Irina Kokko tuntee hyvät suomenhevoset

Viikonloppuna Turussa kisattava vaativa A on siitä hyvä luokka, että se ratsastetaan ulkona. Ja Hiljalan Fantom siitä hyvä osallistuja, että laukanvaihdot ovat sen mukavuusalueella. Nyt kun mestaruudet ovat taas vuodeksi takana, voi harjoitella laukanvaihtoja. Niitä on toki harjoiteltu ennenkin, niin varmasti ne tulevat. Tahdikkaina, suorina, puhtaina. Ennen olisi sanottu, että "kuin kirjeet postista". Nyt jos postilähetyksistä voisi sanoa, että ne tulevat, kuin Hiljalan Fantomin laukanvaihdot, asiat olisivat Postissa hyvin. Viikonloppuna ratsukolla on vaativa A -startti Turussa. Irina Kokko ilmoittautui siihen, koska nyt taas voi ja koska luokka ratsastetaan ulkona. Kun valmistaudutaan mestaruuskisoihin, jotka käydään helpolla tasolla, ja jonka ytimessä on vastalaukka, ei kannata treenata laukanvaihtoja. Mestaruudet tältä vuodelta olivat viikko sitten. 14-vuotias Fantom eli Fantti (Ilo-Ilmari - Unikukka, H.R. Vihuri) oli niissä kuudes. Se on yksi niitä harvoja, jotka ovat osallistuneet kaikkiin kolmeen mestaruuslajiin: kenttään, kouluun ja rataesteisiin. "Ja tehnyt niitä kaikkia hyvin", Kokko huomauttaa.Fantti on mukavuusalueellaan vaativassa. Se tähyää jo pikkukierrokselle. Hevonen oli kesän omistajallaan Sari Haapamäellä Äänekoskella tekemässä päätyötään astumista. Nyt kausi on ohi, ja hevonen on Kokolla Salossa, luultavasti koko talven.Ehkä hän menee taas Rien van der Schaftin valmennuksiin. Viimeksi kävi niin, että ensin kokenut hollantilainen vähän hämmästyi ja kysyi mikä hevonen tällainen on, mutta nopeasti tottui ja kehui teknisesti taitavaksi. Treenien jälkeen tuli puheeksi, että Fantom on vähän kuin takavuosina puoliveriratsut, sellainen, jonka askellajit eivät tule suoraan geeniperimästä, vaan vaativat ratsastusta ja työstämistä puhjetakseen kukkaan. "Jos Fantti olisi puoliverinen, se olisi edelleen keskimääräistä parempi hevonen."Suomenhevosilla usein laukka on se, mikä aiheuttaa harmia. Jos laukka ei pyöri, moni asia muuttuu vaikeaksi. Jos taas kaikki kolme askellajia ovat ookoo ja laukka erityisen hyvä, moni asia mahdollistuu.Kuten nyt vaativassa kilpaileminen. Se vaatii ne laukanvaihdot. Ja sarjavaihdot vaativat suorat ja helpot vaihdot, ettei hevonen hermostu niitä tehdessään, mikä ei johda mihinkään hyvään.Fantom on tehnyt sarjavaihtoja jo ykköseen asti. "Ykkösiä olen vaihtanut vasta ees-taas yhden kerran. Pitää ottaa huomioon, että enhän mä itsekään noissa vaikeissa liikkeissä kokenut ole", Kokko muistuttaa. Fantti osaa myös polkea piaffin alkeita.Tässähän näyttäisi olevan ainekset GP:hen."Kuka tietää. Koulutellaan eteenpäin ja katsotaan, mihin päädytään. Tänä talvena olisi tarkoitus vakiinnuttaa vaativa A - pyhä Yrjö.". Kokko sanoo samaa, mitä moni suomenhevosia tunteva. Että suomenhevonen on sellainen rotu, joka on vaarassa sairastua työnarkomaniaan ja sitä kautta loppuunpalamiseen. Se kun ei osaa sanoa ei. EIi tunne omia rajojaan. Ja haluaa ihan hirveästi miellyttää.Kissa ei elä kiitoksella, mutta suomenhevonen usein niin tekee.Kun katsoo Fanttia treeneissä, se on kuin meditatiivisessa tilassa. Ei kuule eikä näe keskellä kenttää kuvakulmien perässä kyykistelevää valokuvaajaa. Vaaleanruskeiden silmien katse on sisäänpäin kääntynyt, mutta