Irmeli "Imppu" Summanen: "Olen meidän veneessä kapteeni"
Koulutuomari Irmeli ”Imppu” Summasen elämän läpi on kulkenut kaksi tärkeää asiaa: meri ja kouluratsastus.
Tapaamme Summasen hänen perheensä veneen Larus marinuksen kannella. ”Nimi tarkoittaa merilokkia, olen vähän lintuharrastajakin”, kertoo Summanen. Vene on Suomessa tehty purjevene Degerö28 – tietäjät tietää.
Merellä Summanen on ollut ihan pikkutytöstä asti vanhempien kanssa. Opiskeluaikana harrastukseen tuli pieni tauko.
”Mutta sitten rupesin kisagastiksi eri purkkareihin, opin lisää ja sain rohkeutta. Minähän sitten innostin ja opetin aviomieheni Kimmon, joka ei ollut aiemmin purjehtinut. Mä olen meidän veneessä kapteeni, hoidan navigoinnin ja lasken ja suunnittelen reitit. Kimmo hoitaa purjeet.”
Mikä meressä kiehtoo?
”Olen koko elämäni rakastanut ja kunnioittanut merta. Merellinen ympäristö, luonto, saaristo, kaikki ne kiehtoivat. Kun lähdetään, nostetaan purjeet, ollaan vapaita.”
Helsingistä kotoisin oleva, nyt jo eläköitynyt Summanen on tehnyt työuransa Finnairilla. Koulutukseltaan hän on mainosgraafikko, ja hän kiinnostui teknisestä piirtämisestä ja kun ensimmäiset alan IT-ohjelmat tulivat yrityksiin, Summanen innostui opiskelemaan niitä.
Summaset purjehtivat kesä- ja elokuun, heinäkuu ollaan mökillä. ”Saaristomerellä on heinäkuussa liikaa ruuhkaa.”
Mutta se ratsastus?
”No aloitin ratsastuksen 10-vuotiaana Marjaniemessä yhdellä työhevosella. Luokkatoverini, joka oli käynyt alkeiskurssin, piti mulle tunteja”, nauraa Summanen ja jatkaa: ”Isoäidin mielestä touhu näytti liian vaaralliselta, ja hän maksoi mulle alkeiskurssin Keskustallissa Rusalla.”
Ratsastus jatkui aktiivisena alkeiskurssin jälkeenkin, Irmeli Summasta opettivat legendaarinen Maire Andersson-Blondyx sekä myös Magnus Lillkvist.
”Kiinnostuin enemmän kouluratsastuksesta, mutta kyllä me hypättiinkin. Ratsastettiin porukalla Rusalta Tuomerinkylään, kisattiin vaikka joku Tasotuoppi ja ratsastettiin takas Rusalle. Kouluttauduin ratsastuksen opettajaksi Ypäjällä ja aloin sitten pitää tunteja, ensin Keskustallilla ja myöhemmin Tuomarinkylässäkin Jouni ”Jose” Taivalojan tallilla.”
Missä vaiheessa koulutuomarointi tuli mukaan kuvaan?
”Olin ensin ollut guinea piginä tuomarikursseilla ja sitten Helsingin Ratsastajat maksoi minulle tuomarikurssin Ypäjällä. Siitä se alkoi, halusin perehtyä lajiin syvällisemmin.”
Mistä sitten alkoi kiinnostuksesi kansainväliseen tuomaritoimintaan?
”Kävin katsomassa Kyran kisoja eri puolilla maailmaa ja huomasin, että pystyn arvioimaan ratsukkoja itsekin. Hakeuduin kv-koulutuomarikoulutukseen, olin aika nuori, vain 40-vuotias, joka siinä porukassa on nuori. Tein koearvostelun Eric Lettelle.” (ruotsalainen nyt jo eläkkeellä oleva kv-koulutuomari ja entinen pitkäaikainen FEI:n koulukomitean puheenjohtaja)
Summanen kertoo, että oli alusta lähtien todella innostunut tuomarina toimimisesta, ja kv- kouluratsastustuomarien yhteisö otti hänet hyvin vastaan.
Kysyttäessä mieleen jääneintä kilpailua vastaus yllättää:
”Aikoinaan World Challenge Tourin kisat! Sarjahan ei ollut ratsastuksellisesti mitenkään korkeatasoinen, mutta pääsin näkemään ratsastusta, hevosten käsittelyä, talleja, asennetta ja ajettelua hevosista Afrikassa, Etelä- ja Väli-Amerikassa... se oli todella silmiä avaavaa ja opettavaista! En vaihtaisi niitä kokemuksia mihinkään.”
Päätit kuitenkin lopettaa kv-kilpailuissa tuomaroinnin?
”No juu. Tai tavallaan korona teki päätöksen puolestani. Oli helpottavaa huomata, ettei enää tarvitse pakata matkalaukkua lähteäkseen jonnekin. Ilmoitin FEIlle että minut voi poistaa listoilta. Suomessa toki vielä tuomaroin.”
Kouluratsastus on viime vuosina ollut aikamoisessa turbulenssissa, eikä aina positiivisessa mielessä. Mitä ajattelet tästä?
”Kouluratsastuksen perusta, training scale ei ole muuttunut näiden vuosien aikana yhtään miksikään. Arvostelu kilpailuissa on sen sijaan muuttunut. Silloin kun aloittelin, suorastaan kytättiin virheitä, jos tuli pienikin virhe, se oli heti nelonen. Ajan myötä arvostelussa on alettu painottaa paljon enemmän liikkeiden laatua ja katsoa ratsukon kokonaisuutta. Ja onhan hevostenkin laatu noussut ihan huomattavasti.”
Mikä sitten nykyään on ongelma?
”On ehkä lähdetty tavoittelemaan liikoja, ylitetään hevosten luontaiset ominaisuudet. Kaikista ei ole GP-tasolle. Siinä suhteessa lajin myllytys on ollut varmaankin paikallaan.”
Summanen näkee nykytilanteen välivaiheena.
”Uskon, että kyllä tämä tästä tasaantuu, ja tuomaritkin löytävät yhteisen linjan. Olen varma siitä, että laji kehittyy tulevaisuudessa parempaan suuntaan. Kaikkihan tietävät, miltä näyttää hyvin liikkuva, tyytyväinen kouluhevonen. Sitä kohti.”
Jos sinun pitäisi antaa yksi ohje aloitteleville kouluratsastajille?
”Nykyaikana on totuttu siihen, että kaiken saa nopeasti. Hevosten kanssa se ei toimi ollenkaan, ne vaativat aikaa. Ja ratsastajan pitää antaa aikaa myös itselleen”, päättää Irmeli Summanen.
Joka parhaillaan valmistautuu purjehtimaan jo jossain päin Suomenlahtea. Ehkä itään, ehkä länteen, minne tuulet vie.
