"On mulla intohimo ja tavoite nostaa hevosia ylöspäin ja päästä isompiin luokkiin, mutta ei mitään sellaista unelmaa, että pitäisi päästä olympialaisiin.”Näin Jasmin Seppälä sanoi Hevosurheilussa kolme vuotta sitten, syksyllä 2019. Hän oli juuri ratsastanut Jetski E.b.:llä nuorten hevosten MM-kilpailuissa sijalle 9.Jetski E.b. oli silloin viisi. Se oli hyvä, mutta nuori. Kokeneita isojen luokkien hevosia Seppälällä oli ollut tallissaan aina välillä, mutta ne myytiin yleensä nopeasti alta. Hevoskauppiaan uran ja kilparatsastamisen yhdistäminen on raadollista.Lue myös:.Seppälän show jatkuu.Nyt, kolme vuotta myöhemmin, on syytä tehdä tilannekatsaus. Puolitoista viikkoa sitten Seppälä osallistui Tanskan Uggelhalnessa elämänsä ensimmäiseen esteratsastuksen nations cup -osakilpailuun osana Suomen nelihenkistä joukkuetta.Vaikka joukkueelle ei tullut mainittavaa menestystä ja se jäi 9. sijalle, Seppälälle kokemus oli positiivinen. Hän sai ensimmäiseltä kierrokselta 8 virhepistettä ja toiselta 4.”Harmittaa tietysti, ettemme joukkueena saaneet parasta mahdollista tulosta, mutta oli positiivista, että kaikki paransivat toisella kierrokselle”, Seppälä sanoo.Hänen lisäkseen joukkueessa ratsastivat Noora Forstén, Maiju Mallat ja Anna-Julia Kontio. ”Siinä ollaan kovassa seurassa”, Seppälä hymähtää. ”Kokeneet ihmiset ympärillä tuovat aina lisää luottamusta.”Muut ratsastajat eivät olleet hänelle entuudestaan tuttuja muuta kuin nimeltä, joskin Kontion kanssa Seppälä pyöri poni- ja juniori-ikäisenä samoissa piireissä. Kontio on lähtöisin Ylöjärveltä, Seppälä Lempäälästä.Nelikon kesken vallitsi Seppälän mukaan hyvä henki. Joukkuekilpailu oli hänelle ensimmäinen laatuaan.”Yksilökilpailusta tämä eroaa tietenkin siinä mielessä, että jos itse tekee huonon suorituksen, niin harmittaa muiden puolesta. Mutta kokemus oli tosi kiva ja kaikki joukkueessa kannustivat toisiaan.”.Jasmin Seppälä 30-vuotias hevoskauppias ja esteratsastajaAsuu Hollannissa poikaystävänsä Sander Geerinkin kanssaValittiin tänä vuonna ensimmäisen kerran Suomen nations cup -joukkueeseen .Erilaisia hevospersooniaOsallistumisen nations cupiin mahdollisti Seppälän harvinaisen hyvä hevostilanne. Käytössä on nyt useampi isojen luokkien hevonen, joita ei ole aivan pakko myydä heti. Hevoset asuvat Hollannin Diepenheimissa, missä Seppälä pyörittää reilun kolmenkymmenen hevosen tallia yhdessä poikaystävänsä Sander Geerinkin ja tämän isän Peter Geerinkin kanssa.Seppälän ykköshevonen, jolla hän hyppäsi nations cupissakin, on 12-vuotias Florijn W. Se on ollut tallissa 5-vuotiaasta, alunperin Peter Geerinkin ratsuna. Tämän lopetettua uransa Sander Geerink ratsasti hevosella jonkin aikaa, ja viime elokuussa Seppälä hyppäsi satulaan itse. ”Sander kehotti kokeilemaan, koska hänellä ei riittänyt enää kärsivällisyys.”