Laura Kangasniemeltä kysytään puhekeikoilla aina yksi ja sama kysymys, joka hänelle itselleen ei ole koskaan tullut mieleenkään

Laura Kangasniemelle tulee huhtikuussa täysi vuosi täyteen McLeanien tallilla, Saksan Tönisvorstissa. lähellä Düsseldorfia.Vielä on jäljellä neljä vuotta, eli seuraava paralympiadi. Valmentajana toimii Carolina "Linus" McLean. Apua saa myös muilta McLean Reitsportin ammattilaisilta, erityisesti ratsuttaja Pau Bel Hidalgolta. Varsinkin Pau ratsastaa hevosta silloin kun Kangasniemi on Suomessa. Hän oli pidemmän aikaa vuodenvaihteessa ja taas hiljattain, kun oli Lapin matka. "Se auttaa mua tosi paljon, että Prinssin (Goldprins) selässä käy välillä ammattilainen", Kangasniemi kuittaa. Ruotsista löytynyt Goldprins on 10-vuotias, iso, musta SWB-ruuna (Goldberg - Raphael). Sillä on tuloksia FEI-tietokannassa vuodesta 2022, kaikki Kangasniemen kanssa. Plakkarissa on yhdet EM-kisat ja yhdet paralympialaiset. Parhaat tulokset ovat 71,5 prosenttia henkilökohtaisesta ohjelmasta, jota nykyään kutsutaan para Grand Prix B:ksi ja 72,2 prosenttia küristä eli freestyle-vapaaohjelmasta. Laura Kangasniemestä tuli pararatsastaja, loukkaannuttuaan vuonna 2017. Mukana oli onni onnettomuudessa, sillä Kangasniemi kuntoutui aivovammastaan ja halvaantumisestaan, joka putoamisesta ja hevosen potkusta treenitilanteessa seurasi. Aivovamma on kuitenkin vaikea. "Se vaikuttaa pitkäkestoiseen muistiin ja aiheuttaa sen, että olen 50 -prosenttisesti työkyvytön. Eikä se parane", hän toteaa. Kun 25-vuotias urheilija kertoo tämän, siinä ei havaitse minkäänlaista harmittelua. Kyse on enemmänkin toteamuksesta. Vammastaan huolimatta Kangasniemi treenaa kuin huippu-urheilijat. Vetää 15 leukaa esimerkiksi."Kolmen sarjoissa kylläkin", hän vähättelee. Personal trainer Jari Nordblom seuraa kehittymistä - etäyhteydellä silloin kun Kangasniemi on Saksassa.Oheistreenejä on viisi kertaa viikossa: Kaksi koko kropan voimatreeniä, intervallitreenejä ja matalasykkeistä treeniä kuten pyöräilyä, uimista ja kävelyä. Vuonna 2023 murtunut nilkan telaluu on estänyt juoksemisen. "Siihen kehittyi valitettavasti nivelrikko."Ratsastajan seuraava päätavoite on Los Angelesissa. Ja tämän vuoden tavoite ovat Ermelon EM-kisat. Ajomatkaa sinne ei Tönisvorstista tule kahtakaan sataa kilometriä. Tämä vuosi alkaa kansainvälisesti huhtikuussa näillä näkymin, mutta sekään ei tarkoita pitkiä matkoja. "Kaikki on niin tässä lähellä. Me käydään ne kv-kisat todennäköisesti kaikki Saksassa."Aiemmin oli tarkoitus mennä Dohaan helmikuussa, mutta sinne ei lopulta tullut kutsua, joten sen ylle vedettiin ruksi."Käydään kansallisia tässä lähellä sen sijaan.". Tavoite selkeänäLos Angeles on mainittu, mutta nelosvammaluokassa ratsastavan Kangasniemen varsinainen päätavoite on kuitenkin jotakin muuta. Hän haluaa niin hyväksi ratsastajaksi kuin ikinä mahdollista.Tämän polun voi hyvin toteuttaa ratsastamalla sekä terveiden, että para-luokkia.Visio itsestä kansainvälisenä GP- ja pararatsastajana tuntuu mieluisalta. "Niin pitkälle haluan kuin pääsee.""Ja sen takia mä myös treenaan fysiikkaa. Se auttaa tässä suunnitelmassa."Goldprinsin koulutustason mukaan tietysti mennään, se ei tällä hetkellä vielä tee sarjavaihtoja. Elämä on hyvin treenitäyteistä. Päivä menee helposti siihen, että ratsastaa ja käy salilla, ja hoitaa juoksevia asioita, kuten hankkii itselleen lisää työkeikkoja.Leffassa käynnit jäävät melko vähiin. Kokenut pararatsastaja Pia Reitti ryhtyi hänen managerikseen ja se oli onnenpotku. "Piasta on hirveesti apua."Tulo tulee omasta yritystoiminnasta, sponsoreilta, apurahoista ja työkyvyttömyyseläkkeestä. "Teen