"Kapellimestarin työtä" – Kirsi Hagnerin päivät ovat pitkiä, mutta tallissa on hänen elämänsä hevonen

Tuokiokuva alkukeväältä Ypäjällä. Talvi on jo taitettu huhtikuun alussa, mutta kylmä viima käy. Kirsi Hagner esittelee valokuvauspaikalla ensimmäisen palkinnon orittaan Fiance Noiria.Sen todettiin olevan hyvin kehittynyt, elegantti ja sopusuhtainen, jos kohta lyhytselkäinen. Hagner säteilee onnea. Musta, Petra Neumüllerin kasvattama hannoverinori (Florencio I - Metternich) oli tuotu Suomeen edellisvuoden marraskuussa.. Tästä hetkestä on kulunut jo aikaa, peräti 17 vuotta. Elettiin kevättä 2008. Nyt eletään kevättä 2025 ja yhä tämä sama ori on Kirsi Hagnerin elämän hevonen. Numero yksi. Sen näkee kaikesta, eikä vähiten loisteesta, joka syttyy Hagnerin silmiin kun hän katsookin hevosta, kun se itsetietoisena astelee tarhasta karsinaansa, joka on olkikuivitettu miltei puoliväliin seinää. Tarhassa se jakaa katoksen nuoremman oriin, tyttärenpoikansa Frank Flashmanin (Dimaggio Black - Fiance Noir) kanssa niin, että katoksen sisällä olevan ikkunan kautta on kosketusyhteys. Tallissa ovat myös Frankin emä Fille du Marie (Fiance Noir - Ferro), Fiance Noirin tytär, siis, joka on omakasvatti. Viereisessä karsinassa on valmennettavan Nea Wällärin punaruunikko Lindy Hop de Quadrille (Don Primero - Master), joka ei ole helppo, mutta niin lupaava, että Hagner ratsastaisi sillä mielellään itsekin. Vaikka kilpaa. Mutta takaisin tarinan alkupuolelle. Jalostuslupa tuli, ja 43 tammaa astutettiin kesällä 2008. Sen jälkeen alkoivat vaikeudet, eivätkä ne olleet ihan heti ohi, vaikka ne loppujen lopuksi voitettiinkin. . KoivulehtoJoulukuussa 57 vuotta täyttävä Hagner asuu edelleen samaa Koivulehdon tilaa kuin aikaisemminkin, mutta sillä erolla aiempaan, että ex-mies Seppo Hyyppä asuu entistä kotia, keltaista puutaloa ja Hagner ja hänen nykyinen miesystävänsä Kalle Teräs pellon toisella puolella pienemmässä talossa. Kalle ei alunperin ollut hevosihminen, mutta kyllä hän sellaiseksi on kymmenessä vuodessa oppinut. Käy ilmi muun muassa, että hänellä on viinintuottajan ammattitutkinto ja suunnitteilla on marja-aroniaviini nimeltä Fiancé Noir."Seppo ei ole muuttunut. Yhtä kova treenaamaan kaikkia mahdollisia urheilulajeja kuin ennenkin", Hagner kuittaa. Katsotaan paikat. Hän esittelee maneesia, jonka pohjana on kumirouhe-hiekka -sekoitus."Tää on aivan paras alusta. Ontuva hevonen lakkaa tällä ontumasta! Enemmän tai vähemmän lanaamalla tästä saa sitten joko aivan pehmeän tai tiiviin ja kimmoisan."Maneesin reunoilla olevissa, valmennettavien hevosille varatuissa, karsinoissa on hamppukuivitus. Aivan mainio kuivike, Hagner kertoo, mutta "törkeän kallis". Kuivittamiselle tulee todellakin hintaa, kun yksi säkki maksaa 15 euroa ja niitä menee yhteen karsinaan aika monta, vähintään 10. "Mä en aina hirveesti innostu, jos joku tarjoutuu putsaamaan karsinan", hän nauraa. "Parempi tehdä itse, niin menee vähemmän hukkaan. "Karsinoissa on patja, joka jätetään alle, joten joka-putsaus ei sentään maksaa 150 euroa, vaan neljällä säkillä pärjää.Omille hevosilleen Hagner suosii olkea."Se on niin hyvä. Hevoset tykkää, kun saavat näperrellä sitä."Maneesin vieressä oleva kerhotila on sisustettu viihtyisäksi. Seinillä kuvat kaikista oreista, jotka ovat olleet paikalla astumassa. Jaime, Totaarin Aihe, Hermeli, Jet Set D, Royal Floggensee, Cagliostro, Jean Baptiste Carrus ja tietenkin Fiance Noir. Tila oli ennen