.Seppälä jatkoi hevosen kanssa mielellään. ”Olin innoissani, että saan vähän vanhemman hevosen, jolla pääsen kokeilemaan uusia juttuja.”Yhteistyö Florijnin kanssa lähti käyntiin yllättävän hyvin, Seppälä toteaa. Kyseessä on hänen mukaansa omalaatuinen hevonen, joka ei sovi ihan kaikille.”Se on tosi herkkä, ja jollain tavalla autistinen”, hän kuvailee. ”Se on esimerkiksi mennyt täällä samalla kentällä nyt 7 vuotta, mutta silti jonain päivänä joku kulma on ihan hirveän pelottava eikä sinne voi mennä. Tai sitten matkalla kentälle se saattaa nähdä jotain ja mennä paniikkiin, eikä voi liikkua enää ollenkaan.”Silloin Florijnia täytyy vain taputtaa ja sanoa, että kaikki on hyvin.”Kisoissa se katselee hirveästi kaikkea ja jos hevosta ei tunne, voi tulla fiilis, että miten tämän kanssa pääsee yhdenkään esteen ylitse. Mutta kun aletaan hyppäämään, se hyppää kaiken eikä ole stopannut ikinä. Enkä usko, että se tulee ikinä stoppaamaankaan.”Florijnin vastakohta on 16-vuotias ori Captain, joka tuli Seppälälle tammikuussa. Se on kokenut 160-luokkien hyppääjä, joka ei hätkähdä mistään ja pysyy tilanteessa kuin tilanteessa rauhallisena ja rentona.”Siinä missä Florijnia pitää itse ottaa kädestä kiinni, niin Captain ottaa sua kädestä ja sanoo, että nyt mennään.”.Uusin tuttavuus on 10-vuotias Harley. Se tuli Seppälälle pari kuukautta sitten amatööriratsastajalta. ”Ihastuttiin siihen heti. Se tekee melkein aina nollaa ja on hirveän sympaattinen.”Harley oli tullessaan hypännyt 130-luokkia, mutta Seppälä sai sen nopeasti nostettua 140-tasolle. Uggelhalnessa hän hyppäsi sillä kahden tähden GP-luokan yhdellä pudotuksella.”Siitä tuli tehtyä GP-hevonen tässä matkan varrella”, Seppälä hymähtää.Simppeli, sympaattinen ja laadukas. Nuo ominaisuudet ovat hevosmarkkinoilla kysyttyjä, joten Seppälä epäilee, ettei välttämättä ehdi nauttimaan Harleystä kovin pitkään, vaikkei myynti aivan pakollista olisikaan.”Tuollaisille vain on ihan hirveästi kysyntää. Nautin siitä nyt niin pitkään kuin voin.”.Myytäviä yhä vaikeampi löytääVaikka Seppälä on nostanut profiiliaan kilparatsastajana, hevoskauppa on yhä kaiken toiminnan keskiössä. Kilpailutkin hän näkee ennen kaikkea hyvänä mainospaikkana.”Koitetaan saada kivoja tuloksia ja kivoja ratoja, joista saa hyviä videoita”, Seppälä selittää.Bisnestään hän on pyörittänyt Sander Geerinkin kanssa Diepenheimissa nyt noin puolentoista vuoden ajan. ”Täällä on kaikki mitä tarvitsee: maneesi, kenttä, kävelykone, tarhat, laitumet. Sopivan kompakti paikka. Peter asuu itse pihalla ja me Sanderin kanssa 5 minuutin päässä.”Kauppa on Hollannissa käynyt aina varsin tasaisesti, Seppälä kertoo. Korona-aikana ostopäätöksiä tehtiin normaalia enemmän videoiden perusteella, mutta kysyntää oli silloinkin.Nyt suurin ongelma on se, että ostajia kyllä olisi, mutta myytäviä ei meinaa löytyä.”Jos katsoo viisikin vuotta taaksepäin, niin tilanne on muuttunut siitä tosi paljon. Hevosia on nyt ihan hirveän vaikea löytää”, Seppälä sanoo. Samalla hinnat ovat nousseet pilviin.”Jos löytää kivan, ei