50 vuodessa ehtii kaikenlaista. Etenkin, jos on sellaista aikaansaapaa sorttia kuin Lilli Luoma.Hän oli se, joka toi muuten rakennekynnet, jos ei Suomeen, niin melkein. Ja ainakin suomalaisille kouluratsastajille, joilla alkoi 1990-luvun puolivälissä olla pitkiä, pitkiä kynsiä joko ranskalaisella lakalla tai yksivärisinä. Kohta niitä oli myös esteratsastajilla. Luoma muistaa, kun hän opetteli rakennekynsien salat Stockmannin kauneussalongissa. Oman kynsisalongin hän perusti vuonna 1996. Hänellä on yhä asiakkaita niistä vuosista lähtien. Kerran kuussa -tahtia se tarkoittaa, että nämä vanhimmat asiakkaat menevät noin 360:ssa kynsihuollossaan.Luoma menee ikäistään nuoremmasta. Hän sanoo, että se ei tule kylläkään ilmaiseksi. "Se vaatii restaurointia, ei tule ilmaiseksi. Terveellistä ravintoa, vitamiineja, veden juomista", hän nauraa. Luoma asuu Piikkiön Raadelmassa. Hän on teini-ikäisen pojan äiti. "Elämä on ollut tosi antoisaa. Mulla on tosi paljon hyvä ystäviä ja se on elämän suola." Hevosten osuus elämän ihanuudessa on iso. "Yksi asiakas samnoi, että kyllähän sä näitä kynsiä teet, mutta hevoset on sun rakkaus. Kyllä hän oikeassa oli."Elämän hevosia on ollut kolme ja yksi niistä nousee aina ylitse muiden, niin Luomankin sydämessä.. FWB-ori Mozart II oli "opettaja". Curro oli "nuorten vuosien kestäjä". Ja hannover-jalostusori Pius Paccelli "elämän hevonen numero yksi".Tallissa on hevosia nytkin. Luoma ratsastaa päivittäin kahta menokuntoista pikkukierrostasoista hevostaan. Ne eivät tarvitsisi periaatteessa muuta kuin kisasatulan selkäänsä. Mutta Luoma on huomannut kummastuksekseen, että valtava polte kilparadoille on kadonnut. Hän ei tiedä onko se kadonnut kokonaan, vai onko pois vain tällä hetkellä. "Mä luulin, että mä haluan sinne kisoihin, mutta en mä sinne oikeasti hirveesti hinkua."Kilparatsastusasiaa ei ole lyöty lukkoon suuntaan eikä toiseen, mutta tänä vuonna tuskin tulee lunastettua kilpailulisenssiä."Kyllä se Hemekin aika kauan osaa pitää hevosta tallissa", hän nauraa entistä tallilaistaan, Henri Ruostetta, joka hioi ja hioi Tiffanys Diamondiaan, jonka alkuviikosta esitteli kouluradalla maailmalle. Luoma toivoo näkevänsä Ruosteen kutsuvieraiden joukossa."Saa nähdä saako se lennot varattua."Luoma vaikuttaa seesteiseltä ja, noh, onnelliselta! Hän tuumaa, että pitää osata rajata asioita, keskittyä niihin, mitä rakastaa eniten, eikä ahnehtia päiviinsä liikaa kaikkea. Ratsastamatta ei voi olla. Syy päivittäiseen ratsastukseen löytyy myös omasta ideologiasta. Luoman mielestä valmentajan pitää pystyä ratsastamaan oppilaidensa hevosia, jotta tietää missä mennään. Sama pätee koulutuomarointiin. Hän ei ymmärrä tuomareita ja valmentajia, jotka eivät ratsasta, sillä kyllä myös tuomarin pitää pystyä tuntemaan, miltä siellä hevosen selässä tuntuu. Lilli on pitkien valmennussuhteiden kannalla. ”Säännöllinen valmennus lapsesta asti saman valmentajan kanssa tuottaa enemmän tuloksia kuin se, että ratsastaja vaihtaa valmentajaa jatkuvasti tai käy vain muutaman kerran vuodessa valmentautumassa. Varsinkin nuoremmille ratsastajille on tärkeää, että on joku johon tukeutua, ja jolta oppia jonkinlainen systeemi.”Anna von Wendtin kanssa yhteistyö on kestänyt kauan, ja ollut hedelmällistä. Luoma opasti von Wendtille aikoinaan tien saksalaiselle Jonny Hillberathille ja Luoma on se, jolle von Wendt soittaa "kriisipuhelun". Valmentamisen suola on siinä, kun oppilas saa jonkin asian tehtyä niin hienosti, että valmentajalle tulee wau-fiilis tai jopa kyynel silmään Kilpailijoiden kiinnostus lajia kohtaan on toinen asia mitä Luoma kaipaa. Varsinkin ammattilaiseksi pyrkivien tulisi hänen mielestään käydä jokin peruskurssi valmentamisessa tai tuomaroinnissa. Näin kilpailija saisi enemmän näkökulmia omaan tekemiseensä.Hevosurheilu Ratsastus onnittelee!
