Esma Haddas muistaa aina, kun tuli ensimmäisen kerran tähän taloon Loviisan Kuggomissa. Taloon, josta tuli hänen kotinsa. Hän oli tullut kaverinsa Mikael "Micke" LIndgrenin vinkistä katsomaan, voisiko tilalla käynnistellä hevostoimintaa. Tieto oli, että maatilan isäntä oli halunnut luopua lypsykarjasta ja tämä oli Haddaksen päässä muuntautunut muotoon "eläköitymässä oleva vanha pappa luopuu toiminnasta".Hän törmäsikin kolmekymppiseen tummaan, pitkään ja komeaan ruskeasilmäiseen mieheen, joka oli juuri menettänyt isänsä ja jäänyt yksin satapäisen karjalauman kanssa, rakennuttanut EU-tuilla vasikkapihaton, johon piti saada joitakin muita eläimiä kuin lehmiä, joiden kanssa hän ei halunnut jatkaa. "Pojat, Micke ja Johan, olivat ilmeisesti keksineet, että hei, hepat. Ne on kivoja, ne voi asua pihatossa ja ne kerää nurkkiin naisia", Esma Haddas nauraa. Tilalla oli vasta yksi hevonen, Lindgrenin joku ravuri, mutta suunnitelma toimi. Esma Haddas kertoo, että hänen sukkansa pyörähtivät jaloissa aivan heti, sinä samana päivänä. Esma ja Johan Haddas rakastuivat välittömästi. Kahden päivän päästä Haddas muutti taloon ja on siitä pitäen siellä asunut. Tallinpito alkoi, joskaan ei ihan sillä tavalla, millä hän alunperin arveli. . Tästä on nyt 25 vuotta.Johan Haddas on maanviljelijä ja Hagalundin tilalla viljellään oma heinä ja kaura, mutta toimeentulo tulee ratsastuskoulusta, Esman ratsastuskoulusta. Päärakennus on vuodelta 1898. Haddaksen isoisä osti tilan palatessaan Amerikasta 1930-luvulla. Esman kotoa Sarfbackasta Hagalundiin ei ole 20 kilometriäkään, mutta hänen tiensä kulki Solbackan ratsastuskoulun kautta, siis sinä aikana, kun sitä piti vielä My von Frenckell-Mikkola. Haddas, tuolloin nimeltään vielä Putkonen, kävi ratsastuksenohjaajakoulua Ypäjällä. Kurssikaveri Sirpa Degerth-Kaldi oli jo tarjonnut töitä Tuomarinkylässä, mutta Haddas empi. Hänellä oli omia hevosia, jotka pitäisi saada mukaan sille tallille, jossa hän työskentelisi. Hevoset olivat hänen vanhemmillaan, lapsuudenkodissa Sarfbackassa. Sarfbackan ajoilta on peräisin syvä ystävyys Jepa Idmanin kanssa, joka piti tallia Sarfbackassa suurin piirtein niihin aikoihin, kun Haddas oli teini-ikäinen.Toinen lähinaapuri oli Ari Moilanen. Tästä on ollut se seuraus, että Haddas on lähes yhtä kiinnostunut ravi- kuin ratsastusurheilusta. Jepasta tuli Haddaksen kummitäti hänen halutessaan ripille teini-ikäisenä, ja hän on henkinen kummi myös mitä ratsastamisen kurinalaisuuteen tulee. .Jepa Idman on sanonut miljardi kertaa "otetaan ohjat" ja huomannut minkälainen oppilas edistyy parhaimmin. Haddaksen oma perhe ei ole hevosperhe, vaan kulttuuriperhe.Isä Marko Putkonen oli oopperalaulaja ja lauloi bassoäänellään myös kuulussa Horttokaalo-yhtyeessä Taisto ja Feija Åkerlundin kanssa, ja heidän siskonsa Anneli Sarin. "Iskä on kyllä ihan valkolainen, mutta kasvoi romanien parissa, löysi heidän