Pitkän uran tehnyt eläinlääkäri Matti Estola tiivistää yhteen lauseeseen: "Hevonen ei ole lemmikki"

Joskus sanotaan, että kestää kolme sukupolvea, ennenkuin syntyy ratsastaja. Entä sitten, kun on kyseessä kolmannen polven eläinlääkäri?Vermon Matti Estola on sellainen. Tapaamme monelle hevosenomistajalle tutun konkarin Vermon klinikan yläkerrassa aamukahvin merkeissä.”Sekä isäni että jo isoisäni olivat eläinlääkäreitä, se on totta", Matti Estola toteaa. 63-vuotias Estola on jäämässä eläkkeelle. Tavallaan: ”Mä siis vähennän päiviä, ehkä teen hommia enää kolme päivää viikossa, tai neljä.”HevosetNuorena eläinlääkärin ura ei ollut Estolalle se ykkösvaihtoehto, mutta hevoset olivat.”Ei mulla kyllä muita vaihtoehtoja ollut koskaan kuin hevoset”, kertoo Estola ja jatkaa: ”Nuorena ratsastinkin, hyppäsin esteitä, mähän olen Gumbölen juniorimestari 1970-luvulta, mulla oli semmoinen vanha laukkahevonen, täykkäri, jonka kanssa vauhtia riitti”, nauraa Estola. ”Isänikin oli ratsastaja ja Wegeliuksen olympiaratsu Monday Morning asui meidän hepan naapurissa. Mutta kyllä mä halusin ravivalmentajaksi ja ohjastajaksikin.”. Matti Estolan isä toimi myös ravituomarina Käpylässä ja sitä kautta Estola innostui raveista. Hän meni jo 15-vuotiaana auttelemaan Erik Skutnabbin ravitallille Kellokoskelle. Sitten seurasivat vuodet raviurheilun parissa Ranskassa ja Ruotsissa. Estola oli tallipoikana Ruotsissa, ja sai hetken hoitaakin Elitloppet-voittajaa Meadow Roadia.”Kyllä 1980-luku oli varmaan elämäni parasta aikaa!” muistelee Estola. ”Ei musta kuitenkaan ollut ravivalmentajaksi ja piti alkaa miettiä mitä sitä tekisi. Halusin tehdä töitä hevosten kanssa ja lähdin Tarttoon opiskelemaan eläinlääkäriksi."Aika oli hyvin erilaista kuin nykyään. "Melko ankeaa, välillä pelottavaakin. Viro oli vielä silloin aika väkivaltainen maa. Mutta toisaalta suomalaisella opintotuella eli siellä, jos ei nyt herroiksi, niin melkein, kun kaikki oli niin halpaa.”Tartossa vierähti viisi vuotta. Suomeen palattua kävi ilmi, että Tarton tutkintoa ei suoraan hyväksytty Suomessa, ja hän joutui tekemään uudelleen kliiniset aineet. Koska Suomessa niitä ei olisi päässyt niin nopeasti suorittamaan, Estola lähti Norjaan, Oslon eläinlääketieteelliseen korkeakouluun.”Siellä olin kaksi vuotta. Aika paljon opin siellä kalasairauksista, se on tietenkin Norjassa tärkeä asia. Sen jälkeen olin vielä Ruotsissa töissä hevosklinikalla yhden kesän.””Sitten tulin Suomeen ja aloin pyörimään Vermossa kunnes Jussi Virkkunen pyysi mua töihin klinikalle. Olen viihtynyt tosi hyvin, kohta 26 vuotta. On osunut hyvät työkaverit. Meitä on suunnilleen 25 ihmistä täällä, 12 eläinlääkäriä. Laura Muilu osti meidät harmaahapset, Karengon (Kalevi), Holopaisen (Jukka)ja minut ulos viime keväänä. Oli muitakin kyselijöitä mutta haluttiin että klinikan toiminta jatkuu täysin suomalaisena.”