Tämä haastattelu on erikoinen, sillä vaikka Katariina ja Mihai Cozmei ovat parhaillaan avioeroprosessissa, tunnelma on ehdottoman positiivinen. Se on tietenkin harras ja vakava tunnelma, sillä kyse on loppuelämän valinnoista. Mutta tuon tuosta hymyillään, sillä asia on mietitty ja päätös on tehty. Joulukuinen iltapäivä on jo sen verran pitkällä, että ilta pimenee metsän keskellä, Vaskion kylässä. Juttelemme pariskunnan työhuoneella, jossa toinen on tehnyt valjaita ja ratsastusvaatteita, toinen jousiammuntatarvikkeita. . MihaiMihai Cozmei, 56, on Guinnessin ennätysten kirjassa saavutuksellaan. Joulukuussa 2022 hän ampui hevosen selästä 20 nuolta maaliin 36,98 sekunnissa. Se on maailmanennätys. Ja siihen myös loppui Mihai Cozmein ratsastusjousiammunta.Nyt loppui myös jousiammunta, jota hän jatkoi näihin päiviin ilman hevosia.Tätä luettaessa Cozmein Vaskion koti on jäänyt taakse ja hän on matkalla munkkiluostariin, synnyinmaassaan Romaniassa. Lentokone on lähtenyt Helsinki-Vantaalta maanantaina klo 19.25 Müncheniin ja sieltä on jatkoyhteys Bukarestiin. Huomenna matka jatkuu lopulliseen määränpäähän, Doroteian ortodoksiseen munkkiluostariin Plutonitassa, Pohjois-Romaniassa. Tarkoitus on viettää siellä loppuelämä. Etsien välitöntä ja suoraa yhteyttä jumalaan.Matkatavarat on pakattu. Ennen kuin lähtee ruokkimaan hevosia, Mihai kertoo tiestään huippu-urheilijana ja mystikkona. Reitistään sellaiseksi ihmiseksi, mikä hän on nyt. Hevosilla oli oma, erittäin tärkeä roolinsa.Mihai Cozmei lähti kotimaastaan 27 vuotta sitten. Ensin tie vei rajanaapuriin Unkariin. Hevoset tulivat elämään melko myöhään, sillä Cozmei ei ole hevosperheeseen syntynyt ja ensimmäinen puolikas meni ilman hevosia elämässä. Hän opiskeli sähköinsinööriksi. Urheilijan ura alkoi aikidolla, jota hän jatkoi mustaan vyöhön asti. Hyvin varhaisessa vaiheessa kuvaan tuli mukaan zenbuddhismi, joka onkin looginen jatkumo japanilaiselle kamppailulajille. Tämä johti siihen, että hän lähti opettajansa perässä Zoto zen -kouluun Unkariin ja vietti vuoden temppelissä.Saatuaan työtarjouksen näytösratsastajana perinteisessä japanilaisessa jousiammunnassa, Cozmei oli jo kolmekymppinen, eikä ollut koskaan istunut hevosen selässä. Hän päätti tarttua tilaisuuteen. Hevosura alkoi kapuamalla hevosen selkään ilman satulaa, ja seuraamalla ryhmää, joka lähti laukkaamaan maastoon.Kahden viikon päästä tästä hän esiintyi näytöksissä turisteille."Takapuoli oli hiertynyt vereslihalle ratsastamisesta ja kädet jousiammunnasta, mutta opin. Motivaatio oli tarpeeksi kova", Cozmei kertoo. Zazen-istumameditointi jatkui kaiken aikaa rinnalla ja tässä mielentilassa Cozmei harjoitteli myös jousiammunnan tekniikkaa. Hän halusi puhdistaa jousiampumisensa kaikesta, mikä ei siihen kuulu. Ratsastusjousiampuminen koostuu siitä, että otetaan viinestä nuoli ja ammutaan se maaliin, hevosen laukatessa alla. Ratsastaja ei pitele ohjia, koska kädet ovat jousessa ja nuolessa, joten hevosen tulee tietää oma tehtävänsä. Kun molemmat ovat oppineet omat osuutensa, tuloksena on jousimies, kuten hahmoa esimerkiksi astrologiassa kutsutaan.Seuraava muutos oli suuri. Vuonna 2009 Cozmeista tuli kristitty. Zenbuddhismi sai jäädä. "Zen on yksinäisen ihmisen mielentila. Kristinuskossa on kyse hengen löytämisestä yhdessä muiden kanssa, rakkaudesta", hän toteaa.Cozmei löysi rukouksen ja sille hän