Johtava tutkija eläköityi

Siitä on melko tarkkaan 40 vuotta, kun vastavalmistunut agronomi pääsi armeijasta tietäen, että olisi aika nappi työpaikka tarjolla Ypäjällä.Rekrytointi oli tapahtunut sen ajan tyyliin, mutkattomasti."Olin palaamassa inttiin lomilta ja linja-autoasemalla Forssassa vaihtamassa bussia kun Helena Jansson tuli sattumoisin siihen ja kysyi olisiko kiinnostusta. Vastasin, että mikä ettei, jos paikka on auki vielä siinä kohtaa kun pääsen armeijasta", Markku Saastamoinen muistelee.Olihan se paikka vielä auki. Ja loppuelämän virka siitä tuli. Head hunttausta, sanottaisiin tänään. "Siihen aikaan sanottiin, että keittiön oven kautta”, korjaa Saastamoinen.65 vuotta toukokuussa täyttävä Saastamoinen päätti jäädä eläkkeelle heti, kun se on mahdollista. Eläkepäivät alkoivat pari viikkoa sitten. Ne viivästyivät lopulta joillakin viikoilla. Ei elämänuralta noin vain lähdetä. "Siinä oli EU-projekti ja toinen projekti Harjun kanssa, ja pitämättömät kesälomat päälle", hän nauraa. Jossain vaiheessa alkoi olla selvää, ettei lomia saa edes pidettyä, joten kolme päivää jäi lopulta Lukelle, työntanajalle korvattavaksi. Mutta nyt se on ohi, työura!Eläkepäivät näyttävät alkaneen viihtyisästi, kun syödään Saastamoisen Markun ja Kaarinan kotona Ypäjällä omenapiirakkaa, juodaan kahvia ja muistellaan kuluneita vuosia. .Saastamoiset ostivat nykyisen kotinsa, kymmenen kilometrin päässä Hevosopistolta sijaitsevan Kankareen tilan noin 30 vuotta sitten. He olivat etsineet sopivaa taloa jo pitkään. Tämä oli se.Siihen asti he asuivat Siittolanmäellä. Tietenkin. Elämä oli yhteisöllistä ja viihtyisää. Naapurit olivat keskenään paljon tekemisissä, sillä iso piha ja kasvimaa-alue olivat yhteiset. .Sama työnantaja koko uran ajanVuosi oli 1986 ja virka Valtion hevosjalostuslaitoksella oli avautunut Terttu Peltoselta, joka siirtyi jalostusagronomiksi Suomen Hippokseen. Helena Jansson oli siirtynyt Suomen Hippokselta johtajaksi hevosjalostuslaitokseen Lea Rauvalan eläköidyttyä.Voisi kuvitella, että ypäjäläisempää ihmistä kuin Markku Saastamoinen ei olekaan, mutta hän on alun perin kotoisin Tuusulasta. Ja siellä jo pikkupoikana myös ratsastusharrastuksensa aloittanut. Linja-autoasemalla tarjottu tehtävä hevosineen kiinnosti, vaikka Saastamoinen olikin tehnyt gradunsa nautojen rehunkäytöstä. Hän oli intohimoinen esteratsastaja. "Mä olin jonakin juniorivuonna Sopun (Roturi - Liihotin, Hessun-Oiva) kanssa SRL:n rankingissä sijalla 14."Työnantaja Luke (luonnonvarakeskus) on pysynyt samana koko elämän, mutta laitoksen nimi ja suuntauskin ovat erilaisissa organisaatiouudistuksissa aina silloin tällöin vaihtuneet. Mutta aivan aluksi se oli Valtion hevosjalostuslaitos. Sitten MTTK, vähän virtaviivaisemmin MTT ja lopulta vuonna 2015 Luke. Vuonna 1989 Valtion hevosjalostuslaitos muuttui Hevostalouden tutkimusasemaksi ja liitettiin yhteen maitotutkimuksen, konetutkimuslaitoksen ja myöhemmin Maatalouden taloustutkimuslaitoksen kanssa. Myöhemmin ryppääseen lisättiin vielä metsäntutkimus ja riistantutkimus.Työsuhteensa alkuaikoina Saastamoinen hoiti "kaikenlaisia agronomin hommia" valtion 400 hehtaarin alueella. Pääkonttori sijaitsi Jokioisten kartanon päärakennuksessa. Saastamoinen tosin toimi valtaosan työurastaan Siittolanmäellä, siellä missä hevosetkin olivat. Kuten kaikki hevosihmiset tietävät, Hevosopisto syntyi vuonna 1993 oman fuusionsa seurauksena. ."Siittolanmäen kylä"Voi todeta, että Hevosopisto oli ja on yhä kuin pieni hevosihmisten asuttama kylä. Alueella on tietty määrä henkilökunnan asumuksia, joiden asumiskuviot ovat varsinainen hevosalan kuka kukin