sitä haluta myydä tai sitten hinta on ihan järkyttävä. Jostain hevosesta voi joutua maksamaan sellaista hintaa, mitä en olisi esimerkiksi viisi vuotta sitten ikinä maksanut.”Seppälä epäilee, että hevoskasvatus on hieman hiipunut ja samaan aikaan varsahuutokauppojen määrä on lisääntynyt. ”Monet kasvattajat laittavat varsansa huutokauppaan, jossa ne myydään ulos tästä maasta, eikä niitä sitten ikinä enää nähdä. Se on ollut meille aika pulmallista viime vuosina.”.Jostain hevosesta voi joutua maksamaan sellaista hintaa, mitä en olisi esimerkiksi viisi vuotta sitten ikinä maksanut..Satsaus kasvatukseenTurvatakseen elinkeinonsa, Seppälä ja Geerink ovat alkaneet panostamaan omaan kasvatustoimintaan. Viime vuonna omia varsoja syntyi peräti 24.”Viime vuosi oli sellainen pommivuosi”, Seppälä naurahtaa. ”Lisäksi saimme ostettua jonkin verran varsoja, ja yhteensä niitä oli jo 35.”Pariskunta tekee yhteistyötä hollantilaisen eläinklinikka Enterbrookin kanssa, joka omistaa osan varsoista. Enterbrookilla on klinikan lisäksi oriasema ja varsoille pihattoja, joissa ne ovat kolmivuotiaiksi saakka.Sisäänratsastettavaksi varsat menevät niin ikään yhteistyökumppanille. Joskus Seppälä hoiti opetusvaiheen itse, mutta ulkoistaa sen nykyään mieluummin muille.”Meillä on tosi hyvä ratsastaja, jolle nuoret viedään”, Seppälä kehuu. ”Sieltä ne tulevat joko meille tai sitten ne viedään tähän lähiseudulle. Tässä ympärillä on muutama paikka, missä meillä on yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi Kerimaan Emilialla on nyt meiltä muutama nuori.”.Entä missä MM-hevonen Jetski E.b. on nyt? Vuoden 2019 jutussa Seppälä epäili, että se saattaa piankin lähteä uuteen kotiin.Hän oli kuitenkin väärässä, ja parempi niin.”Se on edelleen meillä. Ei meillä ole ikinä ollut kauheaa hinkua myydä sitä”, Seppälä sanoo. Jetski on ollut hänen suojattinsa kolmevuotiaasta saakka. ”Olen kouluttanut sen itse, tehnyt ensimmäiset kisat ja nostanut sen 140-tasolle. Se on ollut mulle tärkeä hevonen aina.”Juuri nyt ruuna toipuu ähkyleikkauksesta, joka sille jouduttiin tekemään pari kuukautta sitten. Toipuminen on edennyt hyvin, ja Seppälä arvelee hevosen olevan loppuvuodesta jo kilpailukunnossa.”En usko, että menee kovin kauan, että se on taas tasollaan. Jetski on niin mahtava luonne. Sen kanssa tarvitsee vain mennä kisoihin ja se tekee sun puolesta kaiken.”.Työnjako on selväJasmin Seppälä aloittaa työpäivänsä, eli ratsastamisen, tavallisesti noin puoli yhdeksän aikaan aamulla. Hevosen selässä kuluu koko kahdeksantuntinen päivä, joskus enemmänkin. Ratsastettavia on päivässä yleensä vähintään 10.Tallissa on paljon nuoria, joiden kanssa käydään viikoittain myös kilpailemassa lähiseudulla. Seppälä hyppää kaikilla yleensä harjoituksen vuoksi kaksi rataa.”Jos otan 11 hevosta mukaan, ratoja tulee 22”, hän antaa esimerkin. ”Myönnän, etten ratsastuksen ohella harrasta muuta liikuntaa, vaikka se olisi kyllä