McLeanien tallilla Tönisvorstissa on tavallinen työpäivä. Maneesissa on vilskettä. Warwick McLean ratsastaa Janni Martikaisen Mr Diamondia. Carolina McLean lähtee radan vieressä olevaan kahvitilaan keittämään kahvia. Lapset ovat koulussa. 38-vuotias Carolina McLean (tyttönimeltään Westerlund) on ollut Saksassa vuodesta 2013. Saksalaiseksi hän ei itseään silti tunne, vaan suomalaiseksi. Ei hän Suomeen silti kaipaa, sillä elämä on täällä. "Onneksi meillä on niin paljon suomalaisia asiakkaita, että saadaan Reissumies-leipää säännöllisesti."Carolina toteaa rakastavansa Suomea, mutta sitä mitä hän ammatikseen tekee, ei voi Suomessa likimainkaan samassa mittakaavassa tehdä. Lapset ovat syntyneet Saksassa. Kun heiltä kysyy minkämaalaisia he ovat, he vastaavat maailmankansalaisen tapaan: "Äiti on Suomesta, isä Australiasta, mutta me asutaan Saksassa. Hekään eivät miellä itseään saksalaiseksi, vaikka ovat tehneet kaiken täällä päivästä yksi."He ovat täysin kolmikielisiä. Äiti puhuu lapsilleen ruotsia, isä englantia ja koulussa ja kavereitten kanssa puhutaan saksaa.Kun Carolina vastaa välillä kännykkään ponikauppa-asiaa, kuulee, että hän puhuu lähes täydellistä saksaa. McLeanien talli tunnetaan suomalaisten asemapaikkana Keski-Euroopassa. Tällä hetkellä tallilla ovat Noora Stenvallin hevoset, Janni Martikainen, Louise Jönsson, Jessica Jokiranta ja Laura Kangasniemi. Ruotsin nuorten kouluratsastajien A-ryhmään kuuluva Emma Kålberg on McLeaneilla working groomina, eli hän ratsuttaa, hoitaa ja myös kilpailee McLeaneilta käsin.Carolina valmentaa montaa saksalaista ratsastajaa.Kisaamaan hän ei itse ehdi, vaikka mielellään sitäkin tekisi. "Meillä on täällä 12 työntekijää ja jonkun täytyy mahdollistaa se, että Warwick pääsee kilparadoille", Carolina kuittaa. "Jomman kumman meistä täytyy pystyä tekemään sitä kunnolla ja tällä hetkellä se, johon kisamielessä panostetaan, on Warwick."Warwick McLean, 43, on kilpaillut kansallisesti viime marraskuussa ja kansainvälisesti viime kesänä, jolloin satulan alla oli westfaleninruuna Hendrix (Bluehors Hotline - Donnerhall). Viiden vuoden päästä voi olla toinen tilanne oman kilparatsastamisen suhteen. Tai sitten ei. "Mä kyllä myös rakastan katsoa sitä, että muut pärjäävät", Carolina sanoo. "Kun on nuorena kisannut niin paljon kuin mäkin kisasin, siinä nousee tietyllä lailla kynnys. Mä kysyn helposti itseltäni, että miksi - miksi mä haluaisin kilpailla?" Haluanko mä näyttää itselleni vai kenelle? Ja mä en oikeastaan halua näyttää kenellekään..."Viimeiset kansainväliset tulokset ovat Celtas Queban kanssa vuodelta 2006, jolloin ratsukko kävi Kristiansandin PM-kisoissa nuorena ratsastajana. McLean Reitsport GMbH:n pääasiallinen tulo tulee hevosten kouluttamisesta."Sillä maksetaan kulut, lainat ja palkat.". Hevoskauppa on bonusta, lisätuloa. Koronan jälkeen hevoskauppa hiljeni, sen jälkeen se virkistyi, ja nyt se on taas tullut hieman alas."Olen iloinen, että se ei ole meidän pääbisnes. Hevonen on niin helppo ostaa, mutta niin vaikea myydä", Carolina naurahtaa. Vai onko se ostaminenkaan enää helppoa, kun hevosten oletetaan olevan täydellisiä? Eivätkä ne tietenkään ole. "Niin. Nykyään hevosen pitää tuntua omalta viikossa. Ennen valmistauduttiin opettelemaan hevosta seuraavat kuusi kuukautta. Mäkin muistan tehneeni vielä niin", Carolina toteaa. Tämän päivän hevosharrastaja ei vietä hevosensa kanssa enää koko päivää. Ei ole aikaa. Mutta tunnistaako jokainen asiakas täydellisyydenkään?"Ei.""Ratkaisu ratsastuksen ongelmiin olisi, että ihmiset