Mihaita toteaa, että kiirettä sisäänratsastuksessa ei saa pitää, koska siinä vaiheessa voidaan luoda suuria ongelmia hevosen koko loppu-uralle..Hän itse työskentelee ensin hevosen kanssa maasta käsin usein 2–3 viikkoa..”Silloin näyttää siltä, että mitään ei tapahdu”, hän sanoo..Juoksutusta hän välttelee: 3-vuotiaat eivät ole fyysisesti valmiita työskentelemään ympyrällä, joten loukkaantumisriski on iso. Pyöröaitausta käytetään korkeintaan viikko, ja ensimmäisen kerran selkään noustaan maneesissa, jossa on tilaa. Selkään mennään mahdollisimman pian..”Juoksutus on hevosen aivopesua”, Mihaita sanoo..Kun kaikki on tehty oikein, ensimmäisessä selkäännousussa ei nähdä pukittamista eikä riehumista..”Haluamme päästä suoralle reitille, ja mahdollisimman pian ulos ja erilaisille pohjille. Opetamme asiat mahdollisimman yksinkertaisesti ja yksi asia kerrallaan. Minun on tunnettava hevonen täysin. Ja kun teet asiat hyvin, hevonen ei pakene”, hän sanoo..Totta kai nuori hevonen joskus hyppii, säikähtää tai pukittaakin. Sen Mihaita jättää huomiotta..”Se on sen hevosen ongelma, ei minun”, hän kuittaa. ”Ei pidä tehdä ongelmia, ennen kuin sinulla on niitä. Ne tekevät sen ehkä kerran, eivät uudelleen.”.Hän on sisäänratsastanut ehkä 1 000 hevosta ja ongelmahevoset päälle. Niistä viiden kanssa hän on luovuttanut, ja niillä kaikilla oli pahoja terveydellisiä ongelmia..Molemminpuolinen kunnioitusMihaita painottaa, että ihmisen on kunnioitettava hevosta, mutta myös hevosen ihmistä. Kovaan käsittelyyn hän ei usko, sitä hän näki kyllä Romaniassa. Sen sijaan tarvitaan keskittyminen. .”Minun on saatava hevoseen yhteys, mutta ilman varsinaista voimaa”, hän selittää..Kun hevonen tulee käsiteltäväksi, sen pitää keskittyä ensisekunnista lähtien. Yhteyden rakentaminen alkaa sillä sekunnilla, kun hevonen tulee ihmisen mukaan tarhasta tai karsinasta..Käsittelijän pitää tietää, mitä milloinkin haluaa, ja hänen on oltava itse rento. Jos hevonen on säikky, ei pidä mennä liikaa hevosen tunnetilaan mukaan, eikä rauhoittaa ympäristöä kuoliaaksi, vaan toimia normaalisti: taputtaa hevosta ja jutella muiden ihmisten kanssa..Sitten pitää tehdä kaikkea, näyttää hevoselle kaikkea. Kun hevonen on ollut liikenteessä, kyllä se rentoutuu kouluareenallakin, Mihaita sanoo..Ajokouluttamallaan romanovilaisella pariskunta ajoi McDonaldsille. .”Hevoset ovat niin kuin lapset tai koirat. Niiden pitää nähdä nuorena mahdollisimman paljon. Jos lapsikin on vain kotona, hän säikähtää, kun hänet vie supermarketiin”, Mihaita huomauttaa..Hevonen tarvitsee ruokaa ja töitä, hän sanoo. Sen pitää olla terve, ja jos se tarvitsee kengät, sille pitää laittaa kengät. Ja sen pitää päästä ulos niin paljon kuin mahdollista..”Kun tulin Tanskaan, minulla oli kulttuurishokki, kuinka vähän hevoset olivat ulkona tarhoissa ja laitumilla”, hän sanoo. .Peterina Hakanen ja Mike Mihaita kouluttavat kouluhevosia
