Kouluratsastaja Antti Lehtilän haaste on keho, joka oli tosi nuorena jo aika rikki

Kouluratsastaja Antti Lehtilällä on vuoden 2024 viimeisenä maanantaina ratsastus- ja työpäivä. Hän sanoo, ettei aina ole ihan varma mikä on työtä ja mikä huvia ja mikä kenties molempia, mutta se on varma, että tänään hänen on oltava klo 14 alkaen päivystämässä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Voi käydä niin, että ihan lyhyellä varoitusajalla on vedettävä kravatti kaulaan ja puettava lentäjän virkapuku päälle ja lennettävä joku Finnarin lentokoneista jonnekin päin maailmaa. Varoitusaikaa päivystysvuorossa on kaksi tuntia. Siinä ajassa on ehdittävä ohjaamoon sieltä, missä hälytyksen tullessa sattuu ikinä olemaankaan. "Hevosen selästäkin kyllä kerkiää", Lehtilä tietää. Ainakin hänen kotitallistaan Kirkkonummen Nissalasta käsin, se kun on melko lähellä kehäkolmosen toista päätä. 34-vuotias Lehtilä toteaa, että vaikka lentokapteenin työ onkin vuorotyötä, ja raskasta sellaista, se on se, mikä mahdollistaa ratsastamisen. Jo siksikin, että kun tekee pitkän vuoron, saa olla kolme-neljä päivää ihan vapailla ja ratsastaa. Yllättäen, rankinta ei suinkaan ole lentää toiselle puolelle maapalloa, vaan Madeiralle. Sieltä kun tullaan samana päivän vielä takaisinkin, mikä tietää 14 tunnin istumista cockpitissä, "mökissä", kuten Lehtilä sanoo. Ja, niinhän sitä sanotaan, että istuminen suorastaan tappaa."Ja siihen vuorotyö ja yötyö vielä päälle", Lehtilä nauraa. Yötyö on oikeastaan pahin, sillä univaje on paha vaje. Ja kun unen pitäisi olla vielä hyvälaatuistakin. Väsyneenä ei pidä ratsastaa, Lehtilä on huomannut. Väsyneenä on levättävä. Hän seuraa nukkumistaan ja jaksamistaan Oura-älysormuksen avulla. "Sykevälivaihtelu-lukema (HRV eli heart rate variation) paljastaa heti missä mennään. Sen mukaan, miten väsynyt on, se voi mulla olla mitä vain 30 ja 90:n välillä..."90 HRV-lukemaan vaaditaan jo säännölliset elämäntavat, iltakymmeneltä nukkumaan ja aamuseitsemältä ylös, ja lisäksi riittävä syöminen ja tietenkin liikunta. Päivät pitkät istuminen ei ole erityisen hyvää treeniä satulassa istumiselle. Reittilentokoneen ohjaamossa mahtuu toki jumppaamaan, mutta vaaditaan hyvä suunnitelma ja oheislajit, jotta työkseen istujasta saadaan kuorittua suorituskykyinen ratsastaja. MIksi ratsastajan pitää olla suorituskykyinen?Samasta syystä kuin lentäjänkin. Kun on tekemisissä isojen voimien ja turvallisuuden kanssa, kannattaa olla mahdollisimman taitava ja kykenevä siinä, mitä tekee. Lentokoneen ja hevosen välillä on vielä yksi ero, mikä tekee hevosurheilusta vaikeampaa. Kyllä, se, että hevonen on elollinen olento.Ratsastamisen taito on hevosen kanssa kommunikoinnin hiomista. Kun lentokoneessa painaa jotakin nappia, se käynnistää halutun reaktion, ellei lentokoneessa ole jokin rikki. Samaan tarkkuuteen on ainakin haaveissa tarkoitus päästä myös hevosen kanssa. .Tätä Lehtilä hioo parhaan mahdollisen ryhmän kanssa. Palapelin, kuten tänä vuonna perustettu kunnianhimoinen valmennusryhmä nimettiin. Lehtilä sai idean koota Palapeli-ryhmän maailman kahden huippuvalmentajan Kyra Kyrklundin ja Richard Whiten ympärille kaksi vuotta sitten. Jonkin aikaa meni lämmitellä pariskuntaa idealle. Kyra oli se osapuoli, joka