Kouluratsastaja Joanna Robinsonin elämä on hevosia, mutta ei pelkästään hevosia

Joanna Robinson kurottaa ottamaan kentän reunalta sokeripurkista sokerin ratsastuksen päätteeksi. Sokeri annetaan ennen ja jälkeen töiden. Yksi riittää tuomaan hyvän mielen. "Tämän enempää en tiedä, miten perinteistä kouluratsastusta voi namittamalla harrastaa", hän naurahtaa. Satulan alla oli ori Sensei (Sezouan - San Amour), josta Robinson toteaa, että se edustaa hänen kilpahevostensa "seuraavaa sukupolvea". Sensei voitti aikanaan pikkuvarsana EBEF:in. Sukutaulussa on Robinsonin vanha tamma Bubble Pearl, Anne Niemen kasvatusta, siksi ostos."Mä olen kerännyt sen jälkeläisiä. Tämä Sensei on niistä vanhin. Se menee jo vähän piffia ja paffia, luulen, että tämä on hevonen, joka tulee Glamouralinen jälkeen", Robinson kertoo.Ollaan hänen kotimaneesissaan Rielissä. Se on rakennettu kuin muinainen roomalainen atrium, niin, että ympärillä olevista karsinoista näkee areenalle. 27 hevosen karsinat kiertävät maneesin kaviouraa, joten yleisöä riittää. "Mun hevoset oppivat myös katsomalla mallia", Robinson nauraa. .Tallissa on muitakin Suomessa syntyneitä, yksi Duendecillo P:nkin jälkeläinen, DiAngelo P. Ja muutama muukin. Tia Brunströmin kasvattama nelivuotias FWB Seaside Quite a Hit (Quaterhit - Sezouan) kääntyi neljävuotiaaksi. "Ja mulla on siitä samasta emästä, jonka emä oli siis se mun tamma Bubble Pearl, ne kaikki muutkin HIttiä nuoremmat, kaikki eri isistä." Läsin ja sukkien hän arvelee tulevan kauempana suvussa olevasta Briarista. "On kiva, että on FWB:täkin", Robinson tuumaa.Nelivuotias rautias liinaharja ori Kensington WP (Knock Out - Don Juan de Hus) on Robinsonin miehen Gavinin mielestä sen sijaan tallin kaunein. Se on parhaillaan tallin toisen luottosepän Bram van der Ackerin kengitettävänä. Seuraavaksi Robinson ratsastaa Ibizas Butterflipillä (Asgard's Ibiza - Quantensprung), se on voikkotammasta Qiberry Gold, ja on kaunis ja pitkäjalkainen papumus-voikko."Sen kasvattaja Klaus Schrader oli mun entisen hevosen San Coco di Amoren kasvattaja. Hän harrastaa erikoisia värejä."Butterflipillä on aivan erityisen hieno käynti. "Jos tästä ei tule mulle GP-hevosta, niin myyn tämän jollekin pararatsastajalle", Robinson suunnittelee.Coco di Amoren veli Cocos Question of Colour on väriltään joko ruuni- tai mustanvoikko. "Kasvattaja selvästi ihmetteli varsan väriä!"Pariisin tamma Glamouraline (Glocks Johnson - Samba Hit) on tallissa se, jota ei myydä koskaan eikä mistään hinnasta. Tämän tamman kanssa on koettu ylämäet ja dramattiset alamäet. "Siitä ei edes keskustella."Muiden kanssa myynnistä voi keskustella, ja aika ajoin on pakkokin, vaikka se ei Robinsonin mukaan hänen vahvinta osaamistaan olekaan. "En millään haluaisi koskaan myydä näitä", hän tuskailee..Joanna Robinson ja kovia kokenut Glamouraline: "Olen kiitollinen jo tästä". Ratsastuskeskus kaikilla herkuillaRobinsonin paikka Hollannin Rielissä on sanalla sanoen upea. Entinen Optimum Horsesin tallikompleksi 25 hehtaarin maa-alueella, kahdella täysimittaisella ulkokentällä ja nurmipeitteisellä laukkareitillä on täydellinen paikka harjoitella kouluratsastusta. Laitumia on ja metsääkin. Tallin vieressä on Robinsonien koti ja itse tallirakennuksessa on kaikki, mitä toivoa saattaa, ravintolasta, vesikävelymattoon ja kuntosaliin, jossa Robinson aloittaa päivänsä kello 05.30. Tunti menee salilla ja sen jälkeen on aamiaisen vuoro. Sitten viedään lapset kouluun ja aletaan ratsastaa. Pihassa on myös papukaijojen talo, jossa on neljä papukaijaa: kolme araa ja yksi harmaa papukaija. Brian, harmaa papukaija, osaa puhuakin, mutta vieraiden