Katja Ståhl karvalakkiratsastajista, hyvistä hevosista ja elämästä, joka kannattaa elää sillä lailla, kuin itse haluaa

Jouluaaton aattona Katja Ståhl viettää 56:ttä syntymäpäiväänsä hevostelun merkeissä Cypiksen tallilla Oittaalla. Tyypillisen hevostelun, sanoisi joku, sillä Lennillä eli 6-vuotiaaksi kääntyvällä FWB-ruuna LeRocksilla (Levisonn - Navarone) on narussa kävely -päivä. Niitä on tässä nyt ollut, sillä ruuna on jossain vaiheessa vaurioittanut selkärangassaan ligamentin, mikä asia vasta Heikki Saarisen klinikalla valkeni. "Se vaan oli merkillisen tuntuinen ratsastaessa, nosti esimerkiksi laukannostossa omituisesti päänsä. Mutta lopulta vika löytyi. Hevonen on jossain vaiheessa tehnyt kuperkeikan kovaan maahan, ja se saattaa aiheuttaa tällästä", Ståhl kertoo. Ståhlia ja hänen hevostaan kun katselee, ymmärtää, että paljon pahemminkin voisi olla. Syntymäpäivä päivää ennen joulua ei sitä paitsi koskaan aiemminkaan ole ollut sitä parasta mahdollista, sillä eiväthän ketkään vanhemmat kaksia lahjoja lähde ostamaan. Korkeintaan, saattaa saada vaikkapa Barbien vaatteen syntymäpäivänänään ja itse Barbien sitten joulupukin kontissa. Mutta unohdetaan Barbiet, kun tässä ollaan lempiasian äärellä tässä maailmassa, hevostelemassa. Tunnelma on varsin positiivinen siksikin, että Ståhl ilmoittaa olevansa onnellinen myös siitä, että saa kertoa hevosestaan ja joku kuuntelee."Teemunkin (Ahtee) kanssa me soitellaan ja ollaan tälleen että kysy multa miten mulla meni raveissa ja ratsastuksessa."Winwin.Hyvät hevosetIlmassa on toiveikkuutta, sillä aivan pian on eläinlääkärin kontrolli, jonka jälkeen pääsee ehkä ratsastamaan taas. Sitä edeltää kuukausi Hummalan hevosten SPA:ssa, jonne Lenni lähtee uutena vuotena. Ståhl itse lähtee joulupäivänä äitinsä ja poikansa kanssa jouluksi Espanjaan, jossa asuu hänen Vilma-tyttärensä. Helmikuussa, jos hyvin käy, on vuorossa Justina Vanagaiten klinikka, johon Stähl hevosineen on kutsuttu yhdeksi klinikkaratsastajaksi."Se oli Johanna Mannisen loistoidea kysyä ja arvaa vastasinko heti, että kyllä kiitos käy oikein mainiosti. Tulen", hän toteaa. "Jos Lenni ei kerkeä elpyä, lainaan jonkun toisen hevosen."Ståhl kertoo mutkattomasti aikovansa yrittää kehittyä niin hyväksi ratsastajaksi ja hevosihmiseksi kuin mahdollista. Hän tuulettaa sitä, että oli hiljattain Antti Lehtilän tunnilla mukana ja pääsee vastakin.Kysymykseen, miksei hakenut saman tien Lehtilän organisoimaan Kyran ja Richardin ryhmään, hän vastaa, että menisi siihen kirkuen, mutta tietää jo ennalta, että "ei sinne oikeasti mitään issikkaratsastajia oteta". "Siellä on ne samat, mitkä on aina kaikissa vastaavissa jutuissa. Mutta ei se haittaa, mä pärjään ilmankin."Ståhl toteaa kuitenkin aivan oikeutetusti, että karvalakkiratsastajia, joita on kuitenkin valtaosa, kiinnostaisi todennäköisesti nähdä miten toinen samanlainen pärjää huippuvalmennuksessa."Ja mehän sitä huippuvalmennusta tarvittaisiin, jos joku. Ja oltaisiin motivoituneita. Ainakin mä." . Ståhl hakee hevosensa eteläsuomalaisen joulunajan märkyydestä, pihalta, ja kiittää mielessään, että sillä on hokit. Paitsi, että yksi puuttuu ja se pitäisi löytää jostakin. Muovipurkissa on vain vanhoja ja vähän ruostuneita, mutta niillä nyt mennään. Ennen kävelysessiota maneesissa hän tekee ruunalle, "Herra Monivammalle", puuron ja jättää sen turpoamaan. Koska Lenni on allerginen lähes kaikelle, mitä hevosille tavataan syöttää, resepti pysyy yksinkertaisena: melassia ja heinäpellettejä ja vettä. Viljat, soija, maissi, sinimailanen ja you name it