My Relander, 26, miettii mitä seuraavaksi.Tai paremminkin, miten. Päämäärä on selvä. Hän haluaa hypätä Los Angelesissa neljän vuoden kuluttua. Eikä puoliksi vahingossa, kuten tänä vuonna, jolloin paikka avautui kalkkiviivoilla siinä vaiheessa, kun ratsastaja ei enää edes haaveillut sellaisesta. Relander lähti Pariisiin, kun paikka avautui toisen ratsastajan ollessa estynyt. Versaillesissa tie pysähtyi henkilökohtaiseen karsintaluokkaan, jossa tuli keskeytys.Relander hymähtää. Ehkä vähän väsyneen oloisesti. Hän on ollut virolaismedian haastateltavana koko Tallinnan Horse Show'n ajan, eikä hän sano ei suomalaismediallekaan, vaan ilmaantuu paikalle tismalleen lupaamallaan kellonlyömällä, luokkien välissä. "Ne radat Pariisissa olivat paljon isommat kuin mitä telkkarista saattoi päätellä. Ja jostain se kertoo, että saatiin kolme nollaa finaalissa. Ne oli ne parhaimmista parhaimmat", hän sanoo. Mutta pelkästään niiden muisteleminen saa hänen silmänsä säihkymään. Neljän vuoden päästä on uusi tilaisuus. Eikä hän lähde sinne "olemaan neljäs". "Mä haluan olla tämän urheilun huipulla", hän sanoo. Tie Los Angelesiin ei ole helppo virolaisratsastajalle, mutta Relander yrittää miettiä miten sen saisi onnistumaan. Perusperiaate on selvä: esteratsastus on yksilölaji, mutta yksin sitä on vaikea tehdä. On siis löydettävä oikeat ihmiset ja tämä toistuu Relanderin puheessa usein."Neljä vuotta aikaa saada systeemit kuntoon ja löytää ympärilleen oikeat ihmiset, jotka tietävät miten se reitti kuljetaan. Sen jälkeen täytyy uskoa itseensä ja pitää sitä edes itse mahdollisena. Muuten se ei onnistu."Helsingissä elämän kolmas viiden tähden kisaRelander oli kokematon Pariisiin mennessään, sillä hän oli siinä vaiheessa osallistunut elämässään tasan yhteen viiden tähden kilpailuun, viime vuoden lokakuussa Helsingissä. "Paikkoja viiden tähden kisoihin on vaikea saada." Viiteen tähteen pitäisi kuitenkin päästä, sillä niissä hyppäävät ja hiovat keskenään taitojaan ne ratsastajat, jotka sijoittuvat olympiaisissa. Ja jotka ylipäänsä pääsevät olympialaisiin. "Viisi tähteä on ihan oma maailmansa. Ei voi oikeastaan edes verrata", Relander huokaa. Relander hyppää seuraavan kerran Helsinki Horse Show'ssa, jonne on saanut paikan viiden tähden luokkiin. "Se on sitten mun kolmas sellainen kisa. Olympialaiset oli se toinen kisa", hän naurahtaa. Helsingissä nähdään Pariisin hevonen Expert (Usrinov - Purioso), joka kääntyy vuoden vaihteessa jo 16-vuotiaaksi. Sen ura on kääntymässä loppupuolelleen. 11-vuotias Ipsylon (El Salvador - Phin-Phin) on tällä hetkellä sen todennäköisin seuraaja. "Ensi vuoden EM:iin toivon pystyväni kvaalaamaan niillä molemmilla, jolloin voin sitten ottaa sinne sen, mikä on paremmassa vireessä", hän pohtii. "2026 on MM-kisat...."Helsinkiin on tulossa myös 8-vuotias KWPN-tamma Lorianne (VDL Zapatero - Voltaire). Ilmassa väikkyy, että satulan alle pitäisi jostain löytää todellinen huippuhevonen. Sellainen, jollaisilla Christian Kukuk, Steve Guerdat ja Maikel van der Vleuten, Pariisin nolla-nolla -kolmikko, ratsastavat. "Ipsylon pystyy kyllä. Mutta yksi hevonen ei riitä. Niitä pitäisi olla viiden tähden tasolla useampia", Relander pohtii. Mutta mistä hevosia sitten saa?"Niitä saa hyvillä suhteilla hevosten omistajiin. Ja jotta pystyy luomaan suhteita, pitää olla tiimi, joka toimii."Itsestään selvää on, että hevosia ei osteta valmiina. "Kaikki mun hevoset on itse tehtyjä, kuusivuotiaina ostettuja", hän sanoo. "Olen