Kun suorittajanaiselle tuli stoppi, hän jäi sänkyyn itkemään

Sinä aurinkoisena elokuun lauantaiaamuna Henna Stockås, 38, heräsi ja rupesi itkemään. Hän ei pystynyt nousemaan sängystä, ainoastaan itkemään. Mies otti lapset hoitaakseen. Stockås ei vielä tiennyt, ettei palaisi töihin enää pitkään aikaan. Entisiin töihin ei ehkä koskaan. Illalla hän varasi ajan työterveyteen ja seuraavana maanantaina lääkäri määräsi hänet unilääkkeiden kanssa sairauslomalle. Kaikelle tälle löytyi diagnoosi: hän oli palanut loppuun. Sen lisäksi masentunut syvästi.Nyt hän sanoo, että merkit olivat ilmassa pitkään. Ne olisi pitänyt huomata. Oli ollut pahaa unettomuutta lähes vuoden ajan. Keho oli käynyt jatkuvilla ylikierroksilla, sydän hakkasi ja mihinkään keskittyminen oli vaikeaa. "Täytin kaikki pienetkin tauon paikat tekemällä töitä, myös iltaisin sängystä", Stockås kertoo.Varoitusmerkkien tunnistaminen on kuitenkin vaikeaa, jos väsymykseen on tottunut "osana normaalia elämänmenoa". Ihminen jatkaa samalla tempolla, kunnes ei enää pysty. Ja siihen kohtaan tulee sitten stoppi. Kun hän katsoi taaksepäin, hän huomasi suorittaneensa koko elämänsä. "8-vuotiaasta kilpaurheilu oli ollut osa elämääni. Nuorempana treenattiin kovaa ja tähtäimessä oli olympiaratsastajan ura. Sitten loppui kilparatsastus ja tilalle tuli opiskelu ja sen ohessa kahden eri työn tekeminen."Kuorma kasvoi, vauhti kiihtyi. Hommat hoidettiin viimeisen päälle äitinä, vaimona, hevos- ja vaatelan yrittäjänä, tyttärenä, jopa Kuopion Yrittäjien puheenjohtajana. "Viimeiset kolme vuotta ovat olleet kylmää kyytiä. Vaikka hevosalan kustannukset ovat karanneet käsistä, me olemme tehneet ihmeitä ja onnistuneet pysymään kuivin jaloin pystyssä", Stockås kertoo. Mutta se ei tullut ilmaiseksi. Neljä vuotta sitten Stockås sairastui atooppiseen ihottumaan, joka esti häneltä kaiken tallityön ja vaati jatkuvia antibioottikuureja ihotulehduksiin. Pahimmillaan viisi antibioottikuuria puolen vuoden aikana. Ihottumaan löytyi uusi tehokas biologinen lääkitys keväällä 2025. Ristiriitaista kyllä, Stockås arvelee, että lopulta juuri se oli viimeinen sysäys kohti loppuunpalamista. "Olin ollut vuosia tekemättä kunnollista työpanosta tallissa ja nyt iho kesti sen, joten tein viime kesänä 60-80 tunnin viikkoja, vedin kesäleirit, aamut tein aamutallia ja illat opetin ratsastusta."PattitilanneNyt ollaan pattitilanteessa, sillä ihon tilanne on talven myötä taas huonontunut niin, että tallityöt eivät onnistu. Kuopion Sorsasalossa sijaitseva Ratsastuskeskus ILO on laitettu julkisesti myyntiin. "Etsimme joko yrittäjäkumppania tai tarvittaessa koko yrityksen ostavaa tahoa", hän kertoo. Sama koskee ratsastusvaateyritystä, joka on erikoistunut ympäristöä kunnioittavalla tavalla tehtyihin kestäviin laatuvaatteisiin. "Se tarvitsisi vetäjäkseen jonkun valovoimaisen ja huikean ihmisen joka uskoo yhtä isosti kuin minä, että Suomessa voi tehdä laadukkaita ja maailman parhaita vaatteita."Kysymykseen, onko tuollainen suorittaminen yleistä juuri hevosihmisillä, että onko ratsastaminen eräänlaista tiedostamatonta tai ehkä jopa tiedostettua itsehoitoa, Stockåsilla ei ole vastausta. "En tiedä onko kyseessä niinkään kouluratsastuksen tai kilpaurheilun ongelma, toki aina sanotaan, että hevosten kanssa tekevät ihmiset tekevät kaikkein eniten, he menevät kaikissa mahdollisissa sääolosuhteissa ja vaikka pää kainalossa tallille."Kyllä hän sen myöntää, että kasvoi jo nuoresta siihen, että koulusta mennään tallille, kivutaan kolmen, neljän ponin selkään, sitten läksyt, iltaruoka ja nukkumaan. Ja seuraavana aamuna sama uudelleen. Uudestaan ja uudestaan. "Opin jo todella pienenä että on tehtävä töitä, jotta kehittyy."Viimeisenä ponivuonnaan hän oli mukana sekä este-, että koulumaajoukkueessa.Stockås haluaa alleviivata, että kilpaurheilumaailmasta tuleva "tavoitteiden eteen on tehtävä töitä -mentaliteetti" ei ole huono ominaisuus, sen kanssa on vain opittava elämään ja se on pidettävä aisoissa niin, että se ei nielaise lopulta kaikkea. Nyt hän on kiitollinen. Siitä, että hänet pysäytettiin, koska hän ei itse sitä ymmärtänyt tehdä. Paraneminen voi olla hidasta, mutta se on käynnissä. Yöuniin auttoivat ensin vahvempi unilääkitys ja terapia, jonka avulla stressiin on saatu helpotusta."Se auttoi, että hyväksyin sairastumiseni ja uskalsin antaa itselleni luvan olla heikko ja vain levätä."Hän kertoo aluksi hävenneensä tilaansa, mutta huomanneensa, että mitä julkisemmin ja avoimemmin siitä puhuu, sitä pienemmäksi ongelma tuntuu muuttuvan. Hän toivoo jopa, että ehkä joku tunnistaa itsensä kuvauksesta ja herää muutokseen ennen omaa loppuunpalamistaan."Minun oli opeteltava näkemään oma itseni armollisemmin. Nyt on saatava selville kuka on Henna Stockås ja mitä hän elämältä haluaa."."Huomasin, että mulla on liian lyhyet jalat tavishousuihin" – suomalainen kouluratsastaja kehitti oman malliston

Kun suorittajanaiselle tuli stoppi, hän jäi sänkyyn itkemään

Aiheeseen liittyvää