Auli Teppisellä on kavionjälki otsassa – Maaseututukien grand old lady on huolissaan

ProAgria on maatalousalan ja maaseutuyritysten neuvonta ja kehittämisjärjestö. Se ei myönnä rahaa, mutta auttaa yrityksiä suunnittelussa ja tukien hakemisessa. Auli Teppinen työskentelee Järvenpäässä ProAgrian Etelä-Suomen toimistolla, ja välillä hän toimi järjestössä koko hevosalan osaamisvastaavana. Nykyäänkin hänelle ohjataan alan yrittäjiä ympäri Suomen..Auli TeppinenProAgrian yritysneuvojaTakana 36 vuoden neuvontauraTekee paljon hevosalan neuvontaaPuhuu koneistamisen, suunnittelun ja yhteistyön puolesta. Auli Teppinen on maatilan tyttö, joka opiskeli agrologiksi ja aloitti saman tien Uudenmaan maatalouskeskuksessa vuonna 1987. Sen jälkeen työpaikka on pysynyt samana, vaikka nimi on muuttunut. Neuvontauraa on takana jo 36 vuotta..80-luvun loppupuolella Suomessa alettiin ensimäistä kertaa tukea perusmaatalouden lisäksi myös muita maaseutuelinkeinoja, kunhan niillä oli maatalouskytkentä. Puhuttiin sivu- tai liitännäiselinkeinoista, joita välillä myös näennäiselinkeinoiksi moitittiin. Yleisin lisätulonlähde on ollut koneurakointi, mutta pian myös hevosala tuli vahvasti mukaan kuvioihin. .Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995, tukipolitiikka mullistui ja käytännössä kaikki maatilat siirtyivät tukihakujen pariin. Jokainen maatila joutui pohtimaan omaa strategiaansa muuttuneessa tilanteessa: joko laajentaa, monialaistua, pitää nykyisessä laajuudessa, supistaa vai hakea lisätuloja tilan ulkopuolelta..Teppisellä on kolme lasta, ja hän vietti 90-luvun lopun heidän kanssaan kotona. Kun hän vuonna 2002 palasi äitiyslomilta töihin, alkoi iso hevosalan nousu..”Kiinnostus hevosyrittäjyyteen räjähti”, hän kuvaa. .Hän tutustui hevosalan järjestöihin ja sai huomata, että sen kummemmin Suomen Ratsastajainliitto kuin Hipposkaan ei satsannut hevosyrittäjyyden neuvontaan. Teppinen lähti järjestämään näiden kanssa yhdessä hevosyrittäjyyskurssia Hyvinkäällä, ja kiinnostus oli valtava. Kurssipäiviä oli kerran viikossa eri aiheista, ja joka tilaisuudessa oli 80–100 kiinnostunutta, kaukaisimmat Kainuusta saakka. Tämän kurssin jälkeen valmisteltiin yhteistyössä ensimmäinen valtakunnallinen hevosyrittäjyyden koulutushanke. Sittemmin yrittäjyyden kehitystyössä ovat olleet mukana myös vuonna 2007 perustettu Hippolis ja vuotta myöhemmin perustettu Hevostietokeskus..Valtaosa tuetuista hevoshankkeista liittyy ratsastukseen, mutta joissain ravitallien rakentamisissa ja harjoitteluradan laajennuksissa ProAgria on ollut mukana. Tällä hetkellä investointihalukkuus on yrittäjillä hyvin varovaista, Teppinen kertoo. Yksi maneesiprojekti on laskennassa, mutta enemmän hän kohtaa niitä yrittäjiä, jotka miettivät, että kauanko tätä jaksaa.Kulut ja vaatimukset nousevat, mutta asiakasmäärät ovat laskeneet. Hevoskiinteistöjä on paljon myytävänä, mutta kiinteistöjen arvo ei riitä pankille vakuudeksi, joten ostajia on vaikea löytää.”2000-luvun alussa hevosmäärä lisääntyi joka vuosi 1000–1500 hevosella, ja jokainen niistä tarvitsi jonkin tallipaikan”, Teppinen