Kouluvalmentaja Jorg van den Akker muutti Lappiin – Hollannin huipputallit vaihtuivat omaan vaellustalliin

Pimeässä syysillassa sataa kaatamalla, mutta oululaisen maneesin sisällä on seesteinen tunnelma. Valmentaja seisoo ympyrän keskellä ja antaa ohjeita rauhallisella äänellään poniratsastajalle.Hän pyytää ratsastamaan eteenpäin, säilyttämään tasaisen tuntuman, rauhoittamaan käden. Poni rentoutuu, alkaa liikkua kehonsa läpi, työntämään takaosastaan kohti tuntumaa. Kaikki tekeminen on hyvin yksinkertaista, pysytään ympyrällä ja välillä mennään suoria linjoja.Valmentaja on hollantilainen Jorg van den Akker, joka on aamulla ajanut Lapin Äkäslompolosta Ouluun. Sellaisten huippuratsastajien kuin Anky van Grunsven, Tieneke ja Imke Bartels ja TRT-metodistaan tutun Tristan Truckerin kanssa työskennellyt mies on aloittanut uuden elämän kaukana kilparatsastuksesta. Hän on ostanut Äkäslompolosta vaellustallin miehensä Mike Timsin kanssa ja aikoo jatkossa viedä turisteja Lapin luontoon islanninhevosten selässä.Tähän muutokseen johti puolison työ KLM:n stuerttina. Tims ihastui työmatkallaan Lappiin niin paljon, että halusi kumppaninsa sinne kanssaan lomalle.”Suomi ei ollut listallani, mutta ajattelin, että kun Mike on nähnyt kaikki upeat paikat maailmassa ja suosittelee Suomea, se pitää nähdä. Joten menimme Äkäslompoloon lomalle”, van den Akker kertoo.Talvinen Lappi oli ollut kylmä, mutta ilma on kuivaa ja se sopii hänelle paremmin kuin kuumuus. Lomareissuja tuli useampi ja pian pariskunta alkoi etsiä sopivaa paikkaa omalle hevostallille. Lopulta löytyi valmis vaellustalli Äkäslompolosta, jota hollantilaiset jatkavat samalla nimellä – Lapin vaellushevoset Oy..Lapin luonto lumosiViimeiset viisi vuotta van den Akker työskenteli kuntoutusklinikalla ratsuttajana. Hän toteaa hevosbisneksen Hollannissa olevan rankkaa, vapaapäiviä ja lomia ei ole juurikaan.”En koskaan suunnitellut lopettavani, mutta olosuhteet johtivat siihen. Lopulta ajattelin, että ehkä pidänkin vaeltamisesta metsässä turistien kanssa. Voin ratsastaa pitkin ohjin ja pitää hevoset tyytyväisinä, enkä pyydä kaikkea sitä, mitä me hevosilta pyydämme kilpaurheilussa.”Oma yritys jossain eksoottisessa maassa ei koskaan ollut unelmana.”Mutta olen liian nuori vain istumaan paikoillani tekemättä mitään! On maagista avata aamulla ulko-ovi ja siellä on 50 poroa pihassa odottamassa. Tai illalla kun sulkee tallin oven ja taivas on täynnä revontulia. Lapin luonto on upea”, van den Akker toteaa.Hollannista lähti mukaan kaksi hevosta, puolison puoliverinen sekä yksi islanninhevonen. Suomesta he ostivat islanninhevosia viisi lisää. Yhteistyötä tehdään Lapissa toimivan hollantilaisen matkanjärjestäjän kanssa. Suunnitelmissa on tarjota hevosvaelluksia ympäri vuoden.Uramuutoksesta huolimatta hän on edelleen valmis auttamaan ratsastajia ratsastamaan paremmin ja löytämään ratkaisuja hevosten ongelmiin.”Jos autan ihmisiä, ihan sama minkä tasoisia, se tuo minulle tyydytystä. En halua nähdä ihmisten kamppailevan. Jos minulla on tarvittava osaaminen, haluan auttaa heitä. Pidän siitä, kun saan hevoset ja ihmiset tyytyväisiksi – parempaa liikkumista ja parempaa tunnetta”, van den Akker toteaa..Monipuolisuus vahvuutenaLapsuudestaan asti ratsastanut van den Akker on aina halunnut haastaa itseään ja työskenteli hevosalalla monissa erilaisissa työpaikoissa. Anky van Grunsvenin tallin lisäksi hän työskenteli niin ikään Hollannin olympiajoukkueessa kilpailleiden Tieneke ja Imke Bartelsin tallissa.Hän toimi myös valmentajana Floridan Wellingtonissa ja teki kolmen kuukauden valmennuskeikan Kiinaan, kun siellä yritettiin saada joukkueita Pekingin olympialaisiin. Projektiin oli valittu 23 miestä, jotka eivät olleet koskaan nähneet hevosta. Rahoittajana toiminut tehtailija oli ostanut valtavan määrän GP- ja pikkukierroshevosia Euroopasta. Van den Akkerin saapuessa, he olivat jo ratsastaneet hevosia jonkin aikaa.”Nautin työstä ja he pyysivät minua jäämään vielä vuodeksi. He olisivat maksaneet paljon rahaa, mutta en kuitenkaan halunnut jatkaa.”Koulujoukkuetta Kiina ei omiin olympialaisiinsa saanut.TRT-metodin Tristan Tuckerin kanssa hän työskenteli viisi vuotta ja kulki mukana klinikoilla ympäri maailmaa.”Tristan on työskennellyt monien ongelmahevosten kanssa. Hänen tietotaitonsa oli myös minulle hyödyllistä. Hevosalalla on tärkeää olla avoin