oriasemakäytössä. "Täällä mä täyttelin papereita ja tossa oli karsinat", Hagner heilauttaa kättään.Tänä vuonna Koivulehdossa ei ole oriasematoimintaa, mutta tulevina vuosina saattaa tulla. "Katsotaan nyt mitä tosta Frankistakin tulee.". SuunnanmuutosNiihin aikoihin, kun Fiance Noir ostettiin, Hagner oli teki lähtöä Hevosopistolta, jossa oli ollut 15 vuotta. Tämä liittyi master-opintoihin, jotka olivat loppusuoralla. Hän innostui jatkamaan jo olemassa olevia koulutuksiaan, ratsastuksenopettajan ja ratsuttajan tutkintoja, kun oli saanut vinkin, että ne sisälsivät paljon jo suoritettua opintoja. "Esimiestaitomoduuli" puuttui ja sellaisen Hagner portfolioineen laati. Sitten ilmenikin, että vaadittiin vaativa B -ratsastusnäyttö.Hagner protestoi, sillä oli edellisenä viikonloppuna voittanut kansallisen vaativan A:n Nina Okkosen tammikuussa samana vuonna Suomeen tuomalla ori Rosenstolzilla (Rosenkavalier - Melodie, Milan) lähes 67 prosentin tuloksella. "Mä pääsin sillä tuloksella jopa Saksan hevoslehtiin. No ei siinä mitään, olisin mä voinut sen vaativan B:n vaikka täräyttääkin, mutta kun kaikki tiesivät, että se ori oli just yrittänyt hypätä Hevosopiston karsinasta viereisen ruunan karsinaan ja jäänyt jumiin ja loukannut itsensä." Hagner ei katsonut järkeväksi ottaa "mitä tahansa vierasta hevosta" ja mennä antamaan näytös.Master-tutkinto sai jäädä. Ja lopulta myös opettajan työt laitoksessa. "Olin muutenkin jotenkin väsynyt siihen, että tsemppaat ja kannustat aina kaksi vuotta oppilaita, saat ne läpi ja sitten tulee taas uudet. Tykkäsin siitä työstä tosi paljon tosi pitkään, mutta oli aika siirtyä uuteen."Vuonna 2007 hän sitten lähti. Muutos oli loppujen lopuksi hyvä. Ei toki kauas, 12 kilometrin päähän Hevosopistolta. "Muutettiin Sepon kanssa tänne Koivulehtoon."'Hevosten urheilufysiologiasta väitellyt eläinlääkäri Hyyppä oli tuohon aikaan Siittolanmäen alueella toimineen MTT Hevostutkimuksen palveluksessa. Hän myös opetti sivutoimisesti Hevospistolla. . Jaime ja muutHagner muistetaan erityisesti suomenhevosten ratsastajana. Tietenkin, koska hän on ollut töissä Hevosopistolla, mutta varsinkin, koska hän on ratsastanut kuuluisaa Jaimea (Kelmi - Oru, Apeli), voitokkaasti. Hän starttasi sillä yli 20 vuotta sitten pari vaativaa B:täkin. Oli siinä muitakin Hevosopiston hevosia, Opeliksi (Kelmi - Opetus, V.T. Ajatus) esimerkiksi. Vuonna 2017 oli erittäin lupaava Reivilän Jiivee (Jaime - Kumun Viku, Vikuneeri), mutta se pääsi irti ja loukkaantui kohtalokkaasti. Sitten oli muutama startti Lavilan Leolla (Valon Veikka - Terika, Pette). Sen jälkeen Hagneria ei ole juuri radoilla nähty. Mutta ehkä nähdään vielä, vaikka toiminta valmennuspuolelle onkin lipsahtanut. "Kyllä mä puoliverisellä kuitenkin haluaisin mennä. Sitten kasikymppisenä taas suomenhevosella", Hagner sanoo. . Fiancé NoirFiancé Noir, "musta sulho", löytyi Saksassa onnenkantamoisena."Olin ajanut 12 000 kilometriä ristiin rastiin Saksaa ja monta huijausyritystä torpannut, ihan ontuvia hevosia yritettiin myydä. Pohjoismaalaisia pidettiin siihen aikaan ihan uunoina. Ja vielä, kun oli tällainen pieni nainen asialla", Hagner muistaa.Hän koeratsasti tilanteissa, joissa rivi pitkiä saksalaisia miehiä virnuili maneesin laitamilla. Hevoset olivat heidän jäljiltään, mutta usein ne olivat olleet pitkän aikaa liikuttamatta. Hagner piti kypärää, suomalainen ja pedagogi kun oli, mutta kun oriin hänelle tuonut siittolan työntekijä oli tarpeeksi