Kouluratsastaja Matilda Schmechelin tuumaustauko: "Antaa muiden olla nyt etujoukoissa"

Heinäsirkat sirittävät ja pääskyset kaartelevat kirkkaan sinisellä taivaalla. Huhtikuussa kaikki kukkii Andalusiassa. .Matilda Schmechelin viime vuosi oli ensimmäinen GP-vuosi ja samalla ensimmäinen kansainvälinen mestaruusvuosi, mikä lienee melko harvinainen yhtälö. Nyt se on taaksejäänyttä aikaa ja hän lähtee taas alusta uusien hevosten kanssa, ilman viime vuoden ykköshevostaan. Mutta se ei häntä haittaa. Näin on hyvä.Kotona on nuoria hevosia ja sellaisia hevosia, joihin ei viime vuonna ehtinyt perehtyä. Viime vuonna EM-kisat veivät kaiken liikenevän ajan ja senkin päälle vielä aikaa.Hektinen kiire on nyt poissa. Ei tarvitse ajaa 2000 kilometria sinne ja tänne kisoihin, jota Schmechel ei ollut koskaan aiemmin elämässään tehnyt. On taas aikaa elää tavallista hevoselämää. Puuhastella tallilla. Elää eteläespanjalaisen aikataulun mukaisesti. Ratsastaa kuumimpaan aikaan keskiyöllä, koska muulloin on joko liian kuuma tai liian pimeää, ja olla nukkumassa joskus kolmen aikaan aamuyöllä. Nukkua päivällä muutaman tunnin siesta, yhtä aikaa kaikkien auringon pökerryttämien nelijalkaistenkin kanssa.”Omat hevosethan hevosyrittäjältä jäävät ratsastamatta”, Schmechel nauraa. ”Viime vuosi meni aika lailla kisoissa.”Tapaamme Espanjaan, Sevillan seudulle asettuneen suomalaisen hänen kotonaan, Caballos de la Esperanzassa, maatilalla, jonne ajetaan punaista hiekkatietä pitkin oliivitarhojen läpi. Oliivipuut ovat kukassa. Tänä vuonna on tulossa iso oliivisato. On vielä kevät ja kaikki on vielä vihreää, mutta keskipäivän aurinko paahtaa jo armottomana.Seutukunta on "Espanjan Normandiaa", perinteistä hevos- ja härkäaluetta. Lähimmän kaupungin kadulla tulee vastaan kahden PRE-hevosen vetämät ajokärryt, joissa mies ja pikku poika tekevät matkaa ravissa. Mies hoputtaa hevosia, heillä näyttää olevan kiire. Kahvilan ovi on auki, tiskillä istuu vanha ukko ja katsoo televisiosta härkätaistelua. . Schmechel kertoo olevansa onnellinen täällä, kotonaan, eläinten ympäröimänä. Tämä on paikka, jonka takia hevoshommaa tehdään ja josta voi käydä kisoissakin. Ei niin päin, että kisat ovat se tärkein juttu. Koska ne eivät ole.Isidro Maldonado oli valmentaja vielä viime vuonna, nyt valmentaja on Jenny Eriksson, jota Schmechel sanoo arvostavansa paljon. Totuus kuitenkin on, että hän ei ole valmis uhraamaan kilparatsastuksen eteen mitä tahansa. EM-kisoissa hän jutteli espanjalaisratsastaja Beatriz Ferrer-Salatin kanssa, joka ei ymmärtänyt Andalusiaan asettumista. Hän neuvoi hakeutumaan isompaan kisatalliin, ehkä keskemmälle Eurooppaa tai ainakin pohjoisempaan Espanjaan. Schmechel päätyi toteamaan mielessään, että kollegalla on erilainen suhtautuminen ja mielenmaisema. Eri prioriteetit. ”En mie halua! Ostin tämän paikan neljä vuotta sitten ja haluan nauttia elämästä täällä”, Schemchel kuittaa. . Hän kertoo seuranneensa kouluratsastuksen tilannetta huolissaan ja toteaa tilanteen olevan sellainen, että juuri tähän kohtaan on sopivaa pitää kisataukoa. ”En tiedä onko se niin kiva olla kaikkien silmätikkuna ja olla se huono ihminen, joka ratsastaa kilpaa”, Schmechel huokaa. ”Katsotaan mitä kouluratsastuksesta tulee. Antaa muiden olla siellä eturintamalla nyt vähän aikaa”, hän huokaa.”Olen täällä syrjässä hevosten kanssa alun perinkin siksi, että niillä olisi mahdollisimman hyvä olla”, hän sanoo. ”Niin ollaan nyt sitten!”Suomalaisratsastaja on andalusialaisen