oppimaan uutta ja aloittamaan uudelleen. Silloin voi kehittyä todella nopeasti.”Tuckerin opeista oli erityisesti hyötyä viimeisimmässä työssä hevosten kuntoutuksen parissa. Kilparatsastus ei ole koskaan ollut hänen tavoitteenaan, vaikka kilpailikin PSG-tasolle asti.”En ole henkilö, joka haluaa olla parrasvaloissa.”Van den Akkerin vahvuus on hänen monipuolinen taustansa.”Tämä palapeli jota olen tehnyt, on auttanut minua kaiken ratsastuksen kanssa. Ongelma ei ole aina hevosessa tai ratsastajassa. Se voi johtua myös satulasta tai jostain vaivasta. Jos on taito nähdä, voi opettaa ihmisiä huomamaan asia ja sitä kautta muuttamaan sitä. Se on tässä lajissa palkitsevinta”, van den Akker pohtii..Hevonen ei ole koneValmentaminen Oulussa innosti ja toi lisäenergiaa, sillä ratsukoissa näkyvät muutokset motivoivat van den Akkeria. Suurimmat muutokset näkyvät perusasioissa, ja kun perusasiat saadaan kuntoon, myös vaikeammat asiat sujuvat.Monet valmentajat saattavat teettää oppilaillaan vaikeitakin liikkeitä, vaikka perusratsastus ei olisi kunnossa. Sitä van den Akker ei ymmärrä.”Haluan, että hevonen ratsastetaan aina takaa eteen. Takajaloista kuolaimeen. Hevosta ei vedetä tuntumaan vaan liike ratsastetaan läpi hevosen kehon.”Perusratsastus ei ole sellainen asia, joka kerran laitetaan kuntoon ja unohdetaan sen jälkeen.”Vaikka ratsastaisi GP:tä, perusratsastuksen kanssa pitää työskennellä todella paljon joka päivä. Hevonen ei ole kone. Sille pitää muistuttaa, että on liikuttava eteenpäin. Mitä ikinä hevoselta pyytääkään, sen on ajateltava eteenpäin.”Usein ratsastajat ajattelevat, että laukassa kokoaminen on sama asia kuin mennä hitaasti.”Kokoamiseen tarvitaan laukkaa, joka on yhtä voimakasta kuin lisätty laukka. Jos pyytää hevosta kunnolla takajalkojensa päälle, se tarvitsee voimaa kantaakseen itseään.”Ratsastajan tietoisuus on van den Akkerille tärkeä asia. Ratsastajan on ajateltava mitä hän selässä tekee ja mitä hänen allaan tapahtuu. Hevonen voi mennä kovaa, mutta se ei tarkoita, että se liikkuu oikeasti eteenpäin.”Tieneke Bartels sanoi minulle kerran, että minun tulee olla todella kiitollinen hevoselle, kun saan laittaa satulan sen selkään ja istua sen päällä. Tietoisuus auttaa hevosia ja hevosmaailmaa parempaan”, van den Akker sanoo..Virheitä ei pidä pelätäEsimerkiksi ratsastaja saattaa käyttää jalkaansa joka askelella, eikä edes huomaa sitä. Toisaalta hevonen on niin turtunut jatkuvaan jalan käyttöön, että se ei enää kuuntele. Kumpikaan ei ole tietoisessa tilassa. Moni kuvittelee, että tilanne on normaali ja jatkaa vuosikausia samaa kaavaa.Pattitilanteesta pääsee, kun ratsastaja irrottaa jalkansa ja antaa hevosen tehdä virheen, mikä tässä tilanteessa on hidastaminen.”Et voi korjata, jos ei ole virhettä, koska hevonen ei tiedä paremmasta. Irrottamalla jalan teet hevonen tietoiseksi siitä, että se ei tee oikein. Sitten korjaat. Pikkuhiljaa hevonen ymmärtää, että sen pitää liikkua eteenpäin itse.”Tietoisuuden avulla huomaa myös mitä hevoselta voi pyytää ja kuinka paljon. Hevonen on helppo hajottaa pyytämällä liikaa kerralla. Kaikki hevoset eivät kykene kaikkeen ja se ratsastajankin tulee tiedostaa, vaikka välillä se on vaikeaa. Jos investoi kuusi vuotta aikaansa hevoseen, josta ei lopulta olekaan GP-tasolle, voi asian tunnustaminen olla vaikeaa. Silloin on päätettävä, yrittääkö puskea väkisin vai tunnustaako tosiasiat.Monien eri rotuisten hevosten kanssa työskennellyt hollantilainen sanoo, että perusta kaikkien kanssa on sama.”Tunne, mikä on mahdollista. Hevosen on käytettävä selkäänsä, mutta sen on liikuttava sille sopivassa muodossa. Älä pakota sitä sellaiseen, mitä se ei pysty tekemään.”Hän muistuttaa, että kaiken tasoiset ratsastajat voivat tehdä virheitä ja virhearviointeja hevostensa kanssa. Tärkeintä on oppia niistä ja olla toistamatta niitä.”Nykyään kaikilla on mielipiteensä hevosten hyvinvoinnista. Kuka minä olen tuomitsemaan? Olen iloinen, kun saan mennä islanninhevosillani pitkin ohjin maastossa hikoilematta”, van den Akker naurahtaa..Saksassa vaikuttava Mikko Piirala: "Olen maanviljelijä, perheenisä, ratsastaja, valmentaja, kasvattaja ja välillä hevoskauppias".Helsinki Horse Show kansainvälisti suomalaista ratamestaritoimintaa

Kouluvalmentaja Jorg van den Akker muutti Lappiin – Hollannin huipputallit vaihtuivat omaan vaellustalliin

Aiheeseen liittyvää