Jouhi on materiaalina hyvin liukas, ja sen käsitteleminen vaatii rutiinia. Jouhella on kuitenkin suuri vetolujuus, joka mahdollistaa korujen tekemisen.”Jos jouhi on terve, se kestää hyvin kutomisen. Jouhen iällä ei myöskään ole väliä, ja hyvin säilytetty jouhi on kestävä vielä vanhanakin”, Nanna Salmi kertoo.Lahtelainen Salmi on tehnyt jouhikoruja vuodesta 2000 alkaen. Hänellä on lisäksi mukana yhteistyökumppaneita alansa huippuammattilaisista. Esimerkiksi korujen kaiverrukset tehdään yhä käsin kaiverruksina eikä laserilla, mikä tänä päivänä ei ole enää kovin yleistä. Koruissa käytetään hopeaa, kultaa ja valkokultaa. Hopeakoruissa käytetään Swarovskin zirkonioita ja kulta- ja valkokultakoruissa käytetään timantteja.”Nämä korut ovat oikeita arvokoruja. Jouhikorujen tekeminen vaatii taiteellista silmää, sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyttä, ja kaikki on alusta loppuun käsintehtyä.”Salmi valmistaa kaula-, ranne- ja korvakoruja, sormuksia, rintakoruja ja -neuloja ja kalvosinnappeja, ja koko jouhikorumallistoon kuuluu yli 50 korua.Tyypillinen asiakas on Salmen mukaan yli 30-vuotias nainen, joka ratsastaa. Suurin osa asiakkaista on tavallisia suomalaisia hevosihmisiä, mutta koruja on mennyt myös kuningashuoneisiin ja olympiaratsastajille.”Minulla on jälleenmyyjiä muun muassa Japanissa, USA:ssa ja Euroopassa. Olin ensimmäinen maailmassa, kuka teki tällä tekniikalla arvokoruja, eikä vastaavia yrityksiä juurikaan ole.”Pari vuotta sitten Espoossa sijaitseva koru- ja kellomuseo Kruunu pyysi Salmen koruja pysyviin kokoelmiinsa. Vuosi sitten italialainen Michelangelo Foundation halusi esitellä Salmen koruja omilla sivuillaan. Organisaatio etsii ympäri maailmaa alansa huippukäsityöläisiä, missä on hyvin tarkat vaatimukset tuotteille.”Tekniikan piti olla vanha, mutta innovaation, miten tuotetta käytetään, piti olla uusi. Työn piti lisäksi olla huippulaatuista, ja esimerkiksi sivuilla esiteltävistä kuvista oli tarkat vaatimukset. Kumpikin tunnustus oli todella iso ja merkittävä asia minun työurallani, ja olenkin miettinyt, miten sattumalta tulin keksineeksi aika hienon tuotteen”, Salmi kertoo..Nanna Salmi valmistui Hollolan käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta tekstiilisuunnittelijaksi ja kankaankutojaksi vuonna 1976. Valmistumisen jälkeen hän suunnitteli ja kutoi erilaisia kankaita pienistä pullakoriliinoista verhoihin ja kaikkea siltä välillä asiakkaiden toiveiden mukaan, mitä vain kangaspuilla oli mahdollista kutoa.Opiskeluaikana Salmi oli joutunut tutustumaan myös vanhoihin kansanomaisiin tekstiilitekniikoihin, ja oli muun muassa kutonut pienet pätkät vanhan ajan nauhoja.”Tykkäsin kutoa nauhoja, ja teinkin niitä paljon langasta. Sitä kautta minulle syntyi vahva rutiini nauhan kutomiseen.”Salmi aloitti ratsastuksen 40-vuotiaana, kun muutti silloisen miesystävänsä kanssa kaupungista maalle, jossa oli paljon myös hevostalleja. Hän sai yhtenä jouluna lahjaksi kymmenen kerran kortin ratsastustunteja. Salmi rupesi käymään tallilla, ja aika pian hän hankki myös oman hevosen. Lopullinen käännekohta oli, kun Salmen ystävättärelle ja tallinpitäjälle piti hankkia lahja, ja Salmi oli luvannut tehdä korun hevosen jouhista.”Hevosta harjatessa aivoissani oli kehkeytynyt ajatus, voisiko hevosen jouhista kutoa nauhoja. Sen myötä aloin harjoittelemaan, ja ensimmäinen koruni oli nimenomaan ystävättärelle tehty lahja. Siitä se sitten lähti liikkeelle.”Vuosien aikana Salmi on saanut kuulla monenlaisia tarinoita korujen taustalta, ja osa tarinoista on ollut rankkojakin juttuja. Usein tunnearvo koruihin on valtava.”Vaikka kyseessä on jalometalleista tehty arvokoru, kuitenkin usein arvokkain osa korusta on muutaman millin paksuinen jouhinauha. Tässä kohtaa voisin sanoa, että muistakaa kerätä jouhia hevosistanne, sillä koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan”, Salmi päättää.