haluaa pyhittää koko lopun elämänsä. Koska rukoileminen tulee viemään kaiken energian ja ajan eikä päiviin mahdu enää muuta, hän haluaa tehdä sen tarkoitukseen pyhitetyssä paikassa, luostarissa. Elämä itsessään muuttuu rukoukseksi. Yhtymäkohtia zenbuddhismiin löytyy yllättävän paljon: myös rukouksen tie koostuu läsnäolemisesta, keskittymisestä ja hiljaisuudesta. Kyse ei sen sijaan ole mielenrauhan etsimisestä, se löytyy automaattisesti, kun ihminen tekee asioita, joilla on hänelle merkitystä."Jatkuvaa rukoilua on melko vaikea harjoittaa tavanomaisessa avioliitossa ja elämässä!" kumpikin Cozmei toteaa. Mutta sitä voi tehdä kuitenkin yhteydessä muihin ihmisiin, ja ehkä pitääkin, sillä Mihai Cozmei sanoo, että muut ihmiset kuuluvat olennaisena osana ihmisyyteen. "Me olemme aina kontaktissa muihin ihmisiin. Joku voi sanoa vihaavansa ihmisiä, mutta hän on silloin yhteydessä ihmiskuntaan sen vihansa kautta", hän selittää.. Jousimies hänestä todellakin tuli. Epätavallisen hyvä sellainen, jos ulkoisilla mittareilla mitataan. Hän on voittanut kaiken mahdollisen ja käynyt opettamassa taitoa ympäri maailmaa. Lajissa on tasoluokitus. Hiljattain lisättiin HA-tasot 9 ja 10. Cozmei on toistaiseksi vielä ainoa maailmassa, jolle on myönnetty horse archer -taso 9. Pykälää alemmalla tasolla on kolmekin suomalaista. Cozmeita kiinnosti kehittyminen niin hyväksi kuin mahdollista. Miten jousiammunnan saisi niin täydelliseksi kuin mahdollista, sen itsensä takia?Hän huomasi, että kun mukaan saa sisäisen voiman, mikään ei lopulta voi estää nuolta lentämästä sinne, minne sen pitääkin mennä. Nuolen optimaaliseen lentorataan tarvitaan tarkkuutta eli hyvää mielenhallintaa, voimaa, joka tulee ampujan sisimmästä sekä nopeutta, jossa taas on kyse oikean rytmin löytämisestä. Jousiammunnasta tulee elävää."Kentauri on ratsukko, jossa ratsastaja on aivot ja hevonen on keho", Cozmei avaa asiaa, joka on kaikille ratsastajille jollain lailla tuttua. Hän kertoo, että jousimies-kentaurihahmo tuo ratsastajalle moninkertaiset voimat ja kyvykkyyden ja että hevosen mahdollistama voima, eräänlainen sisäinen tuli ja energia, on osattava suunnata oikein. Asiaan liittyy myös hengitystekniikka, joka kuulostaa tutulta kaikkien niiden korvaan, jotka ovat harrastaneet vaikkapa joogaa. Keuhkot vedetään täyteen ilmaan ja pidätetään hengitystä, kunnes suoritus on tehty. Cozmei arvelee itse asiassa, että fysiologisesti kyse on munuaisten päällä olevien adrenaliinia erittävien rauhasten stimuloimisesta pallean avulla, mutta se on tekninen sivuseikka."Sisäinen tuli auttaa minua ampumaan kymmenen nuolta niin nopeasti kuin se on mahdollista."Cozmei näyttää tekniikan pelkällä jousella, joka sopii tehtävään. Hän toteaa, että mitä tahansa jousta ei saa laukaista ilman nuolta, mutta tällä kyseisellä välineellä niin voi nyt tehdä, viimeisenä esimerkkinä maailmassa, mitä häneen tulee. Cozmei vetää henkeä, asettuu asentoon jalat ristissä ja tyhjentää viinen nuoli nuolelta, kuvitteellisesti. Sitten hän puhaltaa ulos ja suoristaa itsensä.. On menossa viimeinen vaihe. Cozmei kertoo saavuttaneensa ratsastusjousiammunnan lopullisen päämäärän ja tarkoituksen niin perinpohjaisesti, että sekä hevonen, että jousiammunta ovat tulleet tarpeettomaksi. Vuoden 2022 saavutetun ennätyssuorituksen jälkeen hän ei ole enää noussut hevosen selkään.Ei tarvitse. Hän saa