yhteisöstään henkisen kodin", Haddas kertoo. Äiti on kirjailija-toimittaja Tuovi Putkonen, veli Janus Putkonen on teatteriohjaaja ja toimittaja ja sisko Krista Putkonen-Örn näyttelijä. Taiteilija on Esmakin. Hän kirjoittaa, maalaa ja piirtää. Nytkin on tekeillä lasten kirjasarja keijuhevosista, joka pohjautuu osittain hänen lapsuuden mielikuvitusmaailmaansa Tarundiaan. Myös tallissa huomaa, että sen pitäjä on kuvataiteilija, sillä seinillä on hevosaiheisia muraaleja sekä ulko- että sisäpuolella. Esma Haddaksella on tapana päättää tulevaisuudensuunnitelmia. Ja sitten toteuttaa niitä. Tähän mennessä ne ovat toteutuneet ihan kivasti, vaikkakin osa vuosien viiveellä. Uusimpiin tavoitteisiin kuuluu se, että Haddas haluaa olla 50-vuotiaana yhtä hyvässä kunnossa kuin 40-vuotiaanakin, eli haluaa osata seistä päällään ja pystyä juoksemaan 5 kilometrin lenkin. Nämä tavoitteet on saavutettu, ja päälläseisomisen Haddas pyynnöstä näyttääkin, joten hän voi maanantaina 23.3. rauhassa ja hyvällä omallatunnolla täyttää pyöreitä. Lisäksi Haddas kertoo päättäneensä lapsena haluavansa Jaguar-merkkisen auton ja hevosauton. Molemmat saatiin. Ensimmäinen hevosauto oli Marina Ehrnroothin vanha viiden hevosen tyylikäs Oakley, joka sai lempinimenkin: Lyylikki. Sillä tehtiin monet reissut ja lopulta matkoihin piti varata aika paljon aikaa, sillä ylämäet menivät 40 kilometrin tuntivauhdilla."Kaverit ajoivat ohi matkalla kisapaikalla, mutta kyllä me usein palkintopallilla kiilattiin niiden ohi", Haddas nauraa. Hän kertoo, että kilparatsastuksesta tuli äidin ja Lida-tyttären yhteinen laatuaikajuttu. Yksi päätös on startata Horse Show'n isolla areenalla."Mietin, että miten se voisi onnistua, ja ajattelin, että omalla nuorella hevosella.". Menemme katsomaan nuoria hevosia. Tarhassa on kolmikko: Ruotsista ostettu Careless Fire Mx T eli Lenni (Caracas - Ludwigs Champion) ja FWB-ruuna Spectrolite (Casall Ask - Cento) sekä suomenhevonen Lilltax Joker Corleonesta. Virosta on tulossa täydennystä, viisivuotias kannanilainen zangersheide-ruuna Canabis Z. "Nämä pojat voisivat olla mun villi kortti HIHS:iin."Lilltax Joker on sen verran lupaava, että siitä leivotaan Vekardon päihittäjää. Canabis on Haddaksen hyvällä ystävällä Marek Lootuksella Pärnussa ja tulee Suomeen, kun Haddaksen perhe palaa hiihtoreissulta Itävallasta. Perhe lähtee reissuun tiistaina, kun Georg-pojan kirjoitukset ovat ohi. . Tulevaisuuden haaveetHaddas toivoo kehittyvänsä esteratsastajana, mutta ei rajattomasti. Ei mitään hullua. Hänelle riittäisi osallistuminen 130- ehkä 135-luokissa, jota hän pitää ensimmäisenä "oikeana estekorkeutena" lämminverisillä."Ajattelin, että kyllä mä varmaan voin niitä puoliverisellä mennä, jos olen hypännyt suomenhevosella 120-luokkia."Tämä suomenhevonen on tietenkin Dexter (Opeliksi - Vähälempi, Spiraali) , jolla hän starttasi mestaruustasolla hyvällä menestyksellä. Ei Dexter