lämpeni ensin, jonka jälkeen Richardilta ei mennyt enää kauaakaan. Kummatkin heistä ovat pitäneet Suomessa klinikoita aiemminkin. Tällä kertaa kyse oli pitkäjänteisemmästä sitoutumista. Se kiinnosti valtavasti. Hakemuksia tuli lähes 200, osa niistä jopa ulkomailta, vaikka ryhmää ei mainostettu mitenkään. Niistä valittiin pienempi joukko pari kuukautta sitten. Myös valmentajien ryhmä on nyt selvillä.Valmennuksia on ollut kaksi kertaa. Kerran lokakuussa, kerran marraskuussa ja seuraava kerta on tulevana viikonloppuna..Palapeli Valmentajat:- Ratsastus: Kyra Kyrklund ja Richard White- Fysiikkavalmennus ja hyvinvointi: Kanerva Ahonala- Mentaalivalmennus: Aapo Kilpeläinen - Sensomotorinen valmennus: Marko Siivonen - Eläinlääkärit: Meeri Rantanen ja Laura Niemelä- Hevosfysioterapeutti: Noora Kaila - Urheiluhieroja ja osteopaattiopiskelija: Henrik Ruokanen Ratsastajat:- Ville Vaurio- Antti Lehtilä- Anu Sironen- Stella Hagelstam- Anniina Kolu- Essi Hiidensalo- Mette Kauppila- Elisabet Ehrnrooth- Ulrika SalminenVararatsastaja:- Matilda Piispa.. Hevonen eläimenäSe Lehtilälle valkeni jo Warwick ja Carolina McLeanin aikoina, kymmenen vuotta sitten, että hevonen on tietynlainen eläin, joka vastaa tietynlaisiin ärsykkeisiin tietyllä lailla. Tämä on ehkä vähän hölmösti ilmaistu, mutta se tarkoittaa, että vaikka hevoset ovatkin kaikki yksilöitä, siinä ne ovat kaikki samanlaisia, että niiden aivot toimivat samalla lailla lajityypillisesti ja mitä selkeämmät avut ne saavat, sitä selkeämmin ne niihin apuihin myös vastaavat. Hän on elämässään viettänyt useita kuukausia McLeanien tallilla Saksassa Düsseldorfin lähellä. Hän sai vinkin Ville Vauriolta ja Henri Ruosteen tallilla silloin työskenneeltä Heidi Leiniäiseltä joskus vuoden 2014 tienoilla.McLeanien ansiosta Lehtilä sai ahaa-elämyksen siitä, mistä niin paljon puhutaan. Eli, että hevonen ihan oikeasti elää tässä ja nyt, ei suunnittele tekemisiään, eikä koskaan tee tai ole tekemättä jotakin ilkeyttään. Jos hevonen säikkyy kukkaruukkua, se oikeasti säikkyy sitä. Se ei "pelleile", koska se ei eläinlajina pysty minkäänlaiseen pelleilyyn. Hevosen aivoista johtuen sille ei myöskään ole olemassa laajempaa käsitettä "kukkaruukut", vaan jokainen ruukku uudessa paikassa voi sen mielestä olla mitä vain. Sen takia sama kukkaruukku toisesta suunnasta on kokonaan uusi uhka. Toinen universaali lainalaisuus on, että hevonen oppii kaiken aikaa kaikesta mitä niiden kanssa tehdään, osaamatta millään lailla arvottaa mitkä opit ovat "hyviä", mitkä "huonoja". Hevonen menee sinne, missä on vähiten painetta vastassa, kaikissa asioissa. Evoluutiota taas saa syyttää siitä, että pakoeläimenä hevonen näkee asioissa varmuuden vuoksi aina ensin jotakin pelättävää, kunnes voi vakuuttua siitä, että pelättävää ei ole. Sellaisia hevoset ovat, ovat aina olleet ja tulevat hyvin pitkän aikaa olemaan. Edellä mainittua taustaa vasten on yllättävää, että kaikki hevosihmiset eivät totuutta näe ja joskus jopa tuntuu, etteivät haluakaan nähdä. Toki, kun hevosen olemassaolon reunaehdot syvällisesti sisäistää, se siirtää kaiken vastuun ihmiselle. Hevonen on todellakin käsittelijänsä ja ratsastajansa peili. "Mä olen ikuisesti kiitollinen Warwickille siitä, että hän välitti mulle