oppisivat ratsastamaan paremmin ja ymmärtämään minkälainen eläin hevonen on", Carolina sanoo. Mutta tämä päivä ei ole huomenna."Me ei olla kaukana mun lapsuuden musta ori -tarinoista. Niistä missä joku tyttö pelastaa jonkun hevosen, josta tulee sen jälkeen hänen - ja vain hänen- paras ystävänsä. Viimeksi eilen eräs minun valmennettavistani selitti minulle, että hänen hevosensa ei halua tehdä kunnollista siirtymää. Yritin selittää, että se menee niin päin, että hevonen tekee juuri sellaisen siirtymän, minkä sinä itse pystyt ratsastamaan."Ei hevosihmistä, joka ei olisi huomannut meneillään olevaa, raivoavaa huutamista sosiaalisessa mediassa. Yleensä aiheena on kaikki se paha, mitä joku toinen hevosihminen oletettavasti tekee. Carolina McLean sanoo olevansa iloinen, että on "sen verran vanha", että some ei ole elämässä pääasiassa, eikä oikeastaan lainkaan tärkeä. "Me ollaan kuitenkin Warwickin kanssa kumpikin kasvettu aikuisiksi ilman somea joka paikassa." Asiakkailta tulee toisinaan neuvoja "näkyä paremmin somessa". "Mutta tämä on meidän elämä ja meidän arki. Ei kaikkien tarvitse tietää kaikkea mitä me tässä meidän arjessa tehdään! Ehkä me halutaan mieluummin elää omaa elämää rauhassa", Carolina toteaa. . Tönisvorstin uusi paikka saatiin ostaa melko edullisesti siksi, että siellä oli paljon remontoitavaa. Pihaan käännytään esikaupunkimaisesta miljööstä, kadulta, mutta kun portista pääsee sisälle, huomaa, että tila onkin valtavan suuri. Laitumiakin on lähes silmän kantamattomiin. "Ei me muuten oltaisi voitu ostaakaan, sillä hevostilat ovat täällä tosi kalliita."Carolinan onneksi Warwick on sitä miestyyppiä, joka korjaa kaiken. Hevosten lisäksi remontoidaan myös rakennukset. "Hän on tehnyt lattiat, kaiken. Warwick ratsastaa iltapäiväkolmeen ja sen jälkeen hän alkaa remonttihommat", Carolina kertoo. Warwick jatkaa isänsä, eläintieteilijä Andrew McLeanin tietä hevosten kouluttamisessa, joka pohjaa tieteelliseen näkemykseen eläinten oppimisesta. McLeanit ovat sitä mieltä, että yllättävän monelle hevosihmiselle eläimen oppiminen on täysi mysteerio, joskin parhaat heistä toteuttavat metodeja vähintäänkin tietämättään. Warwick on pitänyt hevosten kouluttamisesta Suomessa klinikan. Tämä oli Hevosopistolla vuonna 2016. Silloin hän sanoi, että ”Jos kuolaintuntumaa väistelevälle hevoselle antaa löysää ohjaa kun se hyppää pystyyn, voisi yhtä hyvin antaa sille porkkanan - se on suurinpiirtein yhtä tehokasta kouluttamista pystyyn hyppimiseen - jopa tehokkaampaa, sillä ohjien löysääminen tapahtui nopeammin ja hevonen yhdisti sen täsmällisemmin kahdelle jalalle nousemiseen.” Sama pätee yhä. Hevoset ovat edelleen hevosia. Hevosten kanssa on oltava selkeä, ennalta-arvattava, täsmällinen ja rauhallinen. Periksi antamaton. Mustavalkoinen. Aina samanlainen, sillä hevoset oppivat meistä koko ajan. Koulutustilanne on joka hetki. Hyvinvointiin panostetaan. Karsinoista näkee toisiin karsinoihin ja useimmilla on karsinassaan myös ikkuna ulos. McLeanin tallilla noudatetaan neljän F:n sääntöä: friends, forage, freedom ja fonction. Neljäs F on ehkä vaikeampi hahmottaa, mutta liittyy siihen, että hevosella tehdään jotakin sellaista, johon se jalostuksensa ja ratsastajansa osaamisen puolesta soveltuu. "Meillä toteutuu nuo kaikki. Hevoset esimerkiksi tarhaavat pareittain ja toisaalta niiden karsina on niiden koti, jonne ei mennä tekemään mitään hoitotoimenpiteitä, vaan hevoset satuloidaan ja valmistellaan siihen varatussa paikassa", Carolina kertoo. .Andrew McLean, tottumus ja toinen luonto