monta kertaa kysynyt "pelkäsikö hän, vai mistä syystä oli potta päässä", se oli pakko jättää pois."Se oli sitä aikaa", hän hymähtää nyt. Muutama hyväkin kokemus oli, vaikka yleensä tuntui siltä, että istui räjähtämäisillään olevan pommin päällä. Ron William (Rohdiamant - Davignon I), oli myös pommin kaltainen ja samanaikaisesti täysin kovakylkinen, varmasti uuden ratsastajansa lyhyempien jalkojenkin takia. Mutta kun Hagner kylmän viileästi otti ajan, mikä tarvittiin, ori alkoi liikkua niin hyvin, että sen omistaja Heinrich Ramsbrock kiirehti paikalle huudahtelemaan "ah so!". Kun koeratsastus loppujen lopuksi onnistui, Hagner olisi ostanut sen, mutta seuraavana päivänä ilmeni, että sillä olikin "sanomista röntgeneissä", vaikka kuvat oli kaikki etukäteen jo katsottu. Se harmitti, sillä hevonen tuntui "tosi makeelta". Hevosen löytäminen alkoi tuntua jo vaikealta. Mutta Hagner päätti mennä vielä tähän yhteen huutokauppaan. Sieltä hän sai huudettua Hans Bremken esittämän mustan oriin. Hevonen oli prämie-ori. Se oli Fiance Noir. Hagner kertoi menneensä ilosta sekaisin, eikä ymmärtänyt mitä Bremke tarkoitti puhuessaan kuudesta prosentista, jonka hän maksaisi kun lunastaisi hevosen takaisin, sillä se meni liian halvalla. Hagner ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kuunnellut. "Mä ymmärsin vasta seuraavana päivänä mitä mulle yritettiin selittää. Ei sitä sitten lunastettukaan."Asiat kehittyivät lopulta niin, että Bremke tuli esittämään hevosen oripäivillä Ypäjällä vuonna 2008. Hevonen sai ensimmäisen palkinnon ja hyvät arvostelut.. Kohtalon vuosi 2009Vuosi 2009 oli erittäin vaikea. Ensin Hagnerilla meni lonkka, joka oli oireillut enemmän tai vähemmän jo useamman vuoden. Lonkka oli ärtynyt lopullisesti, kun nuori hevonen oli töytäissyt häntä karsinassa. "Mä raahasin toista jalkaa perässä enkä nukkunut kolmeen kuukauteen, kun se oli niin kipee. Lonkassa oli luupiikki ja rustovaurio sillä rajalla, että seuraava vaihe olisi ollut tekonivel."Hagner yritti pitää itseään kunnossa vesijuoksemalla ja jumppaamalla. Lonkkaleikkaus peruttiin kaksi kertaa.Fiance Noir piti kuitenkin esittää suorituskyvynkokeessa. Pahaksi onneksi sekin oli lohkaissut takajalallaan oikean etusen kantapallon ja lopulta koko jalka "revahti" estekokeessa.Ori keskeytti suorituskyvynkokeen. Hagner toteaa, että talliin iski "oikean jalan syndrooma". "Kaikilta meni just oikea jalka."Tuona vuonna mikään ei onnistunut. Arto Vahtera, joka esitti Koivulehdon hevosia, katkaisi jalkansa. Tallityöntekijä Maarit katkaisi jalkansa. Nuori ori, Wonderful Life, katkaisi tarhassa jalkansa. Hagner itse tippui hevosensa selästä niin korkealla ilmalennolla, että ehti nähdä hevosensa kokonaan ylhäältä. Hän ei katkaissut jalkaansa, mutta retkahti selälleen maahan ja niskasta kuului niin kova rusaus, että halvaantuminen oli ensimmäinen asia, mikä kävi mielessä. No, näin ei käynyt, ja jäykkä niska alkoi itse asiassa toimia aiempaa paremmin, mutta seuraavana päivänä kylki oli oudon kipeä. Sitten vielä kipeämpi. Niin kipeä, että oli pakko mennä kuvattavaksi. Hagnerille kerrottiin, että maksassa oli löydös, joka varmennettaisiin kolmen viikon kuluttua uudella kuvalla. Kolme viikkoa Hagner harmitteli sitä, ettei ollut hankkinut henkivakuutusta. Kontrollissa selvisi, että maksa oli revennyt ja verenvuoto oli ollut niin kova, että hengenlähtö olisi ollut mahdollinen lopputulos.Hagner kiittelee sitä, että hyvä ystävä Pauliina