ollessa läsnä se valitettavasti aina vaikenee. Käymme niiden talossa ja ne suorastaan hieman villiintyvät. Fenix on selvästi läheisin, sillä on ollut Robinsonia suorastaan ikävä. Niin tiiviisti se kököttää hänen olkapäällään ja painaa poskeaan omistajan poskelle. Siniset arat ovat raisumpia: ne haluavat avata kengänauhat ja irroittaa takista napit. Saattavat tarttua sormeenkin ja puristaa nokallaan, joka muistuttaa tehokasta pähkinänsärkijää. Ne ovat maailmassa uhanalaisia, mutta Robinson ei ole innostunut teettämään niillä poikasia. "Olen vähän sitä mieltä, että harvalla on mahdollisuutta pitää niitä sillä lailla, että ne viihtyy", hän tuumaa. . Robinson perheineen on asunut paikassa nyt pian neljä vuotta. "Me muutettiin mun miehen kanssa silloin Espanjasta pois, kun ajattelin, että Espanjassa on liian kuuma ja se on vähän liian kaukana tavoitteelliseen kouluratsastukseen", Robinson kertoo. Hän vaihteli tuohon aikaan valmentajia: Ulla Salzgeber, Mårten Thomsen ja Rien van der Schaft. "Mä rakastan Espanjaa, mutta kun oli kaikki ne hevoset, koirat, kissat, lapset sun muut, niin muuttaa aina puoleksi vuodeksi sieltä pois johonkin väliaikaisasumukseen alkoi tuntua raskaalta."Riel on keskellä hevos-Eurooppaa. Kun he rupesivat katsomaan sopivaa paikkaa, Optimum Horses joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja paikka tuli korona-aikana hiljaiseen myyntiin. Asia kiiri tietenkin Gavin Robinsonin korviin, sillä hän tekee työkseen kiinteistökauppaa. "Saatiin lopuksi aika sopivasti", Robinson kertoo. Pian 20 vuotta pois SuomestaKun Robinson, alunalkaen tyttönimeltään Gadd, aikoinaan lähti ensimmäisen kerran Suomesta, siitä on pian 20 vuotta. Hän oli lukiolainen ja yhden matadorilaisen tamman omistaja. "Lähdin Nikke ja Laura Aromaalle Saksaan, ja olin siellä käyneen kouluvalmentaja Karin Luhrsinkin valmennuksessa. Sen jälkeen halusin selkeämmin koulupaikkaan ja menin Terhi Stegarsille, joka asui silloin Saksassa ja oli töissä trakehnersiittolassa."Stegarsilla kului useampi vuosi. Robinson kävi välillä Suomessa, ja palasi Stegarsille, mutta kun tämä muutti Luxembourgiin, Robinson jäi Saksaan. "Siihen aikaan mä puhuin jo saksaa tosi hyvin, ja olin niin trakheneria että oksat pois. Silloinen poikaystäväkin oli trakehner-ammattilainen."Kohtalo päätti toisin. Robinson päätti käydä lukion loppuun ja pääsi lukemaan kauppatieteitä Saksaan. Ulkomaan harjoittelujaksolla Marbellassa hän tutustui Gavin Robinsoniin. "Ihan vaan baarissa Espanjassa tavattiin." Lasten saamisen yhteydessä ehti mennä viisi vuotta ilman tavoitteellista ratsastamista, mutta kun intohimo virisi uudelleen, se vei lopulta olympiajoukkueeseen ja viime kesänä Pariisiin. Lähitulevaisuus on selkeä. Se ulottuu 20 vuoden päähän. "20 vuotta tätä ihan täysillä. Sen jälkeen katsotaan missä mennään ja jatketaanko vielä vai ei."Kausi pikkuhiljaa alkaa. EM-vuosi ja kaikkea. Robinson miettii osallistuuko seuraavaksi s'Hertogenboschin kisoihin. "Siellä on tarjolla viisi ja kolme tähteä... Mutta en mä sen enempää ole miettinyt vielä. Mihinkään hirveän pitkälle en halua lähteä, sillä Cocon sisko varsoo Johnsonista, enkä halua missata sitä.".”Joanna on aina ollut oman tiensä kulkija".Päivitys 1.2. klo 12.20 korjattu kahden hevosen nimi.

Kouluratsastaja Joanna Robinsonin elämä on hevosia, mutta ei pelkästään hevosia

Aiheeseen liittyvää

Vaalivaliokunta hakee taas ehdokkaita: "Tilannetajun puutetta", toteaa VVK:n aikoinaan luonut Tom Gordin

Vanha Uusi-Matti – Niinisalon legenda

Muistamme: Upseeri ja herrasmies

Emilia Vättö lähti Keski-Eurooppaan jäädäkseen – "Koska mä rakastan kilparatsastamista"