Koulutus: Ratsastuksenopettaja Emma Ämmälä katui uravalintaa vain viime talvena

Ratsastuskouluyrittäjä Emma Ämmälä on ehtinyt opiskella kokonaisen putken ratsastusalan tutkintoja. Ensin hän kävi lukion jälkeen ratsastuksenohjaajaksi Ypäjän Hevosopistolla, siitä vuoden päästä hän lähti ratsastuksenopettajakoulutukseen ja kolme vuotta sen jälkeen aloitti erikoisammattitutkintoon tähtäävän master-koulutuksen.Ämmälä on kotoisin Helsingistä, mutta vetää nyt Veikkolan Ratsastuskoulua Kirkkonummella.Hänellä oli heti ajatus, että opiskeltuaan ohjaajaksi, hän jatkaa saman tien opettajaksi. Masteriksi ei ollut niin kiire, mutta lopulta hän lähti sinnekin melkein samaan syssyyn.Ämmälä vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingin keskustan vieressä Ruskeasuon talleilla, missä asuvat muun muassa poliisihevoset ja valtaosa Suomen kouluratsastuksen kärjestä. Ämmälä näki, että hevosala on hyvä ammatti.”Ruskeasuo oli täynnä mun idoleita, ja halusin kuulua siihen porukkaan. Ei minulla ollut mitään muita vaihtoehtoja”, hän hymyilee.Päätöstään lähteä hevosalalle hän ei ole katunut – paitsi viime talvena pariin kertaan. Hän piti silloin ratsastuskoulua, jolla ei ollut maneesia.”Silloin kävi mielessä, että pitäisikö tehdä jotain muuta, kun siitä ei tullut yhtään mitään”, hän paljastaa.Lopulta hän ei vaihtanut unelmaa, vaan tietä sen saavuttamiseksi. Lokakuussa hän osti ratsastuskoulun, jossa on maneesikin.”En todellakaan ole katunut tätä alavalintaani. Suoraan sanoen ihmettelen puhetta, että tämä ala olisi niin kova ja rankka. Teen itsekin 24/7, mutta en koe silti, että tämä olisi liian rankkaa. Ehkä teen tätä niin sydämestä”, hän sanoo.Ainoa mikä mietityttää, on työn fyysisyys.”Sitä saisi olla vähemmän, koska kyllähän se verottaa. Se harmittaa, että talikonkäytössä tulee vinoksi, minkä huomaa hevosen selässä”, hän sanoo.Eniten innostaa ratsastuksen opettaminen, jossa saa ihmisiä oivaltamaan uusia asioita. Master-opinnot pitkälti etänäMaster-opinnot Ämmälä kävi pääosin etänä koronan takia. Hän on kouluratsastussuuntautunut, joten opintoihin hän tarvitsi estehevosen, jolla voi hypätä kaksi 100 cm rataa sekä kouluhevosen, joka menee FEIn vaativa b -tasoa. Lisäksi piti olla näyttö siitä, että on kouluttanut nuoren hevosen kansalliselle tasolle.Master-opintojen aikaan miltei kaikki näytöt sai tehdä videoiden avulla. Kun opinnot olivat vielä etänä, opiskeleminen ei tullut yrittäjällekään liian hankalaksi. Raskaimmaksi hän koki kasvatustieteiden opintokokonaisuuden.”Oli hevosihmiselle aika haastavaa kirjoitella yliopistotekstejä”, hän hymyilee.Opinnot olivat hänen mukaansa varsin valmennuspainotteiset, ja tutkintoon kuuluukin myös 3-tason valmentajakoulutus. Ehdottomasti parasta oli koulusta saatu verkostoituminen ja vertaistuki, sen sijaan lisää apua ja ajatuksia ratsastuskoulun pyörittämiseen ja alan haasteisiin hän jäi kaipaamaan.Ämmälä uskoo jäävänsä eläkkeellekin ratsastuksenopettajan työstä.”Jos vain me saadaan jatkaa koulujen pitämistä, eikä tule katastrofia arvonlisäveron suhteen tai ratsastuskoulujen suosio ei laske viimeaikaisten kohujen tapaisten asioiden takia”, hän sanoo.”Nautin siitä, että tämä on jatkuvasti kehitettävissä oleva ala. Vain sitä suren, että hinnat nousevat nyt niin paljon. En haluaisi tästä liian kallista asiakkaille, niin että he joutuvat harkitsemaan, onko heillä varaa ratsastaa”, Ämmälä sanoo.

Koulutus: Ratsastuksenopettaja Emma Ämmälä katui uravalintaa vain viime talvena

Aiheeseen liittyvää

Mikko Moisala voitti junioreiden PM-luokan, mutta ei mestaruushevosellaan

Suomen kenttäseniorit PM-hopealle Össjössä: "Kivaa oli"

Teete Laurila: "Keula ylös ja pylly alas" - ratsastuskoulussa on tarkoitus oppia ratsastamaan

Voittaako Richard Vogel miljoona euroa sunnuntaina Calgaryn Rolex-kisassa?