hyvä. Kunto on tullut ratsastaessa, eikä koskaan tule sellaista oloa, että voimat loppuisivat satulassa kesken.”Myös poikaystävä Sander Geerink ratsastaa, mutta vähemmän, neljästä viiteen hevosta aamupäivän aikana. Loppupäivän hän viettää tavallisesti puhelimessa.”Hän on meistä se kauppamies”, Seppälä selventää. ”Olen oikein iloinen tästä työnjaosta. Minä saan ratsastaa yllin kyllin ja Sander hoitaa bisnespuolen, koska osaa sen niin hyvin.”Seppälä myöntää, että hänen on vaikea pysyä kaupantekotilanteissa yhtä rauhallisena ja kylmäpäisenä kuin kumppaninsa.”Pelkään usein, että kauppa ei toteudu, jos alan liikaa vääntämään, joten olen heti suostumassa ostajien ensimmäiseen tarjoukseen. Sander on yrittänyt opettaa, että odota rauhassa ja pysy hintapyynnissäsi. Jos he haluavat sen hevosen, niin he myös maksavat siitä.”Usein niin myös käy.”Mä olen aina ihan hiessä, että hitto vieköön, mutta kummasti se sitten menee niin kuin Sander on sanonut”, Seppälä nauraa.Seppälä on asunut Hollannissa nyt kaksitoista vuotta, ja tehnyt hevoskauppaa noin kymmenen vuotta. Hän puhuu hollantia, mutta myöntää, että kieliasetus lipsahtaa helposti englannille.”Englanti on aika syvälle juurtunut. Joillekin ihmisille olen aina puhunut englantia ja olisi hassua yhtäkkiä vaihtaa hollantiin. Tuntemattomille hollannin puhuminen on helpompaa”, hän selittää.Kieliä voi myös yhdistellä. ”Sander puhuu aina hollantia ja minä puhun hänelle englantia ja hollantia sekaisin.”
"On mulla intohimo ja tavoite nostaa hevosia ylöspäin ja päästä isompiin luokkiin, mutta ei mitään sellaista unelmaa, että pitäisi päästä olympialaisiin.”Näin Jasmin Seppälä sanoi Hevosurheilussa kolme vuotta sitten, syksyllä 2019. Hän oli juuri ratsastanut Jetski E.b.:llä nuorten hevosten MM-kilpailuissa sijalle 9.Jetski E.b. oli silloin viisi. Se oli hyvä, mutta nuori. Kokeneita isojen luokkien hevosia Seppälällä oli ollut tallissaan aina välillä, mutta ne myytiin yleensä nopeasti alta. Hevoskauppiaan uran ja kilparatsastamisen yhdistäminen on raadollista.Lue myös:.Seppälän show jatkuu.Nyt, kolme vuotta myöhemmin, on syytä tehdä tilannekatsaus. Puolitoista viikkoa sitten Seppälä osallistui Tanskan Uggelhalnessa elämänsä ensimmäiseen esteratsastuksen nations cup -osakilpailuun osana Suomen nelihenkistä joukkuetta.Vaikka joukkueelle ei tullut mainittavaa menestystä ja se jäi 9. sijalle, Seppälälle kokemus oli positiivinen. Hän sai ensimmäiseltä kierrokselta 8 virhepistettä ja toiselta 4.”Harmittaa tietysti, ettemme joukkueena saaneet parasta mahdollista tulosta, mutta oli positiivista, että kaikki paransivat toisella kierrokselle”, Seppälä sanoo.Hänen lisäkseen joukkueessa ratsastivat Noora Forstén, Maiju Mallat ja Anna-Julia Kontio. ”Siinä ollaan kovassa seurassa”, Seppälä hymähtää. ”Kokeneet ihmiset ympärillä tuovat aina lisää luottamusta.”Muut ratsastajat eivät olleet hänelle entuudestaan tuttuja muuta kuin nimeltä, joskin Kontion kanssa Seppälä pyöri poni- ja juniori-ikäisenä samoissa piireissä. Kontio on lähtöisin Ylöjärveltä, Seppälä Lempäälästä.Nelikon kesken vallitsi Seppälän mukaan hyvä henki. Joukkuekilpailu oli hänelle ensimmäinen laatuaan.”Yksilökilpailusta tämä eroaa tietenkin siinä mielessä, että jos itse tekee huonon suorituksen, niin harmittaa muiden puolesta. Mutta kokemus oli tosi kiva ja kaikki joukkueessa kannustivat toisiaan.”