ovat kiellettyjen listalla. Yliherkkyys rehuille paljastui, kun Lenni tuli sisäänratsastuksesta ja oli vähän ohkaisessa kunnossa. Kaikki tuntui menevän suoraan läpi. Laidunloman aikana Ståhl otti veret. Paljastui, että monikaan ravintoaine ei imeydy. Varsinkaan soija, joka on ihan pahimpien joukossa.No niin, nyt kävelemään sen hevosen kanssa. Siinä voi jutella lisää. . Ratsastaja ja hevosihminenLenni on oikein mukiinmenevän näköinen ja oloinen nuori hevonen. "Levisonnilaiset ovat kauniita ja kivoja", Stähl myöntää heti.Hän pitää tärkeänä molempia ominaisuuksia, mutta erityisesti sitä miellyttävyyttä, sillä hevosjalostus on lähtenyt aika lailla lapasesta, kun katselee niitä joitakin ylireaktiivisia, jos ei sanota hermoheikkoja yksilöitä, joilla ei pysty ratsastamaan kuin kolme ihmistä maailmassa. Kun ne hevoset joutuvat sille jollekin neljännelle ihmiselle, laji saa saa lokaa niskaansa, sillä näky ei ole kovin harmoninen eikä kaunis. Lenni on Ståhlin omakasvatti ja se ei ole ainoa. Innostus lähti hollantilaisesta Up To Heavenista (Navarone - Winckenburgh), jonka hän osti 14 vuotta sitten. Siitä on kolmekin varsaa. Ensi vuonna on Breeders-vuosi, mutta Lenniä ei ole ainakaan vielä maksettu mukaan. Lattareissahan se pärjäsi aika kivasti viime vuonna, kuten hyvin muistetaan. Ståhl haluaa kisata molemmissa lajeissa, esteissä ja koulussa."On mulla molemmat satulat."Toistaiseksi pääpaino on kuitenkin esteillä, sillä se vaan kiinnostaa enemmän ja Ståhl ei tuntenut oloaan erityisen mukavaksi, kun hänelle jossain kouluvalmennuksessa laitettiin jalustimet "oikeaan pituuteen". Tosi pitkiksi. "Tottumisen paikka vielä meikäläisen kohdalla", hän arvelee. "Mähän en pelkää ollenkaan esteitä niin kuin aika moni muu. Olen ajatellut tän niin, että sitten kun olen kerta kaikkiaan liian jäykkä estesatulaan, vaihdan kouluratsastukseen. Mutta en ennen.”. HevosalaHevosta kävelyttäessä tulee juteltua kaikenlaista. Esimerkiksi huomioitua muutos, joka on meneillään hevosalalla. Se, että karvalakkiosasto nostaa kovaa vauhtia profiiliaan, samalla, kun kilparatsastus on viime aikoina joutunut kamppailemaan julkisuuskuvansa kanssa. Hevosurheilun ongelmistakin tulee puhuttua. Stähl tyytyy toteamaan, että haasteita tulevaisuudessa riittää, mutta toivottavasti on viisautta nöyrtyä katsomaan asioita objektiivisesti ja mieluummin hevosen hyvinvointi edellä.Hevosten lennättäminen ympäri maailmaa ja ylipäätään kaikki turha kuskaaminen hämmästyttää, niin paljon siinä on huonoja puolia, ympäristön, virusten ja hevosten itsensä kannalta.Se on varmaa, että muutos on tulossa ja että sitä voidaan hallita vain osittain. Se tulee menemään niin kuin se tulee menemään. Iso raha tuo joustoa siirtymään old skoolile, mutta urheilun siirtäminen "muualle", Dohaan ja vastaaviin paikkoihin, ei kuulosta pidemmän päälle toimivalta ratkaisulta. Onko ratsastuksen edes pysyttävä olympialajina, miettii Ståhl. ”Kenelle se on tärkeää?”Maailma muuttuu ja suhtautuminen hevosiin sen mukana. Ehkä me kaikki hämmästelemme kymmenen vuoden kuluttua missä oltiin vuonna 2024."Kannattaa katsoa Harryn ja Meghanin tuottama sarja poolosta (Netflix). Ja hämmästyä sitä touhua!"Ståhl kertoo eräästä tulevaisuustutkijasta, joka arvelee, että yksityisautoilu tulee siirtymään jossain vaiheessa omille areenoilleen, aivan kuten hevosille on käynyt. "Jo nyt huomaa, että nuoret ei aja edes ajokorttia."Ståhl kertoo olevansa kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy hevosiin ja imevänsä tietoa kuin pesusieni. Hän kertoo myös miettivänsä paljon