on -kertomus. Hevosurheilu Ratsastuksen on valitettavasti myönnettävä, että toimittaja putosi kärryiltä, ja Saastamoista itseäänkin alkoi naurattaa hänen alkuaikojensa monimutkainen palapeli, jota piti jutun tarkistuksen yhteydessä vielä korjata. Näin se meni:1980-luvun lopulla Markku Saastamoinen asui ensin poikamiesboksiaan nykyisen hevossairaalan viereisessä talossa asunnossa, joka oli vapautunut vähän aiemmin menehtyneeltä hevosjalostuslaitoksen toiselta ravivalmentajalta Timo Takkiselta. Naapureina hänellä oli kengityksenopettaja Ari Myllymäki perheineen. Sen jälkeen, kun Kaarina päätti opintonsa Viikissä, yhteinen koti perustettiin entiseen varuskunnan eläinlääkärin ja ratsumestarin taloon, joka on Härkätallin kanssa samansuuntainen vaalea paritalo. Toiselle puolelle muutti Jyrki Porthan, Lauran isä, perheineen. Neliöitä oli paljon, yli 150 molemmilla puoliskoilla, mutta talossa oli yhteinen saunan löylyhuone. Porthan toimi Hevosopistolla raviopettajana ennen kuin perhe muutti Siilinjärvelle. Hänen työtään tuli jatkamaan Jari Ansio, joka muutti asuntoon vaimonsa Lenita Ansion ja lastensa kanssa. Kun Saastamoiset muuttivat neljän poikansa kera ostamaansa ja remontoimaansa taloon, kyseinen paritalo otettiin oppilasasuntolakäyttöön. Ansiot muuttivat entiseen varuskunnan päällikön ja myöhemmin hevosjalostuslaitoksen johtajan lasiverannalliseen taloon, josta Helena ja Håkan Janssonin perhe oli muuttanut hankkimalleen maatilalle, jonka jälkeen talo jaettiin isompaan ja pienempään puolikkaaseen. Talossa asui heti Janssonien jälkeen MTT:n tutkijaeläinlääkäri Mia Huhtinen perheineen. Nyt siinä asuvat Ansiot isommalla ja Lassi Lehmusto toiseen päätyyn rakennetulla pienemmällä puolella.. Aina vuoteen 2017 työhuone oli siinä kaksikerroksisessa puutalossa, joka on Hevosopiston oppilasruokalaa vastapäätä. Saastamoisen alkuaikojen vaihtelevat agronomin hommat pelkistyivät vuosien varrella puhtaaksi hevostutkimukseksi. Tutkimuspainotus oli vahvistunut itse asiassa jo muutamaa vuotta ennen Saastamoisen tuloa taloon, Erkki Koskisen tultua hevosjalostuslaitoksen eläinlääkäriksi.Marjatta Lähdekorpi, Tiina Reilas, Mia Huhtinen, Minna-Liisa_Heiskanen, Laura Kajanto ja Susanna Särkijärvi ovat kaikki olleet Saastamoisen kollegoita tutkimuslaitoksen palveluksessa.Hevosilla tutkittiin jos jonkinmoista. Vuoden 1974 A-ikäluokalla Terttu Peltosen johdolla aloitettu teurashevostutkimus oli jo loppunut ennen kuin Saastamoinen aloitti. 1970-luvulla maailma oli aivan toisennäköinen paikka. Suomenhevosen lukumäärät olivat kovassa laskusuunnassa ja hevosten käyttötarkoitus ja ylipäätään rooli maailmassa oli valtavassa muutoksessa. Ei ollut ihan selvää mihin tarkoitukseen hevosia tulisi ylipäätään valtion toimesta jalostaa ja tulisiko edes. Jossain vaiheessa hevosia myytiin Ypäjältä esimerkiksi vankiloihin, joissa vangit tekivät niiden kanssa töitä. Mitä teurastutkimukseen tulee, kävi ilmi, että lihantuotanto ei ollut suomenhevoselle kovin järkevä tuotantomuoto, vaikka se hyvä rehunkäyttäjä onkin. Maailmalla oli kuitenkin tarkoitukseen paljon sopivampia kylmäverirotuja, jotka saavuttavat lähes tuhannen kilon elopainon pariin ikävuoteen.Mutta, kuten todettu, teurastutkimuksesta oli kuitenkin suuri hyöty hevosten rehunkäyttö- ja varsojen kasvu- ja ravitsemustutkimuksiin, sillä siitä oli saatu valtava määrä dataa ja muutenkin aineistot olivat hyvät jo 1950-luvulta asti. Saastamoinen väitteli ravihevosten jalostuksesta vuonna 1997. "Kun tulin tohon hevoshommaan ja proffakin oli hevosmies Matti Ojala, niin tutkimussuunta vaihtui lypsylehmien rehunkäyttökyvystä