Lusitanokasvattaja Carlos Lopes valvoo kouluratsastusta Los Angelesissa: "Kauneinta on, kun ratsastaja ja hevonen ovat yhtä – oli tehtävä vaikea tai helppo"

Carlos Lopes, 58, on ratsastanut lusitanoilla, "puro sangue lusitanoilla", pikkupojasta lähtien. Se johtuu tietenkin siitä, että hänen isänsä ja isoisänsä ovat kasvattaneet tätä rotua. Lusitanoista puhutaan paljon kaikenlaista, mutta Lopes haluaa oikoa tietyt yleiset väärinkäsitykset."Kaikki aina sanovat, että lusitanot syntyvät koottuina, mutta eihän se tietenkään pidä paikkaansa", Lopes puuskahtaa. "Ne saattavat vaikuttaa siltä, että tasapaino on luontaisesti hyvä, mutta kyllä ne täytyy valmistella ja ratsastaa aivan niin kuin kaikki muutkin kouluratsut."Tasapaino, joka mahdollistaa helposti takaosaa tarvitsevat liikkeet kuten vaikkapa piaffin ja piruetit, johtuu siitä, mihin näitä hevosia on jalostettu satojen vuosien ajan, härkätaistelusta ja ylhäisön sotaratsun tehtävistä."Härkätaistelussa, joka historiassa oli osittain myös sotaharjoittelua, hevoselta vaaditaan kykyä olla suurimman osan ajasta takaosalla, salamannopeita käännöksiä ja suunnanvaihdoksia ja rikkumatonta tasapainoa", Lopes perustelee.Lisätyt askellajit eivät kuuluneet alkuperäisiin jalostustavoitteisiin, mutta nykyisiin ne kuuluvat. Niitä on alettu saadakin rotuun viimeisten 30 vuoden aikana.LusitanotJalostustyötä jarruttaa hevosten suhteellisen pieni lukumäärä. Niitä on Lopesin mukaan "yhtä vähän kuin Angolassa on seeproja", kuten Lopes toteaa maansa entisestä siirtomaasta Afrikassa. "Lusitanoja ei ole kovin paljon, siitostammoja on vain neljä tuhatta", hän aloittaa. "Kansainvälisen voittajahevosen löytäminen näin pienestä joukosta ei ole helppoa."Alkuperäinen rotutyyppi oli pieni ja lyhyt, mutta tänä päivänä näkee isolinjaisempia ja pidempiselkäisiä hevosia, Lopes kertoo, mutta lisää kuitenkin, että hevonen on yhä kyettävä tunnistamaan pitkän matkan päästä lusitanoksi, joten siinä mielessä rotutyypistä ei ole päästetty myöskään irti.Hän kertoo, että lusitano on hevonen, joka oppii hyvin helposti. Se ei välttämättä helpota koulutusta, sillä myös väärät opit opitaan samalla nopeudella. Kerran opitusta on vaikeampi päästä irti, kuin oppia kokonaan uusi asia. "Siksi myös lusitanolla on oltava mahdollisimman hyvä ja taitava ratsastaja." Lopes tietää, mistä puhuu, sillä hänen isänsä on aficionado, rakastaa kaikkea, mikä liittyy taisteluhärkiin ja härkätaisteluihin. Suvussa on myös kuuluisa härkätaistelija, Lopesin serkku Mario Bray.Lopes toteaa, että kyseessä on laji, jota hän itse ei voi hyväksyä ja näin ollen perheessä myös puheenaihe, jota ei paljoa käydä. Hän kertoo painetta olleen siirtyä tauromachian puolelle, mutta hän teki jo varhaisessa vaiheessa oman päätöksensä."Tämä jos jokin on sukupolviasia. Poikani Sebastian ja tyttäreni Catharina ratsastavat kilpaa, mutta härkätaistelu ei ole millään lailla heidän juttunsa. Minun 94-vuotias isäni kuuluu vielä siihen sukupolveen, joka ei ymmärrä mitä pahaa lajissa muka voi olla ja hän vilpittömästi ajattelee niin. Ja herrantähden, hän jos joku jumaloi myös härkiä, sillä omalla, jo katoamassa olevalla tavallaan."Lopes toteaa, että kun kyseessä on tällainen, kulttuuriin syvästi iskostunut asia, on annettava ajan tehdä tehtävänsä. "Aika ratkaisee lopulta ongelman kuin ongelman.". Arte equestre Lopesin tie vei nuorena miehenä Portugalin ratsastustaiteen korkeimpaan oppiahjoon, Escola Portuguesa de Arte Equestreen. "Kyllä, minä olen tehnyt kaikki korkean koulun hypyt moneen kertaan ja teen niitä yhä", hän naurahtaa. Lopes kiittää oppia, jonka sai Antonio Borba Monteirolta."Niitä hyppyjä varsinkin jouduttiin tekemään