50 vuodessa ehtii kaikenlaista. Etenkin, jos on sellaista aikaansaapaa sorttia kuin Lilli Luoma.Hän oli se, joka toi muuten rakennekynnet, jos ei Suomeen, niin melkein. Ja ainakin suomalaisille kouluratsastajille, joilla alkoi 1990-luvun puolivälissä olla pitkiä, pitkiä kynsiä joko ranskalaisella lakalla tai yksivärisinä. Kohta niitä oli myös esteratsastajilla. Luoma muistaa, kun hän opetteli rakennekynsien salat Stockmannin kauneussalongissa. Oman kynsisalongin hän perusti vuonna 1996. Hänellä on yhä asiakkaita niistä vuosista lähtien. Kerran kuussa -tahtia se tarkoittaa, että nämä vanhimmat asiakkaat menevät noin 360:ssa kynsihuollossaan.Luoma menee ikäistään nuoremmasta. Hän sanoo, että se ei tule kylläkään ilmaiseksi. "Se vaatii restaurointia, ei tule ilmaiseksi. Terveellistä ravintoa, vitamiineja, veden juomista", hän nauraa. Luoma asuu Piikkiön Raadelmassa. Hän on teini-ikäisen pojan äiti. "Elämä on ollut tosi antoisaa. Mulla on tosi paljon hyvä ystäviä ja se on elämän suola." Hevosten osuus elämän ihanuudessa on iso. "Yksi asiakas samnoi, että kyllähän sä näitä kynsiä teet, mutta hevoset on sun rakkaus. Kyllä hän oikeassa oli."Elämän hevosia on ollut kolme ja yksi niistä nousee aina ylitse muiden, niin Luomankin sydämessä.. FWB-ori Mozart II oli "opettaja". Curro oli "nuorten vuosien kestäjä". Ja hannover-jalostusori Pius Paccelli "elämän hevonen numero yksi".Tallissa on hevosia nytkin. Luoma ratsastaa päivittäin kahta menokuntoista pikkukierrostasoista hevostaan. Ne eivät tarvitsisi periaatteessa muuta kuin kisasatulan selkäänsä. Mutta Luoma on huomannut kummastuksekseen, että valtava polte kilparadoille on kadonnut. Hän ei tiedä onko se kadonnut kokonaan, vai onko pois vain tällä hetkellä. "Mä luulin, että mä haluan sinne kisoihin, mutta en mä sinne oikeasti hirveesti hinkua."Kilparatsastusasiaa ei ole lyöty lukkoon suuntaan eikä toiseen, mutta tänä vuonna tuskin tulee lunastettua kilpailulisenssiä."Kyllä se Hemekin aika kauan osaa pitää hevosta tallissa", hän nauraa entistä tallilaistaan, Henri Ruostetta, joka hioi ja hioi Tiffanys Diamondiaan, jonka alkuviikosta esitteli kouluradalla maailmalle. Luoma toivoo näkevänsä Ruosteen kutsuvieraiden joukossa."Saa nähdä saako se lennot varattua."Luoma vaikuttaa seesteiseltä ja, noh, onnelliselta! Hän tuumaa, että pitää osata rajata asioita, keskittyä niihin, mitä rakastaa eniten, eikä ahnehtia päiviinsä liikaa kaikkea. Ratsastamatta ei voi olla. Syy päivittäiseen ratsastukseen löytyy myös omasta ideologiasta. Luoman mielestä valmentajan pitää pystyä ratsastamaan oppilaidensa hevosia, jotta tietää missä mennään. Sama pätee koulutuomarointiin. Hän ei ymmärrä tuomareita ja valmentajia, jotka eivät ratsasta, sillä kyllä myös tuomarin pitää pystyä tuntemaan, miltä siellä hevosen selässä tuntuu. Lilli on pitkien valmennussuhteiden kannalla. ”Säännöllinen valmennus lapsesta asti saman valmentajan kanssa tuottaa enemmän tuloksia kuin se, että ratsastaja vaihtaa valmentajaa jatkuvasti tai käy vain muutaman kerran vuodessa valmentautumassa. Varsinkin nuoremmille ratsastajille on tärkeää, että on joku johon tukeutua, ja jolta oppia jonkinlainen systeemi.”Anna von Wendtin kanssa yhteistyö on kestänyt kauan, ja ollut hedelmällistä. Luoma opasti von Wendtille aikoinaan tien saksalaiselle Jonny Hillberathille ja Luoma on se, jolle von Wendt soittaa "kriisipuhelun". Valmentamisen suola on siinä, kun oppilas saa jonkin asian tehtyä niin hienosti, että valmentajalle tulee wau-fiilis tai jopa kyynel silmään Kilpailijoiden kiinnostus lajia kohtaan on toinen asia mitä Luoma kaipaa. Varsinkin ammattilaiseksi pyrkivien tulisi hänen mielestään käydä jokin peruskurssi valmentamisessa tai tuomaroinnissa. Näin kilpailija saisi enemmän näkökulmia omaan tekemiseensä.Hevosurheilu Ratsastus onnittelee!