koulukunnan kasvatti, sillä hän on opiskellut ratsuttajaksi kuuluisassa klassisen kouluratsastuksen kehdossa, Jerezin Alte Esucelassa. Viimeisistä pesadeista ja levadeista on jo kulunut aikaa, mutta kyllä hän on näitä liikkeitä joillekin omille hevosilleenkin opettanut. Schmechelin lempirotu on PRE, pura raza espagnolaTällä hetkellä työn alla on musta ori JMS Kyrill (Distinguido - Cechero), 9-vuotias musta PRE-ori, omakasvatti, jonka emästä Garolinasta (Cechero - Zueco) on varsa myös Zagalista. Kyrill on tyypiltään enemmän puoliverisen näköinen kuin aiempi hevonen Zagal Azores (Gnidium - Morbo), mutta liikkeiltään perinteisempi, eli sitä laatua, jolle istuminen piaffiin on helppoa. Lisätyt askellajit taas vaativat vielä työstöä.PRE-hevoset pidetään yleensä oreina, sillä ne ovat luonteeltaan taipuisia ja nöyriä.”En mie tiedä miten laadukas GP-hevonen tästä tulee, ei se nyt ehkä mikään Zagal ole, mutta eiköhän tästä jonkinlainen GP-hevonen kuitenkin tule. Mutta aloitellaan nyt ensin pikkukierrosta.”Ensi vuonna voisi olla se hetki, jolloin hevonen voisi startata grand prix’tä.”Vuoden lopussa ehkä?”. Astetta nuoremmissa on vielä parempia hevosia. Jos pitäisi tallin kaikista 30 hevosesta vain yksi ottaa, hän ottaisi tämän, viisivuotiaan tamma JSM Runan (Zedimir II - Cechero). Se on samasta emästä kuin Kyrill, mutta eri isästä.Schmechel menetti tämän vuoden alussa EM-hevosensa Zagal Azoresin, joka oli monta vuotta hänen elämänsä keskipiste. Hevonen on hänen tietääkseen tällä hetkellä omistajallaan Tsekeissä, kylläkin ammattiratsastajan pitämällä tallilla. Hevonen hankittiin Schmechelille kilparatsuksi naisten tutustuttua sitä kautta, että omistaja osti Schmecheliltä hevosen itselleen, Distinguido-oriin, joka on itse asiassa Kyrillin isä. Hän opetteli ratsastamaan hevosella käymällä tiiviisti Schemchelin tallilla noin vuoden verran. Tie kimo-oriin kanssa päättyi vähän mollivoittoisiin tunnelmiin, suorastaan ongelmiin. Hyvin alkanut yhteistyö ei jatkunut sillä lailla kuin olisi voinut, ja lopulta omistaja päätyi ottamaan hevosensa pois.EM:ien jälkeinen aika muodostui stressaavaksi, sillä hevonen oli kaiken aikaa myytävänä, mikä vaikeutti suunnittelemista. Välillä oltiin mahdollisesti menossa MM-kisoihinkin, mutta vain, jos kauppa ei kävisi.”Kun Zagal sitten lopulta lähti, olin loppujen lopuksi eniten huojentunut, koska monta kertaa oltiin jo hilkulla. Se meni siihen, että jos asia kuin asia ei mennyt halutusti, hevonen oli aina lähdössä pois.”Zagal on PRE-hevoseksi hyvin laadukas, Schmechel sanoo. Mutta se on hermorakenteeltaan melko hidas ja kylmä, ja vaatii näin ollen melko aktiivista ratsastamista. Schmechel arvelee, että hevonen, joka ei vastaa apuihin herkästi, ei ole sitä laatua, jonka kanssa kannattaa näinä päivinä välttämättä jatkaa. Arvostelevat katseet areenoiden ympärillä pitävät siitä huolen.Hevosta kuvaa esimerkiksi se, että sitä ei häirinnyt olla täynnä kärpäsiä."Ei se reagoinut niihin mitenkään, päinvastoin kuin hevoset yleensä."Espajalaiset kärpäset eivät tyydy pörisemään ärsyttävästi, vaan ne myös purevat. ”Siinä on liian vähän luontaista eteenpäinpyrkimystä, mikä kostautuu heti, kun se vähänkään väsähtää. Se tuli kyllä paremmaksi vuosien aikana, mutta ei täydelliseksi.”