.Jasmin Seppälä 30-vuotias hevoskauppias ja esteratsastajaAsuu Hollannissa poikaystävänsä Sander Geerinkin kanssaValittiin tänä vuonna ensimmäisen kerran Suomen nations cup -joukkueeseen .Erilaisia hevospersooniaOsallistumisen nations cupiin mahdollisti Seppälän harvinaisen hyvä hevostilanne. Käytössä on nyt useampi isojen luokkien hevonen, joita ei ole aivan pakko myydä heti. Hevoset asuvat Hollannin Diepenheimissa, missä Seppälä pyörittää reilun kolmenkymmenen hevosen tallia yhdessä poikaystävänsä Sander Geerinkin ja tämän isän Peter Geerinkin kanssa.Seppälän ykköshevonen, jolla hän hyppäsi nations cupissakin, on 12-vuotias Florijn W. Se on ollut tallissa 5-vuotiaasta, alunperin Peter Geerinkin ratsuna. Tämän lopetettua uransa Sander Geerink ratsasti hevosella jonkin aikaa, ja viime elokuussa Seppälä hyppäsi satulaan itse. ”Sander kehotti kokeilemaan, koska hänellä ei riittänyt enää kärsivällisyys.”.Seppälä jatkoi hevosen kanssa mielellään. ”Olin innoissani, että saan vähän vanhemman hevosen, jolla pääsen kokeilemaan uusia juttuja.”Yhteistyö Florijnin kanssa lähti käyntiin yllättävän hyvin, Seppälä toteaa. Kyseessä on hänen mukaansa omalaatuinen hevonen, joka ei sovi ihan kaikille.”Se on tosi herkkä, ja jollain tavalla autistinen”, hän kuvailee. ”Se on esimerkiksi mennyt täällä samalla kentällä nyt 7 vuotta, mutta silti jonain päivänä joku kulma on ihan hirveän pelottava eikä sinne voi mennä. Tai sitten matkalla kentälle se saattaa nähdä jotain ja mennä paniikkiin, eikä voi liikkua enää ollenkaan.”Silloin Florijnia täytyy vain taputtaa ja sanoa, että kaikki on hyvin.”Kisoissa se katselee hirveästi kaikkea ja jos hevosta ei tunne, voi tulla fiilis, että miten tämän kanssa pääsee yhdenkään esteen ylitse. Mutta kun aletaan hyppäämään, se hyppää kaiken eikä ole stopannut ikinä. Enkä usko, että se tulee ikinä stoppaamaankaan.”Florijnin vastakohta on 16-vuotias ori Captain, joka tuli Seppälälle tammikuussa. Se on kokenut 160-luokkien hyppääjä, joka ei hätkähdä mistään ja pysyy tilanteessa kuin tilanteessa rauhallisena ja rentona.”Siinä missä Florijnia pitää itse ottaa kädestä kiinni, niin Captain ottaa sua kädestä ja sanoo, että nyt mennään.”