halutessaan hevosen voiman käyttöönsä, vaikka hevosta ei olisi enää mailla eikä halmeilla. Tämä kuulostaa hieman monimutkaiselta, eikä ole ihme, jos se ei heti avaudu, sillä onhan Cozmeilla itselläänkin asian sisäistämisessä takanaan vuosikausien henkinen tie. Mutta asia on niin, että hän on hevosena itse itselleen."Olen henki ja kehoni on hevonen. Hevosen voima on minussa, kun tarvitsen sitä."Kun hän jokin aika sitten käytti sisäistä voimaa jännittäessään jousta ensin hevosen selässä, sitten maasta käsin, tästedes myös jousi jää lopullisesti viineen.Sisäistä hevosen energiaa tarvitaan vastedes rukoiluun, jota luostarissa tehdään aamusta iltaan.Se on Cozmein tapa olla hyödyksi maailmalle ja rakkauden osoitus. Voimakas sellainen."Rukouksessa on paljon voimaa.". KatariinaKatariina Cozmei, 47, kuuntelee haastattelua vierestä. Hymyillen - välillä vähän kauhistuneena, sen näköisenä, että tiedostaa kyllä, miten "hullulta" tämä kaikki saattaa kuulostaa. Mutta tiedostaen, että ei tässä ollut kuin yksi mahdollinen ratkaisu, kun toinen osapuoli haluaa palvella jumalaa, ja toinen jatkaa elämää tavanomaisesti, hevostensa ja vaateyrityksensä kautta.Cozmeilla on vaikea vaihe, sillä elämän hevonen, suomenruuna Tukkilan Tulipoika (Pilven Poika - Onnipoika) kuoli kaksi kuukautta sitten 13 yhteisen vuoden jälkeen."Se oli mun elämäni mies. Kun jouduin laittamaan sen kuoppaan, siinä kuoli paljon asioita."Ja nyt on edessä toinen suuri menetys ja valtava elämänmuutos.Katariina toteaa tyynesti, että vaikka hän ymmärtää Mihain motiivin lähteä toteuttamaan elämänsä tarkoitusta, tilanne on aina pahempi heille, jotka jäävät vanhaan - siihen entiseen elämään. Katariinalla on takanaan yhdeksän vuotta avioliittoa Mihain kanssa joka oli myös hänelle idoli jousiammunnassa."Mihai pääsee nyt "siihen parempaan paikkaan", jonne hän haluaa. Minä jään tänne miettimään, että mitäs tässä nyt tapahtuikaan", hän hymähtää. "Totuus on, että me ei koskaan enää nähdä."Se on haikeaa, mutta se ei ole traagista. Näin on hyvä.Hänkin on ollut kansainvälistä tasoa, mutta menettänyt nyt mielenkiintonsa urheilemiseen, kertoo saaneensa "ratsastusjousiammunta-burnoutin" kiertäessään mestarimiehensä kanssa opettamassa."Mulle jousiammunta ei ole koskaan ollut se juttu, vaan hevoset."Hän on jättänyt jousiammunnan ratsastajana, mutta jatkaa tuomarina, toimihenkilönä, ja valmentajana. Hänen päämielenkiintonsa kohdistuu kuitenkin sivistyneeseen ratsastamiseen, kuten hän itse harjoittamansa kaltaista klassista kouluratsastustaidetta kutsuu. Cozmein esikuvat ovat 1500- ja 1600-luvulta: Antoine de Pluvinel ja Francois Robichon de la Gueriniere, joiden ratsastusmuotokuvat ovat tallituvan seinällä. Tässä ajassa näitä oppeja edustavat muun muassa tanskalainen Bent Branderup ja belgialainen Kenneth Vanseweelt.. "Mä näen ratsastamisen nimenomaan siinä kentauri-mielessä. Kuten Bent Branderup sanoo, kentauri on yksi keho, jolla on kaksi sielua. Se on vähän eri konsepti kuin Mihain jousimies, joka on se aivot ja hevonen on se keho."Kaikki eläimet ovat tärkeitä. Myös koirat, jotka ovat entisen Tsekkoslovakian armeijan 1950-luvulla kehittämiä ceskoslovensky vlciak-rotu, jossa on yhdistettynä saksanpaimenkoiraa ja sutta. "Saksanpaimenkoira 2.0, koska nopeampi ja voimakkaampi", hän kiteyttää. Ne eivät siis ole koirasusia, vaan Suomessakin tunnustettu koirarotu. Toimittaja