Lauma on turva niin hevoselle kuin omistajallekin – "Elän pikkutytön unelmaa"

Annika Schulmanin hevoset ovat niin suurilla laitumilla kotonaan Siuntiossa, että harvoin näkee. Mieleen nousee näkymät jossain keskemmällä Eurooppaa.Kun ne tulevat laitumelta sisälle, ne menevät pihattoon, josta ei myöskään puutu tilaa.Cheenox (Cheenok - Varus), omakasvatti FWB L'Accrocheur (Don Larino - Lucky Point), Pinewood Heinz-Harald (Zinntaler xx - Sir Herbert xx), Rooney Skovvang (Blue Hors Romanov - Lanciano), Deseado ja Zabayon ox (Zorongo - Kismet), suurin piirtein parikymppisiä, ylikin. Hevonen on laajojen alueiden eläin, ei pienten koppien. Varsinainen avainsana ja juttu on lauma. Schulman kokee, että hevosen koti ei ole ensisijaisesti fyysinen paikka, vaan lauma tarjoaa sille turvan. Hevoset muodostavat aina lauman, sillä laumassa eläminen on niille evoluutiossa muodostunut tapa elää. Tästä seuraa, että yksin oleminen on hevoselle lähtökohtaisesti vaikeaa. Valtaosassa tapauksista myös se hevonen, jolle laumassa elämisen kuvitellaan olevan vaikeaa tai jopa mahdotonta, sopeutuu laumaan. Mutta ei miten tahansa. Käytännössä tila, tai pikemminkin tilan puute, voi muodostua hankaloittavaksi tekijäksi. Olosuhteisiin kannattaa Schulmanin mukaan panostaa, sillä kun hevonen saa arjessaan rentoutua ja tuntea olonsa turvalliseksi, se pystyy paremmin käsittelemään myös kilpaurheilun aiheuttamaa stressiä.Hevoset viestivät laumassa toisilleen monin hienovaraisin tavoin. Schulman pitää lauman kommunikoinnin seuraamista yhtenä hevosten kanssa toimimisen hienoimmista puolista. Siihen oppii ihan vain laumaa tarkkailemalla. ”Hevoset ovat kehollisia olentoja, jotka kommunikoivat keskenään jo kaukaa, hyvin pienin elein”, hän selittää.Pihatossa pitää olla riittävästi sisätilaa, jotta koko lauma mahtuu sinne viettämään aikaa. ”Sisätila ei voi olla pieni koppi, jonne mahdutaan juuri ja juuri”, hän painottaa.. SuitiaSchulman näyttää Suitiassa paikkoja. 1400-luvulla rakennettu miljöö on ollut Flemingien ja Wredejen omistuksessa, ja viime vuosisadan alkuvaiheessa läheisen Gårdskullan kartanon omistavien Rehnbergien, mutta siirtyi 1930-luvun lamavuosina valtiolle, joka aloitti siellä koetila- ja työkeskustoiminnan. Navettoja rakennettiin paikalle vuosikymmenten saatossa kaikkiaan kolme ja viimeisin niistä, silloin moderni pihatto, 1990-luvulla. Toiminta loppui 2000-luvun puolivälissä ja lopulta, vuonna 2015 tila myytiin takaisin Rehnbergeille. Kartanon alueella on valtava määrä erilaisia rakennuksia ja noin 20 vuokralaista, joukossa Schulman. Kartanon päärakennusta, linnaa, on vuokrattu juhliin ja muihin tapahtumiin.Piha vaikuttaa ulospäin autiolta, ja Schulmanin alle 10 hevosta katoavat pihattonavetan sisuksiin. Etenkin, kun ne ovat jutuntekohetkellä kauempana laitumella. Schulman on ollut hevosineen vuokralla Rehnbergin veljesten, Gustavin ja Henrikin omistamissa tiloissa nyt kolmisen vuotta. Hän pitää paikalla kursseja ja haaveilee suurimuotoisemmastakin koulutustoiminnasta.Koulutukseltaan 53-vuotias Schulman on ratsastuksenopettaja ja -valmentaja, joka on pätevöittänyt itseään erilaisilla koulutuksilla centered ridingista NLP:hen ja pilatekseen. Tällä hetkellä hän hankkii elantonsa kouluttamalla hevosia ja opettamalla hevosten käsittelyä ja kehotietoisuutta. Hevosilla ei ratsasteta kilpaa, mutta Schulman sanoo, että niillä työskennellään. Osa niistä on "pelastettu", eli ovat tulleet tänne huonossa kunnossa, kuka mistäkin syystä ja milläkin tavalla. Schulman puhuu luonnonmukaisesta kuntoutuksesta. Siihen kuuluu hänen mukaansa myös maasta käsin -työskentely, joka on sekä psyykkistä että fyysistä. Schulman toteaa, että oli syy miltei mikä hyvänsä, laitumella aamusta iltaan nenä maassa kävely parantaa kehon ja rauhoittaa mielen hevosella kuin hevosella. Hänen yrityksensä nimi ei vahingossa ole Stablemind. Stable on englanniksi talli, mutta myös adjektiivi vakaa, tyyni. "Elän pikkutytön unelmaa", hän naurahtaa. Schulman kertoo sijoittuvansa jonnekin perinteisen kilparatsastuksen ja toisenlaisen hevosenpidon välimaastoon. Entisenä kilparatsastajana, kenttäkilpailijana, hän haluaa yhdistää molemmat maailmat. Hän kertoo välillä toteavansa asioista, että ei tiedä vastausta. Mutta sen hän