Pöntinen ei katkaissut jalkaansa ja kävi auttamassa minkä pystyi. Ja pystyi paljoon. Oripäivien jälkeen Fiance Noirin kavio parani ja Hagner itse pääsi lonkkaleikkaukseen. Kirurgi Matti Seppänen poisti liian luun lonkasta. Toipuminen ratsastuskelpoiseksi kesti kauan, neljä vuotta, mutta maksoi vaivan. Hagner ehti tosin ajatella moneen kertaan, ettei hänestä tule enää ratsastajaa.Hän yritti vielä esityttää orittaan hannoverin oripäivillä, mutta tämä yritys vasta pieleen menikin. Hevonen jätettiin laitettavaksi Saksaan, mutta kävi niin, että Hagner ja Hyyppä toivat lopulta kotiin Fiance Noirin, joka oli enää varjo itsestään. Ei puhettakaan saksalaisista astutusluvista. "Epäilen, että se oli mennyt siellä kumoon. Mutta kun asiasta kysyi, kukaan ollut nähnyt mitään."Hevonen esitettiin uudelleen Ypäjällä vasta kuusivuotiaana. Tällä kertaa se läpäisi ja rakennepisteitäkin ropsahti 40. "Sain Sanna Siltakorven esittämään esteillä ja hänhän on tuollaisessa hommassa aivan paras. Viimeisessä testiratsastuksessa sillä meni tanskalainen testiratsastaja, eikä se mennyt hyvin, mutta kyllä se läpi pääsi.". Vähän myöhemmin hevonen röntgenkuvattiin ja sen kaulasta löytyi massiivinen murtumalinja."Se oli kauhea ajatella. Tuli ihan hirveä olo, kun ajattelin, minkä kaiken se hevonen oli mulle antanut!"Kisauran loppu ei ehkä itsessään niin harmittanut. Hän oli joutunut huomaamaan, että kisoissa Fiance Noir villitsi verryttelyn tammat, ihan vain läsnäolollaan. "Yritin jonkun "helpon" vaativan mennä, mutta se päätyi aina siihen, että radan vieressä tarhassa tai laitumilla hepat huusivat ja alkoivat laukata tai ne verkan tammat alkoivat huutaa sille... Niinpä istuin pian jännittyneen oriin päällä jonka liikkeistä hävisi kaikki hienous ja niiden muidenkin suoritukset kärsivät."Hagner koki olevansa vain häiriöksi ja lopetti. "Kaulan vaurio olisi joka tapauksessa estänyt nousemisen isompiin luokkiin, joten se siitä."Hän päätti, että tämän jälkeen hevoselta ei vaadita enää mitään. Tehtäisiin se, mihin se minäkin päivänä olisi valmis. Ja jos ei ollut, ei se haitannut. Hän oppi arvostamaan hetkeä, jona kaikki sujui. "Sen jälkeen me enää nautiskeltiin. Se oli täydellinen kouluratsu, joka toimi herkästi ja pelkällä istunnalla kotona, mutta ei joka päivä."Jokin kohtalon iva siinäkin on, että Hagner ei ole onnistunut saamaan videoita niistä kerroista, jolloin kaikki toimi ihan sadalla. Sillä kyllä niitä oli. Kerran hän luuli onnistuneensa, kun Kalle oli paikalla kännyköineen juuri oikealla hetkellä. Video oli kuitenkin mennyt pilalle, sillä kännykkään oli päässyt kosteutta. Tärkeintä on kuitenkin, että hän tietää itse, minkälainen hevonen hänellä on tallissaan. Tänä vuonna 20-vuotiaaksi kääntynyt. Mitä ratsastamiseen ja kilparatsastamiseen ylipäätään tulee, aika ja hevoset näyttävät. Sen Hagner sanoo, että on korjausratsastanut muiden hevosia viimeiset 10 vuotta, mutta nyt se on loppu. "Tästedes ratsastan itselleni.". TasapainoToimeentulo tulee valmentamista. Hagner kiertää 2-3 päivää viikossa ja valmennukset pitävät sisällään 8-12 yksityisvalmennusta. Päivät matkoineen ovat helposti 15-tuntisia."Valmennus on kapellimestarin työtä, vaatii valtavan keskittymisen, kun tekee hyvin. Valmentajalla ja opettajalla on suuri vastuu."Kun Hagner valmentaa, hän puhuu tasapainosta. Sekä ratsastajan, että hevosen. Tätä hän demonstroi myös klinikalla, jonka pitää huhtikuussa Hevoset-messujen isolla areenalla valmennettaviensa