Julia Taka-aho toteaa, että Legend Dynamitessa on sen verran paljon hevosta, että on parempi, että sillä ratsastaa joku ammattilainen.Dynamite eli "Lenni" oli ensimmäinen hevonen, jota hän lähti katsomaan Koivulan hevostilalle Pornaisiin. Tarkoitus siinä vaiheessa oli löytää "joku kiva potentiaalinen FWB". Mielellään musta. Ja hyvin nopeasti sellainen löytyikin. "Mulla on paha tapa ihastua aina siihen ensimmäiseen", hän nauraa.Alunperin hän haki kilpahevosta itselleen."Mutta eihän siinä sitten niin käynyt.". Paluuta ratsastukseen tekevä Taka-aho huomasi nopeasti, että Dynamite ei ollut siihen tarkoitukseen sopiva. Sillä oli aivan liikaa liikettä, ulottuvuutta ja reaktiivisuutta satulaan palaajalle. Sen esitti laatuarvostelussa Johanna Vainio. Myös Ville Vaurio ratsasti sitä ja lopulta hevonen lähti Mikaela Soratielle sillä ajatuksella, että sen voisi myydäkin. Yhteistyö Soratien kanssa lähti kuitenkin niin hyvään suuntaan, että melko nopeasti Taka-aho tuli toisiin ajatuksiin myymisen suhteen. "Puhuin mun äidille, että äh, mitä mä sen hevosen kanssa teen. Ja äiti sanoi hauskasti, että voihan hevosia harrastaa näinkin, omistamalla niitä, jos sellaiseen on mahdollisuus."Lopullinen piste myyntiajatuksille oli se, kun puoliso sanoi, että mitä jos tämä olisi sellainen hevonen, jota ei myydä. Taka-aho on nyt huomannut, että se ei ole lainkaan hullumpi tapa, pääsee isoihin kisoihin ja saa uusia ystäviä. "Olen tutustunut Johanna Vainioon, Ville Vaurioon, Keelaan ja vaikka kehen. Ja Lappalaisethan ovat aivan ihania!"On hän sen paluun ratsaillekin tehnyt - kilpailee pikkukierrosta USA:ssa ja pärjää hyvin. "Olin koko maan rankingissa sijalla 19 vaativa A-tasolla."Taka-aho asuu USA:ssa miehensä työn takia. Koska hän ei ole Amerikan kansalainen, kansallisiin mestaruuskisoihin hän ei saa osallistua, muihin kisoihin kyllä. Kouluratsastus on USA:ssa lajina sellainen, että vaativa A-luokat eivät kerää paljon osallistujia, sillä joko harrastajat menevät paljon helpompia luokkia, tai sitten ostetaan sellainen hevonen, jonka avulla nousee heti grand prix'hin. "Näin isossa maassa on paljon rahaa", Taka-aho toteaa.Hän haluaa ajaa itsensä sisään pidempää reittiä. Nyt hänellä ei ole enää lainkaan kiire siksikään, että kotona on puolivuotias esikoistytär. "Palasin kyllä kolmen kuukauden jälkeen satulaan synnytyksestä, mutta pidän kuitenkin jalat maassa. Ratsastaminen on mulle vain harrastus. Jos joskus menen GP:tä, niin aina parempi, mutta jos en, ei sekään haittaa."Hevosia hänellä on yhteensä viisi. Soratiellä Hollannissa niistä on kaksi, Dynamite ja viime vuoden kyvyt esiin finaalikakkonen Florenza QSH (Janeiro Platinum - Florenzio I), USA:ssa kaksi, joista toinen on omakasvatti ratsuponi ja toinen oma kilpahevonen KWPN-ruuna Ivar (Desperado). Ja Suomessa on vielä yksi poni, joka on jo ostettu esikoistyttärelle. "Mutta kun hän on vielä liian pieni ratsastamaan, se meni nyt Villen tytölle lainaan."Dynamiten kanssa jatketaan kuten tähänkin asti. "Olen sanonut Keelalle, että niin kauan, kun jaksat katsella hevosta, saat pitää sen."