tämän näkemyksen", Lehtilä sanoo. Lehtilä toteaa nähneensä omin silmin, että McLean todellakin elää kuten opettaa. Eräs nuori, uusi hevonen tuli tallille ja töytäisi McLeania kivuliaasti. "Warwickilla ei ilmekään värähtänyt. Hän pysyi omassa systeemissään ja jatkoi yhtä rauhallisesti kuin siihen asti, sillä tiesi, että hevoselle suuttuminen ei auta yhtään mitään, saattaa korkeintaan vaan pelästyttää sen, jolloin seuraava kerta vastaavassa tilanteessa voi olla kahta kauheampi.". Snowhill FarmKyra Kyrklundin ja Richard Whiten tallille hän löysi kouluratsastaja Sami Vuoriston kautta, joka oli Snowhill Farmilla Sussexissa töissä joitakin vuosia sitten. Elettiin loppukesää 2022. "Finnair oli alkanut lentää British Airwaysin lentoja Heathrow'lta ja usein oli joitain tavaroita mitä piti viedä Suomesta sinne tallille. Siinä me tutustuttiin", Lehtilä muistelee.The rest is history, kuten sanotaan. Lehtilä myöntää olevansa sinnikäs ja päättäväinen, kun haluaa saada jonkin asian tapahtumaan. Erityisesti Richard Whitelle hän on kiitollinen siitä, että tämä korjasi hänen istuntansa. Ensin hajotti kaikki tekijät pieniin osiin ja niitä lähdettiin sitten kokoamaan uudelleen. Se oli yllättävän vaikea prosessi, ja se on yhä eräällä lailla kesken, mutta jo nyt Lehtilä tietää, että se paitsi kannatti, oli myös täysin pakko tehdä. Ei kannata opetella temppuja, jos perusasiassa on vielä korjattavaa. Sen sijaan, kun istunta alkaa olla kunnossa, kaikki "temput" tulevat siinä sivussa, hän muistuttaa. "Valitettavasti, moni haluaisi tehdä temppuja, mutta istunnan parantaminen ei niinkään kiinnosta", hän naurahtaa. Nyt Lehtilä on Suomessa ja vetää omaa toimintaansa Kirkkonummella, mutta hän suunnittelee keväällä taas muutaman viikon jaksoa Snowhill Farmille Kyrklundin ja Whiten silmien alle, sopivasti ennen kisakauden alkua.Päivystyshommia voi tehdä ja paikka on melko lähellä Heathrow'n lentokenttää, joten kuvio pyörii todella hyvin. "Mä olin siellä viimeksi nyt syksyllä 6 viikkoa kun yhdistin kaikki pitämättömät lomat ja ylityövapaat.". Lehtilän hevosetMcLeaneilta Lehtilä löysi hevosensa Le Grand Charmeurin (Lord Loxley - Champus), joka tulevana vuonna on jo 21-vuotias rheinlandilaisruuna, mutta edelleen hyvässä kunnossa.Sen kanssa mennään ensi vuonna ainakin intermediairea. Enempää Lehtilä ei lupaa, ettei muodostu turhia paineita.Ukrainalaisomistuksessa aiemmin ollut hannoverinruuna Rotor (Weltpoet - Lanthand) kääntyy 16, mutta jäljessä aikataulusta, sillä se sairasteli paljon Suomeen tultuaan. Sillä oli heti alkuun kuljetuskuume, sitten löytyi kasvainkin. Nyt se on terve ja osaa pyhä yrjön asiat.Kolmannen hevosen, 10-vuotiaaksi kääntyvän DWB-ruuna Don Odino Danheatin (Blue Hors Don Olymbrio - Londonderry) omistaa Anne Lehtonen. Tämä hevonen on Lehtilän mukaan lupaavimman tuntuinen koko kolmikosta..Yleisurheilija-LehtiläLehtilä on entinen aktiiviurheilija ja tietää valmentautumisen merkityksen. Nuorten vuosinaan hän treenasi ja kilpaili lajissa tavoitteellisesti. Hevoset ovat kaiken aikaa olleet rinnalla, sillä hänen isänsä, OP Uusimaan toimitusjohtaja Olli Lehtilä on aina ollut ratsastaja."Isällä on tällä hetkelläkin suomenhevonen Vappu Hurmaus (Herkko Hurmaus - Aronia, Etsaus)", Lehtilä kertoo. Mutta