Miika Åfelt etsii uutta suuntaa hevostyölle

Alisa erityisesti jäi surettamaan, sillä se oli omakasvatti ja aivan erityisen älykäs ja rohkea hevonen. “Se oli ihana tyttö”, Åfelt toteaa.“Mutta ei se niin älykäs ollut, että olisi osannut korjata mun virheeni, olla lähtemättä jäille, vaikka en ollut siihen aitaa laittanut.”“Kaikki aiemmat valjakot olivat pysyneet siinä ongelmitta ilman sitä aitaa”, Åfelt sanoo, sillä asia selvästi kalvaa mieltä, mutta sen enempää hän ei jää selittelemään.Åfelt on kristitty mies. Tuvan ruokapöydällä on nahkaselkäinen raamattu, josta näkee, että sitä on luettu paljon.Hän myöntää, että Jobin kirja kävi kuukausi sitten mielessä, mutta ajatus meni ohi.“Ei meillä ole täällä mitää omaa. Kaikki on Jumalan omaisuutta”, hän sanoo. . Elämä Pakurin torpassa52-vuotias Åfelt kuvailee itsensä haalaritoimariksi, jolla on mennyt bisneksissä kovaa viime aikoina. "On myös mahdollista, että kaikkivaltias halusi muistuttaa, että hold your horses." “Olen muuten huomannut, että aina kun tulee takaraivoon ajatus, että pitäisi käydä tsekkaamassa jokin asia, ja jos en silloin mene, se kaatuu omaan niskaan. Jos et käy tarkistamassa kuorman auton pyörän pultteja, voit olla ihan varma, että seuraavaksi se rengas irtoaa.”"Voi olla, että hevoshommaa tehdään jatkossa vähän pienemmällä volyymillä”, hän pohtii.Toiminta Pakurin torpassa Ikaalisissa on paljolti hevosia: ajelutuksia ja metsätöitä, mutta tilalla on myös maanviljelystä ja lihakarjanpitoa. Naudat ovat suomalaista alkuperäisrotua- ja niille rehun viljelyä sadan hehtaarin tilalla, josta osa vuokrattua maata. Tila on luomutila ja pienet ja ketterät kyytöt, emolehmät mukaan lukien yli sata päätä, ovat sitkeitä ja helppohoitoisia eläimiä. Yksi vasikka on jostain syystä muiden sorsima ja jää hetkeksi erilleen laumasta. Tilanne ei ehdi kärjistyä, sillä Åfelt rientää ajoissa väliin ja kantaa vasikan pois jaloista. Myöhemmin illalla tulee kuvaviesti: yhdistäminen ensikertalaisen emon kanssa onnistui ja vasikka pääsi syömään. Ternimaitoa sille piti kuitenkin varmuuden vuoksi hakea pakastimesta.Vielä muutama vuosi sitten Åfelt teki hevosilla lähes kaiken, nyt maata on sen verran paljon, että on täytynyt ottaa traktori avuksi.“Mutta 30 hehtaariin asti hoitui miltei pelkästään hevosilla, vaikka raskaimpiin äestyksiin ja kyntöihin sainkin apua”, hän kertoo.Kotitila Kyrösjärven rannassa on rakennettu Åfeltin virkamiesvanhempien kesämökin alueelle.Åfelt on ollut nyt 20 vuotta toisessa avioliitossaan. Millan kanssa hänellä on teini-ikäiset pojat, sekä kaksi vanhempaa poikaa edellisestä liitosta. Kukaan heistä ei valitettavasti ole vielä ilmaissut kiinnostusta hevostoimintaan, jota Åfelt on valtavalla innolla toteuttanut.. KristinuskoVuonna 2007 hän myi Ikaalisissa olleen liiketoimintansa Hevoskievarin. Tätä ennen ensimmäinen avioliitto kariutui. Siitä seurasi isompi elämänkriisi, syvä väsyminen ja samanaikaisesti mieleen nousi paljon kysymyksiä. Åfelt tuli uskoon. Se antoi voimaa kriisiin.Näin kävi hänen kohdallaan, ja evankelista kun on, hän myös kysyy arkiseen sävyyn, onko toimittaja uudestisyntynyt, sillä haluaa tietää miten tärkeässä roolissa usko on tämän elämässä.Saatuaan hieman epämääräisen vastauksen meditoinnista ja joogasta, Åfelt ei siitä lannistu. “Joo, noi on yleisiä nykyään, ihan hyviä, mutta tähtäävät enemmänkin ajalliseen elämään”, hän sanoo. Vaikka hän onkin selvästi sitä mieltä, että pohjimmiltaan ne ovat vääriä vastauksia, hän lohduttaa positiiviseen tyyliin: “Sulla on vielä aikaa.”