Julia Taka-aho toteaa, että Legend Dynamitessa on sen verran paljon hevosta, että on parempi, että sillä ratsastaa joku ammattilainen.Dynamite eli "Lenni" oli ensimmäinen hevonen, jota hän lähti katsomaan Koivulan hevostilalle Pornaisiin. Tarkoitus siinä vaiheessa oli löytää "joku kiva potentiaalinen FWB". Mielellään musta. Ja hyvin nopeasti sellainen löytyikin. "Mulla on paha tapa ihastua aina siihen ensimmäiseen", hän nauraa.Alunperin hän haki kilpahevosta itselleen."Mutta eihän siinä sitten niin käynyt.". Paluuta ratsastukseen tekevä Taka-aho huomasi nopeasti, että Dynamite ei ollut siihen tarkoitukseen sopiva. Sillä oli aivan liikaa liikettä, ulottuvuutta ja reaktiivisuutta satulaan palaajalle. Sen esitti laatuarvostelussa Johanna Vainio. Myös Ville Vaurio ratsasti sitä ja lopulta hevonen lähti Mikaela Soratielle sillä ajatuksella, että sen voisi myydäkin. Yhteistyö Soratien kanssa lähti kuitenkin niin hyvään suuntaan, että melko nopeasti Taka-aho tuli toisiin ajatuksiin myymisen suhteen. "Puhuin mun äidille, että äh, mitä mä sen hevosen kanssa teen. Ja äiti sanoi hauskasti, että voihan hevosia harrastaa näinkin, omistamalla niitä, jos sellaiseen on mahdollisuus."Lopullinen piste myyntiajatuksille oli se, kun puoliso sanoi, että mitä jos tämä olisi sellainen hevonen, jota ei myydä. Taka-aho on nyt huomannut, että se ei ole lainkaan hullumpi tapa, pääsee isoihin kisoihin ja saa uusia ystäviä. "Olen tutustunut Johanna Vainioon, Ville Vaurioon, Keelaan ja vaikka kehen. Ja Lappalaisethan ovat aivan ihania!"On hän sen paluun ratsaillekin tehnyt - kilpailee pikkukierrosta USA:ssa ja pärjää hyvin. "Olin koko maan rankingissa sijalla 19 vaativa A-tasolla."Taka-aho asuu USA:ssa miehensä työn takia. Koska hän ei ole Amerikan kansalainen, kansallisiin mestaruuskisoihin hän ei saa osallistua, muihin kisoihin kyllä. Kouluratsastus on USA:ssa lajina sellainen, että vaativa A-luokat eivät kerää paljon osallistujia, sillä joko harrastajat menevät paljon helpompia luokkia, tai sitten ostetaan sellainen hevonen, jonka avulla nousee heti grand prix'hin. "Näin isossa maassa on paljon rahaa", Taka-aho toteaa.Hän haluaa ajaa itsensä sisään pidempää reittiä. Nyt hänellä ei ole enää lainkaan kiire siksikään, että kotona on puolivuotias esikoistytär. "Palasin kyllä kolmen kuukauden jälkeen satulaan synnytyksestä, mutta pidän kuitenkin jalat maassa. Ratsastaminen on mulle vain harrastus. Jos joskus menen GP:tä, niin aina parempi, mutta jos en, ei sekään haittaa."Hevosia hänellä on yhteensä viisi. Soratiellä Hollannissa niistä on kaksi, Dynamite ja viime vuoden kyvyt esiin finaalikakkonen Florenza QSH (Janeiro Platinum - Florenzio I), USA:ssa kaksi, joista toinen on omakasvatti ratsuponi ja toinen oma kilpahevonen KWPN-ruuna Ivar (Desperado). Ja Suomessa on vielä yksi poni, joka on jo ostettu esikoistyttärelle. "Mutta kun hän on vielä liian pieni ratsastamaan, se meni nyt Villen tytölle lainaan."Dynamiten kanssa jatketaan kuten tähänkin asti. "Olen sanonut Keelalle, että niin kauan, kun jaksat katsella hevosta, saat pitää sen."