.Uusin tuttavuus on 10-vuotias Harley. Se tuli Seppälälle pari kuukautta sitten amatööriratsastajalta. ”Ihastuttiin siihen heti. Se tekee melkein aina nollaa ja on hirveän sympaattinen.”Harley oli tullessaan hypännyt 130-luokkia, mutta Seppälä sai sen nopeasti nostettua 140-tasolle. Uggelhalnessa hän hyppäsi sillä kahden tähden GP-luokan yhdellä pudotuksella.”Siitä tuli tehtyä GP-hevonen tässä matkan varrella”, Seppälä hymähtää.Simppeli, sympaattinen ja laadukas. Nuo ominaisuudet ovat hevosmarkkinoilla kysyttyjä, joten Seppälä epäilee, ettei välttämättä ehdi nauttimaan Harleystä kovin pitkään, vaikkei myynti aivan pakollista olisikaan.”Tuollaisille vain on ihan hirveästi kysyntää. Nautin siitä nyt niin pitkään kuin voin.”.Myytäviä yhä vaikeampi löytääVaikka Seppälä on nostanut profiiliaan kilparatsastajana, hevoskauppa on yhä kaiken toiminnan keskiössä. Kilpailutkin hän näkee ennen kaikkea hyvänä mainospaikkana.”Koitetaan saada kivoja tuloksia ja kivoja ratoja, joista saa hyviä videoita”, Seppälä selittää.Bisnestään hän on pyörittänyt Sander Geerinkin kanssa Diepenheimissa nyt noin puolentoista vuoden ajan. ”Täällä on kaikki mitä tarvitsee: maneesi, kenttä, kävelykone, tarhat, laitumet. Sopivan kompakti paikka. Peter asuu itse pihalla ja me Sanderin kanssa 5 minuutin päässä.”Kauppa on Hollannissa käynyt aina varsin tasaisesti, Seppälä kertoo. Korona-aikana ostopäätöksiä tehtiin normaalia enemmän videoiden perusteella, mutta kysyntää oli silloinkin.Nyt suurin ongelma on se, että ostajia kyllä olisi, mutta myytäviä ei meinaa löytyä.”Jos katsoo viisikin vuotta taaksepäin, niin tilanne on muuttunut siitä tosi paljon. Hevosia on nyt ihan hirveän vaikea löytää”, Seppälä sanoo. Samalla hinnat ovat nousseet pilviin.”Jos löytää kivan, ei sitä haluta myydä tai sitten hinta on ihan järkyttävä. Jostain hevosesta voi joutua maksamaan sellaista hintaa, mitä en olisi esimerkiksi viisi vuotta sitten ikinä maksanut.”Seppälä epäilee, että hevoskasvatus on hieman hiipunut ja samaan aikaan varsahuutokauppojen määrä on lisääntynyt. ”Monet kasvattajat laittavat varsansa huutokauppaan, jossa ne myydään ulos tästä maasta, eikä niitä sitten ikinä enää nähdä. Se on ollut meille aika pulmallista viime vuosina.”.Jostain hevosesta voi joutua maksamaan sellaista hintaa, mitä en olisi esimerkiksi viisi vuotta sitten ikinä maksanut..Satsaus kasvatukseenTurvatakseen elinkeinonsa, Seppälä ja Geerink ovat alkaneet panostamaan omaan kasvatustoimintaan. Viime vuonna omia varsoja syntyi peräti 24.”Viime vuosi oli sellainen pommivuosi”, Seppälä naurahtaa. ”Lisäksi saimme ostettua jonkin verran varsoja, ja yhteensä niitä oli jo 35.”Pariskunta tekee yhteistyötä hollantilaisen eläinklinikka Enterbrookin kanssa, joka omistaa osan varsoista. Enterbrookilla on klinikan lisäksi oriasema ja varsoille pihattoja, joissa ne ovat kolmivuotiaiksi saakka.Sisäänratsastettavaksi varsat menevät niin ikään yhteistyökumppanille. Joskus Seppälä hoiti opetusvaiheen itse, mutta ulkoistaa sen nykyään mieluummin muille.”Meillä on tosi hyvä ratsastaja, jolle nuoret viedään”, Seppälä kehuu. ”Sieltä ne tulevat joko meille tai sitten ne viedään tähän lähiseudulle. Tässä ympärillä on muutama paikka, missä meillä on yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi Kerimaan Emilialla on nyt meiltä muutama nuori.”