hyvällä, rauhallisella, tavalla. Hikikarpalo valuu sen silmäripseä pitkin ja tippuu poskelle. Tämä on kesän viimeisiä hellepäiviä. Loppuravi, loppukäynti ja pesulle. Sitten hetkeksi huilaamaan omaan karsinaan. . Kokko keittää kahvit.Puhutaan tilan omasta kasvatuksesta, Kulta-ahon suomenhevosista ja Gold Meadow's -lämminverisistä. Ratsuista. Kulta-ahon kasvatuksen paras hevonen tähän asti on tietenkin Kasimir, Anna Kärkkäisen moninkertainen koulumestari. Kaikkiaan suomenhevosia on syntynyt 9.Viime aikoina kasvatus on valunut enemmän Gold Meadowin puolelle. Sen nimisiä on peräti 33. Tänä vuonna on syntynyt yksi omakasvatti suomenhevonen. Kulta-ahon Fanni on lorentsolaisen emänsä Kaivolan Raganan, ja muutaman muunkin hevosen kanssa laitumelle. Se on tietenkin Hiljalan Fantomista. Ja kaksi lämminveristä, Gold Meadow's Never Say Never ja Night Blue, Chacoon Bluesta ja Cero Bluesta. Kokon pihassa on 50 hevosta, joista noin puolet omia. Aluksi kasvatit olivat pikemminkin estehevosia, mutta sellainen muutos on tapahtumassa, että ensi vuonna syntyy pikemminkin kouluhevosia.Kaikki ovat myytävänä, jos oikea ostaja sattuu paikalle. Kasimirin kanssa esimerkiksi oli selvä, että sen on löydettävä tarpeeksi osaava omistaja, sillä Kokko huomasi heti ensi ratsastuksesta, että sillä hevosella oli poikkeava tasapaino."Muistan aina miten suorastaan järkytyin, kun aloin siirtää sitä ensimmäisen kerran laukasta raviin ja istuin alas satulaan. Useinhan suomenhevonen suurin piirtein kaatuu siinä kohtaa, mutta tämä otti heti takaosan alle ja rupesi kokoamaan itseään. Toki se jousi näkyi kolmen kuukauden ikäisenäkin, kun se ravasi tossa pihalla ja otin siitä videota."Suomenhevosia on vaikeampi myydä kannattavasti, sillä ne ovat "tasahintaisia". Varsa maksaa saman kuin kolmivuotias. Mutta Kokko ei myy, ainakaan paljoa alle, 10 000 euron. Kannattavuus ei myöhemminkään oikeastaan parane. 7-8 -vuotiaasta suomenhevosesta saa 20 000 euroa, mutta jos sitä on kilpailutettu, se on helposti tullut maksamaan tuplaten sen. "Se on äkkiä 2000 euroa kun varsalla on vaikka rodokokki."Kokko on sitä mieltä, että jos varsoja myy viidellä tonnilla, saa lopun elämäänsä tehdä niin. "Kyllä jokaisen on itse se hevosensa arvo tiedettävä.". SudetKokko asuu miehensä ja toisen poikansa kanssa itse rakennettua taloa keskellä metsää Salon Hujalassa.Tonttia on 12 hehtaaria. Kenttä on, maneesia ei. Kokko sanoo olevansa "aika luomu" muutenkin. Hevoset ovat laumoissa isoilla laitumilla. Hän ratsastaa paljon maastossa."Sellanen maneesi mikä mulle kelpaisi, olisi niin kallis, että sitä joutuisi sitten maksamaan koko loppuelämänsä. Mä asennoidun asiaan niin, että tykkään ratsastaa ulkona kesät talvet."Asiakkaat ovat sellaisia, jotka ostavat Kokolta joko ratsutusta tai valmennusta tai jotakin muuta palvelua. Pelkkää täysihoitoa hän ei tarjoa. Asiakkaat ovat pitkälti samoja. Vanhimmat ovat olleet alusta asti. Pitkäaikainen asiakassuhde onkin tavoite. Viime aikoina hän on sanonut asiakkailleen hän on sanonut, että älkää menkö maastoon ilman satulaa. Muutama viikko sitten uutisoitiin sudesta, joka kävi aivan muutaman metrin päässä Kokon terassista. Hän näyttää paikan, jossa susi oli, ennen kuin lähti tulemaan kohti. Se oli yksinäinen susi, isokokoinen, todennäköisesti