinnoja, oluttelttoja ja valtavat määrät katsojia, jotka kannustavat vieraitakin kilpailijoita. Yhteisöllisyys on läsnä Suomea enemmän.”Toki olen käynyt nimenomaan nuorten hevosten kilpailuissa, joissa harrastajien sijaan ammattilaiset esittävät hevosia.”Wennerstrandin mukaan myös tuomareita arvostetaan Saksassa eri tavalla kuin Suomessa. Hänen mielestään esimerkiksi suomalainen tapa haukkua tuomareita julkisesti on epäurheilijamaista. Kilpailuihin tullaan arvosteltavaksi. Se on pelin henki ja se tulee kestää, vaikka tuomareilla olisi kritiikin kohteena usein olevia näkemyseroja. Niitä tulee Wennerstrandin mukaan aina ja jos ei tulisi, ei tuomareita edes tarvittaisi samassa luokassa yhtä enempää. Ykköstasolla arvosteleva Wennerstrand on itse vähentänyt tuomarin työtä, mutta arvostelee silti yhä. Hän nauttii ratsastajien onnistumisista sekä hyvien ratojen katselemisesta ja käyttäisi mielellään arvosteluasteikon numeroita 8, 9 ja 10. Arki on kuitenkin mitä on, ja esimerkiksi vaativa A-luokissa näkee tuomarin mukaan sinne kuulumattomia ratsukoita..Kuulun vanhaan kaartiinMaria Wennerstrand tunnustaa. ”Kuulun vanhaan kaartiin”, Wennerstrand toteaa. ”Mielestäni vaativasta B:stä voi siirtyä eteenpäin vasta sitten, kun kokoamisaste on riittävä. Ei riitä, että hevonen osaa vaihtaa.”Wennerstrandin intohimona on ratsastaa – oma ratsastus menee kirkkaasti tuomarin uran edelle.”Jos pitäisi valita ratsastamisen ja arvostelun välillä, tuomarin hommat jäisivät heti”, Wennerstrand toteaa.Vuosi sitten hänen Lohjalla sijaitseva tallinsa oli tyhjillään, ja omat hevoset – RH’s Totally Joker (Totilas – Dream of Glory) ja Piper Rose (Desperados – Playboy) olivat tyttären luona Saksassa. Tammikuussa 6-vuotiaaksi kääntynyt Piper Rose jouduttiin lopettamaan, kun se taluttaessa säikähti, kaatui ja mursi lonkkamaljansa, joka myöhemmin karsinalevon aikana meni kokonaan poikki.”Olin aivan lohduton”, kertoo Wennerstrand. ”Koin, etten ilman hevosia kuulu hevosmaailmaan enää ollenkaan.”Kauan nainen ei kuitenkaan jaksanut murehtia. Hän ei arvosta itsesäälissä rypemistä – ei itsessään eikä muissa. Ensimmäinen valonpilkahdus oli, kun ystävä Jenna Storbjörk tarjosi mahdollisuutta tehdä tilausvarsa puoliksi. Wennerstrand innostui, kunhan saisi itse valita orin. Näin sovittiin, ja nyt Malus Domestica (Sir Oldenburg – Arioso) on kantavana Toto Goldista (Glock´s Toto Jr. – Apache). Sen jälkeen hevosten pääluku kasvoi Mia Salosen kasvattamalla maitovarsalla Skydancer S (Skyline to B – Fidertanz). Kirsikkana kakun päälle tyttären kautta tarjoutui mahdollisuus hankkia 6-vuotias Weihnicia (Benicio – De Niro) hyvällä diilillä.”Lensin Saksaan kokeilemaan tammaa viideksi päiväksi ja rakastuin”, Wennerstand kertoo. ”Sitten vaan haalittiin rahat kokoon.”Uudella hevosella Wennerstrand toivoo pääsevänsä valmentajiensa Maarit Raiskion ja Yvonne Österholmin tukemana myös kilpailemaan. Kiire ei kuitenkaan ole, koska koulutuomarina hän haluaisi antaa ratsastuksellaan esimerkkiä muille – radalle ei voi lähteä hölmöilemään. .Mitä kuuluu Jokerille?Vuonna 2012 syntyi toinen suomalainen Totilaksen jälkeläinen, Tarja Malmströmin kasvattama RH’s Totally Joker.Hannoverilaiseksi rekisteröity Jokeri siirtyi 2-vuotiaana Iia Wennerstrandin omistukseen. Tällä hetkellä 11-vuotiasta ruunaa ei juuri ole nähty kilpakentillä. Se on viime vuosina kilpaillut Suomessa kourallisen helppoja luokkia sekä Wennerstrandin että tämän tyttären IdaTuomisen ratsastamana. Vähäinen kilpaileminen on johtunut siitä, että Jokerin vaativammalle tasolle kouluttaminen on ollut haastavaa. Vuoden 2022 elokuussa ruuna muutti Tuomisen luokse Saksaan, missä ongelmille löytyi perusteellisissa eläinlääkäritutkimuksissa syy – traumaperäinen kissing spine (okahaarakkeiden välien kaventuminen). Syyn löytymisen jälkeen kuntoutus ja treenaaminen on saatu räätälöityä hevoselle sopivaksi, mikä on tuottanut tulosta. Tuominen on saanut ratsastaa Jokeria aikaisempaa täyspainoisemmin. Kesällä Tuomisen poikaystävän Tomas Markevičiuksen tuttu etsi japanilaiselle paramaajoukkueratsastajalle Junichiro Okawalle kouluhevosta tähtäimenä Pariisin paralympialaiset 2024."Japanista tultiin katsomaan Jokeria, ja siitä haluttiin tehdä leasing-sopimus", Wennerstrand kertoo.Wennerstrand oli jo hyväksynyt, ettei Jokerista tulisi vaikeiden luokkien ratsua, muttei hän ollut osannut sille pararatsun uraakaan suunnitella. Nyt tähtäimessä oleva käyntiohjelma on kuitenkin hienokäyntiselle Jokerille helppo tehtävä. Koska hyvähermoinen hevonen ei myöskään juuri piittaa ulkoisista ärsykkeistä, päätti Wennerstrand liisata Jokerin vuodeksi. Sopimukseen kuuluu, että Tuominen jatkaa hevosen ratsastamista.Jokerin ja Okawan debyytti nähtiin 11.8. kansainvälisissä kahden tähden kilpailuissa Tanskassa, mistä kotiin tuomisiksi tuli kaksi voittoa ja kvaali kolmen tähden kisoihin. Niistä tarvitaan Pariisin matkaa varten vielä kaksi yli 64 prosentin tulosta. Jokerista on tehty ostotarjouskin, mutta Pariisiin saakka se pysyy Okawan ratsastuksessa. Aika näyttää, mitä sen jälkeen tapahtuu.. Äiti ja tytär Tytär Ida TuominenSportpferde Im Brook -tallin pääratsuttajaKokemusta etenkin nuorten hevosten kanssa Äiti Maria ”Iia”Lohjalainen tallinpitäjä, koulutuomari, koulurat-sastaja ja valmentajaValmistunut ratsastuksenopettajaksi 1988 ja saanut tuomarin oikeudet 1989SairaanhoitajaKilpaillut nuorten hevosten luokista inter-tasolle asti.