rakentanut tähän mennessä nyt kolme 150 plus-luokkia menevää hevosta."Se on pitkä tie, mutta se on loppujen lopuksi hyvä tie, jos hevosessa vaan on riittävä laatu. "Yhteistyö tuolla lailla koulutetun hevosen kanssa on ihan eri luokkaa kuin sellaisen kanssa, jonka olet ostanut viime vuonna valmiina. Ja jos sä haluat voittaa kansainvälisen viiden tähden 160-luokan, yhteistyön on sen sun hevosen kanssa oltava todella vahvalla pohjalla."Mitä muuta voittaminen sitten vaatii, kun lajissa on multimiljardöörejä, jotka ostavat useitakin miljoonahevosia ja valmentajat kaupan päälle, mutta eivät silti opi riittävästi voittaakseen ?"Sisua varmaan", Relander naurahtaa. "Toi on vaikea kysymys. Pitää löytää oikeat ihmiset ympärilleen, sellaiset, jotka pystyy auttamaan sua."Tällä hetkellä hän etsii valmentajaa, sillä puoleentoista vuoteen hänellä ei sellaista ole ollut. Se on ollut iso puute. Valmentaja on välttämätön peili, silmä, sparraaja ja keskustelukumppani. Yksin on liian vaikeaa. Tässä kohtaa Relander toteaa, että pääseminen vuonna 2020 vuodeksi Young Riders Academyyn oli hänen urallaan käänteentekevä, sillä se saattoi hänet jo oikeiden ihmisten, kuten Emile Hendrixin, yhteyteen."30 haki ja viisi otettiin, ja mä olin yksi niistä."Koulutus avasi silmät kaikille niille sadoille yksityiskohdille, joiden on oltava kunnossa, jos tässä lajissa mielii menestyä korkealla tasolla. Relander tajusi, että kansainvälinen esteratsastus on kokonaisuus, jonka haltuun ottaminen yksin on ehkä mahdollista, mutta harhareittien vaara on suuri, ja joka tapauksessa aikaa menee liian paljon hukkaan."Ilman sitä Academya en olisi itse kyllä öytänyt oikealle reitille", hän sanoo. . 30 000 askelta päivässä HollannissaOma käytävä hollantilaisen kenttäratsastajan tallissa on välttämättömyys. Relander toteaa, että Virosta käsin hänen projektillaan tuskin olisi onnistumisen edellytyksiä. Niinpä hän on ollut Hollannissa pian jo kymmenen vuotta. Kaikki aika menee hevosiin. Salilla ja pilateksessa hän käy, mutta vain siksi, että niistä on selkeä hyöty satulassa. Juoksemassa hän ei käy, sillä ei pidä siitä, mutta ei hän juoksulenkkejä tarvitsekaan. Relander tekee kaikki tallihommat karsinoiden siivoamisesta ja ruokinnasta alkaen itse. Tarhaamiset ja muut päivittäistyöt takaavat askelmittariin 30 000 askelta."Ja se on silloin tavallinen peruspäivä. Usein askeleita tulee paljon enemmänkin. Ei sellaisen jälkeen jaksa enää juoksemaan lähteä."Juuri tällä hetkellä hän on kotimaassaan Virossa, vanhempiensa luona, mutta Helsingin jälkeen tie suuntaa takaisin Keski-Eurooppaan. Relander antaa itselleen nyt pari vuotta aikaa "löytää ihmiset ja saada systemit kuntoon". Vuoden 2026 lopulla tallissa olisi oltava oikeat hevoset, jotta "lähes mahdoton" tehdään jälleen mahdolliseksi. Kuten tiedetään, My Relander on alun perin suomalainen. Hän syntyi vuonna 1998 Hyvinkäällä. Perheen muutettua Viroon, hän sai ensin FEI:n urheilukansalaisuuden virolaiseksi 15-vuotiaana, ja tultuaan täysi-ikäiseksi, hän vaihtoi kansalaisuutta lopullisesti. .Viroa edustava suomalainen My Relander teki olympialaisissa historiaa – "Ei kukaan pysty ymmärtämään, miten isoja ne esteet on ennen kuin seisoo siinä vieressä".Superyllätys: Yksi suomalainen hyppää Pariisin olympialaisissa – My Relander!.Virolaistunut suomalainen My Relander tähtää huipulle.Versaillesin olympiaradoilla vaaditaan kontrollia ja sujuvuutta yhtä aikaa - ratamestari Johanna Mikkola opintomatkalla SM-kisojen alla