Mihaita toteaa, että kiirettä sisäänratsastuksessa ei saa pitää, koska siinä vaiheessa voidaan luoda suuria ongelmia hevosen koko loppu-uralle..Hän itse työskentelee ensin hevosen kanssa maasta käsin usein 2–3 viikkoa..”Silloin näyttää siltä, että mitään ei tapahdu”, hän sanoo..Juoksutusta hän välttelee: 3-vuotiaat eivät ole fyysisesti valmiita työskentelemään ympyrällä, joten loukkaantumisriski on iso. Pyöröaitausta käytetään korkeintaan viikko, ja ensimmäisen kerran selkään noustaan maneesissa, jossa on tilaa. Selkään mennään mahdollisimman pian..”Juoksutus on hevosen aivopesua”, Mihaita sanoo..Kun kaikki on tehty oikein, ensimmäisessä selkäännousussa ei nähdä pukittamista eikä riehumista..”Haluamme päästä suoralle reitille, ja mahdollisimman pian ulos ja erilaisille pohjille. Opetamme asiat mahdollisimman yksinkertaisesti ja yksi asia kerrallaan. Minun on tunnettava hevonen täysin. Ja kun teet asiat hyvin, hevonen ei pakene”, hän sanoo..Totta kai nuori hevonen joskus hyppii, säikähtää tai pukittaakin. Sen Mihaita jättää huomiotta..”Se on sen hevosen ongelma, ei minun”, hän kuittaa. ”Ei pidä tehdä ongelmia, ennen kuin sinulla on niitä. Ne tekevät sen ehkä kerran, eivät uudelleen.”.Hän on sisäänratsastanut ehkä 1 000 hevosta ja ongelmahevoset päälle. Niistä viiden kanssa hän on luovuttanut, ja niillä kaikilla oli pahoja terveydellisiä ongelmia..Molemminpuolinen kunnioitusMihaita painottaa, että ihmisen on kunnioitettava hevosta, mutta myös hevosen ihmistä. Kovaan käsittelyyn hän ei usko, sitä hän näki kyllä Romaniassa. Sen sijaan tarvitaan keskittyminen. .”Minun on saatava hevoseen yhteys, mutta ilman varsinaista voimaa”, hän selittää..Kun hevonen tulee käsiteltäväksi, sen pitää keskittyä ensisekunnista lähtien. Yhteyden rakentaminen alkaa sillä sekunnilla, kun hevonen tulee ihmisen mukaan tarhasta tai karsinasta..Käsittelijän pitää tietää, mitä milloinkin haluaa, ja hänen on oltava itse rento. Jos hevonen on säikky, ei pidä mennä liikaa hevosen tunnetilaan mukaan, eikä rauhoittaa ympäristöä kuoliaaksi, vaan toimia normaalisti: taputtaa hevosta ja jutella muiden ihmisten kanssa..Sitten pitää tehdä kaikkea, näyttää hevoselle kaikkea. Kun hevonen on ollut liikenteessä, kyllä se rentoutuu kouluareenallakin, Mihaita sanoo..Ajokouluttamallaan romanovilaisella pariskunta ajoi McDonaldsille. .”Hevoset ovat niin kuin lapset tai koirat. Niiden pitää nähdä nuorena mahdollisimman paljon. Jos lapsikin on vain kotona, hän säikähtää, kun hänet vie supermarketiin”, Mihaita huomauttaa..Hevonen tarvitsee ruokaa ja töitä, hän sanoo. Sen pitää olla terve, ja jos se tarvitsee kengät, sille pitää laittaa kengät. Ja sen pitää päästä ulos niin paljon kuin mahdollista..”Kun tulin Tanskaan, minulla oli kulttuurishokki, kuinka vähän hevoset olivat ulkona tarhoissa ja laitumilla”, hän sanoo. .Peterina Hakanen ja Mike Mihaita kouluttavat kouluhevosia