. Entä sitten hevoset? Miten niiden hoito ja elämä on muuttunut?”Tallit ovat parantuneet merkittävästi. Ja talli-ilma. Ei nykyään tule enää vastaan semmoisia puhkuri- tai astmatapauksia kuin aiemmin. Ammattilaisten osaaminen ja tietotaito on myös parantunut hurjasti. Jotkut harrastajat sen sijaan luottavat vähän liikaakin netistä löytämiinsä juttuihin. Sieltä löytää vaikka minkälaista ”diagnoosia”. Hevonen on saatettu ostaa hyvin vähäisellä kokemuksella ja taidolla.” Estola jatkaa: ”Eläinlääketiede on kehittynyt paljon, ja nykyään kaikki pyritään perustamaan evidence based -lääkitykseen ja tietoon. Eli tieteelliseen tutkimukseen. Täytyy myös muistaa että hevosten hammashoito on kehittynyt todella paljon, kengitysosaaminen on jotain aivan muuta kuin aiemmin, koska valtaosa hevosenomistajista käyttää koulutettuja seppiä, ja tietämys mahahaavasta on lisääntynyt sen myötä, kun tähystysstetoskoopit ovat parantuneet.”Estola kertoo hevosten laadun ja terveyden parantuneen kokonaisuudessaan siksikin, koska jalostus on mennyt eteenpäin suurin harppauksin.”Myös eläinlääkärien koulutus on nykyään erinomaisella tasolla, kyllä tämän päivän vastavalmistuneet eläinlääkärit tietää enemmän kuin me aikoinaan 30 vuotta sitten.”Entä mitä ongelmia näet nykyisessä hevosenpidossa?Niitäkin on. ”Hevoset on aivan liian lihavia! Ruokitaan aivan liikaa ja liikutetaan aivan liian vähän. Hevonen kaipaa monipuolista liikuntaa päivittäin, tarhassa seisominen ei ole liikuntaa.""Markkinamiehet on keksineet sen kymmenen erilaista purkkia ja purnukkaa, vaikka hyvä heinä ja kivennäiset riittää tavalliselle harrastehevoselle.""Meille saattaa tulla hevosenomistaja, joka on huolissaan siitä, että hevonen on liian laiha. Silloin joutuu sanomaan että sinun hevosesi on sopiva, sen tallikaverit on liian lihavia. Silmä tottuu pitämään lihavaa hevosta normaalina.”Estola on pihattojen kannattaja.”Pihatto on hevoselle hyvä paikka asua, mutta silloin täytyy ymmärrää ja hyväksyä se asia, että pihatossa asumisessa on riskinsä.”Mitä asiaa hevosista nykyihminen ei ymmärrä?”Että se on ennen kaikkea pakoeläin. Pakorefleksi on hevosessa aina, siinä kaikkein rauhallisimmassakin hevosessa. Ihmisillä ei nykyään aina ole hevosenlukutaitoa, niin että osattaisiin ennakoida tilanteita ja yrittää estää vaaratilanteita syntymästä."Kun Matti Estola jää ”vähän” eläkkeelle, aikaa jäänee muuhunkin kuin työntekoon. Perheessä on viisi hevosta, joista kaksi kilpailee raveissa. Estola on itse ajanut parisataa ravilähtöä, ehkä näemme hänet vielä kärryillä, kun korttikin tuli uusittua joku vuosi sitten. Ja golf on myös laji, jossa tämä osa-aika -eläkeläinen saa varmasti aikansa kulumaan.Jos saisit tiivistää tietämyksesi yhtään lauseeseen, mikä se olisi?”Hevonen ei ole lemmikki, sen pitää antaa olla hevonen.”Alkaakin olla jo kiire, Matti Estolan päivän ensimmäinen potilas odottaa klinikan alakerrassa.

Pitkän uran tehnyt eläinlääkäri Matti Estola tiivistää yhteen lauseeseen: "Hevonen ei ole lemmikki"

Aiheeseen liittyvää