näkee pihassa yhden sellaisen, ja se on kyllä aivan suden näköinen, jopa liikkumistapaansa myöten.Katariina toteaa, että hänen spirituaalinen tiensä on yrittää tulla paremmaksi ratsastajaksi, hevosten takia.Hän mieltää itsensä linkiksi eläinkouluttajien ja kilparatsastuksen välillä, sillä on tehnyt niitä molempia ja hyväksyy molemmat. Hän teki eläintenkouluttajan lopputyönsä kouluratsastuksen näkökulmasta, hankittuaan sitä ennen urheiluvalmentajan ammattitutkinnon. Hän näkee itsensä pioneerinä, jonkalaista kouluratsastuksessa juuri nyt tarvittaisiin, sillä laji vaatii jonkinlaista remonttia."Ulkopuolinen paine alkaa olla jo todella kova ja se paine ei mene pois."Sillanrakentaminen on hyvin vaikeaa, sillä Cozmei on huomannut, että mitä tahansa hän julkisesti sanoo, siitä voi joku loukkaantua. Näyttää siltä, että suorastaan haluaa voida loukkaantua."Niinpä olen ollut somessa pitkän aikaa aika hiljaa, koska en jaksa niiden vainoavien somevihaajien kanssa. Siellä on muutama tosi ongelmallinenkin tyyppi."Cozmei kertoo, että varmaankin siksi, koska ei ole pelkästään kumpaakaan ääripäätä, hän saa tasaisesti myös negatiivista palautetta."Kilparatsastajat pitää mua kukkahattuna, ja kukkahatut eläinrääkkääjänä", Cozmei kiteyttää. "Oikeasti mä kannatan välimallia, kumpikaan ääripää ei ole mun juttuni. Mä haluaisin olla sillanrakentaja."Helppoja ratkaisuja olisi esimerkiksi kankikuolaimen muuttaminen ei-pakolliseksi ja turpahihnapakon poistaminen. "Ne ovat kumpikin historiallisia reliikkejä. Ratsastus toki itsessään on historiallinen reliikki, mutta onhan kenttäratsastustakin kyetty muuttamaan. Päävehkeet eivät ole edes välttämättömiä ratsastuksessa, vaikka klassisen ratsastuksen työkalupakkiin päävehkeet ja kuolaimet kuuluvatkin. Ei edes tuntumassa. Mä väitän, että sen saa kaulanarullakin. Ei se väline vaan se käyttö..."Tuomaritoiminnan muuttaminen sellaiseksi, että vääristä asioista ei palkita, olisi ehkä tärkein yksittäinen muutettava asia.Luotiviiva-asia on sellainen, joka pitäisi korjata kisoissa, puhumattakaan stressikäyttäytymisestä ja sinisistä kielistä.Hän sanoo, että olisi tosi ikävää, jos kilparatsastus loppuisi, sillä se vaikuttaisi kaikkeen tekemiseen hevosten kanssa."Mä en koskaan ole ollut, enkä ole, kilparatsastusvastainen ihminen."Kun hän mursi niskansa ratsastusonnettomuudessa 130-okserilla Espanjassa, kilparatsastus esteillä sai jäädä. "Oon aina ollut enemmän kouluratsastaja ja sitä olen kisannu tuon jälkeen, en enää esteitä enkä kenttää. Viimeksi kilpailin jouskaria ratsastuskisoissa Ranskassa elokuussa 2024." Siihen viimeistään jäi kaikenlainen ratsastaminen voimalla. "Jo teini-iässä halusin löytää muunlaisia tapoja. Ja siihen päälle fibromyalgiadiagnoosi." Elämä jatkuu. Mihai on tänään lähtenyt Suomesta, eikä enää palaa. Katariina on päättänyt pysyä Cozmeina, eikä vaihtaa tyttönimeensä Albrechtiin. Yritys COZ by Cozmeikin on sen niminen. . Kun tieto Mihain tekemästä päätöksestä tuli, se oli eräänlainen shokki kansainväliselle ratsastusjousiammuntayhteisölle."Yllättävän monella tosin oli se huoli, että ehtiikö vielä saamaan Mihain tekemän nuoliviineen tai jonkun muun tarvikkeen. Aika raadollista!" Mihai Cozmei on kirjoittanut ajatuksensa englannin kielellä kuluneena vuonna ilmestyneeseen kirjaan nimeltä ”The way of the Archer – Journey Beyond the Heart of the Iceberg”.
