Jaana Kivimäki hakee sopivaa tapaa hevostella - "Pariisin omistajanaitiossa olisi aikas makee istua"

Hän vastaa puhelimeen Espanjan Fuengirolassa.Kivimäki kertoo huvittuneena, että moni otti tosissaan hänen englanniksi kirjoittamansa Facebook-päivityksen, lukematta tekstiä edes loppuun asti. Se oli siis vitsi. Ei hän ole mihinkään Alaskaan muuttamassa, eikä alkamassa kansallispuiston vartijaksi.Jostainhan se toki kertoo, että niin moni piti tällaistakin elämänmuutosta hänen kohdallaan aivan mahdollisena.”No joo ehkä, mutta hei, kaikki jotka mut tuntee, tietää, että en mä ikinä mihinkään kylmään muuttaisi”, Kivimäki tuhahtaa.Hän jatkaa elämäänsä liikkuen Espanjan ja Suomen väliä. Kummassakin asuinpaikassa on puolensa 49-vuotiaalle entiselle pararatsastajalle, jolla on tällä hetkellä paljon terveysongelmia.Oma ratsastaminen on loppunut, jos muutamaa ujoa selkään nousua ei oteta lukuun. Paitsi että ratsastaminen ilman tavoitetta ei motivoi, ratsastaminen on yhä vaarallisempaa. Se tosiasia, että putoaminen voisi olla ratsastajan viimeinen, häiritsee keskittymistä. Jaana Kivimäen vuosi sitten diagnosoitu osteoporoosi, luiden haurastuminen, ei ole korjaantunut, päinvastoin.”Mulla on mennyt ihan hirveän huonoksi tää kroppa. Pidän välillä niskatukea ihan muuten vaan, on kivempi olla.”Niin heikoksi ja voimattomaksi keho on käynyt, että esiin on noussut jopa pyörätuolin vaihtaminen sähköiseksi. Mutta kun kelaaminen jäisi, päivittäinen liikunta kuihtuisi entisestään.”Ei vaan pysty treenaamaan. En ole pystynyt kelaamaan pyörätuolilla pitkiä matkoja ja ylämäkiä, niin kuin joskus. Jos menen kymmenen metriä ylämäkeen, olen seuraavana päivänä tosi kipeä”, Kivimäki sanoo.Luuston heikkeneminen jatkaa vääjäämätöntä etenemistään. Ehkä sen takia vanhat vammat vuosienkin takaa nousevat pintaan. Tamma Bellilenen kanssa koettu pillastuminen ja siinä ratsastajan nikamien sijoiltaan meno, esimerkiksi, vaikka siitä on jo yli vuosikymmen. Kivimäki epäilee, että välilevykivut johtuvat siitä.Ja monta muuta vastaavaa. Ja mitä mahdollisia vammoja on vyötärön alapuolella, niistä Kivimäki ei edes tiedä, koska sinne asti tuntoaisti ei ulotu. Huippu-urheilijoiden uranpäätös ei aina suju ilman surutyötä.Kivimäellä masennus on ollut pinnassa monta kertaa. Tunne, että on, noh, vanha. ”Olen eläkkeellä. Totaalieläkkeellä. Istun ja lihon, enkä muuta voi”, hän puuskahtaa.Kyllä Kivimäki kuitenkin valmentaa, ja suhtautuu valmentamiseen vakavasti. Lusitanoruuna Gambrino on osallistunut kisoihin Kivimäen avustajan Tia Dahlqvistin ratsastamana. Voittojakin on tullut, mutta prosentit eivät ole sellaisia, mihin naiset ovat tyytyväisiä. Nyt hevonen on menossa Portugaliin treeniin ja sen jälkeen todennäköisesti vaihtoon, ja tilalle on tarkoitus ostaa nuori puoliverinen. Tässä vaiheessa Kivimäki sanoo vielä ”ehkä”. Luopuminen lusitanosta harmittaisi, sillä siinä on paljon potentiaalia.”Puoliveriset ovat niitä, joihin me loppujen lopuksi ollaan totuttu ja minkä kanssa osataan parhaiten toimia. Tollanen lusitano on niin pirun nopee ja herkkä… Ehkä se vaatii kuitenkin täkäläisen ratsastajan, jotta siitä saa kaiken sen hyvän irti mitä siinä on”, hän pohtii. Mutta ei Kivimäen kanssa tarvitse kauaa puhella, kun positiivistakin alkaa löytyä. Ja kun sitä alkaa löytyä, sitä tuntuu riittävän. Kivimäki on ilmiselvä ikuinen optimisti ja valoisa ihminen.Valmentaminen on tosiaan niitä asioita, jotka tuottavat tyydytystä. Valtavasti tyydytystä. Se on Kivimäen keino olla ”mukana hevostelussa” ja siitä hän aikoo pitää kiinni viimeiseen asti.Tänään maanantaina hän on lähtenyt henkilökohtaisen avustajansa Taru Hyppäsen kanssa kolmen viikon lomalle Brasiliaan. Urasisko on muuttanut Sao Paoloon ja tarvitsee apua pienten lasten hoidossa.Brasilian jälkeen on vuorossa reissu hevoskopin kanssa Espanjasta Suomeen. Tällä matkalla Euroopan halki olisi tarkoitus löytää se puoliverinen Tialle. Ja tuoda Suomesta chihuahuan pentu Espanjaan.Juha Ruutsalon kanssa aikoinaan maahantuomansa ja Maarit Ruokolaisen kanssa omistamansa Ocola-tamman (Jazz) viimeinen jälkeläinen, Fifth and Final (Jetset-D) on loukkaantunut ja tällä hetkellä toimettomana Espanjassa, se saa tehdä varsan lusitano-oriista.”Mun mielestä lusitano voisi tuoda kivaa kompaktiutta.”Ja, ja, ja. Kyllä hän mielellään olisi mukana parajoukkueen toiminnassa.Gambrino olisi Kivimäen mielestä itse asiassa niin passeli rusettikone jollekin suomalaiselle III-ryhmän pararatsastajalle, että jos ratsukko löytäisi toisensa, hän jäisi mieluusti sponsoroimaan osaomistajana.”Rupeaisin tähtäämään Pariisiin paralympialaisiin, siis omistajanaitioon hevosenomistajana. Se olisi kuitenkin aikas makeeta.””Ja kyllä tässä muitakin villejä ja hevosurheiluunkin liittyviä juttuja on tulossa, mutta niistä mä en voi vielä kertoa.”.Luetuimmat 2022 - Nyt se on loppu, sanoi Jaana Kivimäki - Mitä tehdä tilanteessa, jossa terveys ei kestä enää pararatsastustakaan?

Jaana Kivimäki hakee sopivaa tapaa hevostella - "Pariisin omistajanaitiossa olisi aikas makee istua"

Aiheeseen liittyvää