kanssa."Siinä näytetään miten hevosen tasapaino ja muoto koulutuksen edetessä muuttuu." Hagner sanoo olevansa "maailmanparantaja" ja miettineensä kouluratsastuksen tilannetta kuten moni muukin.Lajissa on hämärtynyt se, mikä on hyvää ja mikä huonoa ratsastusta, eikä kouluratsastuskilpailuja katsoessa tule aina hullua hurskaammaksi. "Tuomaritoiminta kuntoon. Ja pisteytys voisi olla julkistakin, jotta myös katsojat ymmärtävät miksi ja mistä niitä pisteitä annetaan, se olisi hyvä tapa avata systeemiä", Hagner aloittaa. Sääntöjenvastaisesta ratsastamisesta tulee rankaista riittävän selvästi. Hagnerin mielestä tuomarin tulisi myös olla sillä asenteella, että "oikein odottaa ratsastajan hyvää hetkeä, jotta pääsee palkitsemaan siitä runsaskätisesti". "Jotta kun se ratsastaja näkee sen paperinsa, sille oikein räjähtää silmille, että missä se onnistui!"Tuomareille asetettu "henkinen velvoite" olla poikkeamatta ruodusta ja pysyä linjassa muiden tuomareiden pisteissä on vaarallinen tie."Sinne tarvittaisiin ihan oikeasti se tekoäly yhdeksi tuomariksi. Ja kun siellä se yksi kone olisi arvostelemassa, sen kaveriksi riittäisi yksi ihminen. Näin systeemi olisi myös hiukan edullisempi kisajärjestäjälle", hän tuumaa. Mutta kun puhutaan luotiviivasta, Hagner kuulostaa samalta kuin valtaosa kollegoistaan. Nenä luotiviivan edessä on mahdollinen pitkälle koulutetulle GP-hevoselle, muut ovat matkalla sinne. "Ovathan ne kaula kaarella ja pää ryntäissä välillä laitumellakin, ilman että kukaan vaikuttaa niihin. Mä olen räpsinyt oikein kuvia todisteeksi varsoista laitumella, jotka näyttävät kuvan perusteella olevan välillä ihan rollkurissa."Hagner ei näe punaisen langan sijaitsevan hevosen pääpuolessa sillä lailla että kuonon olisi kaiken aikaa oltava jossakin tietyssä paikassa, vaan punainen lanka on takaosassa. "Se pitää jokaisen nähdä, tuleeko se hevonen pidätteestä takaosalleen, vai ei. Jos takaosa on hevon kukkarossa, ei sillä pään paikalla ole niin suurta väliä."Hän toteaa, että jostain syystä on niin, että suuri osa hevosista kulkee mielellään sillä lailla, että kuono on hieman luotiviivan takana, etenkin, jos ne vähänkään väsähtävät. Kehitysideasta, että kaikissa luokissa vaadittaisiin myötäämään ohjaa, hän innostuu. "Se olisi ihan tosi hyvä muutos ottaa käyttöön ja sitä paitsi aika tosi tehokkaasti opettaa ratsastajan tekemään asiat niin, että se hevonen myöskin pysyy siellä self-carriagessa, eikä sekoa tahdissaan."Hagner on pitkän linjan kouluratsastaja, mutta hän ei näe mitään kiveenhakattuna. Lajin on pystyttävä tarvittaessa kehittymään. "Myös mä uskon, että kanget voisi poistaakin. Tietenkin hyvä mun on puhua, kun en sitä GP:tä ratsasta, mutta olen sitä mieltä että hevoset ovat niin jalostuneet, etteivät ne tarvitse kankea enää ja hevoselle se on iso asia, onko sen suussa kaksi vai yksi kuolainta.""Se on sitten eri asia, voisiko siihen kehittää jonkun muun kuolaimen, jotta voit pitää sen yhden sekunnin sadasosan vastaan, kun pitää pudottaa passagesta piaffiin."

"Kapellimestarin työtä" – Kirsi Hagnerin päivät ovat pitkiä, mutta tallissa on hänen elämänsä hevonen

Aiheeseen liittyvää

Nikke Aromaa kolmen tähden GP:n kolmanneksi: "Ei tällaista viikonloppua ole ollut ikinä!"

Suomenhevosori Raisun uusi elämä Italiassa

Väitös: Varsa oppii päivässä enemmän kuin lapsi vuodessa

Kun hevosenomistaja jätti maksamatta tallivuokran, käynnistyi prosessi, jonka lopputulos ei tyydytä ketään