McLeanien tallilla Tönisvorstissa on tavallinen työpäivä. Maneesissa on vilskettä. Warwick McLean ratsastaa Janni Martikaisen Mr Diamondia. Carolina McLean lähtee radan vieressä olevaan kahvitilaan keittämään kahvia. Lapset ovat koulussa. 38-vuotias Carolina McLean (tyttönimeltään Westerlund) on ollut Saksassa vuodesta 2013. Saksalaiseksi hän ei itseään silti tunne, vaan suomalaiseksi. Ei hän Suomeen silti kaipaa, sillä elämä on täällä. "Onneksi meillä on niin paljon suomalaisia asiakkaita, että saadaan Reissumies-leipää säännöllisesti."Carolina toteaa rakastavansa Suomea, mutta sitä mitä hän ammatikseen tekee, ei voi Suomessa likimainkaan samassa mittakaavassa tehdä. Lapset ovat syntyneet Saksassa. Kun heiltä kysyy minkämaalaisia he ovat, he vastaavat maailmankansalaisen tapaan: "Äiti on Suomesta, isä Australiasta, mutta me asutaan Saksassa. Hekään eivät miellä itseään saksalaiseksi, vaikka ovat tehneet kaiken täällä päivästä yksi."He ovat täysin kolmikielisiä. Äiti puhuu lapsilleen ruotsia, isä englantia ja koulussa ja kavereitten kanssa puhutaan saksaa.Kun Carolina vastaa välillä kännykkään ponikauppa-asiaa, kuulee, että hän puhuu lähes täydellistä saksaa. McLeanien talli tunnetaan suomalaisten asemapaikkana Keski-Euroopassa. Tällä hetkellä tallilla ovat Noora Stenvallin hevoset, Janni Martikainen, Louise Jönsson, Jessica Jokiranta ja Laura Kangasniemi. Ruotsin nuorten kouluratsastajien A-ryhmään kuuluva Emma Kålberg on McLeaneilla working groomina, eli hän ratsuttaa, hoitaa ja myös kilpailee McLeaneilta käsin.Carolina valmentaa montaa saksalaista ratsastajaa.Kisaamaan hän ei itse ehdi, vaikka mielellään sitäkin tekisi. "Meillä on täällä 12 työntekijää ja jonkun täytyy mahdollistaa se, että Warwick pääsee kilparadoille", Carolina kuittaa. "Jomman kumman meistä täytyy pystyä tekemään sitä kunnolla ja tällä hetkellä se, johon kisamielessä panostetaan, on Warwick."Warwick McLean, 43, on kilpaillut kansallisesti viime marraskuussa ja kansainvälisesti viime kesänä, jolloin satulan alla oli westfaleninruuna Hendrix (Bluehors Hotline - Donnerhall). Viiden vuoden päästä voi olla toinen tilanne oman kilparatsastamisen suhteen. Tai sitten ei. "Mä kyllä myös rakastan katsoa sitä, että muut pärjäävät", Carolina sanoo. "Kun on nuorena kisannut niin paljon kuin mäkin kisasin, siinä nousee tietyllä lailla kynnys. Mä kysyn helposti itseltäni, että miksi - miksi mä haluaisin kilpailla?" Haluanko mä näyttää itselleni vai kenelle? Ja mä en oikeastaan halua näyttää kenellekään..."Viimeiset kansainväliset tulokset ovat Celtas Queban kanssa vuodelta 2006, jolloin ratsukko kävi Kristiansandin PM-kisoissa nuorena ratsastajana. McLean Reitsport GMbH:n pääasiallinen tulo tulee hevosten kouluttamisesta."Sillä maksetaan kulut, lainat ja palkat.". Hevoskauppa on bonusta, lisätuloa. Koronan jälkeen hevoskauppa hiljeni, sen jälkeen se virkistyi, ja nyt se on taas tullut hieman alas."Olen iloinen, että se ei ole meidän pääbisnes. Hevonen on niin helppo ostaa, mutta niin vaikea myydä", Carolina naurahtaa. Vai onko se ostaminenkaan enää helppoa, kun hevosten oletetaan olevan täydellisiä? Eivätkä ne tietenkään ole. "Niin. Nykyään hevosen pitää tuntua omalta viikossa. Ennen valmistauduttiin opettelemaan hevosta seuraavat kuusi kuukautta. Mäkin muistan tehneeni vielä niin", Carolina toteaa. Tämän päivän hevosharrastaja ei vietä hevosensa kanssa enää koko päivää. Ei ole aikaa. Mutta tunnistaako jokainen asiakas täydellisyydenkään?"Ei.""Ratkaisu ratsastuksen ongelmiin olisi, että ihmiset