isommasta laumasta karkoitettu uros. Pihan tuntumassa on käynyt myös isompi lauma. Sellainen, jossa on 4 aikuista ja 4 pentua.Kokko on yhä kahden vaiheilla siitä, onko tilanne upea vai pelottava, kun hän iltaisin kuulee susilauman ulvontaa aivan omalta takapihaltaan. Joskus susille tulee keskenään rähinää, silloin on, kuin hyeenalauma selvittelisi välejään. Kokko on päätellyt, että siinä on jotain tekemistä saaliin kanssa."Viime viikolla tein tosi myöhään illalla iltatallia yksin. Kuulin ulvontaa ensin kauempaa ja ajattelin vielä, että no hyvä, ne on vähän kauempana. Kohta ne oli tossa meidän metsikössä, tallin ja talon välissä. Siinä tuli vähän orpo olo, että meenkö mä nyt tosta vaan..."Aikuinen poika oli yläkerrassa kuullut sutten äänet ja soitti äidilleen, että tulee kävelemään parin sadan metrin matkan hänen kanssaan.Eivät sudet nyt sentään joka yö ulvo. Varsoja Kokko ei kuitenkaan jätä ulos yöksi. Aikuiset hevoset kylläkin."No mä ajattelen, että kyllä ne sudet mieluummin ottaa niitä peuroja, joita täällä on kaikki paikat täynnä, kuin aikuisen hevosen. Välillä soitan kyllä hätäkeskukseen. En siksi, että ne tulisivat tänne, vaan siksi, että havainnot kirjataan virallisesti, mikä saattaa vaikuttaa kaatolupiin." . 44-vuotias Irina Kokko osaa käyttää kaikkia maatalon koneita. Se on perua hänen nuoruusvuosiltaan. Kokon peruskoulun keskiarvo oli lähes 9, mutta hän ei mennyt lukioon, vaan halusi opiskella käytännön alaa. Maataloutta. Yksinhuoltajaäiti oli ostanut hänelle pienistä rahoistaan hevosen, suvuttoman virolaisen Ersoonin, mutta 16-vuotiaan tytön piti itse maksaa sen ylläpito. "Äiti söi varmaan vuoden kaurapuuroa kun maksoi sitä osamaksua", Kokko sanoo. Hän itse teki hevosensa edestä töitä lomittajana ja oli pienestä pitäen tottunut tekemään myös kotitöitä. "Mun pikkuveljet on mua 12 vuotta nuorempia.""Sain koululta traktorin lainaan, sillä mulla oli traktorikortti ja ajelin sillä töihin", hän kertoo. Ersoonilla hän opetteli ratsastamaan. "Se piti selässään kyllä ja mä en kuollut, joten hyvin se meni", hän nauraa nyt. Valmistuttuaan Pohjois-Pohjanmaan maatalousoppilaitoksesta hän pakkasi hevosen mukaan ja lähti kahdeksi vuodeksi töihin Jukka Rantaselle, joka piti siihen aikaan tallia Lahassa. Rantaselta lähtiessään hän oli 20-vuotias ja avasi oman tallin Särkisaloon, josta on kotoisin. Nykyisessä paikassa hän on ollut 16 vuotta. Äiti asuu 30 kilometrin päässä ja on välttämätön apu tallilla."Kukaan ei siivoa karsinoita niin hyvin kuin äiti."Äitiä on tarvittu, sillä kevät on ollut raskas. Kokon mies oli isossa sydänleikkauksessa ja toipuminen tapahtui hitaasti. Siinä iski jopa eräänlainen paniikki. "Mä myin hevosia, kun ajattelin, että mitä jos mä jään tänne susien keskelle yksin.""Kuuntelin susien ulvontaa kaiken illat ja ajattelin, että mä en välttämättä selviä tästä."Mies on palannut töihin jälleen ja muutenkin on asiat jälleen mallillaan. Kokko ja Hiljalan Fantom ovat sunnuntaina Turussa luokan ainoa suomenhevosratsukko. Se ei haittaa. "Viimeksi kun mentiin vaativa B, tuomari tuli sanomaan luokan jälkeen, että Fantilla oli koko luokan parhaat vaihdot.".Susi kääntyi kohti tallinpitäjä Irina Kokkoa hänen omassa kotipihassaan

Irina Kokko tuntee hyvät suomenhevoset

Aiheeseen liittyvää