ole sen vanhempi kuin 17, mutta se on jo eläköitynyt isoimmilta esteiltä. Haddas huomasi siitä, että hyppääminen muuttui juuri sen verran hankalaksi, että ensimmäiset merkit uran loppumisesta olivat jo nähtävissä. Ruuna jatkaa esteitä matalammalla tasolla Esman ratsastuskoulun lahjakkaan oppilaan Milka Rossin kanssa. Haastattelupäivänä se on laitumella ruunakaverinsa kanssa, mutta pyyhältää täyttä laukkaa portille kuullessaan Haddaksen äänen. . Haddas nauttii roolistaan ratsastuskouluopettajana."Mä olen päättänyt, että annan mun oppilaille niin hyvän perustan, että he pärjäävät sillä koko loppuelämänsä."Valmentaminen on myös mieleistä, mutta se on jo selvästi hankalampaa, paitsi, jos oppilas siirtyy suoraan ratsastuskoulusta, kuten tekivät esimerkiksi kenttäratsastaja Lotte Palmgren ja hänen veljensä Rasmus Palmgren, joka hoitaa Equiteres-firmansa kautta hevosen lentokuljetuksiin. Haddas ymmärtää hankaluuden johtuvan siitä, että asetelma on täysin eri. Perustaa ei ole hankittu yhdessä ja usein, kun valmentaja menee vaihtoon, taustalla ja jopa syynä on jo jokin ongelma. Oma valmennuspuoli Haddaksella on ollut pitkään sama ja kunnossa, sillä hän hankki Kari Nevalan opastajakseen jo aikoja sitten, lähes heti, kun Nevala palasi Suomeen Saksasta. Onkohan siitä jo 20 vuotta tai enemmänkin.Hyvä ratsastaja on tietyn tyyppinen, Haddas on huomannut: Nopea hermorakenteeltaan ja fyysisesti tietyllä lailla rohkea. Siihen päälle kun lisätään hevosenlukutaito, yhdistelmä on täydellinen pelaamaan hevosten kanssa. Hevosenlukutaitoa tarvitaan muun muassa siihen, että pystyy arvioimaan onko hevonen mukavuusalueellaan vai ei. Haddas tietää, että hevosilla ei ole omaa motivaatiota suorittamiseen, jolloin ehdoton vaatimus on, että tekeminen on niille riittävän helppoa."Oikealla tasolla hevonen haluaa mielellään suorittaa. Joidenkin hevosten kanssa se taso voi olla tosi korkeallakin. Sen näkee tällaisten tyyppien kuin Fredricsonin veljesten ja Steve Guerdat'n kanssa, joilla ei ole mitään mörköjä kaapissa. Ja mikään ei ole ihanampaa kuin ratsastaa hevosella, jolla on hyvä itseluottamus, sellainen, jota ei ole koskaan rikottu."Hän paljastaa, että hevosenlukutaito on jotakin, jota on mietittävä kaiken aikaa. Virheen voi tehdä ammattilainenkin, jos ei ole läsnä tilanteessa. Näin kävi hänelle itselleenkin erään tamman kanssa takavuosina kotitalon pihassa. Siitä oltiin menossa jonnekin, mutta väärällä tavalla ja hetkellä. Hevonen heitti Haddaksen selästään ja silminnäkijät kertoivat sen vielä potkaisseen perään. Kylkiluut murtuivat, olkapää murtui. Se oli kova kolaus, mutta se oli myös herätys. Haddas kertoo syyttävänsä ampiaista, mutta sisimmässä jokin kertoo hänelle, että näin ei välttämättä ole, ja jos on, hän oli ehkä itse se ampiainen."Sä kuuntelet hevosta. Tai sä maksat. Tämä homma tehdään loppujen lopuksi aina hevosen ehdoilla, tavalla tai toisella."