hevosiin.".Loppujen lopuksi Saastamoisen ydinalaksi tuli hevosten ruokinta ja sitä hän on tutkinut lähes 40 vuotta. Saastamoinen on laskenut pitäneensä vähintään 400 seminaariesitelmää pelkästään Suomessa. Jos jokaista on ollut kuuntelemassa 100 ihmistä, se tarkoittaa, että noin 40 000 ihmistä on saanut hyvät perustiedot hevosen ruokinnasta. Ja monesta muustakin asiasta, mitä nyt milloinkin oli tutkittu."Suomenhevonen on yksi Euroopan tutkituimpia hevosrotuja", Saastamoinen huomauttaa.Hän eteni johtavaksi tutkijaksi ja toteaa tittelistä, että se on sellainen, joka annetaan tilanteessa, jossa ei nimitetä tai avata tutkimusprofessuureja. Kysymys on tietynlaisesta politiikasta.Mitä jäi käteen? Saastamoinen muistaa erityisen hyvällä yhteistyötä Laatuheinäprojektin tiimoilta sekä aminohappo- ja vitamiinitutkimuksiaan, joita käytetään tälläkin hetkellä referensseinä amerikkalaisissa NRC:n ruokintasuosituksissa.Viime vuosikymmeninä tutkimus on ollut hyvinkin kansainvälistä ja Saastamoinen on osallistunut EU:n rahoittamiin projekteihin ja ollut EU:n kotieläinjärjestön hevoskomission sihteerinä ja varapuheenjohtajana 16 vuotta 2000-luvun alusta. Viimeisimpiä luottamustehtäviä oli työskentely EuNetHorsessa.Nyt ne ovat kaikki takana päin ja hyvä niin.Matkapäiviä on tullut paljon. Oikeastaan aivan liikaa."Ei se lentokentillä oleminen mitään kivaa ole." HevosalaSaastamoinen katsoo hevosalaa hyvin kansainväliseltä pohjalta, sekä boksin sisä- että ulkopuolelta, ja kertoo nähneensä valtavan muutoksen. Saastamoinen toteaa, että nyt jos koskaan kannattaisi hevosalalla tehdä kovan luokan brändityötä ja alkaa suhtautua ympäristöasioihin vakavasti. Kiinnittää huomio valumavesiin ja sen kaltaisiin ympäristöhaittoihin, mutta myös kaikkeen muuhun ympäristöllisesti kestävään toimintaan. Jos hevosalan tulevaisuus olisi Saastamoisen harteilla, hän ottaisi nimenomaan tästä kunnia-asian.Hän kertoo, että kun esimerkiksi HAMK:in ja Suomen Ympäristökeskus Sykkeen kanssa tuli järjestettyä ympäristöön ja vesistöön liittyviä seminaareja ja webinaareja, niihin osallistui jopa 150 osallistujaa kerrallaan. Joukossa ei kuitenkaan ollut juuri lainkaan hevosihmisiä, vaan he olivat lähes järjestään ympäristöviranomaisia. "Tämä on aiheuttanut sen, että ympäristöviranomaisilla on parempi tieto tilanteesta kuin hevosihmisillä, ja se tilanne räjähtää käsiin jossain vaiheessa."Mitä hevosen hyvinvointiin tulee, suuri muutos on jo käynnissä, mutta se ei ole tapahtunut järjestövetoisesti, vaan siksi, että ulkopuolinen maailma älähti ensin. Hevosala pyristelee mukana jollain lailla, jos ei vastahakoisesti, niin ainakin jälkijättöisesti."Välillä ollaan siilipuolustuksessa, välillä ollaan valmiita korjaamaan jokin yksittäinen pikku asia, mutta onko kykyä hallita kokonaisuutta?" Saastamoinen kysyy.. Hevosen hyvinvointiSaastamoinen on hieman vastavirrassa yleisen mielipiteen kanssa todetessaan, ettei ole varma, onko volyyminlisäys harrastajissa pelkästään hyväksi lajille, vaikka se äkkiseltään niin positiiviselta asialta kuulostaakin. Hevoset ovat vaativia kotieläimiä, joiden perustarpeiden mieltäminen ei ole kaupunkilaisihmisille kovinkaan luontevaa. Tyypillinen "uusi hevosihminen" suhtautuu hevosiin lemmikkeinä, ei urheilevina eläiminä, ja se tuo mukanaan ongelmia. Hevosille, siis. Ja myös niille hevosihmisille, jotka eivät miellä hevosenpitoa samoin.Ruokintatutkimuksissa laidasta laitaan mukana ollut Saastamoinen toteaa, ties kuinka monetta kertaa, että tänä päivänä hevosten tärkein terveysongelma on ylipaino. Hän ei koe tulevansa kuulluksi, eikä ole ainoa. Hän muistaa tutkimuksen, joka