Jouhi on materiaalina hyvin liukas, ja sen käsitteleminen vaatii rutiinia. Jouhella on kuitenkin suuri vetolujuus, joka mahdollistaa korujen tekemisen.”Jos jouhi on terve, se kestää hyvin kutomisen. Jouhen iällä ei myöskään ole väliä, ja hyvin säilytetty jouhi on kestävä vielä vanhanakin”, Nanna Salmi kertoo.Lahtelainen Salmi on tehnyt jouhikoruja vuodesta 2000 alkaen. Hänellä on lisäksi mukana yhteistyökumppaneita alansa huippuammattilaisista. Esimerkiksi korujen kaiverrukset tehdään yhä käsin kaiverruksina eikä laserilla, mikä tänä päivänä ei ole enää kovin yleistä. Koruissa käytetään hopeaa, kultaa ja valkokultaa. Hopeakoruissa käytetään Swarovskin zirkonioita ja kulta- ja valkokultakoruissa käytetään timantteja.”Nämä korut ovat oikeita arvokoruja. Jouhikorujen tekeminen vaatii taiteellista silmää, sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyttä, ja kaikki on alusta loppuun käsintehtyä.”Salmi valmistaa kaula-, ranne- ja korvakoruja, sormuksia, rintakoruja ja -neuloja ja kalvosinnappeja, ja koko jouhikorumallistoon kuuluu yli 50 korua.Tyypillinen asiakas on Salmen mukaan yli 30-vuotias nainen, joka ratsastaa. Suurin osa asiakkaista on tavallisia suomalaisia hevosihmisiä, mutta koruja on mennyt myös kuningashuoneisiin ja olympiaratsastajille.”Minulla on jälleenmyyjiä muun muassa Japanissa, USA:ssa ja Euroopassa. Olin ensimmäinen maailmassa, kuka teki tällä tekniikalla arvokoruja, eikä vastaavia yrityksiä juurikaan ole.”Pari vuotta sitten Espoossa sijaitseva koru- ja kellomuseo Kruunu pyysi Salmen koruja pysyviin kokoelmiinsa. Vuosi sitten italialainen Michelangelo Foundation halusi esitellä Salmen koruja omilla sivuillaan. Organisaatio etsii ympäri maailmaa alansa huippukäsityöläisiä, missä on hyvin tarkat vaatimukset tuotteille.”Tekniikan piti olla vanha, mutta innovaation, miten tuotetta käytetään, piti olla uusi. Työn piti lisäksi olla huippulaatuista, ja esimerkiksi sivuilla esiteltävistä kuvista oli tarkat vaatimukset. Kumpikin tunnustus oli todella iso ja merkittävä asia minun työurallani, ja olenkin miettinyt, miten sattumalta tulin keksineeksi aika hienon tuotteen”, Salmi kertoo..Nanna Salmi valmistui Hollolan käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta tekstiilisuunnittelijaksi ja kankaankutojaksi vuonna 1976. Valmistumisen jälkeen hän suunnitteli ja kutoi erilaisia kankaita pienistä pullakoriliinoista verhoihin ja kaikkea siltä välillä asiakkaiden toiveiden mukaan, mitä vain kangaspuilla oli mahdollista kutoa.Opiskeluaikana Salmi oli joutunut tutustumaan myös vanhoihin kansanomaisiin tekstiilitekniikoihin, ja oli muun muassa kutonut pienet pätkät vanhan ajan nauhoja.”Tykkäsin kutoa nauhoja, ja teinkin niitä paljon langasta. Sitä kautta minulle syntyi vahva rutiini nauhan kutomiseen.”Salmi aloitti ratsastuksen 40-vuotiaana, kun muutti silloisen miesystävänsä kanssa kaupungista maalle, jossa oli paljon myös hevostalleja. Hän sai yhtenä jouluna lahjaksi kymmenen kerran kortin ratsastustunteja. Salmi rupesi käymään tallilla, ja aika pian hän hankki myös oman hevosen. Lopullinen käännekohta oli, kun Salmen ystävättärelle ja tallinpitäjälle piti hankkia lahja, ja Salmi oli luvannut tehdä korun hevosen jouhista.”Hevosta harjatessa aivoissani oli kehkeytynyt ajatus, voisiko hevosen jouhista kutoa nauhoja. Sen myötä aloin harjoittelemaan, ja ensimmäinen koruni oli nimenomaan ystävättärelle tehty lahja. Siitä se sitten lähti liikkeelle.”Vuosien aikana Salmi on saanut kuulla monenlaisia tarinoita korujen taustalta, ja osa tarinoista on ollut rankkojakin juttuja. Usein tunnearvo koruihin on valtava.”Vaikka kyseessä on jalometalleista tehty arvokoru, kuitenkin usein arvokkain osa korusta on muutaman millin paksuinen jouhinauha. Tässä kohtaa voisin sanoa, että muistakaa kerätä jouhia hevosistanne, sillä koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan”, Salmi päättää.