oppisivat ratsastamaan paremmin ja ymmärtämään minkälainen eläin hevonen on", Carolina sanoo. Mutta tämä päivä ei ole huomenna."Me ei olla kaukana mun lapsuuden musta ori -tarinoista. Niistä missä joku tyttö pelastaa jonkun hevosen, josta tulee sen jälkeen hänen - ja vain hänen- paras ystävänsä. Viimeksi eilen eräs minun valmennettavistani selitti minulle, että hänen hevosensa ei halua tehdä kunnollista siirtymää. Yritin selittää, että se menee niin päin, että hevonen tekee juuri sellaisen siirtymän, minkä sinä itse pystyt ratsastamaan."Ei hevosihmistä, joka ei olisi huomannut meneillään olevaa, raivoavaa huutamista sosiaalisessa mediassa. Yleensä aiheena on kaikki se paha, mitä joku toinen hevosihminen oletettavasti tekee. Carolina McLean sanoo olevansa iloinen, että on "sen verran vanha", että some ei ole elämässä pääasiassa, eikä oikeastaan lainkaan tärkeä. "Me ollaan kuitenkin Warwickin kanssa kumpikin kasvettu aikuisiksi ilman somea joka paikassa." Asiakkailta tulee toisinaan neuvoja "näkyä paremmin somessa". "Mutta tämä on meidän elämä ja meidän arki. Ei kaikkien tarvitse tietää kaikkea mitä me tässä meidän arjessa tehdään! Ehkä me halutaan mieluummin elää omaa elämää rauhassa", Carolina toteaa. . Tönisvorstin uusi paikka saatiin ostaa melko edullisesti siksi, että siellä oli paljon remontoitavaa. Pihaan käännytään esikaupunkimaisesta miljööstä, kadulta, mutta kun portista pääsee sisälle, huomaa, että tila onkin valtavan suuri. Laitumiakin on lähes silmän kantamattomiin. "Ei me muuten oltaisi voitu ostaakaan, sillä hevostilat ovat täällä tosi kalliita."Carolinan onneksi Warwick on sitä miestyyppiä, joka korjaa kaiken. Hevosten lisäksi remontoidaan myös rakennukset. "Hän on tehnyt lattiat, kaiken. Warwick ratsastaa iltapäiväkolmeen ja sen jälkeen hän alkaa remonttihommat", Carolina kertoo. Warwick jatkaa isänsä, eläintieteilijä Andrew McLeanin tietä hevosten kouluttamisessa, joka pohjaa tieteelliseen näkemykseen eläinten oppimisesta. McLeanit ovat sitä mieltä, että yllättävän monelle hevosihmiselle eläimen oppiminen on täysi mysteerio, joskin parhaat heistä toteuttavat metodeja vähintäänkin tietämättään. Warwick on pitänyt hevosten kouluttamisesta Suomessa klinikan. Tämä oli Hevosopistolla vuonna 2016. Silloin hän sanoi, että ”Jos kuolaintuntumaa väistelevälle hevoselle antaa löysää ohjaa kun se hyppää pystyyn, voisi yhtä hyvin antaa sille porkkanan - se on suurinpiirtein yhtä tehokasta kouluttamista pystyyn hyppimiseen - jopa tehokkaampaa, sillä ohjien löysääminen tapahtui nopeammin ja hevonen yhdisti sen täsmällisemmin kahdelle jalalle nousemiseen.” Sama pätee yhä. Hevoset ovat edelleen hevosia. Hevosten kanssa on oltava selkeä, ennalta-arvattava, täsmällinen ja rauhallinen. Periksi antamaton. Mustavalkoinen. Aina samanlainen, sillä hevoset oppivat meistä koko ajan. Koulutustilanne on joka hetki. Hyvinvointiin panostetaan. Karsinoista näkee toisiin karsinoihin ja useimmilla on karsinassaan myös ikkuna ulos. McLeanin tallilla noudatetaan neljän F:n sääntöä: friends, forage, freedom ja fonction. Neljäs F on ehkä vaikeampi hahmottaa, mutta liittyy siihen, että hevosella tehdään jotakin sellaista, johon se jalostuksensa ja ratsastajansa osaamisen puolesta soveltuu. "Meillä toteutuu nuo kaikki. Hevoset esimerkiksi tarhaavat pareittain ja toisaalta niiden karsina on niiden koti, jonne ei mennä tekemään mitään hoitotoimenpiteitä, vaan hevoset satuloidaan ja valmistellaan siihen varatussa paikassa", Carolina kertoo. .Andrew McLean, tottumus ja toinen luonto