“Mutta jos sä haluat, että jumala muuttaa sun elämäsi, sun pitää antaa sydämesi kokonaan Jeesukselle.”Sydämen antaminen Jeesukselle on yllättävä kehotus, niinpä aiheesta keskustellaan. “Joo, se on niin vaikeeta, vaikka se oikeesti on niin helppoa”, Åfelt kuittaa lopulta hyväntuulisesti ja kehottaa lukemaan erityisesti Johanneksen evankeliumia. . PercheronitHevoset ovat kuuluneet elämään aina. Ne ovat Åfeltin suuri intohimo.Nuorempana hän oli taitava ratsastaja, parikymppisenä luonnistui hyppääminen maasta laukkaavan hevosen selkään.Armeijaan Niinisaloon hän otti aikanaan suomenhevosoriinsa Jallukan (Luonnos - Lottina, Vilari) mukaan.Vuosien mittaan selvisi, että työnteko on kuitenkin Åfeltille mielekkäin tapa pitää hevosia, työhevoset. Hän on ollut mukana kehittämässä hydraulisia laitteita hevosen työtä helpottamaan. Jopa 5000 kiloa siirtyy. Pari- ja jopa nelivaljakkoa voi käyttää. “Se on niin kuin hybridi sitten. Helpottaa 50 prosenttia hevosen työtä.”Nämä vetolaitteet ovat ainutlaatuisia jopa koko maailman mittakaavassa, vaikka toiminta pienimuotoista ja erikoismarkkinat pieniä ovatkin. Jo pikkupoikana ranskalainen raskas työhevosrotu percheron iski Maailman hevosrodut -kirjassa silmään.“Siinä kuvassa oli sellanen norsun kokonen ori, jonka vieressä mies näytti kääpiöltä.”Åfeltin omassa tarhassa on tällainen ori. Maskuliininen, ryhdikäs ja kaarevakaulainen ranskantuonti Bocage du Don (Hadows Sheikh - Ecolo), kuin valkoisesta marmorista veistetty. Bocage elelee tarhassaan Volcane du Parret'n (Libido - Sonora) kanssa, joka on pieniin päin ja varsoo kuukauden sisään. Parin edellinen jälkeläinen Pakurin James on nyt vuotias ori. Siitä tulee selvästi kimo myös. Kolmivuotias omakasvatti Ihmepoika myytiin, mutta se tullee opetukseen ja koulutukseen kasvattajalleen ja varmasti tekee siinä samalla maatilan töitä. Myös Alisa oli tästä yhdistelmästä. Eli vaikka akuutti hevospula tällä hetkellä vaivaa, kyllä tästä yli päästään, ja percheroneissakin pysytään.. Åfelt muistaa vieläkin, mitä kirjassa rodusta sanottiin: “Raskas, korkealuokkainen hevonen.”Sellainen piti saada ja sellainen myöhemmin saatiin. Ikaalisten pihaan tuli kolme oritta Saksan ja Ranskan rajalta. Yksi niistä, edellä mainittu Bocage, on vielä jäljellä ja se olikin näistä kolmesta paras. Paroni hukkui Aurajoen jäihin, ja kolmas, Blaise, on ruunattu, sillä se on kyllä kova vetämään, mutta luonteeltaan sellainen, että ei kuulemma oriiksi käy.“Percheronit eivät varsinaisesti kisko kuormaa, ne vaan siirtyvät massansa kanssa paikasta toiseen”, Åfelt on kuullut sanottavan.“Ihan paskapuhetta”, hän kuittaa. “Ne todella painavat valjaisiin ja vetävät ihan tosissaan!”Hän silittelee oriin valtavan paksua otsatukkaa. Heti näkee, että miehen ja hevosen välit ovat hyvät: arvostavat ja kunnioittavat. Bocage lähtisi selvästi mielellään Volcanen seurasta välillä vaikka töihin ja se lampsii Åfeltin perässä toiveikkaana tarhan portille päin niin, että maa järisee ja lihakkaat lautaset hyllyvät.Hevostyö jatkuu Pakurissa, kunhan isäntä löytää sille uuden, hyvän suunnan. Kaikella on aikansa. .Miika Åfelt menetti parhaan valjakkonsa Aurajoen jäihin – toinen hevosista on vielä löytymättä

Miika Åfelt etsii uutta suuntaa hevostyölle

Aiheeseen liittyvää