Tämä haastattelu on erikoinen, sillä vaikka Katariina ja Mihai Cozmei ovat parhaillaan avioeroprosessissa, tunnelma on ehdottoman positiivinen. Se on tietenkin harras ja vakava tunnelma, sillä kyse on loppuelämän valinnoista. Mutta tuon tuosta hymyillään, sillä asia on mietitty ja päätös on tehty. Joulukuinen iltapäivä on jo sen verran pitkällä, että ilta pimenee metsän keskellä, Vaskion kylässä. Juttelemme pariskunnan työhuoneella, jossa toinen on tehnyt valjaita ja ratsastusvaatteita, toinen jousiammuntatarvikkeita. . MihaiMihai Cozmei, 56, on Guinnessin ennätysten kirjassa saavutuksellaan. Joulukuussa 2022 hän ampui hevosen selästä 20 nuolta maaliin 36,98 sekunnissa. Se on maailmanennätys. Ja siihen myös loppui Mihai Cozmein ratsastusjousiammunta.Nyt loppui myös jousiammunta, jota hän jatkoi näihin päiviin ilman hevosia.Tätä luettaessa Cozmein Vaskion koti on jäänyt taakse ja hän on matkalla munkkiluostariin, synnyinmaassaan Romaniassa. Lentokone on lähtenyt Helsinki-Vantaalta maanantaina klo 19.25 Müncheniin ja sieltä on jatkoyhteys Bukarestiin. Huomenna matka jatkuu lopulliseen määränpäähän, Doroteian ortodoksiseen munkkiluostariin Plutonitassa, Pohjois-Romaniassa. Tarkoitus on viettää siellä loppuelämä. Etsien välitöntä ja suoraa yhteyttä jumalaan.Matkatavarat on pakattu. Ennen kuin lähtee ruokkimaan hevosia, Mihai kertoo tiestään huippu-urheilijana ja mystikkona. Reitistään sellaiseksi ihmiseksi, mikä hän on nyt. Hevosilla oli oma, erittäin tärkeä roolinsa.Mihai Cozmei lähti kotimaastaan 27 vuotta sitten. Ensin tie vei rajanaapuriin Unkariin. Hevoset tulivat elämään melko myöhään, sillä Cozmei ei ole hevosperheeseen syntynyt ja ensimmäinen puolikas meni ilman hevosia elämässä. Hän opiskeli sähköinsinööriksi. Urheilijan ura alkoi aikidolla, jota hän jatkoi mustaan vyöhön asti. Hyvin varhaisessa vaiheessa kuvaan tuli mukaan zenbuddhismi, joka onkin looginen jatkumo japanilaiselle kamppailulajille. Tämä johti siihen, että hän lähti opettajansa perässä Zoto zen -kouluun Unkariin ja vietti vuoden temppelissä.Saatuaan työtarjouksen näytösratsastajana perinteisessä japanilaisessa jousiammunnassa, Cozmei oli jo kolmekymppinen, eikä ollut koskaan istunut hevosen selässä. Hän päätti tarttua tilaisuuteen. Hevosura alkoi kapuamalla hevosen selkään ilman satulaa, ja seuraamalla ryhmää, joka lähti laukkaamaan maastoon.Kahden viikon päästä tästä hän esiintyi näytöksissä turisteille."Takapuoli oli hiertynyt vereslihalle ratsastamisesta ja kädet jousiammunnasta, mutta opin. Motivaatio oli tarpeeksi kova", Cozmei kertoo. Zazen-istumameditointi jatkui kaiken aikaa rinnalla ja tässä mielentilassa Cozmei harjoitteli myös jousiammunnan tekniikkaa. Hän halusi puhdistaa jousiampumisensa kaikesta, mikä ei siihen kuulu. Ratsastusjousiampuminen koostuu siitä, että otetaan viinestä nuoli ja ammutaan se maaliin, hevosen laukatessa alla. Ratsastaja ei pitele ohjia, koska kädet ovat jousessa ja nuolessa, joten hevosen tulee tietää oma tehtävänsä. Kun molemmat ovat oppineet omat osuutensa, tuloksena on jousimies, kuten hahmoa esimerkiksi astrologiassa kutsutaan.Seuraava muutos oli suuri. Vuonna 2009 Cozmeista tuli kristitty. Zenbuddhismi sai jäädä. "Zen on yksinäisen ihmisen mielentila. Kristinuskossa on kyse hengen löytämisestä yhdessä muiden kanssa, rakkaudesta", hän toteaa.Cozmei löysi rukouksen ja sille hän