muistelee. Nyt kasvua ei ole näkyvissä, vaan kokonaishevosmäärä vaikuttaa lähteneen laskemaan. Hevospelien myynti on laskenut kymmenessä vuodessa n. 14 prosenttia, ja varsoja syntyy nyt vuodessa noin 12–13 prosenttia vähemmän kuin vuosikymmen sitten. Erittäin huolestuttavana hän pitää Ratsastajainliiton jäsenmäärän laskua. Se on kestänyt pian 10 vuotta, ja pelkästään viime vuodesta pudotus on ollut 1500 jäsentä. Teppinen miettii, että haastavaan nykyhetkeen kaivattaisiin aloja yhdistävää toimintaa, sitä, että kokoonnuttaisiin yhden pöydän ääreen miettimään alan haasteita.”Että mentäisiin back to basics, ja mietittäisiin yhdessä alan pääpainoja. Nyt toiminta on kuin säleikkö. Tilanne on haastava koko alalle, ja voisi olla aika tehdä vakavaa koko hevosalan strategiatyötä. Pitäisi olla kriisikokous, missä vakavasti mietitään, mitä järjestöt voivat tehdä, että saadaan talleille uusia asiakaita”, Teppinen sanoo..Aloittavan valmentajan ei pitäisi hinnoitella valmennuspaikan hintaa liian alhaiseksi, niin että toiminta ei ole enää kannattavaa.Auli Teppinen.Uusia paineita yrittäjille ovat tuoneet somessa viestiminen sekä hevosen hyvinvointi- ja ympäristöasiat. Vaikka yrittäjä hoitaisi asiat hyvinkin, saatetaan hänestä levittää vahvasti epäasiallista tietoa ja tehdä turhia eläinsuojeluilmoituksia.Teppinen toivoo, että yrittäjät eivät tässäkään tilanteessa lähde liikaa asiakkaiden pompoteltavaksi – esimerkiksi täysihoitotallissa se voi uuvuttaa vakavasti.Lisäksi hän kehottaa nostamaan hintoja, vaikka se tuntuukin vaikealta.”Nyt hevosalalla hinnoittelu ei lähde kustannusperusteisesti, ja yrittäjillä on iso pelko asiakkaiden menettämisestä”, hän harmittelee.Ravialan ongelma on se, että mukaan on vaikea päästä, kun valmentajan nimi ja menestyminen vetävät asiakkaat ja mahdollistavat heillä järkevän hinnoittelun.”Aloittavan valmentajan ei pitäisi hinnoitella valmennuspaikan hintaa liian alhaiseksi, niin että toiminta ei ole enää kannattavaa”, Teppinen huomauttaa..Suomalaisia hevosyrittäjiä on hyvin laaja ja omanlaisensa skaala. Teppinen hymähtää, että toisessa päässä ovat tyhjätaskuiset, hevosyrityksestä haaveilevat ja juuri opiskelunsa suorittaneet nuoret, ja toisessa päässä ovat ne hevosista innostuneet ihmiset, joilla on valtavasti pääomaa, mitä voidaan sijoittaa välillä kannattamattomaankin yritystoimintaan.”Joukossa on niitäkin, jotka rakentavat hevospaikan ilman tarvetta käydä pankinjohtajan puheilla”, Teppinen sanoo. ”Ala vaatii yleensä isoa alkupääomaa, mutta vuotuinen liikevaihto voi olla keskimäärin n. 35–60 prosenttia suhteessa investoituun pääomaan.”Naisten osuus yrittäjissä on iso, ja se tuo joitain haasteita. Monet alan yrittäjät saattavat olla varovaisempia esimerkiksi rakentamiseen liittyvissä asioissa, ja siksi moni tallinperustaja valitsee avaimet käteen -paketin, vaikka se nostaa investoinnin hintaa. Osakilpailuttamisella voisi säästää tuhansia, Teppinen neuvoo.Hän uskoo, että alan yrittäjien naisvaltaisuus myös jarruttaa alan koneistumista. Muussa maataloudessa se on lähtökohta, mutta talleilla ajetaan yhä kilometrikaupalla