Kaulanaru tai kuolaimet suussa, Maria Fraser-Baggströmin päämääränä ovat "ne samat kolme sekuntia"

Lusitanoruuna Eca (Xarope - Nostradamus do Top) odottaa tallin ovella kun sen omistaja-ratsastaja vetää omia vaatteitaan niskaan. Ollaan Inkoon Barösundissa, meren rannassa, lähdössä ratsastamaan. Ei mitään sen kummempaa, paitsi että hevonen on irti, ilman päävehkeitäkin kokonaan. Se tapittaa pihaan ajanutta toimittajaa, mutta ei hievahdakaan. "Mihin se nyt siitä lähtisi", kuittaa Maria Fraser-Baggström. Ei se todellakaan näytä olevan lähdössä minnekään."Opetan kaikille mun hevosille, että ne osaa seistä. Me voidaan lähteä vaikka kaffelle ja Eca odottaa siinä", hän toteaa. Mutta ei kahvitaukoa tähän väliin, vaan vähän ratsastusta, ennen kuin tulee pimeä. Lokakuussa 50 vuotta täyttänyt Fraser-Baggström on omien teittensä kulkija. Toiminta ei näytä ihan siltä tyypillisimmältä kouluratsastukselta, eikä varmasti olekaan. Fraser-Baggström on hevosalan ammattilainen, tallinpitäjä, kouluratsastaja ja digitaalisen sisällön tuottaja. Viimeisin video, laukkasiksakit lumisella kylätiellä valkoisen hevosen selässä ilman kuolaimia, lähti viraaliksi: sillä on jo yli 30 tuhatta tykkäystä ja luku senkun kasvaa. "Ja miljoona katselukertaa!", Fraser-Baggström nauraa. Ei tietysti mikään ihme, se näyttää hauskalta, kun edestä päin kuvattu ratsukko etenee tietä laidasta laitaan. Se näyttää myös helpolta ja olikin sitä. "Tien reunat auttoivat sen siksakin ratsastamisessa", Fraser-Baggström kertoo yllätyksekseen huomanneensa. Tänäänkin mennään kaulanarulla ja koska hevoset ovat täällä ilman kenkiä, mutta maa on vähän jäässä, kavioihin on laitettu bootsit, jotka ovat suomalaista merkkiä. Kenttä on raivattu tien varteen ja kentän metsänpuoleiseen reunaan taivasalle pystytetty peili kertoo ohikulkijalle, että kyse on kouluratsastuksesta. Baggström hiekoitti kentän samalla kuin sinne johtavan tienkin. Murske rahisee kavioiden alla. "Tämmöistä tämä on, kun ei ole maneeseja", hän naurahtaa. "Ei ole vaihtoehtoja. Lisättyjä liikkeitä en tee näillä keleillä. Ja, tottakai noissa bootseissa on nastat."Ratsukko esittää GP-liikkeitä, joita nähdään kilparadoilla taas ensi vuonna, jos säät sallivat. Ja muitakin liikkeitä, joilla ei niinkään ole käyttöä kilpailuissa. Mutta miksei sitä voisi hypähtää kahdelle jalalle vaikka palkintojenjaossa. Tavoitteena valkoisten aitojen sisäpuolella on tason nosto. Fraser-Baggström toteaa tyynesti, että "kun pääsisi 60 prosentin rajan yli". Pisteet grand prix -luokissa eivät ole olleet suuren suuria. Hän arvelee sen johtuvan osin myös siitä, että lusitanoruuna ei ole mikään liitokavio. Mutta periksi ei anneta. Uusi kür on suunnitteilla ja siihen on tulossa piaffi-piruetti niin, että laukkapiruetilla mennään sisään, keskellä poljetaan piaffia ja taas laukkapiruetilla ulos. . Kisakalenteria on jo katsottu, ja Ypäjällä on huhtikuussa kansainväliset kisat. "Niihin pitää toki kvaalata."Siihen ratsastaja on jo tottunut, että alkukevään kisoissa hänen ulkona elävällä hevosellaan on vielä pitkä talvikarva ja sille tulee hiki. Etenkin näin käy lämmitetyissä maneeseissa. Kaikki muut eivät välttämättä ole tottuneet siihen, että kouluratsu voi näyttää myös tältä, mutta Fraser-Baggström ei siitä kanna huolta. Hän ei ala loimittaa hevosiaan kisojen takia. "Vaikka kyllähän ne ihmettelee, että mikä muumi talvikarvassa tänne on ilmoitettu", hän naurahtaa ja silittelee Ecaa. "Mun silmään hevonen voi olla hieno pörröisenäkin."Eca, jonka nimi muuten lausutaan "Esa", on hänelle rakas ja kaikesta päätellen myös ratsastaja on sitä hevoselle. "Nämä on vähän samanlaisia kuin suomenhevoset. Kovia tekemään töitä", Fraser-Baggström kuvailee portugalilaisrodun edustajia. Vaikka tänään otetaan sääolosuhteiden takia vähän hillitymmin, Eca osaa kaikenlaista. Se nousee takajaloilleen ratsastaja selässään, kävelee espanjalaista käyntiä ja potkaisee jopa capriolet-hypyn. Fraser-Baggström hyppää sillä välillä pieniä esteitä ja käy läheisessä metsässä retkellä. Kaulanarulla, siis. Mutta