.Entä missä MM-hevonen Jetski E.b. on nyt? Vuoden 2019 jutussa Seppälä epäili, että se saattaa piankin lähteä uuteen kotiin.Hän oli kuitenkin väärässä, ja parempi niin.”Se on edelleen meillä. Ei meillä ole ikinä ollut kauheaa hinkua myydä sitä”, Seppälä sanoo. Jetski on ollut hänen suojattinsa kolmevuotiaasta saakka. ”Olen kouluttanut sen itse, tehnyt ensimmäiset kisat ja nostanut sen 140-tasolle. Se on ollut mulle tärkeä hevonen aina.”Juuri nyt ruuna toipuu ähkyleikkauksesta, joka sille jouduttiin tekemään pari kuukautta sitten. Toipuminen on edennyt hyvin, ja Seppälä arvelee hevosen olevan loppuvuodesta jo kilpailukunnossa.”En usko, että menee kovin kauan, että se on taas tasollaan. Jetski on niin mahtava luonne. Sen kanssa tarvitsee vain mennä kisoihin ja se tekee sun puolesta kaiken.”.Työnjako on selväJasmin Seppälä aloittaa työpäivänsä, eli ratsastamisen, tavallisesti noin puoli yhdeksän aikaan aamulla. Hevosen selässä kuluu koko kahdeksantuntinen päivä, joskus enemmänkin. Ratsastettavia on päivässä yleensä vähintään 10.Tallissa on paljon nuoria, joiden kanssa käydään viikoittain myös kilpailemassa lähiseudulla. Seppälä hyppää kaikilla yleensä harjoituksen vuoksi kaksi rataa.”Jos otan 11 hevosta mukaan, ratoja tulee 22”, hän antaa esimerkin. ”Myönnän, etten ratsastuksen ohella harrasta muuta liikuntaa, vaikka se olisi kyllä hyvä. Kunto on tullut ratsastaessa, eikä koskaan tule sellaista oloa, että voimat loppuisivat satulassa kesken.”Myös poikaystävä Sander Geerink ratsastaa, mutta vähemmän, neljästä viiteen hevosta aamupäivän aikana. Loppupäivän hän viettää tavallisesti puhelimessa.”Hän on meistä se kauppamies”, Seppälä selventää. ”Olen oikein iloinen tästä työnjaosta. Minä saan ratsastaa yllin kyllin ja Sander hoitaa bisnespuolen, koska osaa sen niin hyvin.”Seppälä myöntää, että hänen on vaikea pysyä kaupantekotilanteissa yhtä rauhallisena ja kylmäpäisenä kuin kumppaninsa.”Pelkään usein, että kauppa ei toteudu, jos alan liikaa vääntämään, joten olen heti suostumassa ostajien ensimmäiseen tarjoukseen. Sander on yrittänyt opettaa, että odota rauhassa ja pysy hintapyynnissäsi. Jos he haluavat sen hevosen, niin he myös maksavat siitä.”Usein niin myös käy.”Mä olen aina ihan hiessä, että hitto vieköön, mutta kummasti se sitten menee niin kuin Sander on sanonut”, Seppälä nauraa.Seppälä on asunut Hollannissa nyt kaksitoista vuotta, ja tehnyt hevoskauppaa noin kymmenen vuotta. Hän puhuu hollantia, mutta myöntää, että kieliasetus lipsahtaa helposti englannille.”Englanti on aika syvälle juurtunut. Joillekin ihmisille olen aina puhunut englantia ja olisi hassua yhtäkkiä vaihtaa hollantiin. Tuntemattomille hollannin puhuminen on helpompaa”, hän selittää.Kieliä voi myös yhdistellä. ”Sander puhuu aina hollantia ja minä puhun hänelle englantia ja hollantia sekaisin.”