kottikärryillä. Teppinen luennoi itse mielellään talleilla käytettävistä teknologioista, ja mukaan talkoisiin hän toivoisi myös hevosalan kouluja. Maataloudessa opetustilojen navetat ja muut karjasuojat näyttävät esimerkkiä ja opettavat oppilaat käyttämään koneita ja uutta teknologiaa, mutta hevosalalla vain Harju on panostanut esimerkiksi uudenaikaiseen pihattoon. .Koneistaminen on ollut Teppisen lempilapsi jo pitkään. Vuonna 2004 hän kävi Inkoossa tutustumassa ensimmäiseen aktiivitalliin. Sen jälkeen aktiivitalleja ja muita koneistettuja pihattoja on kyllä noussut Suomeen useita, mutta Teppinen näkisi niitä mielellään enemmänkin. Hevoset viihtyvät, ja ihmisen tekemän fyysisen työn määrä vähenee.”Mutta ymmärrän sen, että hevosen omistaja pelkää hevosten loukkaantumista, miksi niihin ei ole menty”, hän miettii. Perinteisissäkin talleissa toimintaa voi järkeistää. Teppinen on mielellään antanut opinnäytetöiden aiheita opiskelijoille hevosalalta. Yhdessä sellaisessa kellotettiin ajat, mitä viidessä eri tallissa käytettiin perustallitöihin; ruokintaan, tarhaukseen ja tallin siivoukseen. Hevosta kohti käytetty aika vaihteli 13 minuutista 24 minuuttiin. Ero merkitsi toisessa tallissa puolikasta henkilötyövuotta pienempää kokonaistyöaikaa vuodessa eli merkittävää aika ja kustannussäästöä. Toiminta kannattaa miettiä läpi tarkasti, niin että esimerkiksi kaikki turha käveleminen jää pois.Kymmenisen vuotta sitten Teppinen kokosi kymmenhenkisen Jaksava hevosyrittäjä -pienryhmän, jonka kanssa opiskeltiin mm. markkinointia, tallitöiden järkeistämistä ja budjetointia. Ehkä tärkeimmäksi asiaksi jäi kuitenkin sen havaitseminen, kuinka tärkeää yrittäjille oli yhdessä keskustelemisen kautta saatu vertaistuki..Vaikka haasteita on, myös mahdollisuuksia on. Teppiselle viime aikojen ilonpilkku on ollut heinäautomaatteja valmistavan Horse Haytec, joka on esimerkki onnistuneesta hevosalan uudesta liiketoiminnasta.”Heille sanoin aikanaan vakavasti, että tässä voi olla ideaa vientituotteeksi”, Teppinen kertoo..Myös perinteiselle toiminnalle on paikkansa. Teppinen huomauttaa, että välillä käsitys hevosalan yritystoiminnasta on liiankin negatiivinen.”On mielikuva, että se on aina kannattamatonta, mutta onhan meillä paljon yrityksiä, joilla on voitollisia tilinpäätöksiä. Kun aina puhutaan, että hevosala ei ole kannattava, se jää mieliin rahoittajillakin, kun siellä tehdään rahoituspäätöksiä”, hän harmittelee.Hän hän uskoo hevosalan nousevan nykyisestä tilanteesta”Yrittäjän ei pidä jäädä yksin pohtimaan tilannettaan. Olen jo todennut, että hevosala tarvitsee laajaa strategiatyötä, mutta samanaikaisesti jokaisen hevosalan yrittäjän tulisi tehdä oma strategiatyö analysoiden nykytilanne ja laatia oma visio ja kehittämissuunnitelma yritykselleen”, Teppinen sanoo.Suunnitelmiin hänestä saa hyvän sparraajan. Hän kertoo, että moni näkee vahvuutena sen, että hän ei itse ole syvällä kiinni hevosissa, vaan hän katsoo asioita enemmän yrittäjyyden kautta. Teppinen toivoisi, että myös yrittäjillä itsellään olisi edes hieman enemmän aikaa ja kiinnostusta