My Relander, 26, miettii mitä seuraavaksi.Tai paremminkin, miten. Päämäärä on selvä. Hän haluaa hypätä Los Angelesissa neljän vuoden kuluttua. Eikä puoliksi vahingossa, kuten tänä vuonna, jolloin paikka avautui kalkkiviivoilla siinä vaiheessa, kun ratsastaja ei enää edes haaveillut sellaisesta. Relander lähti Pariisiin, kun paikka avautui toisen ratsastajan ollessa estynyt. Versaillesissa tie pysähtyi henkilökohtaiseen karsintaluokkaan, jossa tuli keskeytys.Relander hymähtää. Ehkä vähän väsyneen oloisesti. Hän on ollut virolaismedian haastateltavana koko Tallinnan Horse Show'n ajan, eikä hän sano ei suomalaismediallekaan, vaan ilmaantuu paikalle tismalleen lupaamallaan kellonlyömällä, luokkien välissä. "Ne radat Pariisissa olivat paljon isommat kuin mitä telkkarista saattoi päätellä. Ja jostain se kertoo, että saatiin kolme nollaa finaalissa. Ne oli ne parhaimmista parhaimmat", hän sanoo. Mutta pelkästään niiden muisteleminen saa hänen silmänsä säihkymään. Neljän vuoden päästä on uusi tilaisuus. Eikä hän lähde sinne "olemaan neljäs". "Mä haluan olla tämän urheilun huipulla", hän sanoo. Tie Los Angelesiin ei ole helppo virolaisratsastajalle, mutta Relander yrittää miettiä miten sen saisi onnistumaan. Perusperiaate on selvä: esteratsastus on yksilölaji, mutta yksin sitä on vaikea tehdä. On siis löydettävä oikeat ihmiset ja tämä toistuu Relanderin puheessa usein."Neljä vuotta aikaa saada systeemit kuntoon ja löytää ympärilleen oikeat ihmiset, jotka tietävät miten se reitti kuljetaan. Sen jälkeen täytyy uskoa itseensä ja pitää sitä edes itse mahdollisena. Muuten se ei onnistu."Helsingissä elämän kolmas viiden tähden kisaRelander oli kokematon Pariisiin mennessään, sillä hän oli siinä vaiheessa osallistunut elämässään tasan yhteen viiden tähden kilpailuun, viime vuoden lokakuussa Helsingissä. "Paikkoja viiden tähden kisoihin on vaikea saada." Viiteen tähteen pitäisi kuitenkin päästä, sillä niissä hyppäävät ja hiovat keskenään taitojaan ne ratsastajat, jotka sijoittuvat olympiaisissa. Ja jotka ylipäänsä pääsevät olympialaisiin. "Viisi tähteä on ihan oma maailmansa. Ei voi oikeastaan edes verrata", Relander huokaa. Relander hyppää seuraavan kerran Helsinki Horse Show'ssa, jonne on saanut paikan viiden tähden luokkiin. "Se on sitten mun kolmas sellainen kisa. Olympialaiset oli se toinen kisa", hän naurahtaa. Helsingissä nähdään Pariisin hevonen Expert (Usrinov - Purioso), joka kääntyy vuoden vaihteessa jo 16-vuotiaaksi. Sen ura on kääntymässä loppupuolelleen. 11-vuotias Ipsylon (El Salvador - Phin-Phin) on tällä hetkellä sen todennäköisin seuraaja. "Ensi vuoden EM:iin toivon pystyväni kvaalaamaan niillä molemmilla, jolloin voin sitten ottaa sinne sen, mikä on paremmassa vireessä", hän pohtii. "2026 on MM-kisat...."Helsinkiin on tulossa myös 8-vuotias KWPN-tamma Lorianne (VDL Zapatero - Voltaire). Ilmassa väikkyy, että satulan alle pitäisi jostain löytää todellinen huippuhevonen. Sellainen, jollaisilla Christian Kukuk, Steve Guerdat ja Maikel van der Vleuten, Pariisin nolla-nolla -kolmikko, ratsastavat. "Ipsylon pystyy kyllä. Mutta yksi hevonen ei riitä. Niitä pitäisi olla viiden tähden tasolla useampia", Relander pohtii. Mutta mistä hevosia sitten saa?"Niitä saa hyvillä suhteilla hevosten omistajiin. Ja jotta pystyy luomaan suhteita, pitää olla tiimi, joka toimii."Itsestään selvää on, että hevosia ei osteta valmiina. "Kaikki mun hevoset on itse tehtyjä, kuusivuotiaina ostettuja", hän sanoo. "Olen