puhekeikkoja. Ja kyllä niitä saa tehdäkin jos meinaa pystyä ratsastamaan kansainvälisesti kilpaa."Minkälaisia puhekeikkoja teet?"Aika paljon sellaisia motivaatiojuttuja, joissa kerron tämän mun tarinani. "Kangasniemi kertoo, että lähes joka kerta kysytään sama kysymys. Kuinka hän uskalsi nousta takaisin selkään onnettomuuden jälkeen?Jännää sinänsä, että tätä kysymystä Kangasniemi ei koskaan ole joutunut itse kohtaamaan saati itselleen esittämään, sillä pelkoa ei missään vaiheessa tullut. Eihän hän muista onnettomuudestaan mitään. Hän muistaa kotiseudullaan Haapavedellä eräällä ratsastuskoululla hiihtoloman viimeisenä sunnuntaina vuonna 2017 pitämänsä hyppytreenit onnettomuuteen asti. Ja se muistikuva on pelkästään positiivinen. Hän oli satulassa itsekin ja mukana oli muutama tuttu, häntä nuorempi asiakas, joille hän oli pitänyt tuntia ennenkin."Se mun hevonen oli sitten tullut sitten huonosti alas esteeltä ja lensin pää edellä maahan." Tämän totesivat kauhistuneet asiakkaat. Kangasniemi toteaa vain, että onneksi oli kypärä päässä, kuten hänellä aina oli ja on.Hänet kuljetettiin ensin ambulanssilla paloasemalle, josta hän lensi helikopterikyydillä Oulun yliopistolliseen sairaalaan.Ensimmäinen muistikuva on jostain vaiheesta sairaalassaolojaksoa. Hän ihmetteli, mistä hänen ympärillään olevat ihmiset olivat ilmeistään päätellen niin kovasti huolestuneet. Muisti palautui pätkittäin, samoin puhe. Hän vietti sairaalassa kaksi kuukautta."Enimmäkseen nukuin ne kaksi kuukautta. Olin alussa teho-osastolla, kiinni laitteissa."Nuoren ihmisen keho lähti paranemaan kovaa vauhtia, Kangasniemi esimerkiksi käveli kävelykuntoutuslaitteessa.Mutta ei keho entiselleen tullut. Vammaan tottumisessa ja sen hyväksymisessä meni kauan. 17-vuotiaan ihmisen oli siinä kohdassa käytävä läpi iso identiteettikriisi. "Niin moni asia muuttui. Oikeastaan kaikki asiat muuttuivat. Alussa törmäsin seinään jatkuvalla syötöllä, kun en suostunut hyväksymään sitä, etten ole enää niin kuin ennen, ja että multa oli otettu pois asioita, joita olin siihen asti pitänyt täysin itsestään selvinä perusoikeuksina", hän muistelee. Oli nöyrryttävä ja hyväksyttävä uusi tilanne. Oli päästettävä entisestä minäkuvasta irti, sillä entistä Lauraa ei enää sellaisena ollut. Niin synkältä ja tuskalliselta kuin se teini-ikäisen ihmisen mielestä tuntukin. "Mä muistan erään päivän, jona tajusin, että mulla on kaksi vaihtoehtoa: joko katkeroitua tai mennä eteenpäin. Ja mä en halunnut katkeroitua."Se oli merkittävä hetki. Vuonna 2020 hän sai paraluokituksen."Siitä kohdasta asiat lähtivät kohti parempaa, kun lopulta suostuin muuttamaan suunnitelmia, hyväksymään sen, että minusta ei tulisi kilparatsastavaa eläinlääkäriä sillä lailla kuin olin suunnitellut."Nyt Kangasmiemi on onnellinen valinnasta, jonka teki keskusteltuaan vakavasti itsensä kanssa. Päätös ei ollut helppo, ei lainkaan. "Mä menen edelleen unelmia kohti. Toteutan sitä niillä edellytyksillä mitä mulla on." Kangasniemen viesti on, että vaikka tuntuu, että kaikki lähtee alta, se ei ole totta. Silti jää jotakin, josta voi kehittää jotakin oikeasti arvokasta. Kangasniemi sanoo, että ihmiset ympärillä tekevät elämän. Lisäksi hän sai herätyksen siihen, että jokaisen kannattaa elää niin omannäköistä elämää, kuin suinkin mahdollista. Sanotko suoraan, että elämä on juuri nyt ihanaa?"Joo, sanon. Mulla on toi ihana heppa Prinssi..., mä oon täällä..., mulla on työ.... mä oon saanut kokea ihan sika hienoja juttuja!"

Laura Kangasniemeltä kysytään puhekeikoilla aina yksi ja sama kysymys, joka hänelle itselleen ei ole koskaan tullut mieleenkään

Aiheeseen liittyvää