tehtiin muutama vuosi sitten islanninhevosilla, joilla lihominen on uudehko, iso ongelma. "Tutkimuksessa hevosia pidettiin erilaisten ruokintakertojen avulla vähemmällä ruoalla, jotta rasvakertymää saataisiin niiden terveyden parantamiseksi hallittua. Laihduttamisesta oli niiden terveydelle isosti hyötyä, mutta artikkelin toinen tarkastajista oli sitä mieltä, että julkaisua ei voinut epäeettisenä hyväksyä, sillä karkearehua rajoitettiin, eivätkä hevoset pitäneet siitä rajoittamisesta."Tilanne kyseisten hevosten kohdalla oli se, että karkearehua piti rajoittaa, sillä kaikki muu rehustus oli jo lopetettu, ja hevoset vaan jatkoivat lihomistaan.Tutkimus julkaistiin tämän tarkastajan kommenteista huolimatta, mutta Saastamoiselle tilanne näyttäytyi huolestuttavana.Hän toteaa, että liikunnan puute on hevoselle hyvinvointipuute. .Jos sanot "ruokinta", sano myös "liikunta"Älä kysy, miten hevosta pitäisi ruokkia, vaan kysy, miten paljon se liikkuu.Ruokinta on yksilöllistä ja yksinkertaista. Mutta hevosen hoitoon kuuluu niin oleellisesti liikkuminen ja liikunnan tarve, että pelkistä ruokinnallisista yksityiskohdista ei voi edes puhua. Ruokintaa ja liikuntaa ei hevosen kohdalla voi erottaa toisistaan, niin elimellisesti kumpikin nivoutuu toiseensa."Monella hevosella on hyvin rajalliset liikkumisen mahdollisuudet. Seisominen pienessä tarhassa ei ole mitään liikkumista", Saastamoinen jyrisee.Varsojen tulisi päästä liikkumaan ensimmäisinä kesinään valtavan paljon kasvaakseen. Luit oikein: kasvaakseen. Liikunta käynnistää kasvun. Jos varsa syntyy Suomessa helmikuussa, tilanne ei ole helppo, sillä varsa on jo vanha, kun se vihdoin pääsee laitumelle.Voimakkain kasvu ja luuston kehitys alkavat varsalla noin kuukauden iässä. Viimeistään silloin sen pitäisi olla ruoholaitumella syömässä ja liikkumassa, jotta voisi kasvaa.Saastamoinen huomauttaa, ettei ole sattumaa, että aiemmin varsat kulkivat pian syntymänsä jälkeen emänsä vierellä heinäpellolla tämän vetäessä haravakonetta. Ja että työhevosetkin otettiin jo kaksivuotiaina kevyihin töihin, mikä sopi niille hyvin, sillä ne olivat koko elämänsä liikkuneet. Jos liike on jäänyt ajallaan tekemättä, hevosesta ei tule kestävä. Valmennuksella saadaan myöhemmin aikaiseksi jotakin, mutta Saastamoinen vertaa sen vaurioituneen asfaltin paikkaamiseen. Lopputulos ei ole yhtä hyvä, kuin jos asfaltti tehdään alusta asti hyvin.Kasvu ja liike liittyvät toisiinsa niin kiinteästi, että se näkyy valmennukseen tulevissa nuorissa hevosissa. Ne alkavat kasvaa heti, kun treeni alkaa. Tämän jälkeen, etenkin jos alkuajan kasvu ei ole ollut tasaista ja optimaalista, kasvupyrähdys ja treeni kipeyttävät, sillä luu ei ole myöskään mineralisoitunut kunnolla.Ei aina ymmärretä, miten paljon sitä liikettä tarvitaan.Saastamoinen viittaa Michiganin yliopiston tutkijan Brian Nielsenin tutkimuksiin, jotka kertovat, että vartti reipasta ravia tai laukkaa päivässä, riittävän kimmoisalla ja kiinteällä, eli tarpeeksi iskuttavalla, alustalla riittää minimiksi. Vähempi ei.”Jos sitä reipasta liikettä joku päivä ei tule sitä varttia, niin mennään sitten seuraavaa päivänä puoli tuntia.”

Johtava tutkija eläköityi

Aiheeseen liittyvää

Roope Malinen vaihtoi ratsua joka kisapäivä +50-sarjassa – tuloksena silti EM-pronssia

Ratsuoreilla 16 prosentin pudotus: Ratsukasvatuksen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, ostajia vähän, kustannuksia paljon

Ben Simonsén aloittaa ja lopettaa kautensa SM:istä "jos hevonen on terve vielä perjantaina"

Ratsastuksen viikko 40: Tallinna Horse Show vetää taas suomalaisia, ValjakkoSM:t Ypäjällä