haluaa pyhittää koko lopun elämänsä. Koska rukoileminen tulee viemään kaiken energian ja ajan eikä päiviin mahdu enää muuta, hän haluaa tehdä sen tarkoitukseen pyhitetyssä paikassa, luostarissa. Elämä itsessään muuttuu rukoukseksi. Yhtymäkohtia zenbuddhismiin löytyy yllättävän paljon: myös rukouksen tie koostuu läsnäolemisesta, keskittymisestä ja hiljaisuudesta. Kyse ei sen sijaan ole mielenrauhan etsimisestä, se löytyy automaattisesti, kun ihminen tekee asioita, joilla on hänelle merkitystä."Jatkuvaa rukoilua on melko vaikea harjoittaa tavanomaisessa avioliitossa ja elämässä!" kumpikin Cozmei toteaa. Mutta sitä voi tehdä kuitenkin yhteydessä muihin ihmisiin, ja ehkä pitääkin, sillä Mihai Cozmei sanoo, että muut ihmiset kuuluvat olennaisena osana ihmisyyteen. "Me olemme aina kontaktissa muihin ihmisiin. Joku voi sanoa vihaavansa ihmisiä, mutta hän on silloin yhteydessä ihmiskuntaan sen vihansa kautta", hän selittää.. Jousimies hänestä todellakin tuli. Epätavallisen hyvä sellainen, jos ulkoisilla mittareilla mitataan. Hän on voittanut kaiken mahdollisen ja käynyt opettamassa taitoa ympäri maailmaa. Lajissa on tasoluokitus. Hiljattain lisättiin HA-tasot 9 ja 10. Cozmei on toistaiseksi vielä ainoa maailmassa, jolle on myönnetty horse archer -taso 9. Pykälää alemmalla tasolla on kolmekin suomalaista. Cozmeita kiinnosti kehittyminen niin hyväksi kuin mahdollista. Miten jousiammunnan saisi niin täydelliseksi kuin mahdollista, sen itsensä takia?Hän huomasi, että kun mukaan saa sisäisen voiman, mikään ei lopulta voi estää nuolta lentämästä sinne, minne sen pitääkin mennä. Nuolen optimaaliseen lentorataan tarvitaan tarkkuutta eli hyvää mielenhallintaa, voimaa, joka tulee ampujan sisimmästä sekä nopeutta, jossa taas on kyse oikean rytmin löytämisestä. Jousiammunnasta tulee elävää."Kentauri on ratsukko, jossa ratsastaja on aivot ja hevonen on keho", Cozmei avaa asiaa, joka on kaikille ratsastajille jollain lailla tuttua. Hän kertoo, että jousimies-kentaurihahmo tuo ratsastajalle moninkertaiset voimat ja kyvykkyyden ja että hevosen mahdollistama voima, eräänlainen sisäinen tuli ja energia, on osattava suunnata oikein. Asiaan liittyy myös hengitystekniikka, joka kuulostaa tutulta kaikkien niiden korvaan, jotka ovat harrastaneet vaikkapa joogaa. Keuhkot vedetään täyteen ilmaan ja pidätetään hengitystä, kunnes suoritus on tehty. Cozmei arvelee itse asiassa, että fysiologisesti kyse on munuaisten päällä olevien adrenaliinia erittävien rauhasten stimuloimisesta pallean avulla, mutta se on tekninen sivuseikka."Sisäinen tuli auttaa minua ampumaan kymmenen nuolta niin nopeasti kuin se on mahdollista."Cozmei näyttää tekniikan pelkällä jousella, joka sopii tehtävään. Hän toteaa, että mitä tahansa jousta ei saa laukaista ilman nuolta, mutta tällä kyseisellä välineellä niin voi nyt tehdä, viimeisenä esimerkkinä maailmassa, mitä häneen tulee. Cozmei vetää henkeä, asettuu asentoon jalat ristissä ja tyhjentää viinen nuoli nuolelta, kuvitteellisesti. Sitten hän puhaltaa ulos ja suoristaa itsensä.. On menossa viimeinen vaihe. Cozmei kertoo saavuttaneensa ratsastusjousiammunnan lopullisen päämäärän ja tarkoituksen niin perinpohjaisesti, että sekä hevonen, että jousiammunta ovat tulleet tarpeettomaksi. Vuoden 2022 saavutetun ennätyssuorituksen jälkeen hän ei ole enää noussut hevosen selkään.Ei tarvitse. Hän saa