tietää, että jos hevonen saa elää itselleen ominaista ja lajityypillistä elämää, kuten nämä hänen omat hevosensa, se on hyvin helppo ja rauhallinen eläin pitää ja käsitellä. "Jos eivät saa elää, niistä tulee helposti liian reaktiivisia ja vaikeita omistajilleen."Schulman toteaa, että suomalainen ratsastustraditio tulee armeijasta ja on aikoinaan tarkoitettu suurille massoille. Se näkyy yhä ajattelutavassa. "Tämä päivä on parempi kuin aiemmat ajat, mutta ei me silti tajuta sitä, miten herkkiä eläimiä ja hienovaraisia hevoset ovat."Hevoset ovat kehollisia, laumassa eläviä olentoja, niinpä ne skannaavat jatkuvasti myös ihmisiä ja tulkitsevat ihmisen kehon kieltä kaiken aikaa. Ilman kenkiäJo pitkään Schulman on pitänyt hevosensa ilman kenkiä. Hän näkee itsensä kengättömyyden pioneerina Suomessa ja kertoo pitäneensä kaikki hevosensa kengättä jo vuodesta 2002, eli reilusti yli 20 vuotta, ja myös kilpailleensa ilman kenkiä. Hänen omat hevosensa elävät kesät talvet ilman kenkiä. Hän on huomannut, että kengättömyys on loppujen lopuksi kaikille osapuolille helpoin ratkaisu. Oikealla vuolulla kaviot tottuvat kengättömyyteen, sillä eivät ole kenkiä koskaan tarvinneetkaan. Jos olisivat, ne olisivat syntyneet kengät jalassaan. Kun kaviot ovat alati vaihtuvalla, puhtaalla alustalla, hevonen liikkuu paljon ja se vuollaan oikein, ongelmia ei tule. Ongelmia ei tule myöskään muiden hevosten kanssa, jos tilaa on riittämiin ja lauma koostuu toisilleen tutuista jäsenistä. Liukkaus ei hänen mukaansa ole ongelma talvisinkaan, koska hevosilla on niin paljon tilaa ja lauma on toisilleen tuttu ja vakiintunut. "Ahtaammissa oloissa tilanteet kärjistyvät aivan eri tavoin. Täällä, jos yksi reitti jäätyy, hevoset menevät sen vierestä. Jos nyt ihan hirveät jäätikkökelit tulisivat, voisin tietysti hetkellisesti hiekottaa."Se, että jotkut maailman huippuratsastajista ovat ottaneet omilta huippuhevosiltaan kengät pois, on saanut kengättömyyden uuteen, hyväksyttävämpään valoon. Siihen Schulman ei ota sen enempää kantaa. Toteaa, että huipputalleilla on omat tarkkaan harkitut systeeminsä.Kengittäminen elää silti edelleen vahvana. "Jos meillä on joku vakiintunut idea, menee aikansa, ennen kuin se muuttuu", hän kuittaa.Schulman arvelee syyn kengittämiseen olevan pohjimmiltaan siinä, että kengät mahdollistavat hevosen pitämisen vähän huonommissakin olosuhteissa. "Kengättömyys vaatii paitsi olosuhteet, myös siihen tarkoitetun vuolun, joka kehittää kaviota kestäväksi. Sekä omistajan, joka sitoutuu oppimaan kavioista ja vuolusta", hän sanoo. . Laumassa oleva tummanruunikko ruuna Pinewood Heinz-Harald on 26-vuotias. Se ei ollut Schulmanin viimeinen kilpahevonen, sillä sitä titteliä kantaa Achillea (Lucky Point - Heraldik xx), jonka kanssa viimeiset tulokset SRL:n tietokannassa löytyvät helppo A tasolta seurakisoista vuodelta 2020. Hän kertoo parhaimmillaan nousseen kentässä PM-tasolle asti ja hypänneensä 130-rataesteitä. Schulmanin kenttäkisaaminen loppui hänen terveysongelmiinsa vuonna 2015. Tämän jälkeen meni muutama vuosi ilman omaa tallia. Ja sitten tulikin jo korona. Nyt hän on kallistunut siihen ajatukseen, että kilparatsastaminen ei ole enää niin tärkeää. Hän on huomannut kursseillaan myös, että uudet hevosenomistajat ovat usein samaa mieltä. Suorittaminen ei ole enää ainoa asia, mitä hevosen kanssa voi tehdä."Hyvä yhteys riittää."Tallinpito on kuitenkin koodattu sen verran syvälle sieluun, että ilman sitä ei voi olla.Hevosten läsnäolo on toimivaa terapiaa. "Kun tässä takavuosina oli kauhea kriisi itsellä, sitä huomasi, että silloiset omat kolme hevosta olivat aivan loistava hevosavusteinen terapia", hän sanoo. "Siksi mä en myöskään suostunut luopumaan niistä silloinkaan, kun oli taloudellisesti tosi tiukkaa. Mä sanonkin, että when there is a will, there is a way."

Lauma on turva niin hevoselle kuin omistajallekin – "Elän pikkutytön unelmaa"

Aiheeseen liittyvää

Lauma on turva niin hevoselle kuin omistajallekin – "Elän pikkutytön unelmaa"

Tulkintaohjeet tärkeä keino rehuanalyysien käytön lisäämiseksi

Paikat SRL:n uudessa hallituksessa kiinnostavat – kolme uutta kandidaattia jo ehdolla marraskuun lopun vaaleihin

Vekardon vuosi päättyi ilman stiplua – hallimestaruus kruunasi kauden