hevosurheiluun liittyviä arvokysymyksiä"Jengin kannattaisi miettiä oma suhtautuminen hevosurheiluun, että mikä se on", hän pohtii ja toteaa, että tietoa tulee koko ajan lisää ja uuden tiedon pohjalta viisas ihminen muuttaa tarvittaessa suhtautumistaan. "Myöntää jopa olleensa väärässä, jos ei suorastaan aivan helvetin väärässä."Tällaiseen ei hevosalalla suoranaisesti kannusteta, vaan tilanne on oikeastaan lähes päinvastoin. Moni on valmis lyttäämään kanssaihmisensä, tunsi hänet tai ei. Vaikka oma osaaminen olisi kuinka hakusessa. Se on todennäköisesti enemmän pelkoa kuin mitään muuta."Se johtuu varmaan siitä, että moni pidempään alalla ollut on itse joutunut aikoinaan traumatisoiduksi ja käyttäytyy sen takia niin kuin käyttäytyy", hän arvelee. "Mutta mä en kuuntele sellaista hetkeäkään, koska mun ei ole mikään pakko.". YkkösjuttuStåhlilla on kaksi kokonaista hevosta, mutta se ei vielä riitä. Lisäksi on puolikkaita ja pienempiä osuuksia. Hannoverintamma Elsa die Löwin (Edward - Dauphin) on erityisen hieno, sillä on sama isä kuin Henrik von Eckermannin King Edwardilla ja se on varsonut Instertanzista orivarsa Vincent die Löwinin. Tamma on puoliksi hyvän ystävän Anne-Leena Pellikan kanssa. Osuus on myös ravihevosesta, Pellikan kasvattamasta Pääluottamusmiehestä (Costello - Turo). Hevonen on ori ja Kuninkuusraveihin ollaan menossa. Ei ihan vielä, sillä hevonen kääntyy vasta 7 ja se on suomenhevosissa vielä aika nuori. Oletko miettinyt ajaa ravikorttia?"Olen miettinyt, mutta se ei ole vielä ajankohtainen."Ståhl mielletään Elämäni biisin juontajana, mutta hän muistuttaa, että se on todella pieni osa hänen työelämästään, sillä jaksoja on vuodessa 13, joista suoria lähetyksiä kymmenen. Hän tekee kaikkia muitakin juontajan, puhujan ja toimittajan töitä ja opiskelee parhaillaan työohjaajaksi, koska se rupesi kiinnostamaan ja sopii toimittajalle, joka jo ammattinsa puolesta on kiinnostunut kaikesta ja kova kyselemään. Podcasteja on tulossa kaksi, toinen Kimmo Vehviläisen kanssa Podimolle ja toinen Mikko Kuustosen kanssa Ylelle.Ykkösjuttu on kuitenkin hevoset. Ståhl sanoo suoraan, että elää juuri sellaista elämää ja tekee niitä asioita, joita haluaa. Hän näyttää suosittelevan samaa muillekin."Ei tarvitse aina saada maksakirroosia ja loppuunpalamista, että tajuaa, että niinkin voi elää - niin kuin itse haluaa", hän huomauttaa. Puoli tuntia on kävelty Cypiksen maneesissa. On aika viedä hevonen takaisin karsinaansa. Toimittajana hän on antanut ammattikunnan omassa lehdessä Journalistissa neuvon haastateltaville: Älä suotta valmistaudu haastatteluihin, niistä katoaa kaikki kiehtovuus. Kerrottakoon tämä tässä samalla kaikille haastateltaville."Eikä muutenkaan tarvitse valmistautua, sillä 90 prosenttia toimittajista kysyy, että "kuules Katja, mikäs on sun elämän biisi", hän lisää. Toimittajat ovat vain ihmisiä! Takuuvarmasti jokainen on tuota kysyessään kuvitellut keksineensä hyvänkin loppuhuipennuksen juttuunsa. Vastausta edellä mainittuun ei kuitenkaan verkosta löydy, joten: Mikä on Katja Ståhlin lempimusiikkigenre ja biisi, ehkä suorastaan se elämän biisi?"Lempimusiikkigenreä ei ole, mutta elämäni biisiksi olen monesti kertonut Red Hot Chili Peppersin Under the Bridgen." .Katja Ståhlin hevonen ylitti odotukset Laatuarvostelussa.Kyra Kyrklundin ryhmään haki 150 - kymmenen otettiin: "Olin henkisesti varautunut vaikka myymään toisen munuaiseni"

Katja Ståhl karvalakkiratsastajista, hyvistä hevosista ja elämästä, joka kannattaa elää sillä lailla, kuin itse haluaa

Aiheeseen liittyvää