halutessaan hevosen voiman käyttöönsä, vaikka hevosta ei olisi enää mailla eikä halmeilla. Tämä kuulostaa hieman monimutkaiselta, eikä ole ihme, jos se ei heti avaudu, sillä onhan Cozmeilla itselläänkin asian sisäistämisessä takanaan vuosikausien henkinen tie. Mutta asia on niin, että hän on hevosena itse itselleen."Olen henki ja kehoni on hevonen. Hevosen voima on minussa, kun tarvitsen sitä."Kun hän jokin aika sitten käytti sisäistä voimaa jännittäessään jousta ensin hevosen selässä, sitten maasta käsin, tästedes myös jousi jää lopullisesti viineen.Sisäistä hevosen energiaa tarvitaan vastedes rukoiluun, jota luostarissa tehdään aamusta iltaan.Se on Cozmein tapa olla hyödyksi maailmalle ja rakkauden osoitus. Voimakas sellainen."Rukouksessa on paljon voimaa.". KatariinaKatariina Cozmei, 47, kuuntelee haastattelua vierestä. Hymyillen - välillä vähän kauhistuneena, sen näköisenä, että tiedostaa kyllä, miten "hullulta" tämä kaikki saattaa kuulostaa. Mutta tiedostaen, että ei tässä ollut kuin yksi mahdollinen ratkaisu, kun toinen osapuoli haluaa palvella jumalaa, ja toinen jatkaa elämää tavanomaisesti, hevostensa ja vaateyrityksensä kautta.Cozmeilla on vaikea vaihe, sillä elämän hevonen, suomenruuna Tukkilan Tulipoika (Pilven Poika - Onnipoika) kuoli kaksi kuukautta sitten 13 yhteisen vuoden jälkeen."Se oli mun elämäni mies. Kun jouduin laittamaan sen kuoppaan, siinä kuoli paljon asioita."Ja nyt on edessä toinen suuri menetys ja valtava elämänmuutos.Katariina toteaa tyynesti, että vaikka hän ymmärtää Mihain motiivin lähteä toteuttamaan elämänsä tarkoitusta, tilanne on aina pahempi heille, jotka jäävät vanhaan - siihen entiseen elämään. Katariinalla on takanaan yhdeksän vuotta avioliittoa Mihain kanssa joka oli myös hänelle idoli jousiammunnassa."Mihai pääsee nyt "siihen parempaan paikkaan", jonne hän haluaa. Minä jään tänne miettimään, että mitäs tässä nyt tapahtuikaan", hän hymähtää. "Totuus on, että me ei koskaan enää nähdä."Se on haikeaa, mutta se ei ole traagista. Näin on hyvä.Hänkin on ollut kansainvälistä tasoa, mutta menettänyt nyt mielenkiintonsa urheilemiseen, kertoo saaneensa "ratsastusjousiammunta-burnoutin" kiertäessään mestarimiehensä kanssa opettamassa."Mulle jousiammunta ei ole koskaan ollut se juttu, vaan hevoset."Hän on jättänyt jousiammunnan ratsastajana, mutta jatkaa tuomarina, toimihenkilönä, ja valmentajana. Hänen päämielenkiintonsa kohdistuu kuitenkin sivistyneeseen ratsastamiseen, kuten hän itse harjoittamansa kaltaista klassista kouluratsastustaidetta kutsuu. Cozmein esikuvat ovat 1500- ja 1600-luvulta: Antoine de Pluvinel ja Francois Robichon de la Gueriniere, joiden ratsastusmuotokuvat ovat tallituvan seinällä. Tässä ajassa näitä oppeja edustavat muun muassa tanskalainen Bent Branderup ja belgialainen Kenneth Vanseweelt.. "Mä näen ratsastamisen nimenomaan siinä kentauri-mielessä. Kuten Bent Branderup sanoo, kentauri on yksi keho, jolla on kaksi sielua. Se on vähän eri konsepti kuin Mihain jousimies, joka on se aivot ja hevonen on se keho."Kaikki eläimet ovat tärkeitä. Myös koirat, jotka ovat entisen Tsekkoslovakian armeijan 1950-luvulla kehittämiä ceskoslovensky vlciak-rotu, jossa on yhdistettynä saksanpaimenkoiraa ja sutta. "Saksanpaimenkoira 2.0, koska nopeampi ja voimakkaampi", hän kiteyttää. Ne eivät siis ole koirasusia, vaan Suomessakin tunnustettu koirarotu. Toimittaja