ei se kaulanaru mikään itsetarkoitus silti ole, ja näin sanoessaan Fraser-Baggström muistuttaa entistä opettajaansa ja esikuvaansa. "Eihän Cardekaan koskaan vakavissaan ajatellut, että kankikuolaimesta pitäisi luopua, vaan että sitä pitää opetella käyttämään", Fraser-Baggström kuittaa. "Mä itse käytän kaikkea, mikä toimii."Fraser-Baggström muistetaan monista vuosista eversti Carden oppilaana. Ne vuodet ovat nyt takana, koska Carde ei enää kierrä maailmalla, mutta Fraser-Baggström on päässyt Janne Berghin valmennuksiin. Hän toteaa heti alkuun, että vaikka tänään mennäänkin kaulanarulla, ja kaulanaru sopisi hänen mielestään kilparadoillekin, kankikuolain voi olla vallan mainio myös. Sitä käytetään silloin, kun Bergh on pedagogina. Kaulanarun hän ei muutenkaan usko ehtivän sääntöihin ainakaan Ecan kilpailu-uran aikana. Eca kääntyy vuoden vaihteessa 16-vuotiaaksi.. KouluttaminenEnnen kuin törmäsi mieheensä, venealalla olevaan Stefan Baggströmiin, Maria Fraser-Baggström vietti aikaansa ulkomailla. Hän on opiskellut hippologia vastaavan korkeakoulututkinnon bachelor of arts in equine studies Iso-Britanniassa ja taitaa eläinkoulutuksen. Fraser-Baggström kuitenkin kertoo käyttävänsä oikeastaan järjestään aivan perinteistä negatiivista vahvistamista, eli sitä samaa painetta ja paineenpoistoa, mihin ratsastaminen vanhastaan perustuu. Se on hänen mukaansa varsin toimiva tapa tilanteessa, jossa kouluttaja ja koulutettava ovat fyysisesti niin läheisessä kontaktissa kuin ratsastuksessa ovat. "Mä uskon, että kun positiivisen vahvistamisen, eli namuilla palkitsemisen, osaa tehdä oikein, lopputulos on hyvä, mutta mä en osaa sitä ajoitusta niin hyvin, että saisin hyvää jälkeä", hän kertoo. "Kyllä mä varmaan oppisin sen klikuttamisenkin, mutta en tunne siihen oikeastaan tarvetta, kun saan paremmat tulokset kehon kielellä, ja parhaimmillaan selästä. Ja niinhän ne hevoset kommunikoi myös laumassa keskenään, kehonkielellä. Ei ne jaa siellä toisillensa namuja."Hän kertoo jahtaavansa niitä samoja "noin kolmea sekuntia", kuin kaikki muutkin ratsastajat. Sitä maagista hetkeä, johon hevosta ei voi pakottaa, eli sitä, kun yhteys, connection, löytyi. Kutsutaan sitä nyt sitten vaikka tuntumaksi sillä hetkellä, kun hevonen on täydelleen läpiratsastettuna ja antaa koko kehonsa käyttöön. Taianomaista tunnetta siitä, että syntyi suorastaan uusi olento, ratsukko, kentauri. Fraser-Baggström naurahtaa todetessaan, että ei se kauaa koskaan kestä kerrallaan, ehkä vain ne muutamat sekunnit, ja seuraavaa kertaa joutuu odottamaan, mutta tuntuu niin ihanalta, että sen tunteen perässä kuluu loppuelämä. "Se on kuin huume.". Pihaton muut hevoset"Tämä on mun lauma yksisarvisia", Fraser-Baggström toteaa hyväntuulisesti ja viittaa pihattoon päin, jossa hevoset viettävät arkipäiväänsä heinää mutustellen ja seurustellen. Yksisarvisten joukossa on tavanomaisempiakin sukutauluja ja ratsastaja odottaa niistä paljon. Lohjalaisen Johanna Holdenin kasvattama FWB-ruuna Rivendell's First Hero (Fernet - Lauries Crusador) liikkuu luontaisesti enemmän kuin Eca ja vetää tasaisesti korkeampia prosentteja, seurakisoissa se sai syyskuussa vaativassa B:ssä lähes 70 prosenttia, millä tulikin luokan voitto."Ensi kaudella pikkukierrosta sen kanssa."Laumassa on myös vanha friisiläinen, 23-vuotiaaksi jo kääntyvä Gosse V (Sytse - Hannes) ja kolmevuotias FWB HH Golden Eye (Florentinus V - Furstenball), lempinimeltään Filur.Ne kääntyvät katsomaan heiniensä ääreltä, kun Eca palaa päivän töistä. Normipäivä. .Kana vääntää oppimisteorian rautalangasta .Eversti Carden kotona Saumurissa: "Mitä hyötyä on kilparatsastuksesta?"

Kaulanaru tai kuolaimet suussa, Maria Fraser-Baggströmin päämääränä ovat "ne samat kolme sekuntia"

Aiheeseen liittyvää

Hugo Kogelnig ja Vermont taas U25-voittoon Wienissä: "Ne vaan meni"

Jone Illin normipäivänä aamupäivällä ratsastetaan kotona ja iltapäivällä kisoissa

Astutusluvuissa jyrkkä lasku - vain yksi suomenhevosori sai täydet 100 tammaa

Kommentti: Uusi ääni kellossa