heti alkuun, nuoria kun oltiin, sillä siinä pitää varautua välillä myös putoamaan. Tosin minä en hirveästi pudonnut. Olin kai aika hyvä", hän muistelee. Lopes on kilpaillut kansallisella GP-tasolla. "Kansainvälisesti en ole kilpaillut sen sijaan koskaan."Levadet, courbettet, capriolet ja ballotadet... Mikä niistä on mieluisin?"Levade. Ja myös ballotade tuntuu mukavalta satulaan." Ballotade on jo erittäin vaikea, ja voimaa vaativa liike, jossa hevonen suorittaa ikään kuin capriolet'n, mutta ei potkaise takajalkojaan suoriksi taakseen. "Kuitenkin, kaikkein kauneinta on se, kun ratsastaja ja hevonen ovat yhtä, oli tehtävä teknisesti vaikea tai helppo", hän sanoo."Ja tämä on myös se, mitä tänä päivänä tarvitaan."Perinteisenä lusitanokasvattajana Lopes toteaa, että onnistunut hevosjalostus on suuri eläinsuojelutakijä."Kun satulan alla on oikea hevonen, jolta tekeminen ei vaadi fyysisesti ja henkisesti liikaa, kaikki muuttuu niin paljon helpommaksi!"Tuomarin työn hän kokee "laadunvalvojan työnä" ja iloitsee siitä, että Belgian Justin Verboomen voitti viime EM-kilpailut."Se oli monesta syystä erinomainen asia, eikä vähiten siitä, että jotenkin meidän on lajissa onnistuttava kouluttamaan myös nuoret oikealle, klassisen kouluratsastuksen tielle. Siinä ei ole avuksi, jos vain samat tietyt nimet pärjäävät."Hän on toiminut maansa maajoukkueen managerina kaikissa ikäryhmissä. Ollessaan joukkueenjohtajana lähes 20 vuotta sitten, hän vaikutti suuresti siihen, että Kyra Kyrklund saatiin aikoinaan maajoukkueen valmentajaksi. "Kyralla ja Portugalilla on pitkä yhteinen historia", hän kertoo. "Kyra teki aivan supertyötä. Hän tuntee hevoset syvästi ja osaa kommunikoida punaisen langan asiasta kuin asiasta myös ratsastajalle." Tekninen delegaattiTekninen delegaatti on kilpailun “sääntövalvoja ja laadunvarmistaja”, joka varmistaa, että kouluratsastus kilpailuissa on turvallista, reilua ja FEI-sääntöjen mukaista. Hän valvoo kaikkea, mutta ei tuomaroi Los Angelesissa.Mitä mieltä Lopes on ratsastamisesta pelkällä nivelellä, joka on nyt mahdollista kokeilumielessä kolmen tähden CDI-kisoissa?"Mikä ettei. En ole muutoksia vastaan. Mutta toisaalta muistetaan myös se, että kankikuolain on ultimaattinen testi ratsastajalle. Kertoo paljon, jos osaa ratsastaa hyvin sen kanssa."Huomautukseen, että kankikuolainta pidetään myös rääkkäysvälineenä, Lopes vastaa: "Maailmassa on valtava määrä disinformaatiota, jota suoltavat erilaiset tahot, kuka mistäkin syystä. Eikä vain meidän lajissamme, vaan aivan kaikessa. Politiikassakin."Lopes näkee tähän vain yhden ratkaisun. Tiedon jakamisen.Tiedon jakamisen kenelle?"Kaikille, jotka kouluratsastusta katsovat. Kun ihminen ymmärtää mistä jossakin asiassa tai lajissa on kyse, hän pystyy arvioimaan itse, eikä lähde mukaan erilaisten aggressiivisten kampanjointien vietäväksi, joita vetävät ihmiset, joilla ei ole pienintäkään halua ymmärtää tai nähdä lajissa mitään hyvää."Lopes ei halua nähdä kouluareenalla aggressiivista, voimalla tehtyä ratsastusta, kovaa ohjasotetta yhdistettynä kovaan pohkeeseen"Opetan tuomarikoulutuksissa, että jos jokin häiritsee silmää, se kertoo yleensä aina siitä, että jotakin todellakin on pielessä. Pitää luottaa siihen, mitä näkee.".Eversti Carde: "Kankikuolaimen kieltämisessä ei ole järkeä, mutta turparemmiä ei tarvita mihinkään".Tuomarivieras Ranskasta: "Levoton suu kielii selästä, joka ei ole töissä".Koulutuomari Summanen: "Puolipidätteen ainoa seuraus ei voi olla avautuva suu"

Lusitanokasvattaja Carlos Lopes valvoo kouluratsastusta Los Angelesissa: "Kauneinta on, kun ratsastaja ja hevonen ovat yhtä – oli tehtävä vaikea tai helppo"

Aiheeseen liittyvää