talouslukuihin.”Usein yrittäjän aika ja energia kuluvat hevosten ja asiakkaiden kanssa työskennellessä. Nyt kannustan kaikkia yrittäjiä pysähtymään hetkeksi vuoden vaihtuessa, suunnittelemaan kunnolla ensi vuoden toimintaa ja laatimaan budjetin ja tarkastamaan hinnat”, Teppinen päättää. .Maaseudun tukemistaAuli Teppinen tekee talleille investointi- ja talousennustelaskelmia, joiden avulla päätetään, kannattaako lähteä investoimaan. Sitten mietitään yhdessä haettavissa olevia tukia.Viimeksi Teppinen keskusteli talliyrittäjän kanssa, joka kysyi tukimahdollisuuksia lämmitettävien ulkojuomakuppien hankkimiseksi.”Jos kyse on vain lainsäädännön vaatimasta asiasta, investointia ei yleensä tueta, mutta tämä on myös asia, joka ei muuta kilpailutilannetta ja joka lisää yrittäjän ja hevosten hyvinvointia”, Teppinen pallottelee.Aina laskelmien tulos ei ole investointia suunnittelevan kannalta positiivinen. Esimerkiksi tavallisen täysihoitotallin rahoitukselle on tällä hetkellä ainakin Etelä-Suomessa vaikea löytää perusteita. ELY-keskukset tekevät harkinnanvaraisesti tukipäätökset ja joillakin alueilla on jo linjattu, että he eivät rahoita uusia investointihankkeita, ellei tallilla ole jotain erityistä liikeideaa, mille on osoittaa markkinat.”Yhtä suunnitelmaa varten kävin läpi seudun täysihoitotalliyritykset, ja talleissa oli niin paljon tyhjää, että on vaikeaa ajatella tähän tilanteeseen mitään uutta yritystä”, Teppinen kertoo.Hevosalan rahoitustuet vaihtelevat riippuen siitä, minkälaista hevostoimintaa harjoitetaan. Hevostalous lasketaan maataloudeksi silloin, kun kyse on kasvatuksesta.”Siinä pitäisi jäädä vähintään 25 000 euron vuosittainen yrittäjätulo kulujen jälkeen, ja mahdollisia hevosalan palvelutoiminnan tuloja ei huomioida yrittäjätulolaskelmassa. Siksi näitä hankkeita on harvoin”, Teppinen selittää.Hevosten kasvatus saa olla myös osa muuta maatalouskokonaisuutta, esimerkiksi viljatilaa. Jos puhutaan pelkästä hevoskasvatuksesta ilman kasvinviljelyä, toiminta on harvoin niin laajaa, että sille myönnettäisiin investointitukia. Jos tilalla on esimerkiksi merkittävästi myös peltoviljelyä kasvatuksen ohessa, on yrittäjätulovaatimus helpommin toteutettavissa.Hevosalan palveluyritykset voivat hakea maaseudun investointi, kehittämis- tai käynnistystukia silloin, kun yritys sijaitsee ns. maaseutualueella. Investointihankkeet on suunniteltava hyvin, ja rahoitusta haetaan aina ennen hankkeen aloittamista.Niille talleille, jotka sijaitsevat kaupunkialueilla, on tukieuroja saatavissa vähemmän. Finnvera on yritysrahoittaja, mutta Teppisen kokemusten mukaan se ei ole kovin innostunut hevosyrittäjyydestä. Joitain vuosia sitten hän keskusteli Finnveran rahoituspäällikön kanssa erään maneesin rahoituksesta.”Hänellä oli kyllä asennemaailma, että ei me mitään harrasteita tueta, emme rahoita jäähallejakaan”, Teppinen kertoo.Sen sijaan jotkut ratsutallit ovat hakeneet ja saaneet ns. liikuntapaikka-avustusta aluehallinnolta maneesia tai kenttää varten.

Auli Teppisellä on kavionjälki otsassa – Maaseututukien grand old lady on huolissaan

Aiheeseen liittyvää