. Eläimet talossaShmechel ilmiselvästi rakastaa olla eläintensä ympäröimänä. Yhdessä karsinassa on kolme kissanpentua pulloruokinnassa. Ne löytyivät puunkolosta, jonne niiden emo oli ne tehnyt ja sen jälkeen kadonnut. Niitä tuokitaan tuttipullosta joka kolmas tunti. Yksi niistä, vähän siamilaisen näköinen, jää kotikissaksi. Entisten joukkoon, sillä pihassa on kissoja ennestäänkin. Niitä vaan tulee jostakin, ja ne käyvät taloksi. Pihalla viipottaa myös kirjavia kanoja, selvästi useampaa eri rotua, pieniä ja isoja, ja paljon kukkoja. Kukkojen liian suuri määrä johtuu siitä, että kanat käyvät munimassa oliivilehtoon, hautovat poikasensa siellä ja palaavat sitten parven kanssa tallille. Nuorikkoparvessa on tietenkin puolet kukkoja.”Kyllä ne kukot tänne mahtuu, koska täällä on tilaa, mutta pitäisihän ylimääräisistä tietenkin jossain vaiheessa hankkiutua eroon”, Schmechel sanoo. Mutta ei hän hankkiudu, sillä ei ensinnäkään ole syönyt lihaa sen jälkeen, kun täytti 9 vuotta. ”Enkä mie tämmöisestä syystä sentään viitsi lihansyöjäksi alkaa."Onneksi poikaystävälle sentään maistuu aika ajoin kukkopaisti.. Tänään Kyrillillä käydään ensin maastossa oliivipuiden keskellä ja sitten se ratsastetaan kentällä. Se satuloidaan ja valmistellaan kiinni tallin edessä, sillä se elää ulkona, kuten kaikki muutkin hevoset. Schmechel puhuu tallityöntekijä Natashan kanssa saksaa, joka onkin hänen toinen äidinkielensä.Maastoretkelle ratsukko saa peräänsä parven hanhenpoikasia, jotka ovat leimautuneet ihmiseen ja lähtevät juoksemaan perään kun niille viheltää.Schmechelillä ja hänen miesystävällään metsänhoitoalalla työskentelevällä Marianolla on niin paljon oliivipuita, että talous pysyy omassa oliiviöljyssä ja vielä jää paljon ylikin. Puita on kahta laatua, toista oliivia myydään syötäväksi sellaiseen, toinen puristetaan öljyksi itse kotona. Sitä hankaloittaa se, että puut kasvatetaan ylöspäin laajeneviksi, jotta ne antavat hevosille suojaa, mutta mikä tekee keruupalvelun kalliiksi, eivätkä kaikki poimijat edes suostu urakkaan. Schmechel kertoo, että he tekevät öljyä sen määrän minkä ehtivät. Viime vuonna määrä jäi vähäiseksi.Oliivipuulehdot ovat ensisijaisesti hevosille, jotka viihtyvät niiden varjossa.Schmechel kertoo suunnittelevansa kehittää tallinpitoa niin, että asiakaspalveluihin kuuluisi myös oliivinpoimintaa.”Kaikki täällä on luomua, hevosenlannalla lannoitettua.”Andalusian ilmasto asettaa tekemiselle omat reunaehtonsa. Kun kesällä mittarissa on plus 50 astetta, auringonpaahteessa ei voi olla. Aamut valkenevat hitaasti, joten aikainen aamukaan ei ole ratkaisu. Jää myöhäisilta ja pikkutunnit. Treenaaminen näillä leveysasteilla on oma juttunsa, mutta sen Shmechel on tajunnut, että PRE-hevoset viihtyvät ulkona, oli sää melkein mikä hyvänsä. Hän otti ne aluksi kuumimmaksi ajaksi sisälle talliin, mutta huomasi, että siellä ne vasta hikoilivatkin.”Monta kertaa ihmettelen, kun ne menevät tieten tahtoen aurinkoon makaamaan”, hän nauraa.Espanjalaiseen tapaan ne syövät heinänä vihreänä korjattua kauranvartta, mikä on tavallista heinää vahvempaa rehua..Yksi potentiaalinen MM-ratsukko pois pelistä – Zagal Azores lähtee Matilda Schmecheliltä.Matilda Schmechelin unelma ääneen sanottuna: Edustaa Suomea olympialaisissa

Kouluratsastaja Matilda Schmechelin tuumaustauko: "Antaa muiden olla nyt etujoukoissa"

Aiheeseen liittyvää

"Vitkuttelu ja vatkuttelu pistää kyllä ajattelemaan" – SRL:n taloutta tarkastava ryhmä pysyy tiukkana vaatimuksissaan

Veera Paloheimon Sanmouranolla on hyvät "piffipaffit", mutta helpoimmasta päästä se ei ole

Petra Heikkinen takoo tulosta Hollannista käsin

TRS 100 vuotta - ”Erittäin onnistuneet juhlat, sen voi sanoa"