takaisin yleisurheiluun.Lehtilästä olisi voinut tulla pituushyppääjä.Yleisurheilusta ovat peräisin eräät kontaktit, joiden avulla Lehtilä parantaa nyt ratsastustaan. Esimerkiksi sensomotorinen valmentaja Marko "Makke" Siivonen."Mun veli juoksi 400 metriä ja oli aina kaarteissa hidas. Makke kävi katsomassa ja huomasi, että hänellä oli pää vinossa. Sen kun oikaisi, juoksu parani aivan ratkaisevasti", Lehtilä kertoo ja toteaa, että vielä tärkeämpää tällaisten virheiden korjaaminen on ratsastajalla, sillä vinoudet vaikuttavat välittömästi hevoseen, joka alkaa muuttaa omaa kehoaan suhteessa ratsastajan vinouksiin. Kaikki me ymmärrämme, että siinä ei erityisen hyvin käy. Lehtilän haaste on oikea lonkka, joka on joutunut kompensoimaan useita loukkaantumisia kehon vasemmalla puolella. Sitä täytyy käsitellä säännöllisesti, mutta tilannetta korjataan myös salitreeneillä ja koko kehon balansoimisella paitsi Siivosen, myös fysiikkavalmentaja Kanerva Ahonalan johdolla. Salitreenejä on ohjelmassa uudenvuodenaattona, ja ainakin Ville Vaurion pitäisi olla myös tulossa. Pituushyppääjän uran katkesi vasemman polven vaurioitumiseen hypyssä nuorten ikävuosina. Ehkä "polven lähes täydellinen tuhoutuminen" on ilmaisu lähempänä totuutta, kun polven yli kulkeva nivelside repesi niin täydellisesti, että löytyi leikkauspöydällä lähempänä nivusesta. Myös vasen reislilihas on urheilun tiimellyksessä katkennut ja kantapään luu haljennut. Niin uskomattomalta kuin asia kuulostaakin, Lehtilä jatkoi yleisurheilussa ja juoksi sadan ja kahdensadan metrin matkoja, kunnes keho teki lopullisen stopin."Keho oli tosi nuorena jo aika rikki", hän toteaa. Nyt kehoa kuitenkin tasapainotetaan, ja tulokset ovat olleet lupaavia. Mikään "vähän sinnepäin" ei kuitenkaan kouluratsastuksessa riitä. Ratsastajan täytyy olla 110-prosenttinen, jotta hevonen on 100 prosenttia, Lehtilä sanoo. 110-prosenttisuus tarkoittaa täydellistä läsnäoloa tilanteessa ja edellyttää liikeratojen oikeellisuutta rennossa, mutta samanaikaisesti jäntevässä moodissa. Sitä, että ei mobilisoida aina koko lihaspakettia, kun ei osata käyttää vain sitä yhtä, pientä lihasryhmää, mikä riittäisi ja minkä avulla viesti olisi tarkin. Pikajuoksutaustaiselle se ei ole erityisen helppoa, sillä juoksu on tyypillinen sellainen laji, jossa keho toimii "yhtenä pakettina". Entinen juoksija tai ei, oikein ratsastaminen on yllättävän vaikeaa. Miksi, Antti Lehtilä?"Se on niin kokonaisvaltaista ja se tehdään yhdessä toisen elävän olennon kanssa. Mutta se on myös se, mikä tekee tästä lajista niin kiehtovaa." ."Hevonen hevosena", sanoo Warwick McLean .”Ai näinkö herkästi näiden hevosten pitää reagoida?”.Kyra Kyrklundin ryhmään haki 150 - kymmenen otettiin: "Olin henkisesti varautunut vaikka myymään toisen munuaiseni" .WANTED: Motivoitunut ratsukko – Kyra Kyrklundin ja Richard Whiten ympärille perustetaan suomalainen valmennusryhmä

Kouluratsastaja Antti Lehtilän haaste on keho, joka oli tosi nuorena jo aika rikki

Aiheeseen liittyvää

Mäntsälän 130-voitto Saksaan – "Viime hetkellä saatiin hänelle lisenssi Suomenmaahan"

Kommentti: Brändiä ei voi päälleliimata

Late Lehmustolle neljän tunnin yöunet ja tuplakukat

Feldrose on nyt Melinda Ignatiuksen kilpasatulan alla