näkee pihassa yhden sellaisen, ja se on kyllä aivan suden näköinen, jopa liikkumistapaansa myöten.Katariina toteaa, että hänen spirituaalinen tiensä on yrittää tulla paremmaksi ratsastajaksi, hevosten takia.Hän mieltää itsensä linkiksi eläinkouluttajien ja kilparatsastuksen välillä, sillä on tehnyt niitä molempia ja hyväksyy molemmat. Hän teki eläintenkouluttajan lopputyönsä kouluratsastuksen näkökulmasta, hankittuaan sitä ennen urheiluvalmentajan ammattitutkinnon. Hän näkee itsensä pioneerinä, jonkalaista kouluratsastuksessa juuri nyt tarvittaisiin, sillä laji vaatii jonkinlaista remonttia."Ulkopuolinen paine alkaa olla jo todella kova ja se paine ei mene pois."Sillanrakentaminen on hyvin vaikeaa, sillä Cozmei on huomannut, että mitä tahansa hän julkisesti sanoo, siitä voi joku loukkaantua. Näyttää siltä, että suorastaan haluaa voida loukkaantua."Niinpä olen ollut somessa pitkän aikaa aika hiljaa, koska en jaksa niiden vainoavien somevihaajien kanssa. Siellä on muutama tosi ongelmallinenkin tyyppi."Cozmei kertoo, että varmaankin siksi, koska ei ole pelkästään kumpaakaan ääripäätä, hän saa tasaisesti myös negatiivista palautetta."Kilparatsastajat pitää mua kukkahattuna, ja kukkahatut eläinrääkkääjänä", Cozmei kiteyttää. "Oikeasti mä kannatan välimallia, kumpikaan ääripää ei ole mun juttuni. Mä haluaisin olla sillanrakentaja."Helppoja ratkaisuja olisi esimerkiksi kankikuolaimen muuttaminen ei-pakolliseksi ja turpahihnapakon poistaminen. "Ne ovat kumpikin historiallisia reliikkejä. Ratsastus toki itsessään on historiallinen reliikki, mutta onhan kenttäratsastustakin kyetty muuttamaan. Päävehkeet eivät ole edes välttämättömiä ratsastuksessa, vaikka klassisen ratsastuksen työkalupakkiin päävehkeet ja kuolaimet kuuluvatkin. Ei edes tuntumassa. Mä väitän, että sen saa kaulanarullakin. Ei se väline vaan se käyttö..."Tuomaritoiminnan muuttaminen sellaiseksi, että vääristä asioista ei palkita, olisi ehkä tärkein yksittäinen muutettava asia.Luotiviiva-asia on sellainen, joka pitäisi korjata kisoissa, puhumattakaan stressikäyttäytymisestä ja sinisistä kielistä.Hän sanoo, että olisi tosi ikävää, jos kilparatsastus loppuisi, sillä se vaikuttaisi kaikkeen tekemiseen hevosten kanssa."Mä en koskaan ole ollut, enkä ole, kilparatsastusvastainen ihminen."Kun hän mursi niskansa ratsastusonnettomuudessa 130-okserilla Espanjassa, kilparatsastus esteillä sai jäädä. "Oon aina ollut enemmän kouluratsastaja ja sitä olen kisannu tuon jälkeen, en enää esteitä enkä kenttää. Viimeksi kilpailin jouskaria ratsastuskisoissa Ranskassa elokuussa 2024." Siihen viimeistään jäi kaikenlainen ratsastaminen voimalla. "Jo teini-iässä halusin löytää muunlaisia tapoja. Ja siihen päälle fibromyalgiadiagnoosi." Elämä jatkuu. Mihai on tänään lähtenyt Suomesta, eikä enää palaa. Katariina on päättänyt pysyä Cozmeina, eikä vaihtaa tyttönimeensä Albrechtiin. Yritys COZ by Cozmeikin on sen niminen. . Kun tieto Mihain tekemästä päätöksestä tuli, se oli eräänlainen shokki kansainväliselle ratsastusjousiammuntayhteisölle."Yllättävän monella tosin oli se huoli, että ehtiikö vielä saamaan Mihain tekemän nuoliviineen tai jonkun muun tarvikkeen. Aika raadollista!" Mihai Cozmei on kirjoittanut ajatuksensa englannin kielellä kuluneena vuonna ilmestyneeseen kirjaan nimeltä ”The way of the Archer – Journey Beyond the Heart of the Iceberg”.