rakentanut tähän mennessä nyt kolme 150 plus-luokkia menevää hevosta."Se on pitkä tie, mutta se on loppujen lopuksi hyvä tie, jos hevosessa vaan on riittävä laatu. "Yhteistyö tuolla lailla koulutetun hevosen kanssa on ihan eri luokkaa kuin sellaisen kanssa, jonka olet ostanut viime vuonna valmiina. Ja jos sä haluat voittaa kansainvälisen viiden tähden 160-luokan, yhteistyön on sen sun hevosen kanssa oltava todella vahvalla pohjalla."Mitä muuta voittaminen sitten vaatii, kun lajissa on multimiljardöörejä, jotka ostavat useitakin miljoonahevosia ja valmentajat kaupan päälle, mutta eivät silti opi riittävästi voittaakseen ?"Sisua varmaan", Relander naurahtaa. "Toi on vaikea kysymys. Pitää löytää oikeat ihmiset ympärilleen, sellaiset, jotka pystyy auttamaan sua."Tällä hetkellä hän etsii valmentajaa, sillä puoleentoista vuoteen hänellä ei sellaista ole ollut. Se on ollut iso puute. Valmentaja on välttämätön peili, silmä, sparraaja ja keskustelukumppani. Yksin on liian vaikeaa. Tässä kohtaa Relander toteaa, että pääseminen vuonna 2020 vuodeksi Young Riders Academyyn oli hänen urallaan käänteentekevä, sillä se saattoi hänet jo oikeiden ihmisten, kuten Emile Hendrixin, yhteyteen."30 haki ja viisi otettiin, ja mä olin yksi niistä."Koulutus avasi silmät kaikille niille sadoille yksityiskohdille, joiden on oltava kunnossa, jos tässä lajissa mielii menestyä korkealla tasolla. Relander tajusi, että kansainvälinen esteratsastus on kokonaisuus, jonka haltuun ottaminen yksin on ehkä mahdollista, mutta harhareittien vaara on suuri, ja joka tapauksessa aikaa menee liian paljon hukkaan."Ilman sitä Academya en olisi itse kyllä öytänyt oikealle reitille", hän sanoo. . 30 000 askelta päivässä HollannissaOma käytävä hollantilaisen kenttäratsastajan tallissa on välttämättömyys. Relander toteaa, että Virosta käsin hänen projektillaan tuskin olisi onnistumisen edellytyksiä. Niinpä hän on ollut Hollannissa pian jo kymmenen vuotta. Kaikki aika menee hevosiin. Salilla ja pilateksessa hän käy, mutta vain siksi, että niistä on selkeä hyöty satulassa. Juoksemassa hän ei käy, sillä ei pidä siitä, mutta ei hän juoksulenkkejä tarvitsekaan. Relander tekee kaikki tallihommat karsinoiden siivoamisesta ja ruokinnasta alkaen itse. Tarhaamiset ja muut päivittäistyöt takaavat askelmittariin 30 000 askelta."Ja se on silloin tavallinen peruspäivä. Usein askeleita tulee paljon enemmänkin. Ei sellaisen jälkeen jaksa enää juoksemaan lähteä."Juuri tällä hetkellä hän on kotimaassaan Virossa, vanhempiensa luona, mutta Helsingin jälkeen tie suuntaa takaisin Keski-Eurooppaan. Relander antaa itselleen nyt pari vuotta aikaa "löytää ihmiset ja saada systemit kuntoon". Vuoden 2026 lopulla tallissa olisi oltava oikeat hevoset, jotta "lähes mahdoton" tehdään jälleen mahdolliseksi. Kuten tiedetään, My Relander on alun perin suomalainen. Hän syntyi vuonna 1998 Hyvinkäällä. Perheen muutettua Viroon, hän sai ensin FEI:n urheilukansalaisuuden virolaiseksi 15-vuotiaana, ja tultuaan täysi-ikäiseksi, hän vaihtoi kansalaisuutta lopullisesti. .Viroa edustava suomalainen My Relander teki olympialaisissa historiaa – "Ei kukaan pysty ymmärtämään, miten isoja ne esteet on ennen kuin seisoo siinä vieressä".Superyllätys: Yksi suomalainen hyppää Pariisin olympialaisissa – My Relander!.Virolaistunut suomalainen My Relander tähtää huipulle.Versaillesin olympiaradoilla vaaditaan kontrollia ja sujuvuutta yhtä aikaa - ratamestari Johanna Mikkola opintomatkalla SM-kisojen alla